Onko koira purrut sinua, kerro tapahtuma ja ROTU!?

Tämä on muuten hyvä ketju. Tästä selviää hyvin että suurimmaksi osaksi puremat ovat juuri pienten rotujen aiheuttamia, ei näistä kuitenkaan kirjoiteta koskaan suurin lööpein lehdissä. Pienenkin koiran purema voi tehdä pahaa jälkeä, varsinkin lapselle.
Minua ärsyttää suunnattomasti kun suuret palveluskoirarodut yleistetään (rotikat, sakut, belgit jne) jostain joskus luin että kultainennoutaja aiheuttaa tilastollisesti eniten puremia.
Minua on yllätys yllätys purrut juuri tuollainen pikkupiski, marsun ja hamsterin puremiakin olen saanut, samoin hevosen ja kissan.

Mua ei ole koira purrut, mut hevonen on pariin kertaan.

 

Rodusta en ole varma, mutta sellainen rotankokoinen valkoinen moppi se oli.
Kävelin asuntoni edessä olevaa kujaa pesutuvalta pyykkikori sylissä ja naapurin äiti oli tämän moppinsa kanssa vieraisilla. Moppi räkytti kuin mieltä vailla ja hyökkäs kimppuun- roikkui polvitaipeessa kiinni pikkupikku hampaillaan hurjasti muristen.

'Fifi, hyyyyyiiiii, tuu pois sieltä....' oli ainut mikä tätösestä lähti, persettäänkään ei tuolista nostanut.



Mä potkaisin rivakasti sivullepäin ja Fifi joutui keskipakoisvoiman ansiosta irrottamaan ottensa farkuistani. :kieh:

 

Hetken meni kun luin ketjun läpi.

Hirveän monessa tapauksessa on ollut kyse jonkun muun perheen koirasta ja lapsesta. Useissa tapauksissa purema on tullut, kun koiralle vieras (ei siis oman lauman jäsen) on silittänyt tai rapsuttanut koiraa sellaisessa tilanteessa, jossa ei olisi pitänyt (koira nukkuu tai syö ). Useassa tapauksessa juokseva ja leikkivä lapsi on herättänyt koiran metsästysvietin, muutamassa tapauksessa paimennusvietin ja osuipa silmääni sellainenkin tapaus, jossa koira on yrittänyt pistää riehuvat naperot kuriin parhaalla osaamallaan tavalla (collie, joka nappasi persauksesta kiinni keskenään nahistelevia lapsia).

Aika monessa näistä pystyn koiraihmisenä näkemään tilanteen koiran järjen valossa täysin loogisena ja järkevänä, eli purema ei ole todennäköisesti tullut salamana kirkkaalta taivaalta, vaan ennakoivia varoituksia ei vain ole osattu lukea. Ei lapset sellaista voi osatakaan, aikuisten olisi kyllä pitänyt osata ja huolehtia, ettei tilanne pääse karkaamaan käsistä.

Moni kommentoi tuolla väleissä sitä, että koiralta pitää pystyä ottamaan ruoka pois vaikka kesken syömisen, tästä olen ehdottomasti samaa mieltä - mutta on eroa sillä, onko ruokaan kajoava ihminen vieras vai oman lauman jäsen. Meillä voi lapsikin ottaa koirilta ruuan pois vaikka suusta asti, mutta en silti kuuna kullan valkeana antaisi kenellekään perheen ulkopuoliselle lupaa mennä ottamaan koiralta ruokaa pois vain huvin vuoksi - enkä myöskään päästä perheen ulkopuolisia silittelemään koiriamme, jos ne syövät vaikkapa luuta. Pitää koirallakin olla ruokarauha ja sen tulee voida luottaa siihen, että se saa syödä rauhassa. Se, että koiralta voi ottaa ruuan pois vaikka suusta asti perustuu aina luottamukseen. Samoin koiralla tulee aina olla unirauha. Meillä on portaiden alla koirien oma paikka, ja sinne mentyään ne saavat aina olla rauhassa. Koirien omaan sänkyyn ei yksikään mukula (ei oma eikä vieras) saa koskaan mennä häiritsemään koiria. Jos portti on kiinni, ei edes portille mennä norkoilemaan tai työnnetä näppejä pinnojen välistä koirien puolelle.

Monesta tapauksesta tuli myös mieleen tilanne, ettei koiran omistajilla ollut oikeasti mitään käsitystä koirien sielunelämästä, kouluttamisesta tai oikeastaan mistään. Koiria on pidetty kuin pellossa ja sitten ihmetellään, kun koira pureskelee omia ja vieraita. Ehkä se paljonpuhuttu koira-ajokortti pitäisi sittenkin olla vaatimuksena kaikille, jotka koiraa lemmikkinään pitävät.

Ja vielä pitää erotella pureminen ja näppääminen. Koira osaa haliita puruvoimaansa uskomattoman herkästi. Jos sen tarkoitus on purra, jälki on kyllä sen näköistä (esim. se tapaus, jossa pyrre oli napannut pois puolet lapsen käsien lihaksista). Jos koiran tarkoitus on näpätä, eli antaa ns. viimeinen varoitus, se kyllä tuntuu, mutta jälkiä ei ihoon jää (mustelma toki voi tulla). Näistä jälkimmäinen on mielestäni useimmissa tapauksissa täysin hyväksyttävää, ensimmäinen ei milloinkaan.

 

Cockerspanieli puri joskus teininä, kun se nukkui lattialla ja jouduin astumaan sen yli, kun en päässyt ohikaan. En siis tallannut päälle, vaan varovasti yritin loikata yli... koira-parka ajatteli varmaan unissaan, et joku hyökkää.

 

Järjen ääni= Gwenhwyfar


:flower:



Lukekaa ja uskokaa.

Ja varsinkin tuo ruoka ja unirauha.

 

Mua puri naapurin Suomen pystykorva. Olin alle kouluikäinen, menossa naapuriin leikkimään (en käynyt kovin usein siellä). Yleensä tuo koira oli häkissään mutta sillä kertaa narussa pihalla. Se haukkui kovasti mutta oli kuulemma kiltti. Kumarruin silittämään koiraa mutta se hyökkäsikin mun naamalle ja purasi mun alahuulesta! Yksi hammas meni läpi huulesta. Lääkärireissuhan siitä tuli

 

Siskon Australianterrieri upotti kulmahampaansa peukalotaipeeseen ku aleikin sen kans pallolla ja se korjas otettaan pallo suussa Oma mokani, mut säikähti kyl koirakin ku kiljahdin, et hittoako menit minnuu puremaan!!

Omista koirista urokset ovat kans joskus vahingossa haukkailleet ku oon menny niitten tappeluitten väliin.

Jokunen vuosi sitten naapurin suomenpystykorvanarttu kävi ljalkaani kiinni ku yritti purra meidän pentukoiraa ja asetuin väliin. Onneks oli talvi ja miulla topatut motukkahousut, ni ei käyny mitään.

 

Sellainenkin tuli vielä mieleeni, että usein yhtäkkiä pureskelemaan ryhtyvä, aiemmin lempeä koira saattaa kärsiä kivuista. Esim. meidän entinen kissa (joo, tiedän, kissa ei ole koira) tykkäsi silittelystä, mutta mahaan jos koski, sai hampaat hellästi näpeilleen, sillä sterilaation yhteydessä vatsaan jäi arpikudosta, joka kiinnitti ihon vatsanpeitteisiin -> maha oli kipeä.

Koira, joka kärsii vaikkapa korvatulehduksesta saattaa näpätä, kun korvan läheltä silitellään, tai jos koiralla on voimakasta yleiskipua (esim. luusto, nivelistö, lihaksisto), se käyttää hampaitaan herkemmin. Tällöin ihmisestä saattaa näyttää siltä, että koira puree täysin syyttä suotta, mutta todellisuudessa koiraan sattuu ja se puree siksi.

Kroonisesta kivusta kärsivä koira saattaa tulla vihaiseksi ja lyhytpinnaiseksi ihan kaikkea kohtaan, niin viattomia ohikulkijoita kuin jopa omaa laumaansa. Meiltä on yksi koira lähtenyt viimeiselle matkalleen nimenomaan tällaisessa tilanteessa. Koiran hermorakenne ei alunperinkään ollut aivan täysin riittävä sen muihin luonteenpiirteisiin nähden ja krooninen kipu teki koirasta ennalta-arvaamattoman. Kipua ei saanut pois, joten muita vaihtoehtoja ei ollut kuin päästää koira pois.

Koira ja kipu on siitä huono yhdistelmä, että koira ei yleensä näytä kipuaan ulospäin. Esim. meillä tuo kroonisesta kivusta kärsinyt koira katkaisi häntänsä (nikama oli siis katkipoikki) eikä koirasta lähtenyt edes ääntä. Kun ihmettelin häntään ilmaantunutta mutkaa ja kopeloin sitä, ainoa, mistä näki, että koiraan sattui oli se, että sen selkänahka värähti. Röntgenissä sitten paljastui vamman vakavuus. Häntä operoitiin, mutta kipu jäi. Jälleen kipua ei nähnyt mistään muusta kuin siitä, että koiran pinna lyheni.

Jotta kivun siis huomaa, useissa tapauksissa täytyy omistajan todella tuntea koiransa yksilönä ja koirat eläinlajina. Ne eivät ole karvaisia, nelijalkaisia ihmisiä, vaan kesyjä petoja, koiraeläimiä kuten sudet. Niiden ajatuksenjuoksu ei ole samanlaista kuin ihmisen, eikä niiden vaistot muutu, vaikka ulkonäkö on muuttunutkin.

 

on purru ja naamassa kaks n. viiden sentin pituista arpea eli 15 tikkiä tuli...

 

Kunnolla on puraissut vain belgianpaimenkoira.

Näykkimistä olen saanut mm. suomenpystykorvalta ja chihuahualta. Osin omasta syystäni.

 

Tämä on muuten hyvä ketju. Tästä selviää hyvin että suurimmaksi osaksi puremat ovat juuri pienten rotujen aiheuttamia, ei näistä kuitenkaan kirjoiteta koskaan suurin lööpein lehdissä.

Tuo klinikalla työskennellyt kyllä antoi vastauksellaan aivan toisenlaisen kokonaiskuvan. Luulisin, että hän on kohdannut koiria enemmän kuin useimmat vastaajat.

 

äidin siskolla oli iso musta koira.. en muista rotua, vain sen että silmät olivat piilossa otsatukan alla eikä aina tiennyt kumpi pää on kumpi.. puri serkkua persukseen, kun juoksi siinä leikkiessään ja itsellekkin murisi monta kertaa.. sitä otusta pelkäsin

 

Mua purru meiän oma sakemanni. Toissapäiväm kynnest läpi ihan vitun kipeä. Anteeks. Ja mahasta läpi on tullu ja ranteesta. arvet muistoina. Purru melkein kaikkia perheenjäseniä. Plus kaveria joks tuli silitelee ku puolusti omaa ruokaansa. Että semmost. Ja jonku ulkpuolise kimppuu kävi. Ja elossa on

 

Leikkiessä vaikka minkärotuiset. Pyreneittenmastiffi ja wels corgi ainakin. Erinäiset sekarotuiset pystykorvat kans (asuimme maalla, ja jokaisen talon pihassa oli noita pystykorvia narussa).

Sitten tietysti vihaiset pikkupiskit, chihuahuat enimmäkseen. Ollut suuressa kennelissä hoitamassa noita, ja osasivat (etenkin pentujaan puolustavat emät) olla aika herkkiä puremaan.

Pahimmat vammat ja arvet on kylläkin tullut kissoilta, koirat harvemmin (chihuja lukuunottamatta, mutta onneks niiden hampaat ovat aika säälittävät ) puree tosissaan.

 

Rotikka, oma, on purrut minua. Ikuinen muisto murusta nyt käsivarressa. :heart:

Kääpiökoira on purrut mua useammin kuin muistankaan, esim enoni klaini AINA hoitotoimenpiteiden aikana.

 

saksanpaimenkoira purrut minua ja samoin joku metsästyskoira, olisiko ollut laika.

 

Lapsena mua puri bokseri naamasta. Tikkejä tuli 8. Naapurin innokas (ja ehkä vähän kuriton) koira oli kyseessä. Heiteltiin sille palloa ja se hypääs mua vasten, kun olin just palloa heittämässä. Yritti varmaan sitä palloa mapata mun kädestä. Luulen, että sen tarkoituksena ei ollut purra, vaan kun sillä rodulla on ne hampaat niin siinä esillä että yhteentörmäyksessä vaan kävi sitten tuollainen vahinko. Silmäkulmaan ja poskeen tuli tikit ja liimaa.

 

Sakemannit, terrierit, rotikat...toki kaikki omistajat niitä puolustavat viimeiseen asti, mut hullut on geenit niissä, sanokaa mitä tahdotte! Toki ne voi olla ihaniakin, mutta perusgeeneiltään arvaamattomia. En IKINÄ ottais mitään sellaista petoa!!

Perusteletko mulle hullut geenit?

Satun omistamaan sakemannin, aiemmin minulla myös ollut saku.. Mä en näe mitään pahaa tässä koirassa? enkä usko sen johtuvan siitä että se meillä asustaa! Todella lupsakka! Jokainen koira on polveutunut sudesta, joten miksi juuri ko. rotu on HULLU?
Sakemanneja mustamaalataan paljon, mutta mieti, miksi se on SILTI niin suosittu koirarotu?

Eräs vanha rouva pysäytti minut taannoin ja kertoi pelosta juuri saksanpaimenkoiraan, sai silittää ja jutella tuolle ja rakastui siihen!

Älkää jooko haukkuko rotuja joita ette tosiaan tunne!

Sakemanni on fiksu koira, väärissä käsissä mikä vain koira menee "pilalle".

 

[QUOTE="huhhuh";26699726]Sakemanni on fiksu koira, väärissä käsissä mikä vain koira menee "pilalle".[/QUOTE]

Tämä on NIIN totta! Monellakin tutulla ollut sakemanni, aivan ihania koiria, paitsi yksi joka on kasvatettu täysin epäloogisesti ja huutamalla. Yhtä tuttua se koira on purrutkin käteen. Tosin siinä perheessä lapsetkin on kasvatettu samalla tavalla.

Itseäni ei koira ole purrut, mitä nyt joskus oman koiran hampaat vahingossa osui kun leikin sen kanssa.

 

Jos koira puree, se on yleensä omistajan vika. Jotkut rodut voi olla vaativampia kuin toiset, eikä väärien ihmisten pitäisi ottaa sen rotuisia koiria. Ja pikkukoiratkin pitää kouluttaa kunnolla!

No, mua on purrut labradorinnoutaja ja oma sekarotuinen. Labbis oli äärettömän rasittunut ja väsynyt kun oli joutunut kestämään nuoremman koiran riehumista viikkotolkulla. Menin sitten ottamaan sen suusta sen varastaman vaatekappaleen (mun pikkuhousut XD) ja se näykkäisi käsivarteen niin että jäi jälki. Verta ei kyllä tullut. Koira pelästyi heti omaa käytöstään ja meni heti maahan ja selälleen surkeana mun jalkoihin ennen kuin ehdin edes käskeä. Sekarotuinen oma koira (ulkonäöltään saksanpaimenkoiramainen, hui!) puraisi sormia aika pahasti kerran kun annoin sille kinkkua. Yleensä ottaa ihan nätisti kädestä mutta oli vaan liian hyvää tarjottavaa.

Lisättäköön vielä, että tuo labbis on joutunut pari kertaa tosi pahojen koirahyökkäysten kohteeksi. Samoin muutama muukin tuntemani koira. Syyllisinä on olleet sekarotuiset, tanskandoggi ja sakemanni, joskin aina on selvästi nähnyt, että vika on omistajassa. Ja hyökkäykset on kohdistuneet koiriin, jotka ei itse ole millään tavalla provosoivia tai aggressiivisia.

 

Ei ole purrut. Olen valkoihoinen (kaukasoidi).

 

Oltiin leikkipuistossa, siellä oli about 10 lasta leikkimässä. Kaukana tiellä käveli nainen, jolla oli 3 Jack russelin terrieriä hihnoissa. Yksi niistä alkoi rähjäämään ja pääsi irti ja hyökkäsi suoraan 2-vuotiaan lapsen kimppuun. Eikä per...le meinannut edes irrottaa pojan poskesta vaan jäi siihen roikkumaan hampaistaan. Tartuin sitä terrieriä mahan alta ja väänsin kaikin voimin, niin sitten irrotti vasta lapsesta.
Ambulanssi tilattiin paikalle, verta vuosi paljon ja pojalle jäi pysyviä arpia. Nainen häipyi terrieriensä kanssa ja mutisi jotain, että ei ne koskaan ennen... Joku lapsista tiesi missä nainen asui, joten annettiin se osoite poliisille.