Onko kumppanisi elämäsi suurin rakkaus ja se ainoa oikea, vai oletko joutunut tyytymään ns. vähempään?

En missään nimessä suostuisi enää tyytymään vähempään kun kerran olen päässyt näin tuntemaan.

Mies täysin samaa mieltä. Juhannuksena hän veti mut kesken illan vieton ihan lähelleen, katsoi suoraan silmiini ja sanoi: "Sulla ei ole pienintäkään hajua siitä kuinka paljon mä sua rakastan".

:heart: Tuli melkein tippa linssiin, ihana.

 

Hah hah, lähes jokainen vastaaja on saanut juurikin sen unelmiensa kumppanin. Uskoisikohan?

Itse voin kyllä myöntää, että vaikka ihan ok kumppanin omaankin, niin pystyn kyllä luettelemaan muutamankin paremman näköisen ja keskustelutaitoisemman jne jne.

tähän ketjuun ovatkin vastanneet vain ne jotka tuntevat näin. Muut sadat eivät ota osaa tähän ketjuun ja niitähän tällä palstalla piisaa kun päivittäin juttuja lukee.

 

:heart: Tuli melkein tippa linssiin, ihana.

Kyllä, että vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin joku mua rakastaa kaikkineni... :heart:

 

Kyllä, että vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin joku mua rakastaa kaikkineni... :heart:

Me olleaan mun miehen kanssa oltu yhdessä 19 vuotta ja edelleen olo on välillä kuin vastarakastuneella. Tänään sain aamulla ihanan tekstarin, jonka olen lukenut jo monta kertaa. :heart: Ollaan onnentyttöjä. Ja miehet ne vasta onnekkaita onkin.

 

Joo, rakastan nykyistä miestäni kyllä. Kehtaan silti väittää et mun oma se oikeani pääsi lipsumaan käsistä.

 

on se jännä kun puhutaan siitä että on löytänyt kltakimpaleen,kaikki puhuu tunteista.. kun tuntuu,en oo koskaan tuntenut..

Niin eli tieteen näkökulmasta ootte vaan löytäneet immuniteetiltaan riittävän erilaisen uroksen.. kemiaa.. aivojen tuottamaa.. itseasiassa siihen vaikuttaa kumppanin tuoksukin siihen tunteeseen.

mutta sitten se rakastaminen ei ole pelkkää tunteiden hekumaa vaan päätös pysyä toisen rinnalla päätös voittaa ongelmat ja vaikeudet...

 

[QUOTE="hilma";28683093]on se jännä kun puhutaan siitä että on löytänyt kltakimpaleen,kaikki puhuu tunteista.. kun tuntuu,en oo koskaan tuntenut..

Niin eli tieteen näkökulmasta ootte vaan löytäneet immuniteetiltaan riittävän erilaisen uroksen.. kemiaa.. aivojen tuottamaa.. itseasiassa siihen vaikuttaa kumppanin tuoksukin siihen tunteeseen.

mutta sitten se rakastaminen ei ole pelkkää tunteiden hekumaa vaan päätös pysyä toisen rinnalla päätös voittaa ongelmat ja vaikeudet...[/QUOTE]

Eikähän tämä ole jokaiselle pitkässä parisuhteessa olevalle ihan selvää.

 

On

 

[QUOTE="hilma";28683093]on se jännä kun puhutaan siitä että on löytänyt kltakimpaleen,kaikki puhuu tunteista.. kun tuntuu,en oo koskaan tuntenut..

Niin eli tieteen näkökulmasta ootte vaan löytäneet immuniteetiltaan riittävän erilaisen uroksen.. kemiaa.. aivojen tuottamaa.. itseasiassa siihen vaikuttaa kumppanin tuoksukin siihen tunteeseen.

mutta sitten se rakastaminen ei ole pelkkää tunteiden hekumaa vaan päätös pysyä toisen rinnalla päätös voittaa ongelmat ja vaikeudet...[/QUOTE]

Asiaa. :flower: Mutta niin se vaan menee, että aina puhutaan vain niistä tunteista, kun puhutaan niistä oikeista.

Mulla tuoksu on todella tärkeä asia. Vieläkin miehen nuuhkiminen saa polvet veteläksi. Eihän sitä nyt vois olla vääränhajuisen ihmisen kanssa.

 

Oli.. Hän jätti minut..

 

Nykyään tuntuu että nykyinen mieheni ei ole elämäni suurin rakkaus. Tiedän että parempaakin voisin saada ja on ollutkin. Mutta en silti ole valmis vielä tätä heittämään pois. Tuntuu väärältä koska mieheni rakastaa minua kuitenkin enemmän kuin mitään. Olen valmis taistelemaan tunteakseni edes jonkunlaista rakkautta.

 

Olis kauheeta jos menettäisin miehen jostain syystä. Tiedän etten ikinä löytäisi toista samanlaista ihmistä, en edes murto-osaa siitä. Sellaisia miehiä kuin mun mies ei vain ole.

 

on,mieheni on elämäni suurin rakkaus ja ainoa rakkauteni,joka minulla on ikinä ollut.

 

Tuntuu niin tyhjältä ilmaista sanoin sitä minkä tuntee. Miehestäni huokuu sellanen määrä rakkautta, ettei mitään rajaa. Hän odotti eilenkin illalla myöhään, jotta daavuin ystävättäreni luota vain päästäkseni kanssani saunaan, vaikka lapsiakin olisi saunaseuraksi ollut. Hän tuli tänään töistä vain paimentaakseen viisi lastamme ruokapöytään, lääkitsi kipeät muksuista ja kärsi vielä äitini ja kummitätini vierailut iltasella, suostui mukisrmatta ehdotukseeni aikatauluista lasten loppuloman suhteen jne. Hän on äärettömän kärsivällinen, luotettava, umpirehellinen ja tuntuu tekevän puolestani mitä tahansa.

 

Joo, rakastan nykyistä miestäni kyllä. Kehtaan silti väittää et mun oma se oikeani pääsi lipsumaan käsistä.

Juuri näin minäkin tunnen! Ihan ok on asiat nyt, mut se suuri rakkaus oli ja meni , itse päästin, jopa työnsin pois luotani...

 

[QUOTE="hilma";28683093]on se jännä kun puhutaan siitä että on löytänyt kltakimpaleen,kaikki puhuu tunteista.. kun tuntuu,en oo koskaan tuntenut..

Niin eli tieteen näkökulmasta ootte vaan löytäneet immuniteetiltaan riittävän erilaisen uroksen.. kemiaa.. aivojen tuottamaa.. itseasiassa siihen vaikuttaa kumppanin tuoksukin siihen tunteeseen.

mutta sitten se rakastaminen ei ole pelkkää tunteiden hekumaa vaan päätös pysyä toisen rinnalla päätös voittaa ongelmat ja vaikeudet...[/QUOTE]

Ihminen on kokonaisuudessaan biologiaa ja kemiaa. Ei se tee meistä sen huonompia.

 

Kyllä on minulle se ainoa oikea. Mutta tällä hetkellä hänellä on vaikeaa, pelkään että minä en ole hänelle. Tosin en tiedä onko sellaista olemassakaan, joka hänelle olisi.

 

Se ei ole pelkkää kemiaa, että joku voi olla kiltti ja suojeleva. Se on jotain minimutkaisempaa kuin pelkkä biologia. Ei yli 10 vuoden päästä enää ole kyse pelkästä biologiasta.

 

On, mutta nyt on sen verran hankalampi aika että tekisi mieli vastata ettei ole.

 

En usko ainoisiin oikeisiin. Kaikille on olemassa monta sopivaa kumppania. Ja hyvä niin.

Mitä tulee omaan mieheeni, hän on välillä piikki mun perseessä, ihan niinkuin mäkin olen hänelle, mutta pelko se silti on aina perseessä että toisen menettäisi, että kaippa sitä rakkaudeksi voi sanoa.

 

On elämäni suuri rakkaus ja rakkaus vaan vahvistuu päivä päivältä.
Just sain viestin mistä tuli kyyneleet silmiin, niin onnellinen olen upeasta miehestäni.:heart:
Mies tuli mun elämään ja vei mut mukanaan, enkä ole katunut päivääkään.
Edellinen suhteeni oli traumaattinen ja jäi syvät arvet, jotka on nyt paikattu ja olen suht normaali.

 

Mieheni on parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut. En voisi kuvitella elämääni ilman häntä. Rakastan häntä aivan valtavasti ja tiedän hänen rakastavan minua. Hän tekee minut valtavan onnelliseksi joka päivä. En usko, että minun olisi koskaan mahdollista löytää yhtä täydellisesti minulle sopivaa kumppania. Joten kyllä - hän on minun suuri rakkauteni.

 

Joo, rakastan nykyistä miestäni kyllä. Kehtaan silti väittää et mun oma se oikeani pääsi lipsumaan käsistä.

Sama juttu.

 

No ei, en tunne että mieheni on minulle se ainoa oikea. Mutta en myöskään usko että tarvitsee olla. Kukaan aiemmistakaan seurustelukumppaneista ei ole sen oikeammalta tuntunut, jokaisessa on toki ollut puolensa (siksi on alunperin seurusteltukin). Jos jossain on minulle yksi ihan "täydellinen" sielunkumppani niin en ole häntä vielä tavannut, niin luulen, joten eihän siinäkään olisi mitään järkeä että jäisin loppuelämäkseni häntä odottamaan. Enkä todellakaan jättäisi miestäni ja lapsiani, ihanaa perhettäni, jos tuo ns. ainoa oikea nyt kävelisi minua vastaan! Ei se olisi mitenkään sen arvoista.

Sitäpaitsi, minulla on aika zen-buddhalainen elämänkatsomus, eikä sen mukaan ole mitenkään huono asia "tyytyä" tällaiseen, päinvastoin. Tyytymisen taito on juuri se mitä pitää elämässä oppia tullakseen onnelliseksi.

 

ex mieheni oli todella unelma. nykyinen on kanssa unelma<3 en siis usko että on "yksi oikea" voi olla moniakin mutta en nyt tarkoita ettei tilaisuuteen pitäisi tarttua kun unelma astuu elämään