B
bette
Vieras
Mulla on 2,5 vuotias vilkas tyttö. Olen sen kanssa kaksisteen kaikki viikot, useinmiten pari viikkoa putkeenkin. Mies on siis reissuhommissa. Itse opiskelen joten arki on aika kiireistä.
Viimeinen kuukausi ja vähän reilu on ollut ihan kamalaa. Tyttö on ollut vaativa ja naukuu ja maukuu joka asiasta. Äitin pitäisi olla koko ajan hänen kanssa leikkimässä, että oltais tyytyväisiä. Jos jokin asia ei heti onnistu, vedetään siitä hirveet kilarit ja raivohuudot. Kysellään joka ikisestä auringonsäteestäkin ja vielä toistetaan monta kertaa että mitä, mitä, mitä sinä sanoit äiti? Miksi, miksi ei? ARGH!! Ite oon koulupäivien jälkeen aika piipussa ja vielä pitäisi koti ja kouluhommat hoitaa iltaisin. Ei tahtois jaksaa noin vaativaa muksua. Minulla on alkanu mennä hermo lapseen ja tuntuu että tälläkään hetkellä en tunne häntä kohtaan muuta kuin ärsyyntymistä. Tuntuu koko lapsi pelkältä riesalta. Onko tämä normaalia tuntemusta äiti-lapsi suhteessa vai onko väärin tuntea näin?
Tiedän että lastani kuitenkin rakastan, koska häntä lämmöllä muistelen jos on esim. mummolassa vähän aikaa. Ikävä minulla tosin ei häntä tule, sillä osaan nauttia vapaista hetkistä. Mutta mietityttää tuo, että onko normaalia että lapsi rassaa hermoja koko ajan? Ja ei enää edes kauheasti ole mielenkiintoa tehdä mitään tytön kanssa kun niin ärsyttää.
Viimeinen kuukausi ja vähän reilu on ollut ihan kamalaa. Tyttö on ollut vaativa ja naukuu ja maukuu joka asiasta. Äitin pitäisi olla koko ajan hänen kanssa leikkimässä, että oltais tyytyväisiä. Jos jokin asia ei heti onnistu, vedetään siitä hirveet kilarit ja raivohuudot. Kysellään joka ikisestä auringonsäteestäkin ja vielä toistetaan monta kertaa että mitä, mitä, mitä sinä sanoit äiti? Miksi, miksi ei? ARGH!! Ite oon koulupäivien jälkeen aika piipussa ja vielä pitäisi koti ja kouluhommat hoitaa iltaisin. Ei tahtois jaksaa noin vaativaa muksua. Minulla on alkanu mennä hermo lapseen ja tuntuu että tälläkään hetkellä en tunne häntä kohtaan muuta kuin ärsyyntymistä. Tuntuu koko lapsi pelkältä riesalta. Onko tämä normaalia tuntemusta äiti-lapsi suhteessa vai onko väärin tuntea näin?
Tiedän että lastani kuitenkin rakastan, koska häntä lämmöllä muistelen jos on esim. mummolassa vähän aikaa. Ikävä minulla tosin ei häntä tule, sillä osaan nauttia vapaista hetkistä. Mutta mietityttää tuo, että onko normaalia että lapsi rassaa hermoja koko ajan? Ja ei enää edes kauheasti ole mielenkiintoa tehdä mitään tytön kanssa kun niin ärsyttää.