On totta, ettei kukaan voi ymmärtää täysin miltä susta tuntuu. Kirjoittelin jo tuossa aikaisemmin itsekin vitutuksistani. Mutta voisin siis lisätä vielä listaan: (ja tajuta sua näissä asioissa) lapsista ei tietoakaan, turvotus, finnit, nukkumisvaikeudet ja vuorokausivirtsakeräykset. Lisäksi mulla on vielä vuorokausiverenpaineenkeräykset.Jaa-a Mulla on joko SLE-nefriitti tai membranoosi glomerulonefriitti kroonisena tai ei.
Lääkitys ei tunnu purevan ollenkaan tähän, ainakaan viellä.
Ottaa päähän laittaa kuukaudessa monta sataa euroa lääkitykseen joka ei toimi, siis ainakaan vielä.
Siis munuaisongelmaa, selvisi raskauden aikana. Nyt en saa tehdä lisää lapsia, ainakaan piiiiiitkään aikaan.
Ahdistaa se että en tiedä tulevasta, ahdistaa myös se, ettei tätä voi ymmärtää kuin toinen samaa läpikäyvä. Ja vituttaa se ettei niitä toisia ole, siis sitä vertaistukea. Mutta toisaalta, ei tahdo kellekkään tätä, ei edes vihamiehelleen.
Ennen lääkitystä ei mulla ollut mitään oireita, nyt lääkityksen alettua, olen lihonut kahdessa kuussa 10 kiloa (turvotusta), kasvoni ovat kuukasvot, ihoni kuplii (finnejä), en saa nukuttua ilman nukahtamislääkettä, jota en voi ottaa. Ja mitäs muuta, inhoan joka toinen viikko tehtävää vuorokausvirtsakeräystä.
AMEN.
Niin ja rahaa palaa lääkkeisiin kuukaudessa ties kuinka paljon, en halua edes laskea.
Viimeksi muokattu: