onko pakko kertoa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja paha
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="sad";27709908]Mä kertoisin, jos olisin pettänyt. Samaa toivon mieheltä.
Enkä kertoisi vain siksi, että keventäisin omaa pahaa oloani.
Pahinta olisi kuulla kiertoreittejä pitkin ja tajuta, että olen ainoa joka ei pettämisestä tiennyt.

Parisuhteemme loppuisi samantien, jos miehellä olisi ollut suhde. Yhden yön jutusta menisi luottamus mieheen, mutta eroa ei välttämättä tulisi.[/QUOTE]

Entä jos mies haluaa erota, kun sinä et enää luota häneen?
 
[QUOTE="vieras";27709892]En minä yritä muuttaa kenenkään mielipidettä, vaan saada katsomaan asiaa sieltä toiseltakin kannalta.

Itse en olisi valmis uhraamaan sitä auvoista perhe-elämää sillä, että haluaisin tietää vuosi sitten tapahtuneesta virheestä jos tietäisin sen aiheuttavan helvetillisen kriisin ja mahdollisesti jopa hajottavan perheeni. Kärsiköön pettäjä yksin virheestään.[/QUOTE]

miettinyt tätä keskustelua lukiessani. Näinkö moni olisi valmis riskeeraamaan perheonnen ja tuottamaan sen tuskan mahdollisille lapsille? Minun isäni petti äitiäni ollessani pieni. Äiti ei jättänyt isääni, mutta se ilmapiiri perheessämme oli kamala pitkään. Vasta aikuisena sain tietää syyn asialle.
 
Jos murhaatte ihmisen, kannateko vastuunne, vai jätättekö kertomatta asiasta sillä verukkeella, etten voi loukata läheisiäni menemällä vankilaan?

Tämä on ihan käsittämätöntä.. pelkuruutta.
 
[QUOTE="vieras";27709953]Jos murhaatte ihmisen, kannateko vastuunne, vai jätättekö kertomatta asiasta sillä verukkeella, etten voi loukata läheisiäni menemällä vankilaan?

Tämä on ihan käsittämätöntä.. pelkuruutta.[/QUOTE]

Ihan muuten just sama asia, hei!1!!
 
Mitä siinä mariset. Et ole ainoa joka on retkahtanut, kännissä tai ei. Tai onkohan tämäkin taas yksi niistä samankaltaisista provoista, joita täällä joka toinen päivä avataan.
 
[QUOTE="vieras";27709953]Jos murhaatte ihmisen, kannateko vastuunne, vai jätättekö kertomatta asiasta sillä verukkeella, etten voi loukata läheisiäni menemällä vankilaan?

Tämä on ihan käsittämätöntä.. pelkuruutta.[/QUOTE]

Kerrot siis, vaikka kukaan ei halua sitä koska kertominen johtaisi kahden suvun väliseen verivihaan?
 
Tässä on hyvä linkki: http://people.uta.fi/~tlmihap/celibacy/62.html

Ja pieni lainaus tuosta:

"Jos ihminen valehtelee tietoisesti sille, jonka kanssa on sopinut muuta ja jonka kanssa tulisi olla läheinen, minkä arvoinen on kyseisen ihmisen sana tai luotettavuus ylipäätään? Eikös parisuhde perustu ajatukseen, että 'me kaksi yhdessä, toisiimme luottaen ja läheisinä'? Eikö puolison pitäisi olla se, johon voi luottaa kun muu maailma hajoaa ja vaikka kaikki muu katoaisi alta?

Kun paljastuu (yleensä niin, että muut ovat tienneet ja itse on viimeinen), että kumppani on pettänyt, kyseenalaistuu koko suhde: sitä miettii, että jahas, viimeisen 3 vuotta tuo on valehdellut, elänyt kanssani ja puhunut paskaa rakkaudesta ja koko ajan valheelliselta pohjalta. "
 
En lukenut koko ketjua, vain pari ensimmäistä viestiä. Ehkä kirjoitan tätä vain pystyäkeni palaamaan tähän keskusteluun uudestaan paremmalla ajalla (viestihistoria), jotta voisin lukea koko ketju läpi. En siis tiedä mitä muut (tai mahdollisesti sinä itse) ovat tähän ketjuun kirjoitelleet.

Haluan palata tähän ketjuun uudestaan, koska tämä aihe koskettaa minua läheisesti.
En tiedä mitkä syyt (muut kuin känniolotila) ovat vaikuttaneet sinulla taustalla. Monien on niin helppo lähteä syyttelemään pettäjää yhtään sen kummemmin asioita tutkimatta - en itse aio syyllistää. Tiedät parhaiten oman tilanteesi.

Sen verran sanon, että olen ollut niin pettäjä kuin petetty. Tästä nykyisestä suhteesta tiedän olleeni vain pettäjä - jos mieheni on minua pettänyt, on hän ainakin pysynyt asiasta vaiti, ja hyvä niin. Viime suhteessa en enää pystynyt kumppaniin luottamaan ikinä sen jälkeen, kun sain tietää, että exäni petti minua niin suhteen alussa kuin myös esikoistani odottaessa. Oli siinä suhteessa muitakin ongelmia, mutta pienikin riita tai vastoinkäyminen nosti mieleeni taas niitä vihaisenkatkeria ajatuksia siitä, että hän on mua petänyt. Ei se suhde sitten kestänytkään enempää kuin 7 vuotta.

Tässä suhteessa olen pettänyt omaa miestäni (niinkuin edellisessäkin suhteessa). Tai siis miesystävääni - en enää pettänyt kertaakaan sen jälkeen, kun menimme naimisiin, eli aviomiestäni en ole tässä suhteessa ole pettänyt ikinä (toisin kuin edellisessä suhteessani). Viime suhteessa tunnustin ja myös exäni tunnusti. Tässä suhteessa en tunnustanut, mutta en myöskään valehdellut - vaikenin vain. Viime suhde on ollut pelkkää alamäkeä enää molempien tunnustamisen jälkeen. Tässä suhteessa on ollut ylä- ja alamäkeä alusta alkaen - väliin oltiin hyvin rakastuneita toisiimme ja väliin taas eroamassa.

Käännekohtana on tässä suhteessa eräs riita, jolloin taas kerran oltiin eroamassa toisistamme ja oltiin kolme vuorokautta erossa, kunnes sain jätkän kotiin keskustelemaan asioista. Kerroin kaikista mieltäni painavista asioista, ja hän kertoi omistaan. Huudettiin, itkettiin, halailtiin, haaveiltiin, ja päätettiin mennä naimisiin ja aloittaa tyhjältä pöydältä. Sovittiin, että unohdetaan kaikki, mitä oli tapahtunut ennen sitä päivää - millään aikaisemmin tapahtuneilla asioilla ei saisi olla mitään merkitystä, ne vain unohdetaan. Sanoin, että olen tehnyt paljon vääryyksiä häntä kohtaan, mutta en alkanut mitään erottelemaan, pyysin vain nöyrästi anteeksi kaikki se paska, minkä hänelle olin tehnyt. Näin teki myös mieheni. Millään aikaisemmin tapahtuneella ei olisi enää mitään merkitystä, merkitystä olisi vain sillä mitä tulisi jatkossa tapahtumaan.

Nuo tapahtumat (pettämiset, riidat, eri teille menemiset sun muut) olivat kaikki tapahtuneet alkoholin vaikutuksen alaisena, joten siinä samalla sovittiin, ettei kumpikaan käytä alkoholia yksin tai kaveriporukassa ilman toisen läsnäoloa. Sovittiin myös, ettemme käytä mitään väkeviä alkoholijuomia (eli pari olutta on ok, viski tai vodka pois suljettu) edes toistemme seurassa. Eikä ikinä enää nosteta eikä muistella näitä ennen x-hetkeä tapahtuneita asioita - menneet on menneitä, vain nykyhetki ja tulevaisuus on meidän yhteinen.

Tää oli siis meidän päätös. Ulospääsy tilanteesta, jossa molemmat katkeroituneita toisillemme menneistä, mutta sen verran toiveikkaita tulevaisuuden suhteen, ettei ihan noin helposti haluttu toisistamme eroon kännipäissä tai tyhmyyksissä tehtyjen virheiden takia. Mitä sillä on lopulta väliä, oletko ollut suhteessa 8 vai 1,5 vuotta? Jos olet ollut 8 vuotta sitten suhteessa ihmisen kanssa, joka ei osannut sinuun sitoutua kunnolla, etkä sinäkään häneen, niin sehän oli sitten tavallaan irtosuhde, jolla ei ole mitään todellista merkitystä. Onhan sinullakin varmaan ollut näitä irtosuhteita ennen kuin aloit seurustelemaan miehesi kanssa ja niin oli varmaan hänelläkin - eihän niilläkään enää mitään merkitystä ole?

Suhteemme kokonaiskesto on siis lähes 8 vuotta, mutta tuosta x-hetkestä ja siitä, kun mentiin naimisiin on aikaa 1,5 vuotta. Uusi ajanlaskumme alkoi siis 1,5 vuotta sitten eikä menneitä muistella. Sitä ennen tapahtuneet asiat on siis aikaa ennen tätä uutta ajanlaskua. Enää ei mua haittaa, jos joskus mies (miesystäväni silloin, jos tarkkoja ollaan) on menetellyt mua kohtaan väärin eikä häntä tunnu haittaavan, jos minä olin tehnyt häntä kohtaan väärin. Niihin juttuihin kun oli omat syynsä, ja ne syyt on poistettu ja asioista sovittu silloin 1,5 vuotta sitten. Enää minä en mene kyselemään, että oletko mahdollisesti pettänyt minua silloin 2 tai 5 vuotta sitten, kun olit yötä poissa kotoa, eikä hänkään mene kyselemään, että olenko itse pettänyt häntä silloin samoihin aikoihin. Ne asiat on menneitä, ja niistä on otettu opiksi. Vain nykyhetki ja tulevaisuus merkitsee. Näin siis meillä. En itse osaa teidän tilanteesta mitään sanoa, kun en sitä sun elämää ja sun parisuhdetta ole elännyt. Itse parhaiten tiedät. Ainut neuvo, minkä voin antaa - jos haluat luottavaisen suhteen: älä valehtele, ja jos et pysty suoraan kertomaan totuutta: vaikene. Tee kuitenkin kaikkesi, jotta jatkossa sinun ei tarvitsisi suhteessasi valehdella eikä vaieta.
 
jos kerta pitää mennä tekemään tuollaista niin sitten on syytä kantaa myös vastuu niistä teoista. Pelkuruutta selittää, että suojelen perhettä ja sitä toista osapuolta. Ei se sitä ole, se on pelkästään itsensä "pelastamista" Kuten sanonta kuuluu, niin tyhmyydestä sakotetaan!
 
Miksi te päätätte haluaako toinen osapuoli tietää asiasta, jo valmiiksi suojelette itseänne ainoastaan selittämällä että puolison ei tarvitse tietää. Ymmärtäisin jos asiasta olisi ihan kunnolla puhuttu etukäteen ja olisi sanonut että,ei ko tilanteessa halua tietää, muuten tuo on silkkaa pelkuruutta. Minä haluan ainakin rehellisen liiton. Jos menee hölmöilemään niin sitten rehellisesti kerrotaan, ei se maailaa voi kaataa. Itseään te suojelette, ette kumppania jos hän ei tosiaan ole sanonut ettei halua missään nimessä tietää. No onko?? Niin....
 
Ja aikasemmin jo kirjotin (en muista sitä nikkiä) että hups, voihan se ehkäsykin unohtua "ihan vahingossa". Mitä sitä miehelle kertomaan; vahinko mikä vahinko, niinkuin yks kännisekoilu.

Voihan sitä valheella yrittää pitää liittoa kasassa, mutta ei se takaa mitään. Ja en usko hetkeäkään ap;n selityksiä että ei halua loukata. Vaan pelkää jäävänsä yksin.

En ole pettänyt enkä moista suunnitellutkaan, mutta tämä kohta näytti asiattomalle.
Minä uskon täysin ettei ap halua kaataa taakkaansa puolison niskaan eikä päädy ratkaisuunsa siksi, että pelkää jäävänsä yksin.
Vastaavassa tilanteessa oma mieheni ei haluaisi tietää mokastani - enkä minä miehen mokasta. Mitä ihmeen lisäarvoa moinen revittely suhteelle toisi?

:)
 
En ole pettänyt enkä moista suunnitellutkaan, mutta tämä kohta näytti asiattomalle.
Minä uskon täysin ettei ap halua kaataa taakkaansa puolison niskaan eikä päädy ratkaisuunsa siksi, että pelkää jäävänsä yksin.
Vastaavassa tilanteessa oma mieheni ei haluaisi tietää mokastani - enkä minä miehen mokasta. Mitä ihmeen lisäarvoa moinen revittely suhteelle toisi?

:)

Jos arvostaa rehellisyyttä, toki ymmärrettävää jos pari tietää varmaksi, että toinen ei halua asiasta tietää. Silloin ymmärrän tuon suojelemis-kohdan. Muuten en. Kuka toinen on päättämään haluaako toinen tietää vai ei?
 
Tässähän sekoitetaan nyt kaksi asiaa, on aivan eri asia olla kertomatta ja selitellä sitä puolison suojelemisella ja olla kertomatta yhteisestä sopimuksesta TAI jos kyseessä on vapaampi muoto suhteesta jossa lupa tehdä jos ei kerro. Silloin se kertominen olisi sitä itsekästä, minusta ei nyt siitä kuitenkaan puhuttu.
 
  • Tykkää
Reactions: tiiru
En haluaisi tietää yhdestä kännipanosta. Toisaalta tunnen itseni ja tiedän, etten itse voisi olla kertomatta. En vois elää normaalisti asian kanssa. Ap:n tapauksessa tätä ongelmaa ei ole, koska aikaa jo kulunut eli en kertois.
 
onpa tästä soppa tullut. en todellakaan hae hyväksyntää niinkun joku väitti, pyysin asiallista keskustelua. mielestäni nuo kaikki tekstit ei ollut asiallisia. juurikin tämä on se asia kun en heti kertonut, niin miksi kertoa nyt. ajattelisin eri tavoin jos olisimme jo avioliitossa. uskon että perun kirkon varauksen ja lähden. asia on raskas kantaa mutta vielä raskaampi jakaa.
 
siis olen pettänyt noin vuosi sitten. rakastan puolisoani ja itseäni puolustelematta kerron että olin aivan räkä kännissä. ja selvinpäin en todellakaan olisi niin tehnyt. toista osapuolta en tunne mitenkään eikä missään tekemisissä olla oltu tapahtuman jälkeen. tiedän että en aio koskaan enää tehdä mitään vastaavaa ja en aio enää juoda sillä tavalla, sen jälkeen olen pysytellyt hyvin asia linjalla alkon kanssa. syy miksi tämä on nyt tullut entistä enemmän mieleeni on se että olemme menossa naimisiin ensi keväänä. itse en tahtoisi kuulla tällaisesta asiasta jos puolisoni ajattelisi asiasta samoin kuin minä nyt. onko minun siis pakko satuttaa puolisoani kertomalla asia joka minulle ei ole merkinnyt mitään muuta kuin sen että olen saanut pahan olon itselle. haluaisin asiallista keskustelua asiasta vaikka tiedän että moni tästä maidon nostaa.


Jos olet nainen: Ei tarvitse kertoa. Se mitä ei tiedä, ei satuta. Näitähän sattuu...

Jos olet mies: Pakko kertoa. Olet huono ihminen etkä ansaitse naistasi senkin pettävä sika.
 
Myö ollaan sovittu, etten ite taho tietää mut mies tahtoo. Eli jos pettäisin (not gonna happen), kertoisin. Mieheni taas toivottavasti pitää mielessään toivomukseni, etten halua tietää vaikka onkin umpirehellistä tyyppiä eikä tunnusta. Tosin helpointa on vaan olla pettämättä.
 

Yhteistyössä