En lukenut koko ketjua, vain pari ensimmäistä viestiä. Ehkä kirjoitan tätä vain pystyäkeni palaamaan tähän keskusteluun uudestaan paremmalla ajalla (viestihistoria), jotta voisin lukea koko ketju läpi. En siis tiedä mitä muut (tai mahdollisesti sinä itse) ovat tähän ketjuun kirjoitelleet.
Haluan palata tähän ketjuun uudestaan, koska tämä aihe koskettaa minua läheisesti.
En tiedä mitkä syyt (muut kuin känniolotila) ovat vaikuttaneet sinulla taustalla. Monien on niin helppo lähteä syyttelemään pettäjää yhtään sen kummemmin asioita tutkimatta - en itse aio syyllistää. Tiedät parhaiten oman tilanteesi.
Sen verran sanon, että olen ollut niin pettäjä kuin petetty. Tästä nykyisestä suhteesta tiedän olleeni vain pettäjä - jos mieheni on minua pettänyt, on hän ainakin pysynyt asiasta vaiti, ja hyvä niin. Viime suhteessa en enää pystynyt kumppaniin luottamaan ikinä sen jälkeen, kun sain tietää, että exäni petti minua niin suhteen alussa kuin myös esikoistani odottaessa. Oli siinä suhteessa muitakin ongelmia, mutta pienikin riita tai vastoinkäyminen nosti mieleeni taas niitä vihaisenkatkeria ajatuksia siitä, että hän on mua petänyt. Ei se suhde sitten kestänytkään enempää kuin 7 vuotta.
Tässä suhteessa olen pettänyt omaa miestäni (niinkuin edellisessäkin suhteessa). Tai siis miesystävääni - en enää pettänyt kertaakaan sen jälkeen, kun menimme naimisiin, eli aviomiestäni en ole tässä suhteessa ole pettänyt ikinä (toisin kuin edellisessä suhteessani). Viime suhteessa tunnustin ja myös exäni tunnusti. Tässä suhteessa en tunnustanut, mutta en myöskään valehdellut - vaikenin vain. Viime suhde on ollut pelkkää alamäkeä enää molempien tunnustamisen jälkeen. Tässä suhteessa on ollut ylä- ja alamäkeä alusta alkaen - väliin oltiin hyvin rakastuneita toisiimme ja väliin taas eroamassa.
Käännekohtana on tässä suhteessa eräs riita, jolloin taas kerran oltiin eroamassa toisistamme ja oltiin kolme vuorokautta erossa, kunnes sain jätkän kotiin keskustelemaan asioista. Kerroin kaikista mieltäni painavista asioista, ja hän kertoi omistaan. Huudettiin, itkettiin, halailtiin, haaveiltiin, ja päätettiin mennä naimisiin ja aloittaa tyhjältä pöydältä. Sovittiin, että unohdetaan kaikki, mitä oli tapahtunut ennen sitä päivää - millään aikaisemmin tapahtuneilla asioilla ei saisi olla mitään merkitystä, ne vain unohdetaan. Sanoin, että olen tehnyt paljon vääryyksiä häntä kohtaan, mutta en alkanut mitään erottelemaan, pyysin vain nöyrästi anteeksi kaikki se paska, minkä hänelle olin tehnyt. Näin teki myös mieheni. Millään aikaisemmin tapahtuneella ei olisi enää mitään merkitystä, merkitystä olisi vain sillä mitä tulisi jatkossa tapahtumaan.
Nuo tapahtumat (pettämiset, riidat, eri teille menemiset sun muut) olivat kaikki tapahtuneet alkoholin vaikutuksen alaisena, joten siinä samalla sovittiin, ettei kumpikaan käytä alkoholia yksin tai kaveriporukassa ilman toisen läsnäoloa. Sovittiin myös, ettemme käytä mitään väkeviä alkoholijuomia (eli pari olutta on ok, viski tai vodka pois suljettu) edes toistemme seurassa. Eikä ikinä enää nosteta eikä muistella näitä ennen x-hetkeä tapahtuneita asioita - menneet on menneitä, vain nykyhetki ja tulevaisuus on meidän yhteinen.
Tää oli siis meidän päätös. Ulospääsy tilanteesta, jossa molemmat katkeroituneita toisillemme menneistä, mutta sen verran toiveikkaita tulevaisuuden suhteen, ettei ihan noin helposti haluttu toisistamme eroon kännipäissä tai tyhmyyksissä tehtyjen virheiden takia. Mitä sillä on lopulta väliä, oletko ollut suhteessa 8 vai 1,5 vuotta? Jos olet ollut 8 vuotta sitten suhteessa ihmisen kanssa, joka ei osannut sinuun sitoutua kunnolla, etkä sinäkään häneen, niin sehän oli sitten tavallaan irtosuhde, jolla ei ole mitään todellista merkitystä. Onhan sinullakin varmaan ollut näitä irtosuhteita ennen kuin aloit seurustelemaan miehesi kanssa ja niin oli varmaan hänelläkin - eihän niilläkään enää mitään merkitystä ole?
Suhteemme kokonaiskesto on siis lähes 8 vuotta, mutta tuosta x-hetkestä ja siitä, kun mentiin naimisiin on aikaa 1,5 vuotta. Uusi ajanlaskumme alkoi siis 1,5 vuotta sitten eikä menneitä muistella. Sitä ennen tapahtuneet asiat on siis aikaa ennen tätä uutta ajanlaskua. Enää ei mua haittaa, jos joskus mies (miesystäväni silloin, jos tarkkoja ollaan) on menetellyt mua kohtaan väärin eikä häntä tunnu haittaavan, jos minä olin tehnyt häntä kohtaan väärin. Niihin juttuihin kun oli omat syynsä, ja ne syyt on poistettu ja asioista sovittu silloin 1,5 vuotta sitten. Enää minä en mene kyselemään, että oletko mahdollisesti pettänyt minua silloin 2 tai 5 vuotta sitten, kun olit yötä poissa kotoa, eikä hänkään mene kyselemään, että olenko itse pettänyt häntä silloin samoihin aikoihin. Ne asiat on menneitä, ja niistä on otettu opiksi. Vain nykyhetki ja tulevaisuus merkitsee. Näin siis meillä. En itse osaa teidän tilanteesta mitään sanoa, kun en sitä sun elämää ja sun parisuhdetta ole elännyt. Itse parhaiten tiedät. Ainut neuvo, minkä voin antaa - jos haluat luottavaisen suhteen: älä valehtele, ja jos et pysty suoraan kertomaan totuutta: vaikene. Tee kuitenkin kaikkesi, jotta jatkossa sinun ei tarvitsisi suhteessasi valehdella eikä vaieta.
