Olin noin 4-5 -vuotias, tuttavaperheen koiralla oli pentu. Aikuiset kielsivät koskemasta pentuun, kun emo puolusti sitä. Enhän minä malttanut olla menemättä hipelöimään pentua, joten emo puri minua käteen niin kovaa kuin leuoistaan sai purtua. Hävetti niin p*rkeleesti, etten kehdannut kertoa kenellekään ja menin sängyn alle piiloon. Ei taida vanhemmat tänä päivänäkään tietää, että näin kävi, enkä sen jälkeen ole mennyt sörkkimään vieraamman emokoiran pentuja suinpäin.
Ja niin se rotu. Chihuahua.
Ja on mua varmaan jonkun rähinän yhteydessä myöhemminkin purtu, ja omakin koira on tikannut sormeen vahingossa leikin yhteydessä (yrittänyt napata keppiä kädestä, tullut hieman huti). Mutta tämä chihuäiti oli ainoa sellainen tilanne, jossa koira todella ja tarkoituksella (ja aivan oikeutetusti ja syystä ) on mua purrut.