Onko ihmisiä jotka ei HALUA matkustella, ikinä minnekään?

Eli vaikka olisi varaa, ei halua reissata eikä nähdä maailmaa? ja miksi?
Sellaiseen olen kyllä törmännyt että kun ei ole varaa reissata, käännetään se niin että en haluaisikaan kun en tykkää lentää/ulkomailla on turvatonta/suomessa on kaikki paremmin niin miksi käydä muualla, mutta hekin todellisuudessa haluaisivat matkustaa jos vaan pystyisivät.

Vaikea ymmärtää ihmistä joka ei halua kokea muuta kuin samat tutut kuviot ja maisemat, eikä halua laajentaa omaa maailmankuvaansa ja kokea uusia asioita mitkä eivät ole Suomessa mahdollisis.

 

Musta on tullut vanhemmiten hiukka laiska matkustaja, luulen. Ei hirmusti innosta.

 

Sama. Viimeksi kun lensin, päätin ettei koskaan enää. Olen 35 vuotta, olisi rahaa matkustella, mutta kiinnostus siihen meni jo. Ennen matkustelin paljon, mutta enää ei reppureissut kiinnosta, eikä myöskään hotellit. Kaikkein vähiten lentokoneet ja turvattomat mopo- tai automatkat. En kestä matkoista aiheutuvaa stressiä ja epämukavuutta. Olen nähnyt jo tarpeeksi, eli sen että paljoa nähtävää ei ole. Matkustelu harvemmin rikastuttaa. Voin lukea kotona kirjoja ja rikastua enemmän.

 

Sama. Viimeksi kun lensin, päätin ettei koskaan enää. Olen 35 vuotta, olisi rahaa matkustella, mutta kiinnostus siihen meni jo. Ennen matkustelin paljon, mutta enää ei reppureissut kiinnosta, eikä myöskään hotellit. Kaikkein vähiten lentokoneet ja turvattomat mopo- tai automatkat. En kestä matkoista aiheutuvaa stressiä ja epämukavuutta. Olen nähnyt jo tarpeeksi, eli sen että paljoa nähtävää ei ole. Matkustelu harvemmin rikastuttaa. Voin lukea kotona kirjoja ja rikastua enemmän.

Siis just toi! Siitä on ihan kamalasti vaivaa ja sit joutuu odottamaan ja odottamaan ja odottamaan ja matkustamaan ahtaasti ja epämukavasti ja taas pitää odottaa ja plaah.

Mieluumminen menen vaikka kiinalaiseen syömään ja olen tarpeeksi "ulkomaita kokenut".

 

Taustalla ei välttämättä ole se, ettei halua, vaan esim. lentopelko tai ihan niinkin arkinen asia kuin pahat uniongelmat - kotonaankin huonosti nukkuva voi olla reissun päällä täysin nukkumaton ja kukin tykönään voi pohtia miten jumalattoman kivaa se on sitten. En muista tavanneeni ketään joka ei haluaisi ollenkaan matkustaa sinänsä, ne esteet on olleet enemmän sellaisia että asianomaista itseäänkin harmittaa.

 

Mieheni ei aiemmin olisi halunnut koskaan lähteä mihinkään. Vuosien kuluessa hän on oppinut pitämään matkustamisesta ja nykyään käymme matkoilla pari kertaa vuodessa. Ei ole lapsuudessaan matkustanut ja johtui mielestäni tuo haluttomuus siitä.

Tällä hetkellä ei tee mieli lähteä ulkomaille. Tykätään matkustaa kotimaassa nyt, varsinkin Lapissa on aivan ihanaa. Suomessa matkustaminen on kallista ja ulkomailla kävisi monesti samalla rahalla, mikä menee kotimaan matkaan, mutta nyt haluamme jättää rahamme kotimaahan. Tämä riittää nyt, tulevaisuudessa mahdollisesti käymme myös ulkomailla.

 

En halua. En tiedä olisko varaakaan mutta en halua. Syyt, pelkään vähän kaikkea. Laivalla pelkään että se uppoaa, lentokoneessa pelkään että se putoaa. Pelkään terrori-iskuja ja luonnonmullistuksia (maanjäristykset, tsunamit). Pelkään että minut raiskattaisiin, tapettaisiin, ryöstettäisiin. Sairastuisin vakavasti ja kotiinpääsy olisi tilan puolesta mahdotonta. Olisin jossain ulkomaisessa sairaalassa ja saisin sairaalabakteerin.

Nojoo, myös kotimaassa on samoja riskejä mutta koen ne pienemmiksi. Mutta meillä on 1 ja 3 v lapsetkin, en todellakaan uskaltaisi niiden kanssa lähteä esim Thaimaaseen. Hyi, en nukkuisi silmäystäkään öisin siellä. Lisäksi miehellä on 1-tyypin diabetes, joten insuliiniasiat ei saa noilla reissuilla mennä pieleen yhtään.

En tiedä sitten miksi niin pelkään. No olen luonteeltani herkkä ja luen liikaa uutisia. Ylä-asteella luokkakaveri kuoli Thaimaan tsunamissa perheineen, voi olla että siitäkin jäänyt pieni trauma takaraivoon.

Kotimaan reissailut riittää meille ainakin toistaiseksi.

 

mä olen nelikymppinen ja matkustellu aika paljon. Jotenkin mun mielestä matkustaminen on usein vaivalloista. Juuri sitä odottamista, ahtautta ym. Mitään pelkoja mulla ei ole esim. Lentäminen. Mun mielestä pakkaaminen on hankalaa. Tavaraa on liikaa tai liian vähän. Sääennusteet voi olla pielessä ja sitten on mukana vääränlaisia vaatteita. Ei aina voi ajatella, että ostaa paikan päältä kaiken tarvittavan.

Mulla on ystävä, joka ei halua matkustaa, koska pelkää ruokamyrkytystä. Hänellä on paha oksennuskammo. On ite sanonutkin, et haluis mennä johonkin, mut pelko on liian iso.

 

Mun mielestä matkustaminen on rasittavaa. Jos on viikon talviloma, niin en missään tapauksessa halua tuhlata sitä matkustamiseen. Kesällä taas on paras olla Suomessa. Kotimaassakin pari päivää reissussa riittää hyvin. Sen jälkeen tulee jo mielellään kotiin.

Jotenkin en ymmärrä matkustamisen viehätystä, koska mielestäni ulkomailla ei ole sen ihmeellisempää. Jotain nähtävyyksiä on tietysti kiva nähdä, mutta senkin suhteen olen tullut laiskaksi: telkkarista katsomalla näkee tarpeeksi.

Matkakuumetta mulla on ollut joskus parikymppisenä. Silloin teki mieli lähteä matkalle heti uudestaan edellisen matkan perään. Matkakuume lientyi, kun aika kului. Nykyisin ei ole matkakuumetta. Edellisestä ulkomaanmatkasta poislukien Ruotsi ja Viro on viitisen vuotta. Muutamilla työmatkoilla on tullut käytyä.

 

Olen nuori mutta minua on viety ulkomaille aivan pienestä asti todella monta kertaa ja nyt se alkaa jo käydä aika latteaksi eikä matkoja pidä kovin erityisinä tapahtumina. Äidilläni on into suunnitella matkoja ja käydä ulkomailla. Hän kokee ettei tule lomafiilis ilman kunnon (ulkomaan)matkaa. On olo että pakko lähteä kun annetaan mahdollisuus ja pitää nähdä maailmaa, ja yritän olla liikaa mankumatta lomia Suomessa, mutta usein kuumuus, vieras kieli/hankaluudet kommunikaatiossa/ymmärryksessä, toisen kanssa 24/7 oleminen, tavaroiden pakkaus/purku ja pelko niiden häviämisestä ahdistavat. En edes ole mikään auringonottaja joten löhölomakin menee ilmastoidussa hotellihuoneessa Lueskelemiseksi. Liikaa stressiä, kotona helpompaa ja Suomessa minulle miellyttävä ilmasto ja kaunis luonto, joten mielelläni näkisin Suomea enemmän. Mökkeily on myös ihanaa, harmi vaan meillä ei omaa ole ollut. Noh, pianhan tässä itsenäistyy, varmaan sitten alkaa kaipaamaan puolestamaksettuja etelänmatkoja olen kuitenkin iloinen että olen päässyt paikkoja näkemään ja monenlaista kokemaan: toisenlaiseen kulttuuriin tutustuminen on aina virkistävää, ja on hyvä että vanhempani ovat minua ulkomaille vieneet kun omasta puolesta olisi maannut vain sohvalla ja jäänyt moni asia kokematta.

 

Mua kiinnostaa auringonotto ja shoppaaminen. Se lämpö on kuitenkin se tärkein asia että voi maata auringossa. Suomessa yli puolet elämästä menee kokonaan hukkaan kun on niin hirveän huonot ilmat. Nyt mä huomaan olevani onnellinen kun ilmat olleet ne mistä tykkään ja voin ottaa aurinkoa. Mä en varmaan matkustaisi ikinä jos aurinko paistaisi lämpimästi aina. Matkustaminen on kauheen kallista.

 

Meillä mies matkustaa jonkun verran mun seuraksi, mutta jos itsekseen asiasta päättäisi, niin ei nukkuisi koskaan muualla kuin kotona. Hän kokee, että siitä on vain vaivaa, tylsiä siirtymiä, epämukavia sänkyjä, liikaa selvitettäviä asioita jne. Lisäksi musta tuntuu että kontaktit täysin uusiin ihmisiin kuormittaa häntä eri tavalla kuin keskiverto-ihmistä. Hänestä on paljon kätevämpää ottaa se ruoka omasta jääkaapista tai ostaa lähimmästä K-marketista kun pähkäillä että mistä löytyy ravintola ja mistä saa taksin vai menisikö sittenkin bussilla jne.

Luulen, että meidän esikoinen on vähän samaa lajia. Hän haluaa elämäänsä ennakoitavuutta, haluaa TIETÄÄ miten asiat menee, yllätykset ja epävarmuus (jonka muut kokevat rentoutena ja joustavuutena) syövät häneltä energiaa. Vastapainona hänellä on kyllä aimo annos uteliaisuutta ja kiinnostusta maailmaa kohtaan, joten matkustaa silti mielellään, mutta selvästi väsyy ja oleminen on vähän pinnistelyä. Kuopuksen mukavuusalue taas on ollut syntymästä lähtien laajempi, hänellä ei esim. unentarve reissussa kasva.

Mut joo, on ihan oikeasti ihmisiä joita ei kiinnosta matkustaa. Mun mies kuuluu niihin, jotka ei näe aurinkorannoissa mitään etuja omaan lähirantaan verrattuna, vain miinuksia (eikä sitä kiinnosta sen enempää ooppera-, shoppailu- tai kirkkokierrosmatkatkaan). Onneksi kuitenkin matkustaa mun mieliksi vähän

 

En ole oikein koskaan pitänyt matkustelusta.
Pidän mökkeilystä ja satunnaisesta hotellielämästä, muu maailma avautuu minulle sieltä, mistä haluan. Esim. netistä ja kirjoista. En kaipaa matkustelua. Vihaan lentämistä.

Oikeastaan ihmettelen ihmisiä, joita toisten matkustamattomuus haittaa tai edes ihmetyttää sen verran, että vaivautuu siitä kirjoittamaan nettiin.

Jos omasta mielestään oma elämä on niin seikkalua ja matkustamista täynnä, niin miksi toisten matkustamattomuus hetkauttaa.

 

En ole koskaan käynyt viron lisäksi ulkomailla, enkä haluaisikaan mennä. Jotenkin ei yhtään kiinnosta mitkään rantalomat tai vielä vähemmän kaupunki- tai shoppailulomat. Virossakaan ei tullut tehtyä mitään mitä ei olisi voinut ihan kotimaassakin tehdä. Tai sitten vaan ei osaa kaivata jotain mitä ei ole ikinä kokeillut.

 

On heitä. Mun veli ei esim. Halunnut ikinä matkustaa mihinkään. Ei kotomaassa ei ulkomaille.jotku viihtyy kotona.

 

Ei kiinnosta, lentäminen on tehty niin vaikeaksi nykyään kaikkine rajoituksineen. Junat on yök ja laivassa tulee herkästi paha olo. Sänky on vieras, on liian kuuma, vääränlaiset vaatteet mukana, tarvittavat tavarat kotona, ruoka ei sovi ruokavaliooni ja sairastun tai en saa juuri ollenkaan itselleni sopivaa ruokaa jne.

 

Käytiin usean päivän reppureissu Keski-Euroopassa. Totesin ettei tällainen reissaus ole enää mua varten, vanhemmiten mukavuudenhalu lisääntyy ja en todellakaan saa levättyä tai rauhoituttua hotelleissa saati junissa tai lentokoneissa.

Miksi pitäisi matkustella jos viihtyy kotona? Meillä Suomessa monella on viihtyisä kaunis koti luonnon keskellä. Kun on niin onnekas että on ruokaa, ystäviä, perhettä ja katto pään päällä, miksi ihmeessä lähteä "onnea" etsimään muualta maailmasta?

 

Eli vaikka olisi varaa, ei halua reissata eikä nähdä maailmaa? ja miksi?
Sellaiseen olen kyllä törmännyt että kun ei ole varaa reissata, käännetään se niin että en haluaisikaan kun en tykkää lentää/ulkomailla on turvatonta/suomessa on kaikki paremmin niin miksi käydä muualla, mutta hekin todellisuudessa haluaisivat matkustaa jos vaan pystyisivät.

Vaikea ymmärtää ihmistä joka ei halua kokea muuta kuin samat tutut kuviot ja maisemat, eikä halua laajentaa omaa maailmankuvaansa ja kokea uusia asioita mitkä eivät ole Suomessa mahdollisis.

On, ellaisia imisiä on. Nuorissakin.

 

Seuraavana kesänä olisi tarkoitus lähteä matkalle, viime kerrasta onkin 5-vuotta. Mulla on yleensä aika paha olo etelässä sen kuumuuden takia niin ei enää huvita niin kauhen usein matkustella.

 

Minun mieheni on sellainen.. Ei halua matkustaa ulkomaille. Rahaa olisi ja aikaa ja kokenutta hyvää matkaseuraa, mutta ei. Ei kuulemma kiinnosta, ei näe yhtään syytä miksi pitäisi matkustaa jonnekin "pällistelemään". Ei ole lentopelkoa, ihmispelkoa, ei sairautta, eikä fyysisiä rajoitteita.

Kotimaassa kyllä tykkää kiertää ja katsella paikkoja.

 

Onhan noita jos sairastaa paniikkihäiriötä niin hyvä jos kaupoille uskaltaa saati mennä muualle. Lisäksi monet haluaa olla mökillä omissa oloissaan, matka hälinää kohteissa ei kaivata.

 

eikä halua laajentaa omaa maailmankuvaansa ja kokea uusia asioita mitkä eivät ole Suomessa mahdollisis.

Herää pahvi ja pistä pääs pois pensaasta

 

Mun anoppini. Teilaa kaikki ehotukset että mentäs porukalla käymään sielä tai täälä kun ei he tykkää ja kotona on mukavaa ja ei he halua lähteä minnekään. Sitten se ottaa kaverin tai ukon ja lähtee esim Bulgariaan ja Tallinnaan. Se vaan ei voi sanoa että kiitos mutta teidän kanssanne en halua minnekään. Ei siitä muutakaan johtopäätöstä tee tuosta toiminnasta.

 

No eräs Marko sanoi että miksi lähteä juopottelemaan muualle, kun se on helpompaa ja halvempaa kotona. Siksi minäkään en enää reissaa. Juon kaljani ihan kotona.

 

Mä reissaan vain jos mulle maksetaan siitä.