onko meitä täällä paljonkin?

Olen 30v nainen ja koin oman keskenmenoni viikonloppuna. Perjantaina alkoi tulla runsaammin verta, lauantaina veren seassa myös hyytymiä. Samana päivänä terveyskeskuksen päivystävälääkäri totesi alatutkimuksen jälkeen raskauden menneen kesken. Viikkoja oli 10+2.

Tänään soitin vielä neuvolaan, jossa todettiin, että päivystävän lääkärin olisi ehdottamasti pitänyt antaa mulle lähete sairaalaan. Iltapäivällä on uusi päivystysaika, jolloin haen lähetteen. Mitä sairaalassa on edessä? Ultra ja kaavintako?

Avomiehestä ollut ihana alohtu ja tuki, varsinkaan kun meillä ei ole vielä yhtään lasta.

 

Nimimerkille Toivoton: Mulla oli kuopusta odottaessa runsas verenvuoto (hyytymiäkin) ja tk:n lääkärin tuomio oli myös km. Ultrassa kuitenkin näkyi sikiö eli ei kannata luottaa pelkkään alatutkimukseen, koska se ei aina kerro koko totuutta.

:hug: , jos kuitenkin on km.<br><br>

 

Keskenmenot 12/05 ja 12/06. Eka oli tuulimuna ja toka 9+4 pieni sydän ei enää sykkinytkään. On nämä raskaita asioita mutta jospa näistä selviäisi ja sen lapsen joskus saisi.

 

11/02 km rv 9..11/05 km rv 10 ei sykkeitä,12/06 km rv9 sykkeet nähty ja kuultu moneen kertaan mutta jostain syystä meidän pieni ei jaksanut :ashamed:

 

Täällä yksi, joka sai km:n juuri ennen joulua eli 22.12.06
Olisi ollut esikoinen ja raskausviikkoja oli vasta 5. Ja tämä oli eka kunnon yrityskin tulla raskaaksi, ja heti näytti testit plussaa.

Kauhealta tuntui!! En olisi arvannut, että se on henkisesti niin raskasta. Nostan teille kaikille hattua, ketkä heti uskallatte uudelleen aloittaa yrityksen, sillä nyt musta tuntuu, etten ole siihen vielä tarpeeksi vahva... vaikka vauvakuume vaivaakin valtavasti. Ikäkin kohta tulee vastaan; täytin äskettäin 34.

Kiitos tämän palstan, sillä paljon olen seuraillut taustalla ja täältä on jotenkin saanut tukea :heart:

 

Mulla oli aikalailla sama tilanne reilu vuosi sitten. Ensimmäinen yritys ja heti tulin raskaaksi - päättyi keskenmenoon viikolla 4. Se oli yllättävän järkyttävää ja konkretisoi sen tosiseikan, että useimmat raskaudet päättyvät ihan alussa keskenmenoon. Suht alussa kaikki eivät edes tiedä olleensa raskaana jos eivät ole testanneet... Mulla oli tuolloin ikää 39 vuotta ja nyt siis 40 ja ajattelin vielä kyllä uskaltaa yrittää. Voimia ja positiivisia ajatuksia kaikille :heart:

 

Mun ensimmäinen raskaus meni kesken viikolla 18. menin rakenneultraan ja sikiö ei enää liikkunutkaan. käynnistettiin samana päivänä ja syntyi kahden kivuliaan päivän jälkeen. oli kuollut jo viikolla 15. mulla ei ollu mitään kipuja eikä muutakaan mistä ois voinu epäillä sikiön kuolleen. tutkimuksissa ei löytyny mitään vikaa. Uutta alettiin yrittää heti ensimmäisten kuukautisten jälkeen ja tulin heti raskaaksi. Nyt kolme lasta ja neljättä yritetään. Kyllä tuo keskenmeno on vaan varjostanu kaikkia raskauksia. Joka kerta oon pelänny mennä rakenneultraan mutta onneks kaikki on ollu kuitenki hyvin. Ite oon päässy keskenmenosta yli sillä, että oon puhunu siitä muiden kanssa enkä oo yrittäny salata tuntemuksiani. puhuminen helpottaa. Jaksamista teille muillekin saman kokeneille =) :heart: :heart: :heart: :heart:

 

Loppiaisena keskenmeno rv20+2. Jostain syystä lähti synnytys käyntiin,ei saatu supistuksia loppumaan ja pikkuinen täydellinen poika syntyi liian aikaisin pystyäkseen elämään.
Meille niin Rakas esikoinen olikin Enkelilapsi. Saa nähdä pelottaako mahdolliset tulevat raskaudet alusta loppuun. Heti on pikkuinen tervetullut jos Luoja antaa uuden mahdollisuuden. Eipä ole nämä asiat itsestäänselviä kenellekkään.

Paljon voimia kaikille keskenmenon kokeneille.

 

2 keskenmenoa ja enkelivauva rv38+6

 

Ekaks kaks norm ja ihanaa raskautta ja lasta sit km rv 10. Ei osannu kuvitella,että joku voi mennä joskus pieleenkin. Mut nyt jo kolmas lapsi 1kk.

 

Tuulimunaraskaus, tuli spontaanisti pois viime heinäkuussa. Viikkoja oli mukamas 11... Viikolla 10 ei kuulunut sydänääniä eikä ultrassa näkynyt mitään. Vaatimalla vaadin sitä ultraa, onneksi. Olisi ollut karua herätä niihin supistuksiin... (kohtu alkoi palautua normaaliin tilaan). Eli kävin sitten naistentautien osastolla vähän aikaisemmin kuin alunperin piti.

 

En ole kokenut keskenmenoa niin kuin moni sen ymmärtää. Olen kokenut lapsen kuoleman vakavaan sairauteen (totaali av-blokki, sydämen vajaatoiminta, kardiomyopatia) Sain olla lintuseni kanssa 9kk 2pv, enkä unohda häntä koskaan. Tänään sirottelin hänen tuhkansa maailman kauneimpaan paikkaan. Usko enkelten maahan ja jälleennäkemiseen auttaa minua jaksamaan.

 

En ole kokenut keskenmenoa niin kuin moni sen ymmärtää. Olen kokenut lapsen kuoleman vakavaan sairauteen (totaali av-blokki, sydämen vajaatoiminta, kardiomyopatia) Sain olla lintuseni kanssa 9kk 2pv, enkä unohda häntä koskaan. Tänään sirottelin hänen tuhkansa maailman kauneimpaan paikkaan. Usko enkelten maahan ja jälleennäkemiseen auttaa minua jaksamaan.

Voih... Niin kuin aalto uittaa aallon yli valtameren, niin selviydymme mekin toinen toisiamme tukien!!!
Syvä osanottoni.

 

Täällä myös yksi nuori jonka unelmat murskaantui helmikuussa.. siinä vaiheessa oli rv 8+4.. Siitä asti on pakerrettu jos uusiks tärppäis mutta tuntuu että ne haikarat vain aina eksyy muualle :/

 

Käsi pystyyn, täällä yksi km takana, puolitoista kuukautta sitten. Keskiviikkona tein plussan ja jännittää ihan kamalasti, joka ikinen kerta tarkistan pikkupöksyt, ettei vaan tule verta. Koko ajan vahtaamassa, että tuntuuko mahassa kipua :ashamed:
Onneksi ensi torstaina neuvola, jos saisin jonkin mielenrauhan....

Keskenmeno oli psyykkisesti todella rankka, kaksi päivää meni ihan shokissa, sitten alkoi näkymään valoa.. Vuoto kesti vain 6 päivää, pikkarin suojalla pärjäsin Kipuja oli vain ensimmäisenä päivänä.

Vahvisti se tietyllä tavalla parisuhdetta, mies ymmärsi ja piti hyvänä. Nyt on onnensa kukkuloilla, vaikka yrittää olla näyttämättä. Varmasti häntäkin pelottaa

 

olenko jo kirjoittanut tälle listalle..Joka tapauksessa tänään varmistettiin toinen km, yhtään onnistunutta ei vielä takana. Ensin kokeillaan lääkkeillä ja jos ei onnistu, niin sitten kaavintaan, jee. Kiva kesäloma :/ .

 

ikävä kyllä.. ja samalla suuret pahoittelut kaikille kohtalotovereille!!!! :hug:

Menetimme molemmat kaksosistamme rv 10. Kaikki piti olla hyvin, kunnes ultrassa selvisi, että molempien sykkeet sekä kehitys oli loppuneet. Koska kyseessä oli keskeytynyt keskenmeno, jouduin tekemään lääkkeellisen tyhjennyksen eilen (syntymäpäivien kunniaksi...) . Nyt pitäisi keksiä, miten jaksaa tästä eteenpäin. Takana 1,5 vuotta yritystä ja hormonilääkityksiä, nyt on siirryttävä rankempiin hoitoihin.. kun vaan jaksais aloittaa tän kaiken alusta.

 

Pahoittelut km:n johdosta :hug:
Tervetuloa vauvakuumepuolelle otsikon km:n jälkeen kuumeilevat juttelemaan, sieltä saa paljon ihanaa tukea kohtalotovereilta vaikkei uusi raskaus teillä välttämättä olekaan vielä mielessä. :heart: :heart:
Mulla tuulimunaraskaus todettiin rv 9+ ja nyt ollaan uutta jo kovasti yrittämässä kun lääkäri näytti vihreetä valoa jälkitarkastuksessa uudelle yritykselle.

-Ninni-

 

Kiitos kutsusta!
Pahoittelut myös itsellesi.
Eiköhän tämä tästä vielä iloksi(?) jossain vaiheessa muutu ja voisin sitten tulla vierailemaan tuonne km-ketjuunkin. Yli 30-vuotiaissa ensikertalaisissakin jo majailen, mutta vertaisryhmää kaipaa tässä vaiheessa aika kovasti.
Kuullaan.

 

ilomoittautuu yksi lisää..

eilejn ensimmäisessä ultrassa (rv.11+3) todettiin pienokaisemme keskeytyneen n. viikolla 9. suru ja pettymys valtava molemmilla. sitä jotenkin huokaisi helpotuksesta kun päästiin noinkin pitkälle ja ilman vuotoja ym. ei vaan ollut itsestään tullut ulos,nyt lääkkeellisesti otetaan pois maanantaina.
ensimmäinen yö oli ihan hirveä, ei oikiein uni tullut ja itkettää vaan niin hirveästi. olo on niiiin tyhjä.
nyt pikkuisemme on suojelusenkelinä meille ja seuraavalle pienellemme!
:saint:

osanottoni myös muille keskenmenon saaneille ja pienensä menettäneille
me kaikki keskenmenon kokeneet voimme ymmärtää sen surun ja tuskan tapahtuneesta.. tuetaan toisiamme!!

 

Täällä yksi joutuu liittymään joukkoonne. Viime viikon maanantaina sain ensimmäisen keskenmenoni. Tuli elämäni eka plussa ja samalla keskenmeno. :'( Surullista.
Osanottoni kaikille keskenmenon kokeneille.

 

se pelko toteutui. Aamusta alkoi masuun sattua, muutama tunti sen jälkeen alkoi tull averta :'( Taas vedettiin matto jalkojen alta.

Olin juuri alkanut ajattelemaan, että' ehkäpä tämä Pieni pysyy matkassa, tuntui paljon varmemmalta ja neuvolassakin kerettiin käymään. Innoissani olin lukenut kaikki ne lippuset ja vihkoset,kuvitellut tulevaisuutta... Turhaan.

Tuntuu pahalta. Itkettäisi, mutta olo on niin pirun yksinäinen, ettei jaksa edes itkeä. Tuntuu oikeasti, ettei tässä oole mitään järkeä, minussa on jotain vikaa. kahden kuukauden aikana kaksi km..

Mies yritti puhelimitse rauhoitella ja lohduttaa, ei se paljoa auta, vaikka tietää, että nämä alkuraskauden keskenmenot ovat kovin yleisiä. Miksi pitäisi aina yrittää olla vahva ja ajatella tulevaa? V*ttu minua raivostuttaa tämä kaikki, tuntuu, etten ikinä saa sitä ainutta asiaa, mitä elämältä haluan. Perhettä, jota koskaan ei minulle ole suotu. (Tiedän olevani hätäinen, vasta kaksi km, mutta tuntuu, että alkaa maailma rapisemaan niskaan nyt...)

Miksi kenellekkään tutulleni ei kuitenkaan ole sattunut näin? Ei kenellekkään!

Tekisi mieli itkeä, huutaa ja raivota. Olla edes surullinen. Olo on vaan niin prkeleen turta.... :'(

 

ajattelemattomuuteni... Osanotot ja isot voiman potkut kaikille, jotka tämän helvetin joutuvat kokemaan läpi!

Jo se, että tänne voi kirjoittaa, kun ei ole ketään, kelle puhua, auttaa hitusen. Kukaan muu ei ehkä voi ymmärtää, kuin toinen saman kokenut. Miltä tuntuu jatkuva "läheisten" kummastelu, miksei meillä ole jo lapsia, miksi koirat ovat minulle, kuin lapsia? Ei kaikille lasten saanti ole itsestäänselvyys... Valitettavasti. En halua puhua kenellekkään ulkopuoliselle tästä, saan osakseni sääliä, sääliä ja vielä kerran sääliä. Muutama syytös tulee varmasti, minussahan on jotain vikaa. Ilman muuta! :/ Ikinä en ole "heidän pojalleen " ollut tarpeeksi hyvä. :'(

 

Mulla 4 keskenmenoa takana 6/00 (tuulimuna), 4/03 keskeytynyt km
rv 7, 03/07 keskenmeno rv 6 ja neljäs 6/07 rv 6.. edelleen oottelen
vikan keskenmenon jälkeisiä kuukautisia, kohta 6vk mennyt.
Mutta näiden välissä syntyi kauan kaivattu rakas ihmeemme pienen pieni tyttömme rv 32+4 (1,6kg,40cm), neiti on nyt 2v 4kk.

 

Voi kun tämä surullinen aihe on niin yleistä . Itse olen kokenut 4 km lapsettomuushoitojeni aikana ( tuulimuna, joka oli vielä kaksoisraskaus, kohdunulkoinen ja kaksi mennyt viikolla 6). Yhtään vauvaa en siis kotiin asti ole mukanani saanut... Nyt 3 vuotta ilman mitään lapsettomuushoitoja välissä ja ensimmäinen hoitokuuri menossa taasen (clomifen). Tutkittiin, ettei kromosomeissa ole vikaa, mutta ei niistä ainakaan löytynyt. Lähdin todella pelokkain mielin tähän uuteen yritykseen, jos taas joudun kokemaan saman painajaisen...

Onneksi on myös paljon onnistumistarinoita, jotka valaa uskoa minuunkin

Heinäkuun helteitä ja auringonpaistetta kaikille kanssasiskoille :heart: