Ovatko kaikki lapsesi sinulle yhtä rakkaita?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja miettimään
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ovat kaikki yhtä rakkaita ja ostan kaikille saman arvoisia lahjoja vaikka yhden kanssa sukset meneekin helpoiten ristiin luonteiden tähden. Kaikki tosin vielä pieniä.
 
Mä voin rehellisesti sanoa et esikoinen on mulle tavallaan "erityisempi" jotenkin hullulla tavalla, se kanssa koetut kauhut, itkut, ja kaikki elämän kipeys on tehneet siitä mulle jotenkin erityisen ja mä ymmärrän sen sielunelämää ihan täysin.

perheen keskimmäistä rakastan myös täydestä sydämestäni,ja tämä kainalossa tuhiseva nyytti on myös erittäin rakas. Kaikki lapsia rakastetaan sydämen kyllyydestä, myös ison suvun voimin, eivät varmastikkaan koe tulevansa syrjityksi yksikään :heart:
 
Alkuperäinen kirjoittaja cadetta:
ovat...miten jollekkin voi tulla tuollainen mieleenkään

Miksipäs ei? Jos nuo kaksi eivät olisi minusta syntyneet, enkä olisi heidän sukuaan muutenkaan, tuskin olisin heihin koskaan tutustunut. Aika "arbitrary" se rakkaus, jos vain biologiaan perustuu siksi, että on sattunut saamaan jonkun henkilön lapsekseen. Äh, en osaa selittää laisinkaan sanoin sitä, mitä ajattelen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ryysyrannan rinsessa:
Ja sit on syvästi kaks eri asiaa toisen lapsen selkeä suosiminen kuin rakkauden määrä =)

Mun äitini ainakin sanoo tunteidensa olevan suht saman vahvuisia kaikkia lapsiaan kohtaan, mutta erilaisia kuitenkin. Tiedä mitä se sitten meinaa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Alkuperäinen kirjoittaja Ryysyrannan rinsessa:
Ja sit on syvästi kaks eri asiaa toisen lapsen selkeä suosiminen kuin rakkauden määrä =)

Mun äitini ainakin sanoo tunteidensa olevan suht saman vahvuisia kaikkia lapsiaan kohtaan, mutta erilaisia kuitenkin. Tiedä mitä se sitten meinaa...

Tota just mäkin hain. :D
 
Kumpaakin rakastan yhtä syvästi mutta eri lailla koska ovat eri persoonia ja eri ikäisiä :heart: :heart: :heart: . Vaikea selittää. Mutta saavat toki samanlailla leluja, yms juttuja. Kumpaakaan ei suosita.
 
Olen usein miettinyt, että mitä ajattelee esim. äiti pojastaan, jolla on paha alkoholiongelma, peliriippuvuus, velkaongelma, lapset otettu huostaan. Poika ,joka aina kulkee tyhmyydestä toiseen ja joka tuottaa vain huolta ja murhetta. Onko äiti yhtä iloinen ja onnellinen kun tämä poika tulee käymään kotona kuin kunnollinen veljensä? Toivooko äiti ihmettä vai haluaisiko hän peruuttaa poikansa syntymän?
 

Yhteistyössä