onko meitä täällä paljonkin?

  • Viestiketjun aloittaja liima
  • Ensimmäinen viesti
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.10.2004 klo 18:37 ÄITÄI kirjoitti:
Mä en ole aivan varma, sillä en tunne muita joille näin olisi käynyt: rv12 alkoi yöllä verenvuoto, tuli voimakkaasti ja pieni möykky tippui vessanpönttöön. Järkyttyneenä en tajunnut sitä nostaa pois pytystä, vaan rutiininomaisesti vedin vessan. Odottelimme viikonlopun yli mieheni kanssa kotona itkun sekaisin fiiliksin, koska sairaalasta niin käskettiin. Maanantaina menimme toteamaan ultraan keskenmenoa, mutta lääkäri totesikin "täällä on vielä yksi" -näin muistaisin hänen sanoneen... Poika syntyi täysiaikaisena. Voiko kaksosraskaudessa toinen vauva selviytyä kun toinen menee kesken? Koska vuotoa ei enää maanantaina ollut, ei lääkäri dokumentoinut äitiyskorttiin muutakuin "yksi, elävä sikiö" -minulla ei siis ole mitään mustaa valkoisella mahdollisesta menetyksestä.

Anteeksi jos tämä kirjoitus loukkaa teitä, kun minulla loppu oli kuitenkin onnellinen, mutta kuitenkin uskokaa: suren vauvaa, jota ei ehkä ole koskaan ollutkaan. Vai onko?

<div class="small">[ÄITÄI muokkasi tätä viestiä 26.10.2004 klo 18:39]</div>
minulla km -00 terve poika -03 terve tyttö -04 jonka kaksois sisar tullut ulos raskauden alkuvaiheessa. luulin että kk alkoivat, mutta olikin km. lääkäri sanoi ultrassa että sikiöpussin jäänteitä jäänyt, mitä ei tietenkään kaavittu pois, kun tytteli siellä vielä onnellisesti uiskenteli. ajattelen usein että jos olisikin tällä hetkellä lapsia, joita en ole saanut :'(
 
Kolme viikkoa sitten todettiin ekassa lääkärin tarkastuksessa keskeytynyt km, kaksi viikkoa sitten lääkkeellinen tyhjennys. Fyysisesti kaikki on ollut helppoa, psyykkisesti erittäin raskasta :'( Ensimmäinen raskaus oli, kovin toivottu.
 
Ma np-ultrassa pahat aavistukseni toteutuivat. Raskaus osottautui tuulimunaksi rv 12+3 :'( Lääkkeellinen tyhjennys on nyt käynnissä. Ma eka lääke ja tänään sitten ovat cytotecit olleet toimimassa.

Pahaltahan tämä tuntuu varsinkin kun sattui omaksi syntymäpäiväksi, mutta eteenpäin olen jo katseeni suunnannut. ehkä tuota auttaa se että meillä on jo 2v tyttö.

Halauksia kaikille kohtalotovereille :hug:
 
Minnäi
Mulla todettiin viikko sitten ultrassa (13+1) että ei sykettä. koko vastasi 8vk. Lääkkeellinen tyhjennys oli maanantaina. Se oli ihan kauheaa. Suru painaa vieläki sydämessä..
 
Sanjar
Minulla kaksi perättäistä keskenmenoa toinen alkoi vuotamaan vk 8 ja vastasi vk 6.Tyhjennettiin lääkkeellisesti.Toinen km puolivuotta myöhemmin ja todettiin vk 11+3.Vastasi viikkoa 8. Valitsin kaavinnan ja olin ihan varma että en koskaan enää halua tulla raskaaksi koska kotona on isot 11 ja 8 vuotiaat lapset.Kokemuksena todella rankka ja olinkin pitkään sairaslomalla.Nyt sitten olenkin taas raskaana.Viikkoja on 8+3 ja olo ihan karmea kun pelkään tiettysti koko ajan sitä pahinta vaihtoehtoa että tämäkin menee kesken.
 
Täälläkin yksi... Ensimmäinen raskaus tuulimuna, toisesta raskaudesta syntyi meidän ihana poika. Kolmas raskaus meni kesken nyt lokakuussa jo pari päivää testin tekemisen jälkeen. Viikkoja oli vasta 5, mutta harmittaa kovasti. Ja seuraavaa raskautta jännittää vähän jo valmiiksi.. Haluaisimme ainakin vielä yhden lapsen.
 
Viikko sitten, eilen varmistui. En käsitä vieläkään, niiitähän tapahtuu muille, mutta ei meille...
Menetin kaksi pienokaista, toisen sydänmensykkeen näin!Kohtu tyhjä, olo tyhjä!ikävä ja järkytys...viikkoja 8+1<br><br>
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 18.01.2005 klo 00:29 eräs kirjoitti:
Sain keskenmenon raskausviikoilla 21+2,suht.pitkällä jo siis.syytä tähän ei koskaan ole löytynyt.Tapauksesta on viisi vuotta ja vieläkin se mielessä kummittelee.Toivon koko sydämmestäni kaikille saman kokeneille paljon jaksamista.Elämä helpottaa ajan kanssa,vaikka unohtaa ei täysin voisikaan.. :'(

Sain keskenmenon rv 21+3.Kamalinta oli se kun joutui sen vielä synnyttämään. Tuntuu et tästä ei pääse koskaan yli.
 
Meillä ehdittiin iloita ja odottaa reilut kaksi viikkoa kaksosia. Ekassa ultrassa rv 6+6 paljastui että meille olisi tulossa kaksi pientä, silloin näkyivät vielä pienten sykkeet ja eilen, reilu kaksi viikkoa myöhemmin rv 9 ei mitään. :'( Järkytys on sanoin kuvaamaton kun mitään ennakoivia merkkejä ei ollut, ei vuotoja, ei kipuja...Nyt odottelen soittoa kättäriltä edessä lääkkeellinen tyjennys. Pelottaa kuinka se menee, onko kivulias, jatkuuko jälkivuoto kuinka kauan ja saammeko vielä joskus oman pienen. Näitä lapsia toivottiin ja odotettiin kaksi vuotta ja suru niiden menetttämisestä on niin iso vaikka järki sanoo, että kaikki ei ollut heillä hyvin ja siksi piti käydä näin. Kiitos kaikille tänne oman kokemuksensa kirjanneille. On ollut lohdullista lukea että kaikki voi mennä hyvin...Voimia ja :hug:
 
Minulla on ollut kaksi alkuraskauden keskenmenoa tänä vuonna, joista viimeisin ollut selvästi rankempi henkisesti ja fyysisestikin. Nämä toisten kokemukset ovat tuoneet minulle paljon toivoa. Viimeisimmän kekskenmenon jälkeen hain ja etsin joka puolelta muiden kokemuksia keskenmenosta ja tein surutyötäni. En ole menettänyt toivoani sen suhteen, että joskus saan syliini oman pienen, vaikka se joskus on niin kauhean vaikeaa. Tämä seuraava runo on joskus auttanut ainakin minua...


Taatusti hän kuulee.
Hän katselee sinua varmasti kaiken aikaa.
Ehkä hän on nyt onnellinen,
ehkä joidenkuiden ei ole tarkoituskaan
jäädä meidän elämäämme pysyvästi.
Ehkä jotkut ovat vain ohikulkijoita,
vain läpikulkumatkalla.

Ehkä he täyttävät tehtävänsä nopeammin kuin muut.
Heidän ei tarvitse vitkutella täällä sataa vuotta
saadakseen kaiken kuntoon.
He hoitavat hommansa tosi nopeasti jotkut.
Jotkut vain ikään kuin käväisevät
elämässämme antamassa meille jotakin,
tuovat lahjan tai opettavat meille jotakin tärkeää,
ja se on heidän tehtävänsä meidän elämässämme.
Hän opetti sinulle varmasti jotakin.

Ehkä hän opetti sinua rakastamaan,
antamaan ja välittämään.
Se oli hänen lahjansa sinulle.
Hän opetti sinulle paljon,
ja sitten hän lähti.

Ehkä hänen ei yksinkertaisesti tarvinnut viipyä pitempään.
Hän antoi sinulle lahjansa ja oli sitten vapaa jatkamaan matkaa,
mutta häneltä saamasi lahjan
sinä saat pitää ikuisesti.

-kirjasta Lahja, Danielle Steel-impina hetkinä. (enkelisivut)

Voimia kaikille!

 
Tänään meni kesken tämä hartaasti odotettu raskaus :'(

Vuoto alkoi yllättäen ja samalla tuli kovat kivut. Viikkoja ehti vain olla 6. Suru on suunnaton ja itkettää kovasti :'( Jostain pitäisi kerätä voimia ja katsoa eteenpäin. Nyt en jaksa :'(

Miten tästä pääsee yli? Pelottaa jo uuden raskauden yrittäminen.

:hug: Kaikille menetyksen kokeneille!
 
Someone from JKL
Tämä viesti on Berttuli sinulle.

En voi varmaan mitenkään ymmärtää sitä tuskaa, mitä tällä hetkellä molemmat miehesi kanssa tunnette. Voin siis vain olla ja yrittää ymmärtää ja auttaa. Halusin laittaa tämän viestin tänne, sillä tiesin, että käyt täällä palstalla lukemassa muiden tarinoita ja jakamassa omia kokemuksiasi. Ehkä tätä kautta välittyy paremmin tieto siitä, että sinulla on ihmisiä ympärillä, jotka haluavat olla tukenasi. Jos vain pystyt, etsi jostakin se elämänilo takaisin, joka on se sinun paras puolesi. Katse kohti tulevaisuutta, mikä ehkä kuitenkin on hyvinkin valoisa... :hug:

Olet ihana! Voimia ja kaikkea hyvää!

 
:hug: sinulle!

Olen itsekin kokenut samalla rviikolla kaksi kertaa keskenmenon. (näkyivät 12. viikon ultrassa. )
muistan, kuinka vaikeaa se silloin oli. vatsakin oli jo alkanut kasvaa, ja sitä kuvitteli raskauden olevan niin pitkällä, että tuskin mitään enää tapahtuu. muiden, onnellisesti raskaana olevien naisten näkeminen oli aluksi vaikeaa, itku saattoi tulla ruokakaupassakin...
 
Itselläni keskenmeno (spontaani, mutta osittain keskeytynyt) rv 7+2. Siitä ja lääketieteellisestä "lopputyhjennyksestä" nyt neljä päivää. Kotona onneksi yksi päivänsäde parhaillaan päiväunilla, mutta kaveri toiveissa. Ehkä jo piankin?
 
Mulla spontaani km 2vk sitten. Raskausviikkoja olisi pitänyt olla jo melkein 10. Gynellä sitten vähensivät niitä pari viikkoa ennen km:ää kuuten viikkoon ja sydän sykki. Ajattelin vielä sillon että kaikki hyvin kuitenkin. Sitten parin päivän päästä alkoi vuoto ja siitä pari päivää niin kivut ja edelleen syke näkyi, lääkäristä kotiin kerkesin ja vessanpönttöön synty sitten. Illalla kun kävin kysymässä, niin tyhjä oli. Tuntuu edelleen pahalta että noin 10min ennen km:ää näin vielä sykkeen vaavilla.

Nyt pikku hiljaa ei enää itketä. Ja uutta pitäis ruveta yrittämään. Tietäis vaan koska........
 
Hilppu

Hep! Täällä myös yksi. Kaksi enkelityttöä 12/04 rv 23 (kohtukuolema ilman mitään oireita) synnytys alateitse. 05/06 rv 21 sama juttu. Syy näihin erittäin harvinainen peittyvästi perinnöllinen sairaus (saatiin selville vasta toisen raskauden jälkeen viime kesänä!), jota mieheni kanssa kannamme. Onko muita peittyvästi periytyvän taudin kantajia? Miten lasten hankinta on onnistunut? Yritetään edelleen, vaikka pelko on kova..
 
eulis
Yksi keskeytynyt km rv. 10 + 6 joulukuussa, kaavintaa jouduin odottelemaan 5 pv ja kahdesti jouduttiin lopulta kaapimaan viikon sisään. Onneksi on nuo isommat tytöt, 8 v. ja 5 v., aiemmat raskautumiset ja raskaudet onegmattomia. Toivo elää vielä iltatähdestä... Voimia kaikille kohtalotovereille!
 
Alkukesästä -06 rv5 sain keskenmenon. Rankka kokemus, jonka yli olen nyt kutakuinkin päässyt.
Tänne kirjoittaminen oli terapeuttista, kun tiesin että muutkin ovat sen kokeneet ja ymmärsivät suuren surun, vihan, katkeruuden jne.

Voimia teille / meille kaikille :hug:
 

Yhteistyössä