onko pakko kertoa

["vieras"]

"uskon että perun kirkon varauksen ja lähden. asia on raskas kantaa mutta vielä raskaampi jakaa."

Älä hyvä ihminen tuota tee. Siis nythän annat tuon menneisyyden virheen paisua ja pistät kaiken menemään. Ja miestäsi loukkaa varmasti enemmän kun vaan lähdet selittämättä miksi. Hän ei ymmärrä ja miettii asiaa ihan liikaa. Helpottaaksesi omaa oloasi siirrät kaiken vaikean miehellesi.

 

["vieras"]

Mä kertoisin, ihan vaan siksi, etten voisi rakentaa toimivaa suhdetta noin ison salaisuuden päälle. Asiastahan voi jutella puolison kanssa ja selvittää haluaisiko puoliso tietää vai ei.

Itse näkisin kuitenkin, että hyvä suhde perustuu rehellisyyteen ja toisen ymmärtämiseen. Jos pettäminen on liian iso pala ylipäästäväksi niin ehkä sen salaaminenkaan ei olisi hyvä idea. Pahinta tossa mulle olisi se, että asiaa on salattu pidemmän aikaa - ei välttämättä se itse yksittäinen kerta.

 

["vieras"]

En ole pettänyt enkä moista suunnitellutkaan, mutta tämä kohta näytti asiattomalle.
Minä uskon täysin ettei ap halua kaataa taakkaansa puolison niskaan eikä päädy ratkaisuunsa siksi, että pelkää jäävänsä yksin.
Vastaavassa tilanteessa oma mieheni ei haluaisi tietää mokastani - enkä minä miehen mokasta. Mitä ihmeen lisäarvoa moinen revittely suhteelle toisi?

No minun mielestäni rehellisyys on aika hyvä lisäarvo suhteelle.

Itse kertoisin ja todellakin haluaisin tietää. Miettikää nyt; haluatko mieluummin että puolisosi pettää ja valehtelee, vai ainoastaan pettää?

 

[Peyote]

Ei oo pakko mitään. Mutta jos ei kerro, on auttamatta limasko paskiainen. Vielä törkeämpää on vain jättää toinen ilman selityksiä ja häipyä, vaan siksi ettei kylene puhua totta. Vääristymisen vääristymistä, väärän korjaamista vääremmällä. Ihan vinoa.

 

["vieras"]

Kertoisin ehdottomasti. Tosin en pysty salaamaan muitakaan asioita koska avoimuus ja rehellisyys kuuluu omiin arvoihini.

Toisten puolestahan en voi sanoa.