Onko ihmisiä jotka ei HALUA matkustella, ikinä minnekään?

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Olen käynyt vissiin lähes 50 maassa, joten aika monta on vielä käymättä. Viimeksi "oikean" ulkomaanmatkan tein Keski-Aasiaan, mutta lähiaikoina olen käynyt myös Venäjällä, Virossa ja Saksassa. Niitä en laske sillä tavalla edes oikeiksi ulkomaanmatkoiksi, koska maat ovat ennestään tuttuja eivätkä sillä tavalla minulle eksoottisia.

Nuorena olin noin kuukauden vuodessa jossakin kaukomailla ja näin suurimman osan siitä, mitä olin halunnutkin. Enää ei ole niin suurta hinkua lähteä mihinkään, mutta kieltämättä taas jo mietin, että menisikö seuraavaksi erääseen toiseen Keski-Aasian valtioon, kun olin seudusta ihan järjettömän vaikuttunut ensimmäisen matkan perusteella.

Olisin kyllä ihan eri ihminen, jos en olisi matkustanut ja kokenut kaikkia jänniä sattumuksia ja kohdannut kaikkia niitä ihmisiä, joita maailmalla on tullut vastaan. Olen niitä, joiden mielestä jokaisen jostakin pikkuasiasta valittavan suomalaisen pitäisi viettää muutama kuukausi jossakin kaukomailla miettimässä, mistä oikein valittaa. Itse koen, että matkustelu täysin eri ympyröissä kasvattaa huomattavasti suhteellisuudentajua ja auttaa ymmärtämään, että ihmiset todellakin pohjimmiltaan ovat kaikkialla ihan samanlaisia. Kun esimerkiksi on viettänyt viikon aivan järjettömän kiltin hartaan muslimin kanssa, ymmärtää että kaikki islaminuskoiset eivtä todellakaan kuulu mihinkään Isikseen.

Ilman kielitaitoa matkustaminen on tietysti rajoitetumpaa. Esim. Etelä- ja Väli-Amerikassa matkustaminen on ihan erilaista, jos osaa espanjaa eikä tarvitse yrittää pärjätä englannilla. Sama koskee tietysti myös Venäjää, missä venäjän kielen osaajiin suhtaudutaan todella myönteisesti.
Seuraavaksi sä voisit laventaa maailmankuvaasi ISIS:in valtaamalla alueella.
 
vierailija
Olen nyt 28-vuotias ja matkustanut erittäin vähän. Lapsena käytiin lomalla kerran Espanjassa ja teininä isä vei käymään Kreikassa. Noista turistikohteista ei syntynyt minkäänlaista kiinnostusta rantalomia kohtaan.

Kaverit on matkustaneet lähes kaikki tosi paljon. Siskokin on käynyt vähän joka mantereella useampaan otteeseen. Itseäni ei vain kiinnosta. Kai se joitain ihmisiä ihmetyttää, kun ei ajatella täysin samalla tavalla ja haluta samoja asioita.. mutta kun ei vain ole sitä matkustamisen paloa niin eipä ole.

Ja kyllä mun maailmankuvani on avara, tiedän maailmanmenosta, seuraan uutisia, tapaan työssäni jatkuvasti uusia ihmisiä ja kohtaan eri kulttuureita. Olen aika herkkä ja pohtiva ihminen, ehkä tämä oman arkielämän monipuolisuus on jo enemmän kuin tarpeeksi. En todellakaan näe että olisi arvokkaampaa mennä 10 000 km päähän tapaamaan sikäläinen heppu ja juomaan yhdessä teetä, kuin tavata toiselta puolelta kaupunkia tuleva asiakas. J kun ne elämän tärkeimmät kontaktit on kuitenkin perhe ja ystävät, niin siitäkään syystä ei ole paloa tavata vielä lisää ja lisää ihmisiä.

Mä rakastan olla kotona ja jos lähden vaikka työreissulle niin aika nopeasti alkaa haaveet omasta sohvasta ja kullan kainalosta. Jos tästä nyt matkalle lähtisi niin pitäisi olla kumppanin tai vaikka parhaan kaverin kanssa, että jaksaa. Ja silloinkin olisi oikeastaan kivempaa mennä meidän kantapaikkaan syömään ja sitten keilaamaan. Ei minnekään hemmetin Bulgariaan asti.

Ahdasmielisille ihmisille suosittelisin kyllä matkustamista, mutta oikeaa muutosta toivoisin tietysti heidän päänsä sisään, että olisivat avoimempia. Ehkä matkustaminen on sopivan raskasta ja hrättelee heitä enemmän, kuin omassa arjessa hyöriminen.
 

Yhteistyössä