Minäkin olen miehelle ilmaissut, että olisi nuorempia, kauniimpia, terveempiä ja eheämpiä naisia maailma pullollaan, mutta mieheni vastaa haluavansa juuri minut.Mieheni olen jo testannut vaikeilla ajoilla, käski hänen painua helvettiin ja ottamaan lapsemme mukaansa ja etsimään paremman terveen puolison. Mitä mies teki? Kosi minua ja sanoi elävänsä naisen kanssa joka on kaikki mitä hän haluaa ja toivoo. Vaikka ennusteeni oli tuolloin todella huono, ei hän jättänyt minua. hoiti esikoistamme ja vauvaamme lähivanhempana ja huonoimpina hetkinäni valvoi vierelläni ja valoi minuun uskoa ja paransi minut rakkaudellaan. jotenkin tunsin/vaistosin joka kerta kun hän oli vieressäni, olisiko kyseessä sitten juuri tuo että haistoin hänen tuoksunsa.
Outoja ihmissuhteita sulla, jos moisia harrastavat.
Sama täällä, ei tulisi mieleenkään sanoa, että voi voi, minä olen huono ja surkea, ota joku parempi (mutta ymmärrän, että vakavasti sairaana sellaistakin voi tulla mieleen, sen myönnän enkä pidä tuota, mitä esim lucifer kertoi mitenkään kummallisena).Minä en ainakaan koe tarvetta ajatella että maailma olisi pullollaan parempia naisia miehelleni kuin minä. Kyllä minä ihan rehellisesti sanottuna odotan hänen seisovan rinnallani vaikka sairastuisin tai mitä tahansa. Tiedän olevani paras vaimo miehelleni mitä hän kuvitella saattaa.
Ei, kyllä minä esimerkiksi exän kanssa tiesin että parempaakin olisi tarjolla ja mahdollista saada. Mietin myös usein tunteitani siitä että rakastin kyllä, mutta enemmän ehkä vain kaverina tai veljenä. Hänellä ei todellakaan ollut sellaista niin suurta merkitystä. Samaten minulla puuttui sellainen ihailu ja kunnioitus häntä kohtaan. Hän kohteli minua huonosti joten hänestä oli vaikea pitää vaikka välitinkin.Eikös se aina sen hetkinen rakkaus tunnu siltä oikealta? Sitten kun sukset menee ristiin niin ihmetellään miten tollasen kanssa on voinu ollakaan kun tää uus tuntuu taas niin ihanalle ja ainoalle oikealle....
Minulla on vähän samanlaisia kokemuksia, tai oikeastaan paria erilaista. Ensin oli sellainen, jossa olin koko ajan inhottavasti "yläpuolella", epäkypsästi käytin tilannetta hyväksi ja käyttäydyin törkeästi, toinen oli paikalla kuin kiltti koira, aina. Sitten jouduin itse koiran asemaan seuraavassa suhteessa ja jos mitään olin oppinut, niin sen, ettei kumpikaan asema ollut toistaan parempi. Nykyisessä suhteessa on tietysti ollut alamäkiä ja vaikeuksia, mutta koskaan ei ole tullut tunnetta, että toinen alistaisi, tai itse olisi mikään päällepäsmäri. Ehkä se on seurausta siitä, ettei ole vaadetta olla paras, ainoa, oikea tai suuri rakkaus.Ei, kyllä minä esimerkiksi exän kanssa tiesin että parempaakin olisi tarjolla ja mahdollista saada. Mietin myös usein tunteitani siitä että rakastin kyllä, mutta enemmän ehkä vain kaverina tai veljenä. Hänellä ei todellakaan ollut sellaista niin suurta merkitystä. Samaten minulla puuttui sellainen ihailu ja kunnioitus häntä kohtaan. Hän kohteli minua huonosti joten hänestä oli vaikea pitää vaikka välitinkin.
Onneksi tunnistin viimein tunteeni häntä kohtaan, rakkaudesta ei ollut kysymys vaikka 6 vuotta yhdessä oltiinkin.
Mä en ajattele nykyisestä suhteessa mitään "tämän hetkistä rakkautta", vaan rakkautta hautaan saakka. Exäni kanssa ollessa en nähnyt meitä vanhoina yhdessä.
Mie oonkin neurologisesti epätyypillinen monin tavoin ja tiedän, että en ole helppo ihminen. Myöskin aiempien elämänkokemusteni takia joiltain osin traumatisoitunut yms. Ei se ole itseni alentamista, vaan totuus, jos totean, että olisi parempiakin vaimotarjokkaita kuin liikuntarajoitteinen ääniyliherkkä tarkkaavaisuushäiriöinen autisti, jonka menneisyyteen kuuluu mm.seksuaalista hyväksikäyttöä.Minä en ainakaan koe tarvetta ajatella että maailma olisi pullollaan parempia naisia miehelleni kuin minä. Kyllä minä ihan rehellisesti sanottuna odotan hänen seisovan rinnallani vaikka sairastuisin tai mitä tahansa. Tiedän olevani paras vaimo miehelleni mitä hän kuvitella saattaa.
Me molemmat olemme hyvin onnekkaita kun saimme toisemme.Mie oonkin neurologisesti epätyypillinen monin tavoin ja tiedän, että en ole helppo ihminen. Myöskin aiempien elämänkokemusteni takia joiltain osin traumatisoitunut yms. Ei se ole itseni alentamista, vaan totuus, jos totean, että olisi parempiakin vaimotarjokkaita kuin liikuntarajoitteinen ääniyliherkkä tarkkaavaisuushäiriöinen autisti, jonka menneisyyteen kuuluu mm.seksuaalista hyväksikäyttöä.
Mutta se on todellista rakkautta, että mieheni ottaa tämän koko paketin ja hyväksyy sen. En usko, että ns.normaali ihminen voi edes käsittää miten hyvältä tuntuu olla täysin paljaana ja silti rakastettu, tällaisena viallisena?