Onko koira purrut sinua, kerro tapahtuma ja ROTU!?

  • Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti
Mua puri ekaluokkalaisena koulukaverin saksanpaimenkoira. Ihan tuttu koira joka kävi päälle, kun mentiin ovesta sisään. Puri villapaidan ja toppatakin läpi ison palan "irti", eli repäisi lähes koko lihaksen irti. Luu ja hermot näkyi, mutta ei vaurioituneet. Tikkejä ommeltiin sairaalassa kovasti ja arpi on ja pysyy. Silti pidän koirista.
 
kaukkari
Kaukkari puri emäntäänsä, ei minua vaan sukulaistani. Käsivarsi pahassa kunnossa pitkään. Koira lopetettiin saman tien, oli jo muutenkin käynyt niin aggressiiviseksi, että kukaan ei enää uskaltanut mennä edes pihan lähelle. Isännän vika, halusi ison ja ärhäkän koiran, ja teki siitä tahallaan vielä aggressiivisemman.
 
+
Itteä on purrut seropi (sakemanni+?) peukun kynnestä läpi keppileikin tiimellyksessä ja tyttöä seropi (bordercollie+?) poskeen tuntemattomasta syystä. Sattuuhan noita...eläin kun vastassa. :(
 
Minua on purrut persuuksista dobermann lapsena. Olin kävelemässä tutun seurueen mukana jossa oli vapaana dobberi ja se sitten puri minua.

Perhoskoira on purrut jalkaani ja käteeni. Menin kylään enkä osannut varautua yhtään että siellä on aggressiivinen pikkupiski. Koira tuli täysin yllättäen kimppuuni kun tulin ovesta sisään.

Mitään kammoa minulla ei ole koiria kohtaan, päinvastoin.
Olen kyllä ollut hiukan varuillani dobermannien seurassa, niiden hermorakenne ei ole kovinkaan positiivisesti vakuuttanut minua. Sen verran olen niitä kentällä seuraillut... :whistle:
 
kaisa
Aika monessa kirjoituksessa on yhdistävänä tekijänä se, että pureman saanut on lapsi. Se on aikalailla pötypuhetta, että koira puree "täysin varoittamatta", "täysin yllättäen" tmv. Ihmiset eivät vain osaa lukea koiran antamia ennakkomerkkejä, noita oikeasti päästään vialla olevia tapauksia on vain muutama prosentti koko koirakannasta, eli todella harvassa ovat ne. Lapset ja koirat eivät ole hyvä yhdistelmä silloin, kun koira on päässyt perheen pomoksi ja katsoo oikeudekseen kasvattaa perheen omia ja vieraitakin lapsia, tai vieraita ylipäätään. Kun on niin paljon liikaa ihmisiä, joilla on koira vaikka eivät tiedä niistä yhtikäs mitään.
 
Borkku
Pureminenki ku on niin ajatusmaailmallinen juttu. Jonkun mielestä näykkäys on puremista, jos noin on niin mua on sit purtu useita kymmeniä kertoja, ku mun mielestä pureminen on sitä et se koira oikeesti kajauttaa hampaansa kiinni kunnolla ja näin mulle on tehny tasan kans koiraa toinen oli oma dobberi josta tikkejä myös sain ja toinen oli koulutuksessa ollu cocceri poika josta sain myös tikit muistoks.

Oma koira sekos syystä mitä ei saatu selville, koska lopetin itse koiran ampumalla, sen lähelle ku ei kukaan ei edes poliisi menny sauvan kans ja tää toinen tilanne oli ongelmakoiran koulutustilanne.
 
Ö-mappi
Lapsena muakin. Ala-asteikäisenä kaverin synttäreillä. Niillä mäyräkoira puri käteen. Oli kyllä ihan oma vika: vähän olin ajatellu, että tossa koirassa on nyt jotain...mutta kun omistajakaveri ei sanonu mitään, vaan riehu ihan entiseen malliin niin kävin minäkin sitten lähellä. Jälkikäteen oli ihan selkeä juttu, että koira oli ollu peloissaan. Jälki on yhä kädessä, mutta laastarilla sillon selvittiin. Ei kammoa, ei syyttelyä.
 
mopsin omistaja :)
mua on purru oma koira monta kertaa. yleensä se johtuu jostain luusta tai herkusta.. tänään just puri mua vaikka siirsin vaan kädenpois mun sylistä. tuli aika paha arpi mut ei verta kauheesti tullu. se leikattiin muutama päivä sitten (ettei pentuja tule) niin sillä taitaa olla valeraskaus ja toi pari lelua siihen mun viereen ja jäi ite vahtimaan. siten kun siirsin käden nii se varmaan tulkitsi sen niin että aion tehdä jotain "pennuille" ja kävi käteen kiinni. kerran pidin sen luuta kädessä ja vähän siirsin kättä ja puri mua leuasta. nousin sängyltä ja koira oli vielä sängyllä ja kävi kylkeen kiinni. pahin oli varmaan kun olin perheen kanssa sängyllä katsomassa elokuvaa ja koira söi luuta niin ihan ilman syytä se hyökkäsi äitin käteen ja sitten seuraavaks mun käteen...siitä alko tulla melko paljon verta mut äitillä oli vaan tosi paha naarmu. kaikki ajattelee nyt että oon huono koiranomistaja mut välillä sillä vaan napsahtaa joku ja alkaa riehua. rotu on siis mopsi vaikka on vaikeaa kuvitella semmoisesta lullukasta. enimmäkseen se nukkuu ja on lempeä kuin mikä
 
kun olin 6 vuotias Suomenajokoira nappasi ranteesta kun pöllöyksissäni juoksin sen luo ja taputin päähän, en ollut aiemmin nähnyt koiraa eikä koira minua, joten en ihmettele koiran reaktiota. Itse olen omille muksuilleni "takonut" päähän ettei vieraita koiria mennä suinpäin taputtelemaan
 
raija
itseäni puri isoisäni keskikokoinen villakoira, serkun kääpiöpinseri
oma ajokoirani on purrut isoisääni ja isääni, mutta minä olen se joka on sen kouluttanut ja naarmuakaan en ole saanut. omat viat olivat miehillä kun menivät väärin koiraa käsittelemään. kyllä lopetusuhka tuli mutta sain pidettyä mielipiteeni että koiraa ei omien mokien takia piikille kuljeteta ;) ja kiitän jokaisesta päivästä minkä tuon herran kanssa saan viettää. =)
 
tzirpugga
Yksikään koira ei ole purrut eikä myöskään näykkäissyt. Omia koiria on tälläkin hetkellä kolme, eri rotuisia kaikkia. Ja lapsuuden kodissa on aina ollut koiria.

Omia lapsia on koiramme varoittaneet ääneen rähähtämällä leikkien mennessä liian rajuiksi ja beagle ottanut pari kertaa tällaisessa tilanteessa hampailla kiinni. Verijälkiä ei ole kuitenkaan tullut.
 
Kävelin koulusta kotiin, ja naapurimme piti aina koiraansa vapaana pihalla. Normaalisti ohi kävellessäni se hyökkäsi pensasaidan takaa ja kävi käteen kiinni. Sairaalareissuhan siitä tuli. Koira oli n.2-v sekarotuinen, eikä sille käynyt mitään(sanoivat vaan,että se on vähän villi). Naapurit pitivät koiraa vastaisuudessakin vapaana pihallaan ja jokakerta ohi kävellessäni pelkäsin :( Nykysellään itellä on 1 koira(amerikancockerspanieli) ja tuosta ihanampaa tapausta saa hakea =)
 
Olin noin 4-5 -vuotias, tuttavaperheen koiralla oli pentu. Aikuiset kielsivät koskemasta pentuun, kun emo puolusti sitä. Enhän minä malttanut olla menemättä hipelöimään pentua, joten emo puri minua käteen niin kovaa kuin leuoistaan sai purtua. Hävetti niin p*rkeleesti, etten kehdannut kertoa kenellekään ja menin sängyn alle piiloon. Ei taida vanhemmat tänä päivänäkään tietää, että näin kävi, enkä sen jälkeen ole mennyt sörkkimään vieraamman emokoiran pentuja suinpäin.

Ja niin se rotu. Chihuahua.

Ja on mua varmaan jonkun rähinän yhteydessä myöhemminkin purtu, ja omakin koira on tikannut sormeen vahingossa leikin yhteydessä (yrittänyt napata keppiä kädestä, tullut hieman huti). Mutta tämä chihuäiti oli ainoa sellainen tilanne, jossa koira todella ja tarkoituksella (ja aivan oikeutetusti ja syystä ) on mua purrut.
 
pureskeltu
Tämä on muuten hyvä ketju. Tästä selviää hyvin että suurimmaksi osaksi puremat ovat juuri pienten rotujen aiheuttamia, ei näistä kuitenkaan kirjoiteta koskaan suurin lööpein lehdissä. Pienenkin koiran purema voi tehdä pahaa jälkeä, varsinkin lapselle.
Minua ärsyttää suunnattomasti kun suuret palveluskoirarodut yleistetään (rotikat, sakut, belgit jne) jostain joskus luin että kultainennoutaja aiheuttaa tilastollisesti eniten puremia.

Minua on yllätys yllätys purrut juuri tuollainen pikkupiski, marsun ja hamsterin puremiakin olen saanut, samoin hevosen ja kissan. :D
 

Yhteistyössä