O
Onnekkaan oloinen
Vieras
Ajelin tässä just lapsen kanssa kauppaan ja mietin, että voi hyvänen aika, kun olen onnekas.
Mulla on ihana lapsi, vähän vajaa 3v. ja hän on oikeasti tosi ihastuttava persoona, hänen kanssaan viihtyy, esim, kauppareissut yhdessä ovat lähes poikkeuksetta kivoja.
Mulla on ihana mies, ja nyt kun lapsi on vanhempi ja nukkuu jo itsenäisesti, niin meillä on kahdenkeskistäkin aikaa ja saadaan nukkua yöt rauhassa ilman herätyksiä tai ylimääräistä seuraa sängyssä.
Miehellä on hyvä palkka, ja niin olen itse voinut olla rauhassa kotona hoitamassa lasta, ja nyt kun lapsi menee pian osa-aikaiseen hoitoon, niin voin keskittyä varsinaiseen työhöni, jota teen kotona ja määrään itse työaikani.
Ollaan kaikki terveitä ja muutenkin kunnossa, sporttisia ja terveelliset elämäntavat, mikä heijastuu kyllä ulkonäköönkin. Ei ole riippuvuuksia, ei päihteiden väärinkäyttöä tms.
Jos halutaan viettää iltaa ystävien kanssa, niin löytyy pari ystäväperhettä, joiden kanssa seurustella.
Kummankin vanhemmat ovat vielä hengissä, välit ei kyllä ole niin ihastuttavat kuin toivoisin, mutta sen verta tullaan juttuun, että voidaan kyläillä puolin ja toisin.
Mun siskoon tosi lämpimät välit, samoin miehen muihin sukulaisiin.
Kaikin puolin tyytyväinen elämään. Mutta voisin yhtä hyvin korostaa negatiivisia puolia elämässäni ja siten vaikuttaa tosi masentuneelta. Itse asiassa viikko sitten tunsin olevani masentunut, en nähnyt mitään hyvää elämässä. Mutta se meni ohi, nyt ajattelen mieluummin positiivisia, eikä negatiivisia meinaa enää huomatakaan... että kyllä se onnellisuus on asenteestakin kiinni...
Mulla on ihana lapsi, vähän vajaa 3v. ja hän on oikeasti tosi ihastuttava persoona, hänen kanssaan viihtyy, esim, kauppareissut yhdessä ovat lähes poikkeuksetta kivoja.
Mulla on ihana mies, ja nyt kun lapsi on vanhempi ja nukkuu jo itsenäisesti, niin meillä on kahdenkeskistäkin aikaa ja saadaan nukkua yöt rauhassa ilman herätyksiä tai ylimääräistä seuraa sängyssä.
Miehellä on hyvä palkka, ja niin olen itse voinut olla rauhassa kotona hoitamassa lasta, ja nyt kun lapsi menee pian osa-aikaiseen hoitoon, niin voin keskittyä varsinaiseen työhöni, jota teen kotona ja määrään itse työaikani.
Ollaan kaikki terveitä ja muutenkin kunnossa, sporttisia ja terveelliset elämäntavat, mikä heijastuu kyllä ulkonäköönkin. Ei ole riippuvuuksia, ei päihteiden väärinkäyttöä tms.
Jos halutaan viettää iltaa ystävien kanssa, niin löytyy pari ystäväperhettä, joiden kanssa seurustella.
Kummankin vanhemmat ovat vielä hengissä, välit ei kyllä ole niin ihastuttavat kuin toivoisin, mutta sen verta tullaan juttuun, että voidaan kyläillä puolin ja toisin.
Mun siskoon tosi lämpimät välit, samoin miehen muihin sukulaisiin.
Kaikin puolin tyytyväinen elämään. Mutta voisin yhtä hyvin korostaa negatiivisia puolia elämässäni ja siten vaikuttaa tosi masentuneelta. Itse asiassa viikko sitten tunsin olevani masentunut, en nähnyt mitään hyvää elämässä. Mutta se meni ohi, nyt ajattelen mieluummin positiivisia, eikä negatiivisia meinaa enää huomatakaan... että kyllä se onnellisuus on asenteestakin kiinni...
tiukkaa tekee tuo positiivinen asenne, mutta joskus auttaa...