Minulla on ollut kaksi alkuraskauden keskenmenoa tänä vuonna, joista viimeisin ollut selvästi rankempi henkisesti ja fyysisestikin. Nämä toisten kokemukset ovat tuoneet minulle paljon toivoa. Viimeisimmän kekskenmenon jälkeen hain ja etsin joka puolelta muiden kokemuksia keskenmenosta ja tein surutyötäni. En ole menettänyt toivoani sen suhteen, että joskus saan syliini oman pienen, vaikka se joskus on niin kauhean vaikeaa. Tämä seuraava runo on joskus auttanut ainakin minua...
Taatusti hän kuulee.
Hän katselee sinua varmasti kaiken aikaa.
Ehkä hän on nyt onnellinen,
ehkä joidenkuiden ei ole tarkoituskaan
jäädä meidän elämäämme pysyvästi.
Ehkä jotkut ovat vain ohikulkijoita,
vain läpikulkumatkalla.
Ehkä he täyttävät tehtävänsä nopeammin kuin muut.
Heidän ei tarvitse vitkutella täällä sataa vuotta
saadakseen kaiken kuntoon.
He hoitavat hommansa tosi nopeasti jotkut.
Jotkut vain ikään kuin käväisevät
elämässämme antamassa meille jotakin,
tuovat lahjan tai opettavat meille jotakin tärkeää,
ja se on heidän tehtävänsä meidän elämässämme.
Hän opetti sinulle varmasti jotakin.
Ehkä hän opetti sinua rakastamaan,
antamaan ja välittämään.
Se oli hänen lahjansa sinulle.
Hän opetti sinulle paljon,
ja sitten hän lähti.
Ehkä hänen ei yksinkertaisesti tarvinnut viipyä pitempään.
Hän antoi sinulle lahjansa ja oli sitten vapaa jatkamaan matkaa,
mutta häneltä saamasi lahjan
sinä saat pitää ikuisesti.
-kirjasta Lahja, Danielle Steel-impina hetkinä. (enkelisivut)
Voimia kaikille!