G: Käsi sydämellä: Onko lapsillesi isä yhtä läheinen, rakas ja tärkeä kuin äiti?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Nyt ei lasketa isättömiä lapsia tai lapsia, joiden isät omasta tahdostaan eivät ole tarpeeksi lastensa kanssa. Ovatko lapsesi _täysin_ yhtä kiintyneitä isäänsä kuin sinuun? Rakastavatko aivan yhtä paljon molempia vanhempia? Voisivatko esim. eron tullen yhtä hyvin asua pääsääntöisesti isän luona? Jos vastaus on ei, niin mistä se mahtaa johtua. Ovatko äidit liikaa omineet lapsia niin, ettei isällä ole ollut edes mahdollisuutta muodostua yhtä läheiseksi ja tärkeäksi vanhemmaksi? Vai haluavatko miehet pohjimmiltaan itse olla "kakkosvanhempia", koska pelkäävät vastuuta?
 
Ei todellakaan ole. Minä olen kotiäitinä ja lapset vaan on aina mun kanssa. Mies kyllä hoitaa osansa ja on hyvä isä (ei mitään moittimista), mutta mä olen se, joka on vieressä kun tulee pipi tms.
 
Meillä mies on kakkosvanhempi ja omasta halustaan. Miehellä ei kärsivällisyys riitä ja hänellä on niin paljon muutakin elämässä. Mies hoitaa aika paljon lapsia eli hakee hoidosta ja vie hoitoon ja hoitaa, kun olen omissa harrastuksissa. Koko kesän hoisi lapsia, kun oli kotona ja minä töissä. Mies ei kuitenkaan jaksa meteliä ja tarvitsee omaa aikaa paljon noiden hoitohetkien jälkeen. Tämä on tällainen asia, josta keskusteltiin jo ennen lasten hankintaa.
 
no silloin kun yhdessä oltiin niin oli kummatkin minun mielestäni pojalle yhtä läheisiä (tyttö oli niin pieni ettei sitä vielä siitä voinut sanoa), mutta kai se näin eron jälkeen on mennyt että minä olen läheisempi vaikka lapset isäänsäkin tottakai rakastavat.
 
En usko. Isästään osaavat olla erossa, mutta minusta eivät. Äiti on kaikessa ensisijalla (olipa se sitten pyllynpyyhintä tai lohduttaminen, kun on kaatunut. Isi saa kuulemma mennä töihin, mutta äitin pitää jäädä kotiin.. Isä on kyllä lapsille hirmuisen tärkeä ja rakas, mutta jää valitettavasti (?) kakkoseksi..
 

Yhteistyössä