Onko unelmasi aina ollut päästä naimisiin, saada lapsia ja asua omakotitalossa?

[MMMM]

Unelmoin laulajan tai taiteilijan urasta ja että saisin asua New Yorkissa. Nyt olen naimisissa, asun omakotitalossa, meillä on 2 lasta, koira ja farmariauto. Mutta olen onnellinen , varmasti mutkattomampaa elämää vietän nyt..

 

[cityihminen]

Omakotitalo olisi kauhistus, lapsista en koskaan haaveillut, naimisiin mentiin maistraatissa ihan vaan sen takia kun eka lapsi syntyi.

 

[ap]

Ja pitäähän mun olla perillä siitä, mitä tuulipukukansa ajattelee

Tämä on minunkin syyni palstailuun

 

[vieras]

Mulle oli itsestäänselvää että jos parisuhde niin sitten avio.
Lapset on se UNELMA, osittain jo toteutunut.
Asumismuodolla ei väliä, nyt vuokrakerrostalo. Ja se käy, vaikka hamaan loppuun.

 

[mamatsu]

Ei ole ollut mitenkään unelmana.Kaikki nuo ovat kyllä totteutuneet kuitenkin =)

 

[Sprite]

Joo, kyllä mä siihen olen tähdännyt siitä asti kun näitä asioita aloin ajattelemaan. Ja onnekseni olen siihen myös päässyt.

Ihan sama onko se kliseistä vai ei, ei kiinnosta. Pääasia on se, että MÄ olen niin halunnut ja MÄ olen sen myös saavuttanut. Muut maailman naiset tehköön ihan mitä huvittaa.
En mä rakenna elämääni sen mukaan, mitä muut tekee.

 

[meah]

Mun unelma oli hevonen, lapsia ja koira.

Sitten kun tajusin, että lapsiin tarvitaan miestä ja hevonen on helpoin omakotitalossa omalla pihalla, aloin haaveilla niistä.

Nyt niitä sitten on. Lapsia kohta 4, ja se mies. Ja se omakotitalo, jonka pihassa pyörii 4 hevosta ja poni. Bonuksena sekalainen setti kaikenmaailman muita elukoita, myös se koira

 

[fddf]

Ei ollut nuorena, mutta nyt vanha on ja se myös toteutui.

 

[jassåå]

ei ole. Unelmani ennen oli: poliisin ammatti,sekä elämä yksin

 

[Tyhä syli]

Mun unelmani on aina ollut saada lapsia. Naimisiinmeno ja omakotitalokin on ihan jees, muttei välttämättömiä, ei mitään mitä ilman en vois olla. Lapset taas on sellanen asia jota ilman en halua elää.

No, sanomattakin selvää etten sitten lapsia voi saada...

 

[mutsi]

Eipä muita tulevaisuuden haaveita ole ollutkaan, ja onneksi tämä ainut on toteutunut!!

 

[manda]

mä haaveilin pienenä valkosista lautalattioista niinku mökillä on ja et mulla olis paljon kissoja ja eläimiä kavereita ja joku ihana italialainen Flavio miehenä =) lapsista en haaveillu kyllä mut ajattelin joskus pienenä ku leikin yksin et jos mulla joskus on lapsi niin mä kyllä leikin niitten kanssa sata kertaa enemmän ku oma äiti=)
Nyt asun omakotitalossa missä on lautalattiat mut vaan 1kissa, lapsi ja mies on kyllä ihan suomalainen perusjuntti eikä Flavio mutta oon kyl ihan tyytyväinen =) ja ystäviä on sopivasti.

 

[juuh]

Ei se ole ollut mikään unelma vaan erittäin todennäköinen tulevaisuudenkuva. Sinne mennään mihin elämä vie ja vähän ohjaillaan sinne minne halutaan. Pikkuinen perhe ja omakotitalo ovat tässä elämänvaiheessa niitä oikeita ratkaisuja ja tuntuvat hyvältä. Mä elän mun elämää, olkoon kuinkakin klisheistä jonkun mielestä. Mä ja läheiset on onnellisia, se riittää

 

[IhanaValo]

Muuten joo,mutta omakotitaloon ei oo minkäänlaista hinkua. Miehen ja lapsia oon aina halunnut, ne oon saanutkin.

 

[ninnn]

On ollut aina unelmana, toteutunutkin on

 

[.]

Avioliitto ja lapset on olleet itsestäänselvyys ei unelma (vaikka sinänsä niitä ei aina saakkaan). Talo on ollut unelma tai oikeastaan sen rakentaminen ja nyt se on rakennettu.

Oikeasti unelmoin kaikesta muusta kuin siitä normiarjesta. Mun unelmat liittyy aina matkailuun ja ulkomaihin.

 

[Kirsikka]

Ei ollut mikään unelma vaan päivänselvä asia.

 

[TilkkuTyttö]

En unelmoinut naimisiinmenosta, mutta lapsia aina tiesin haluavani. Tosin ilman miestä...myöhemmin tajusin että siihen lapsen saamiseen tarvitaan kuitenkin mies

Haaveeni olivat varmaan hiukan poikkeavia (en niitä ala tähän kyllä sepustamaan), mutta mulla oli aina sellanen kutina, etten tule asumaan Suomessa. Jokatapauksessa kotikylä piti jättää taakse ja kauas taakse niin pian kuin mahdollista.


Noh, naimisiin menin, salaa maistraatissa. Lapsia löytyy, ja mies. Omakotitaloa meillä ei varmaan tule koskaan olemaan. Ja onneksi, onneksi, asun TODELLA kaukana siitä helekutin pikkupitäjästä, jonne satuin syntymään. Ja ulkomailla.

muoks.

Omia haaveita saavuttaessani olen pari kertaa meinannut päästä hengestäni... Luulisin että omakotitalo järven rannalla,- tyyppinen haave ei olisi minua noihin tilanteisiin vienyt. Hengissä säilymisen kannalta se on varmasti paljon järkevämpi unelma.
Mutta se ei ollut minun unelmani

 

[Micosa]

Olen naimisissa,on lapsia ja asun omakotitalossa.
Mutta mitään haaveita ole koskaan ollut. Niin vain on sattunut käymään.

 

[vieras]

Unelmani oli kolme lasta, rivarin päätyasunto, ei naimisiin menoa. Nyt asutaan omakotitalossa, oon naimisissa ja lapsia on kaksi.

 

[Joo]

Omaperäisyyskin vaihtelee alueittain/ryhmittäin/aikakausittain. Minun työkaveristani kukaan ei asu ydinperheenä omakotitalossa(tuskin siitä moni haaveileekaan), kotiseudullani taas menee juuri näin. Asun siis Helsingissä.

Todennäköisesti ihan siitä yksinkertaisesta syystä että harvalla on varaa asua omakotitalossa Hesassa...

 

[Hm]

Naimisiin ehkä, omakotitalo ok, lapsia ei ikinä.