Onko ihmisiä jotka ei HALUA matkustella, ikinä minnekään?

Mä luulin koko elämäni (tähän asti) että olen jäänyt paljosta paitsi kun en koskaan ollut käynyt missään. No, tänä keväänä tein sitten elämäni ensimmäisen ulkomaanmatkan etelän lämpöön. Joo, oli hienoja maisemia, oli lämmintä ja hyvää ruokaa..mutta...olin NIIN iloinen kun laskeuduttiin sateiseen ja kylmään Helsinkiin! Kertakaikkiaan mua ei huvita ikinä enää lähteä mihinkään. Kotomaa riittää mulle vallan mainiosti.

 

Meillä mies ei halua lentää, ei ole koskaan lentänyt, eikä lennä. Itse olen vähän nirso ja tuntuu, että löytäisinkö paikan päältä itselleni syömistä. Olen lapsena ollut pari kertaa canarialla ja teneriffalla. Ruotsissa, Virossa ja Venäjällä ollaan käyty. Itseäni kiinnostaisi Australia ainakin kiinnostaisi, ehkä lapsen kanssa aikanaan.

 

Minua ei matkailu innosta tippaakaan. Pelkkä mökkireissu stressaa liikaa. En jaksa sitä pakkaamista ja tavaroiden purkamista ja poikkeustila on mielestäni kurjaa. Töissäni on kansainvälinen meininki, joten minun ei tarviste matkustaa muualle tutustuakseni muunmaalaisiin kulttuureihin. Sitäpaitsi nykyään vaikkapa Itiksessä suomalaiset alkavat olla vähemmistönä. Asutaan kahden mamulähiön vieressä, joten eksoottista säpinää on ihan riittävästi arkipäivän elämässäkin mukana.

Viihdyn kotona, mutta tuntuu, ettei ole koskaan riittävästi aikaa nauttia kotona olemisesta, kun pitää olla koko ajan viilettämässä jonnekin suuntaan tukka putkella. Ruuhkavuosia kun nyt elän. Nyt on onneksi ollut paljon lomaa ja olen ehtinut jonkin verran loikoilemaan puutarhassani ja lueskelemaan samalla. Se on minulla parasta mahdollista rentoutumista ja lomailua.

Näin yli nelikymppisenä talous on vakaalla pohjalla, mutta laitan rahani mielummin johonkin ihan muuhun kuin matkailuun. Ennemmin panostan harrastuksiin ja talon remontoimiseen, uuteen autoon tai vaikkapa ulkoporeammeeseen.

 

Meillä mies ei halua lentää, ei ole koskaan lentänyt, eikä lennä. Itse olen vähän nirso ja tuntuu, että löytäisinkö paikan päältä itselleni syömistä...

Kuulostatte eri fiksulta pariskunnalta. Toinen on varmasti tohtori ja toinen keksinyt lääkkeen syöpään. Toivottavasti miehesi nyt kuitenkin joskus rohkaistuu airbussin kyytiin, ihan vaikka perisuomalaisittain kaljan avustamana. Toivottavasti sinäkin löydät lihapullia ja perunamuusia Afrikasta. Ja hei vinkkinä: ota pauligin kahvipaketti mukaan.

 

Kuulostatte eri fiksulta pariskunnalta. Toinen on varmasti tohtori ja toinen keksinyt lääkkeen syöpään. Toivottavasti miehesi nyt kuitenkin joskus rohkaistuu airbussin kyytiin, ihan vaikka perisuomalaisittain kaljan avustamana. Toivottavasti sinäkin löydät lihapullia ja perunamuusia Afrikasta. Ja hei vinkkinä: ota pauligin kahvipaketti mukaan.

Miksi pitäisi? Mies ei juo kaljaa. Enkä minä syö niitä lihapulliakaan. Saanko olla erilainen?

 

Tykkään matkustaa, mutta inhoan lentokenttiä. Sitä odottelua, jonottelua, turvatarkastuksia.. Ja erityismaininnan saa kyllä ihmiset, joille ihan perusasiat lentämisessä on helvetin hankalia käsittää. "Miten niin en saa lastenrattaita käsimatkatavaroiksi?" "Onpas kallis voileipä, R-kioskilla tämä maksaa euron vähemmän." "Yritän pyrkiä kärrymyyjän ohi, koska se kärry varmaan pystyy levitoimaan." "Ai pitääkö lehdistä maksaa?" Ja käsimatkatavarathan ei useimmille ole edes käsimatkatavaroita, vaan joku vitunmoinen kova rullalaukku, jota tungetaan matkatavarahyllyyn pieni ikuisuus. Veikkaan että jokainen lentomatka lyhenisi noin 10 minuuttia, jos käsimatkatavarasäädökset muuttuisi siten, että laukun tulee olla pehmeä ja mahtua edessäolevan penkin alle. Millaisen helvetin arsenaalin romua sitä muka tarvitsee 2-10 tunnin lennolle? Ei sinne asumaan muuteta.

Pystyn vain kuvittelemaan miten lentokoneissa sun muissa töissä olevia välillä ahdistaa Vaan kun on perillä niin äkkiähän se unohtuu.

 

Tykkään matkustaa, mutta inhoan lentokenttiä. Sitä odottelua, jonottelua, turvatarkastuksia.. Ja erityismaininnan saa kyllä ihmiset, joille ihan perusasiat lentämisessä on helvetin hankalia käsittää. "Miten niin en saa lastenrattaita käsimatkatavaroiksi?" "Onpas kallis voileipä, R-kioskilla tämä maksaa euron vähemmän." "Yritän pyrkiä kärrymyyjän ohi, koska se kärry varmaan pystyy levitoimaan." "Ai pitääkö lehdistä maksaa?" Ja käsimatkatavarathan ei useimmille ole edes käsimatkatavaroita, vaan joku vitunmoinen kova rullalaukku, jota tungetaan matkatavarahyllyyn pieni ikuisuus. Veikkaan että jokainen lentomatka lyhenisi noin 10 minuuttia, jos käsimatkatavarasäädökset muuttuisi siten, että laukun tulee olla pehmeä ja mahtua edessäolevan penkin alle. Millaisen helvetin arsenaalin romua sitä muka tarvitsee 2-10 tunnin lennolle? Ei sinne asumaan muuteta.

Pystyn vain kuvittelemaan miten lentokoneissa sun muissa töissä olevia välillä ahdistaa Vaan kun on perillä niin äkkiähän se unohtuu.

Ne kamat otetaan mukaan koska pelätään matkatavaroiden katoamista.

 

En halua. En tiedä olisko varaakaan mutta en halua. Syyt, pelkään vähän kaikkea. Laivalla pelkään että se uppoaa, lentokoneessa pelkään että se putoaa. Pelkään terrori-iskuja ja luonnonmullistuksia (maanjäristykset, tsunamit). Pelkään että minut raiskattaisiin, tapettaisiin, ryöstettäisiin. Sairastuisin vakavasti ja kotiinpääsy olisi tilan puolesta mahdotonta. Olisin jossain ulkomaisessa sairaalassa ja saisin sairaalabakteerin.

Nojoo, myös kotimaassa on samoja riskejä mutta koen ne pienemmiksi. Mutta meillä on 1 ja 3 v lapsetkin, en todellakaan uskaltaisi niiden kanssa lähteä esim Thaimaaseen. Hyi, en nukkuisi silmäystäkään öisin siellä. Lisäksi miehellä on 1-tyypin diabetes, joten insuliiniasiat ei saa noilla reissuilla mennä pieleen yhtään.

En tiedä sitten miksi niin pelkään. No olen luonteeltani herkkä ja luen liikaa uutisia. Ylä-asteella luokkakaveri kuoli Thaimaan tsunamissa perheineen, voi olla että siitäkin jäänyt pieni trauma takaraivoon.

Kotimaan reissailut riittää meille ainakin toistaiseksi.

Oli ihan pakko vastata tähän, kun meillä oli tuosta koko yhdistelmä, keväällä oltiin Thaimaassa kaksi viikkoa perheen kanssa, 2-v ja 5-v:n kanssa, joista toisella 1 tyypin diab :-D eikä edes pelätty

 

On sellaisiakin ihmisiä piste.

 

Eli vaikka olisi varaa, ei halua reissata eikä nähdä maailmaa? ja miksi?
Sellaiseen olen kyllä törmännyt että kun ei ole varaa reissata, käännetään se niin että en haluaisikaan kun en tykkää lentää/ulkomailla on turvatonta/suomessa on kaikki paremmin niin miksi käydä muualla, mutta hekin todellisuudessa haluaisivat matkustaa jos vaan pystyisivät.

Vaikea ymmärtää ihmistä joka ei halua kokea muuta kuin samat tutut kuviot ja maisemat, eikä halua laajentaa omaa maailmankuvaansa ja kokea uusia asioita mitkä eivät ole Suomessa mahdollisis.

Kellä vain on varaa matkustaa ulkomailla, mutta kotimaan matkailuun on vain harvoilla varaa.

 

Monikaan ei pidä matkailusta. Syynä on usein erilaiset pelot. Monesti myös stressaaminen (syystä tai syyttä) haittaa matkustusta niin, että se koetaan epämillyttäväksi. Se on toisaalta sääli, ettei kaikki kykene nauttimaan matkustamisesta, mutta toisaalta maapallo säästyy kun kaikki ei reissaa ja lentele.

Tuntemistani ihmisistä sellaiset, jotka eivät pidä muutoksista, eivät nauti matkustamisesta. Myös ns. kontrollifriikit eivät pidä matkustamisesta. Eikä kaikkien tarvitsekkaan pitää.

 

Monikaan ei pidä matkailusta.

Tätä kyllä epäilen, koska suurinosa sitä kuitenkin harrastaa. Aiheen otsikko muutenkin harhaanjohtava, kun otsikko käsittelee matkailua kokonaisvaltaisesti, mutta aloittaja jättää kotimaan matkailun pois laskuista. Tämä tarkoittaisi sitä, että ihmisen pitäisi olla aikalailla 24h oman kodin sisällä, jotta otsikko täyttyisi. Muutenkin oon aina ihmetellyt sitä, että jos puhutaan matkustelusta niin aina tarkoitetaan/käsitetään ulkomaan matkailua, ihan kuin kotimaan matkailu sekä kotiseutu- ja lähiseutumatkailu olisi jotenkin vähempiarvoista.

Itsellä ei ole mitään tarvetta ulkomaan matkailulle eikä se ole itselle mikään ensisijaisen tärkeä rahanmenon kohde, mutta pidän paljon kotimaan matkailusta ja ennen kaikkea kotiseutu- ja lähiseutumatkailusta.

 

Minusta on ihan ok ja ymmärrän hyvin, että kaikki eivät tykkää matkustamisesta (yleisvastaus siis ketjun aiheeseen ensin). Me ihmiset kun ollaan erilaisia. Mutta kun ketjussa on useampi kirjoitus tyyliin "mitä sellaista ulkomailla voi tehdä, mitä ei voisi tehdä kotona", niin siihen täytyy kommentoida, että eihän matkustamisessa tarvitse hakeakaan mitään extreme-elämyksiä tai elämän kohokohtaa. Se nyt vaan on kivaa ja vaihtelua, sitä voi harrastaa huvikseen. Ei kotimaan matkailussakaan usein saa mitään elämää suurempia kokemuksia, jotka peittoaisivat kaikki kotona koetut hetket. Tottakai matkasta tulee pettymys, jos odottaa jotain äärimmäisen ihmeellistä.

Mutta ihan samalla lailla ihmiset käyvät välillä vaikka naapurikaupunginosan leikkipuistossa, vaikka samoja leikkejä voisi leikkiä lähipuistossakin. On kiva käydä eri paikoissa, ei se sen kummempaa ole. Mutta sekin on täysin ok, jos viihtyy kotinurkilla.

 

Onko muutaman tunnin istuminen lentokoneessa matkustamista? Matkustavatko ihmiset mökeillekin?

 

Täällä yksi, jota ei hirveästi kiinnosta matkustella. Sinänsä ulkomaan reissut on ihan jees, mutta kaikki siihen liittyvä vaiva aiheuttaa sen, ettei huvita. Ensin pitää etsiä sopiva kohde, sitten sopiva hotelli ja sitten sopivat lennot... sitten kamala pakkaaminen ja lentokenttärumba jne. jne.
Jos olisi joku sihteeri, joka hoitaisi kaiken, niin suhtautuisin huomattavasti positiivisemmin.

 

Lontooseen lentäminen shoppailemaan on ok, mutta autolla ajaminen lähikauppaan on suoraan perkeleestä joka kiihdyttää ilmastonmuutosta...

 

o/ Olen silti asunut ulkomailla 15 v. eri maissa.

 

Periaatteessa matkustaminen, eli nähdä uusia paikkoja ja kokea uutta, on kivaa. Mutta en tykkää ja vihaan matkustaa junassa, autossa tai lentokoneessa. Jos lentokonekin vain nousisi ja laskeutuisi, se olisi mukavaa... Lisäksi täältä perähikiältä on niin pirskatin pitkä matka minnekään, joten antaa olla. Ollaan sitten kotona tai mökillä ( joka on alle tunnin ajomatkan päässä kotoa) ja nautiskellaan lyhyistä, päivän retkistä Suomen kamaralla.

 

Ei kai kaikki tykkää matkustaa. Eihän se ole mikään pakko.

 

Eli vaikka olisi varaa, ei halua reissata eikä nähdä maailmaa? ja miksi?
Sellaiseen olen kyllä törmännyt että kun ei ole varaa reissata, käännetään se niin että en haluaisikaan kun en tykkää lentää/ulkomailla on turvatonta/suomessa on kaikki paremmin niin miksi käydä muualla, mutta hekin todellisuudessa haluaisivat matkustaa jos vaan pystyisivät.

Vaikea ymmärtää ihmistä joka ei halua kokea muuta kuin samat tutut kuviot ja maisemat, eikä halua laajentaa omaa maailmankuvaansa ja kokea uusia asioita mitkä eivät ole Suomessa mahdollisis.

Ihan kaikilla on varaa matkustaa ulkomaille. Kyse on siitä miten rahansa käyttää.

 

Siis just toi! Siitä on ihan kamalasti vaivaa ja sit joutuu odottamaan ja odottamaan ja odottamaan ja matkustamaan ahtaasti ja epämukavasti ja taas pitää odottaa ja plaah.

Mieluumminen menen vaikka kiinalaiseen syömään ja olen tarpeeksi "ulkomaita kokenut".

Minusta taas se lentokentillä odottelu on ihanaa. Sehän on olennainen osa matkustamista. Kärsivällisyys on palkitsevaa.

 

Ihan kaikilla on varaa matkustaa ulkomaille. Kyse on siitä miten rahansa käyttää.

Niin, onhan se totta, että jos ihmisen tulot ovat vaikka 300 euroa kuukaudessa, niin sen voisi sijoittaa ulkomaanmatkaankin. Valintakysymyshän se on, ostaako ruokaa vai matkustaa.

 

Niin, onhan se totta, että jos ihmisen tulot ovat vaikka 300 euroa kuukaudessa, niin sen voisi sijoittaa ulkomaanmatkaankin. Valintakysymyshän se on, ostaako ruokaa vai matkustaa.

Isot tulot eivät takaa sitä että rahaa jäisi säästöön. Pienistäkin tuloista voi säästää jos on motivoitunut. Perusruoka ei maksa paljon mitään, sitäpaitsi.

 

Olen käynyt vissiin lähes 50 maassa, joten aika monta on vielä käymättä. Viimeksi "oikean" ulkomaanmatkan tein Keski-Aasiaan, mutta lähiaikoina olen käynyt myös Venäjällä, Virossa ja Saksassa. Niitä en laske sillä tavalla edes oikeiksi ulkomaanmatkoiksi, koska maat ovat ennestään tuttuja eivätkä sillä tavalla minulle eksoottisia.

Nuorena olin noin kuukauden vuodessa jossakin kaukomailla ja näin suurimman osan siitä, mitä olin halunnutkin. Enää ei ole niin suurta hinkua lähteä mihinkään, mutta kieltämättä taas jo mietin, että menisikö seuraavaksi erääseen toiseen Keski-Aasian valtioon, kun olin seudusta ihan järjettömän vaikuttunut ensimmäisen matkan perusteella.

Olisin kyllä ihan eri ihminen, jos en olisi matkustanut ja kokenut kaikkia jänniä sattumuksia ja kohdannut kaikkia niitä ihmisiä, joita maailmalla on tullut vastaan. Olen niitä, joiden mielestä jokaisen jostakin pikkuasiasta valittavan suomalaisen pitäisi viettää muutama kuukausi jossakin kaukomailla miettimässä, mistä oikein valittaa. Itse koen, että matkustelu täysin eri ympyröissä kasvattaa huomattavasti suhteellisuudentajua ja auttaa ymmärtämään, että ihmiset todellakin pohjimmiltaan ovat kaikkialla ihan samanlaisia. Kun esimerkiksi on viettänyt viikon aivan järjettömän kiltin hartaan muslimin kanssa, ymmärtää että kaikki islaminuskoiset eivtä todellakaan kuulu mihinkään Isikseen.

Ilman kielitaitoa matkustaminen on tietysti rajoitetumpaa. Esim. Etelä- ja Väli-Amerikassa matkustaminen on ihan erilaista, jos osaa espanjaa eikä tarvitse yrittää pärjätä englannilla. Sama koskee tietysti myös Venäjää, missä venäjän kielen osaajiin suhtaudutaan todella myönteisesti.

 

Ei kai kaikki tykkää matkustaa. Eihän se ole mikään pakko.

Joidenkin mielestä ihminen ei ole ihminen jos ykköstapa viettää vapaa-aikaa ei ole matkailu ulkomailla.