Onko normaalia??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tytteli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

tytteli

Vieras
Onko tää ihan normaalia ku mulla on parin viikon päästä laskettuaika ja kaikki tuleva pelottaa aivan hullun lailla!! Miten minä pienen vauvan kanssa pärjään vai pärjäänkö etes... Tämä on kyllä ollu toivottu lapsi mutta nyt on tullu ihan omitusia ajatuksia... Tuntuu vaan että miten minä muka voin huolehtia pienestä lapsesta ku en aina todellakaan tunne ees itteeni aikuseks... Ja entäs se synnytys sitte, ei pysty ees aatteleen vaikka kohta seki on eessa... Pelottaa ja jännittää ja tuntuu välillä että hermot menee totaalisesti ja vaan itkettää... Auttakee, mitä teen..?
 
Erittäin normaalia! Pakko kertoa taas tää esimerkki, kun musta tää on niin kuvaava: siskon lapsi syntyi muutamaa päivää ennen omaani ja kävin katsomassa vauvaa sairaalassa. Voi sitä kauhua kun tajusin, etten osaa ottaa pientä sangystä syliini, siskon piti laittaa vauva mun syliin!! Ajattelin, että mites sitten muutaman päivän päästä kun pitäisi osata jo vähän muutakin... Ja sitten sitä vaan osasi kaiken. Ja ne mitä ei osannut, oli niin pieniä arkipäivän käytäntöön liittyviä, että ei mitään väliä. Ja jotenkin se vastuunkanto siitä pienestä tuli niin itsestään lopulta, vaikka jonkinmoinen ikiteini itsekin olen. Ja synnytyshän etenee vääjämättä, mene vaan mukana, kun et estääkään voi :)
 
Vähän helpottaa kun saa lukea jotain kannustavaa... Niin mulle on hoettu että kyllä ne äidin vaistot sitte herää ku lapsi syntyy ja kaikki asiat lähtee vaan rullaamaan mutta tuntuu vaan niin uskomattomalta ajatella että miten niin muka, enhän mä oo ees koskaan hoitanu niin pientä vauvaa et miten VOI osata... No jospa se tästä... :)
 

Yhteistyössä