Onko 219 000 euron laina ISO laina?

Huomio nyt pohjoisessa tai pienemmillä paikkakunnilla asuvat... asuntojen hinnat ovat erit eri alueilla. Turusta saa 219 000 eurolla ihan ok rivitalo/paritalo neliön, Helsingissä ehkä jonkun kaksion. Ystäväpariskuntani maksoi yksiöstään melkein 200 000 euroa Helsingissä, ja silti työmatkat ovat keskustaan n. 45 minuuttia suuntaansa. Asuvat neljä henkeä siinä yksiössä ja he ovat molemmat esimiestehtävissä, tulotaso hyvä. Silti sopivan kokoisten, sopivalla alueella olevien asuntojen hinnat ovat pilvissä heillekin. Takahikiällä 219 000 eurolla saa varmaankin aikas hulppean lukaalin.

 

Ihmiset(kin) on tosiaan erilaisia Mua ei kerta kaikkiaan hirvitä tuo meidän lainasummi juuri yhtään. Ehkä oon sitten liian yltiöpositiivisesti ajatteleva yksilö, mutta mä en osaa kuvitella sitä vaihtoehtoa, että ei jostain syystä pystyttäisi maksamaan lainaa takaisin. Tai jos sellainen vaihtoehto joskus tulisi jostain kumman syystä eteen, niin sitten toimittaisiin sen mukaan (esim. myytäisiin talo). Mä en jaksa elää elämääni peläten pahinta... Ja sillä tyylillä (pelottomasti) olen mennyt aina ja koskaan ei mitään suurempia vastoinkäymisiä ole kohdalleni osunut Ainahan se voi osua, mutta sitten eletään ja toimitaan sen mukaan.

Lainanottajan ei kannata olla optimisti eikä pessimisti vaan realisti.

 

Lainaa meillä on maksettavaksi vielä 9 vuoden ajaksi ja olen todellakin tyytyväinen että iski viime hetken paniikki

Wau :O Paljonko teillä on kuukausierä? Minkä ikäisiä olette velattomina ja mihin sitten käytätte rahaa?

 

[QUOTE="vieras";24113885]Lainanottajan ei kannata olla optimisti eikä pessimisti vaan realisti.[/QUOTE]

Realistejahan tässä ollaan oltukin.

Pessimistit eivät uskalla ottaa sopivan kokoista lainaa, vaan elää kituuttavat suurimman osan elämästään liian piienissä tiloissa tai mikä vielä pahempaa, jossakin vuokraluukussa. Lopulta eläkeiän kynnyksellä, kun heille on kertynyt säästöjä ja mahdollisia perintöjä, heillä olisi varaa ostaa kunnollinen asunto. Siinä vaiheessa siitä ei ole enää kovin paljon iloa. Elämä meni jo.

 

[QUOTE="vieras";24113916]Wau :O Paljonko teillä on kuukausierä? Minkä ikäisiä olette velattomina ja mihin sitten käytätte rahaa? [/QUOTE]


Me ollaankin jo ihan vanhuksia muutenkin . Mä täytän elokuussa jo 34 ja mies loppuvuodesta 35. Ei siis mitään älyttömän nuoria olla kun saadaan asuntomme maksetuksi . En mä muista kuukausierää, olisko jotain reilu 1000€. Tarkoitus on nostaa sitä lähiaikoina muutamalla satasella. Alunperin laina-aika oli 10 vuotta ja vuosi ollaan maksettu.

Olen huomannut että kaikki raha menee mitä tulee, joten tuskin tuottaa vaikeuksia rahojen kanssa velattomanakaan . Mä vaan itse koen että korkojen maksaminen on rahan hukkaan heittämistä ja siksi haluan päästä lainasta nopeasti eroon. Ja samoilla linjoilla on mieskin.

 

Meillä samoilla tuloilla, 1 pieni laps,150 000 ja jo se on paljon ku korot nousee, ja nehän nousee.

Siihen lyhennykseen tulee vakuutukset päälle, eikä ne oo halpoja. Ellei sitten halua myydä taloa heti kun toinen jää työttömäksi tai sairastuu...

 

Realistejahan tässä ollaan oltukin.

Pessimistit eivät uskalla ottaa sopivan kokoista lainaa, vaan elää kituuttavat suurimman osan elämästään liian piienissä tiloissa tai mikä vielä pahempaa, jossakin vuokraluukussa. Lopulta eläkeiän kynnyksellä, kun heille on kertynyt säästöjä ja mahdollisia perintöjä, heillä olisi varaa ostaa kunnollinen asunto. Siinä vaiheessa siitä ei ole enää kovin paljon iloa. Elämä meni jo.

Näin on, naurattaa vuosia jatkunut mörinä, ettei nyt ainakaan kannata mitään ostaa. Sama mörinä oli 15 vuotta sitten kun ostin ensiasuntoni, hyvin kannattamaton sijoitus onkin tosiaan ollut

Mutta liiallinen optimismi ja tuloihin nähden suuri asuntolaina on aivan yhtä huono yhtälö. Harva esim. jättää uuteen hienoon talonsa ottamatta kotivakuuutusta koska asioilla on tapana järjestyä. Silti vakuutuksen ottaminen ei ole pessimismiä.

Oman tulotasonsa mukaan eläminen on nimenomaan realismia, paras taloudellinen turvaverkko mitä voi olla. Samoin se, että ymmärtää elämän yllätyksellisyyden. Äitiysloma on melko hyvin ennakoitavissa oleva katkos palkkatuloihin, mutta entäpä toisen vanhemman sairastuminen tai lapsen vaikea sairastuminen? On lukuisia tilanteita, miksi palkkatulot voivat katketa pitkäksikin ajaksi. Silloinkin on selvittävä. Ihan samoin kuin yllättävien suurten menojen kohdalla, joita oman talon omistajalla voi olla edessä milloin vaan. Puhutaan kuitenkin ajanjaksosta, jolloin omat lapsetkin ovat kasvaneet sen ikäisiksi, että voisivat olla vanhempia.

Alueiden välinen vertailu asuntojen hinnoissa on ihan turhaa. Jos kyläpahasesta saa 200t hienon talon, sen arvonnousu ja myytävyys on ihan toista kuin yksiöllä Töölössä. Oikein mitoitetun lainan lisäksi merkitystä on vain sijainnilla. Hyvä sijainti myy silloinkin kun mikään muu ei enää myy. En ikinä ottaisi lainaa äärimmilleen ja pistäisi unelmieni taloa pystyyn jonnekin pusikkoon. Siinä vielä jos on oman rahoituksen osuus nolla niin homma nojaa ei niin kuin yhtään mihinkään.

 

[QUOTE="vieras";24113549]Ap muuttaa tarinaansa sitä mukaan kun muut ei lähtenetkään peesaamaan.
Yritäs nyt päättää asutteko pohjoisessa vai etelässä ja onko se talo tavis vai hieno? [/QUOTE]

Ööh, missä vaiheessa olen muuttanut tarinaani? En ole sanonut missään vaiheessa, että asuttaisiin pohjoisessa tai etelässä. Muitakin vaihtoehtoja löytyy Ja olen kirjoittanut, että talomme ei ole mikään tavistalo, mutta ei mikään valtava lukaalikaan. Talo on hieno <3

 

[QUOTE="vieras";24114056]Näin on, naurattaa vuosia jatkunut mörinä, ettei nyt ainakaan kannata mitään ostaa. Sama mörinä oli 15 vuotta sitten kun ostin ensiasuntoni, hyvin kannattamaton sijoitus onkin tosiaan ollut

Mutta liiallinen optimismi ja tuloihin nähden suuri asuntolaina on aivan yhtä huono yhtälö. Harva esim. jättää uuteen hienoon talonsa ottamatta kotivakuuutusta koska asioilla on tapana järjestyä. Silti vakuutuksen ottaminen ei ole pessimismiä.

Oman tulotasonsa mukaan eläminen on nimenomaan realismia, paras taloudellinen turvaverkko mitä voi olla. Samoin se, että ymmärtää elämän yllätyksellisyyden. Äitiysloma on melko hyvin ennakoitavissa oleva katkos palkkatuloihin, mutta entäpä toisen vanhemman sairastuminen tai lapsen vaikea sairastuminen? On lukuisia tilanteita, miksi palkkatulot voivat katketa pitkäksikin ajaksi. Silloinkin on selvittävä. Ihan samoin kuin yllättävien suurten menojen kohdalla, joita oman talon omistajalla voi olla edessä milloin vaan. Puhutaan kuitenkin ajanjaksosta, jolloin omat lapsetkin ovat kasvaneet sen ikäisiksi, että voisivat olla vanhempia.

Alueiden välinen vertailu asuntojen hinnoissa on ihan turhaa. Jos kyläpahasesta saa 200t hienon talon, sen arvonnousu ja myytävyys on ihan toista kuin yksiöllä Töölössä. Oikein mitoitetun lainan lisäksi merkitystä on vain sijainnilla. Hyvä sijainti myy silloinkin kun mikään muu ei enää myy. En ikinä ottaisi lainaa äärimmilleen ja pistäisi unelmieni taloa pystyyn jonnekin pusikkoon. Siinä vielä jos on oman rahoituksen osuus nolla niin homma nojaa ei niin kuin yhtään mihinkään.[/QUOTE]

Vastaanpa tähän Meidän tapauksessa lainanotto on realismia, mutta samalla myös ajattelen asiasta positiivisesti. Emme ota lainaa yli tulotasojemme, vaan mielestäni juuri sopivasti. ja AINA voi sattua jotain yllättävää (lapsi sairastua tms.) ja sitten eletään sen mukaan. Jos on pakko, niin talo myydään (ei ole meidän kohdalla varmastikaan ongelma, koska talo ei sijaitse missään perähikiällä, vaan suuressa kaupungissa). Ihan samalla tavoin yllättävää voi tapahtua, vaikka asuttaisiin vuokralla tai missä tahansa. Ei suuri laina ole mikään ikuisesti lukittu pallo jalassa. Lukon voi aina avata, jos pallo alkaa käydä liian painavaksi

 

Alkuperäiseen vain vastaten: Kyllä, minusta se on iso laina, meillä on nettotulot n. 2500-3000€/kk ja me mietittiin pitkään pelkästään 100 000€ lainaa kun sekin tuntuu kamalan isolta velalta...

 

Alkuperäiseen vain vastaten: Kyllä, minusta se on iso laina, meillä on nettotulot n. 2500-3000€/kk ja me mietittiin pitkään pelkästään 100 000€ lainaa kun sekin tuntuu kamalan isolta velalta...

Tuntuu ja tuntuu, nämä ovat monesti vain pelottavia tunneasioita, mutta oikeasti ei vaivauduta laskemaan, kuinka paljon sitä vuokraa joutuisi maksamaan samassa ajassa. Ihmeellistä, etteivät ihmiset osaa laskea omia menojaan ja arvioida maksukykyään sen perusteella realistisesti. Ehkäpä suurin osa sitten on vain sellaisia tuhlareita, että kaikki rahaa valuu saman tien käsistä johonkin turhuuksiin.

Meillä oli lainanottohetkellä nettotulot n. 3200 e/kk ja otettiin lainaa 195 000 e. Kuten olen kertonut, ei ole missään vaiheessa tehnyt tiukkaa, vaikka tulot ovat välillä pudonneet tuosta reilusti. Tällä hetkellä tulot ovat isommat normaalin palkkakehityksen ansiosta.

 

Me otettiin juuri lainaa 250 tuhatta ja minusta se on aika helvetin iso laina, kun mulla itsellä ei ole edes mitään tuloja. Perustimme yrityksen ja osa lainasta tulee sen nimiin, ja sitä kautta minä työllistyn = pitäisi saada tuloja.

 

Tuntuu ja tuntuu, nämä ovat monesti vain pelottavia tunneasioita, mutta oikeasti ei vaivauduta laskemaan, kuinka paljon sitä vuokraa joutuisi maksamaan samassa ajassa. Ihmeellistä, etteivät ihmiset osaa laskea omia menojaan ja arvioida maksukykyään sen perusteella realistisesti. Ehkäpä suurin osa sitten on vain sellaisia tuhlareita, että kaikki rahaa valuu saman tien käsistä johonkin turhuuksiin.

Meillä oli lainanottohetkellä nettotulot n. 3200 e/kk ja otettiin lainaa 195 000 e. Kuten olen kertonut, ei ole missään vaiheessa tehnyt tiukkaa, vaikka tulot ovat välillä pudonneet tuosta reilusti. Tällä hetkellä tulot ovat isommat normaalin palkkakehityksen ansiosta.

Mitä tarkoittaa "pudonneet reilusti"?

Me lasketaan kaikki myös sen mukaan että työt voi loppua ja tilanteet muuttua, se että tällähetkellä rahaa virtaa näin ja näin paljon tileille, ei takaa sitä et niin olisi aina, vaan se laina mitoitetaan niin että me pystytään se maksamaan myös tilanteiden muuttuessa ja silti on varaa muuhunkin kun laskuihin.

Onpa kiva ajatus et velkaa olis se parisataatuhatta ja käy kuten lähisukulaiselle, toinen kelan sairauspäivärahalla ja toinen lomautettuna..Jippii, milläs sitten maksellaan ja elellään...?

Siinä on aika iso ero maksatko vuokraa 700€ ja parikymppiä vesimaksua päälle kuin että maksat tonnin pelkästään lainaa ja siihen kaikki muut kulut päälle + kaikki yllättävä, että vuokralla asumisessa on kuitenkin sit ne omat puolensa..
Vaikka meillä on "pieni" laina, nousee meidän asumiskustannukset siltikin pari sataa.

 

Vähintään yhtä tärkeää kuin tulot ja lainan suuruus on se, mitä sillä rahalla sai. Mikä talon arvo on ja miten se kehittyy. Tärkein asia: sijainti, sijainti, sijainti. Eli saako talon myytyä helposti pois, jos hätä tulisi. Toinen on se, että millainen talo on. Joku ostaa tuolla rahalla vanhan homepommin tai ikuisuusremppaprojektin. Joku toinen taas uuden, johon ei tule isoja remppoja ainakaan kymmeneen vuoteen. Yksi hyvin tärkeä juttu on oma pääoma: Ottaako koko asunnon arvosta lainaa vai onko omaa pääomaa laittaa. Taas riskit pienemmät..

Meillä on suurin piirtein saman verran (pikkasen vähemmän) lainaa kuin ap:lla. Talo on uusi, oli laittaa omaa pääomaa 1/3 ja sijainti on hyvin haluttu. Nettotulomme ovat myös tonnin kuussa ap:n tapausta enemmän.

Kyllä mä tuota lainasummaa ihan hyvän kokoisena lainana pidän (en KAMALAN isona), mutta riippuu silti siitä, miten riskit on mitoitettu ja millä tolalla em. asiat ovat. Oishan kivaa, ettei lainaa olisi näinkään paljon, mutta jo vuosien takaisinmaksukokemuksella ja erinäisillä koeponnistuksilla (mm äitiysloma) on huomattu, että hyvin tässä pärjätään myös poikkeusoloissa (ansiosidonnaisella).

 

Mitä tarkoittaa "pudonneet reilusti"?

Me lasketaan kaikki myös sen mukaan että työt voi loppua ja tilanteet muuttua, se että tällähetkellä rahaa virtaa näin ja näin paljon tileille, ei takaa sitä et niin olisi aina, vaan se laina mitoitetaan niin että me pystytään se maksamaan myös tilanteiden muuttuessa ja silti on varaa muuhunkin kun laskuihin.

Me ennakoimme tulevan lapsen saannin ja säästimme etukäteen. Nyt säästämme tulevia mahdollisia poikkeustilanteita varten.

Lainanottohetkellä oltiin molemmat töissä, jolloin tienattiin yhteensä miehen kanssa tuo 3200 e/kk nettona. Sen jälkeen syntyi toinen lapsi. Olin ensin vanhempainvapaalla ja sitten hoitovapaalla reilun vuoden. Kaikki varmaan tietävät, että hoitovapaan tuet ovat vain muutaman satasen. Näiden kahden laihan vuoden jälkeen jäin vielä vuodeksi osittaiselle hoitovapaalle vuodeksi, jonka aikana mies yllättäen jäi työttömäksi. Mies löysi uuden työpaikan 3 kk kuluttua. Vasta viimeinen vuosi ollaan oltu molemmat täysipäiväisesti töissä ja tulot ovat nyt reilut 4000 e/kk.

Missään vaiheessa meidän ei tarvinnut turvautua lyhennysvapaisiin kuukausiin. Nyt normaalitilanteessa sen sijaan rahaa jää rutkasti säästöön joka kuukausi eli reippaasti yli tonni.

 

Missään vaiheessa meidän ei tarvinnut turvautua lyhennysvapaisiin kuukausiin. Nyt normaalitilanteessa sen sijaan rahaa jää rutkasti säästöön joka kuukausi eli reippaasti yli tonni.

Tulot 3200 euroa, kuukausierä toivon mukaan reilusti yli tonnin että laina edes lyhenisi ja säästöön yli tonni. Täytyy myöntää, tuo on toooodella hyvin. Itse pidän itseäni taloudellisesti fiksuna mutta ei taitaisi tuollainen olla mahdollista noin HELVETIN isolla lainalla. Uskottele mitä uskottelet mutta 3200 euron nettotuloilla 1950000 euron laina on erittäin iso, typerän iso. Noin ison lainan otto noilla tuloilla kertoo vain ja ainoastaan teidän tyhmyydestänne, vaikka kuinka vääntäisit asiaa miten päin.

 

Muistaakseni luin jostain että 3 vuoden brutto tulot olis se max. asuntolainallle.

 

[QUOTE="vieras";24115781]Tulot 3200 euroa, kuukausierä toivon mukaan reilusti yli tonnin että laina edes lyhenisi ja säästöön yli tonni. Täytyy myöntää, tuo on toooodella hyvin. Itse pidän itseäni taloudellisesti fiksuna mutta ei taitaisi tuollainen olla mahdollista noin HELVETIN isolla lainalla. Uskottele mitä uskottelet mutta 3200 euron nettotuloilla 1950000 euron laina on erittäin iso, typerän iso. Noin ison lainan otto noilla tuloilla kertoo vain ja ainoastaan teidän tyhmyydestänne, vaikka kuinka vääntäisit asiaa miten päin.[/QUOTE]

Ollaan lyhennetty lainaa jo 25 000 eurolla ja parin vuoden päästä aletaan maksamaan isompia eriä pois kerran vuodessa.

Tässä ei ole mitään tyhmää. Ollaan saatu elää mukavasti unelmatalossamme hyvällä alueella jo viisi vuotta. Jokaisesta päivästä on nautittu täysin siemauksin. Talon arvo on samassa ajassa noussut yli 100 000 euroa.

Entisessä vuokrakerrostalossa asuminen ahdisti. Kerropa, millä tavalla olisi ollut viisaampaa jatkaa vuokralla asumista?

 

Entisessä vuokrakerrostalossa asuminen ahdisti. Kerropa, millä tavalla olisi ollut viisaampaa jatkaa vuokralla asumista?

Kuten sanoin jo noin pienillä tuloilla tuollainen laina on ihan järjetön. Mutta se on juuri tätä nykyaikaa, pakko saada hetimullenyt iso ja kallis kämppä. Ja sitten vielä tuo arvonnousujuttu. Teoriassa asunnon arvo on voinut nousta vaikka kuinka paljon mutta käytännössä se arvonnousu näkyy tai ei näy sitten myydessä. Itse en ainakaan sen varaan mitään laita ja jos ei myymässä niin mitä väliä arvonnousulla edes on.

 

Onko teidän mielestä nykypäivänä 219 000 euron laina iso (liian iso) laina lapsiperheelle? Vanhemmista molemmat ovat työelämässä (nettotulot yhteensä vähän yli 4000 euroa). Mitä mieltä olette tuollaisesta lainasummasta?

No, onhan tuo iso laina! Eihän sitä kukaan voi kieltää! Mutta valitettavan usein ihmiset ottavat moisia lainoja.

 

Muistaakseni luin jostain että 3 vuoden brutto tulot olis se max. asuntolainallle.

Ja tällä periaatteella me voitais ottaa 300ke, eikä ikinä otettais! Ei koskaan voi tietää mitä tapahtuu esim 2v päästä.

 

Itsessään lainaa en pidä suurena, mutta suhteessa tuloihin lainaa on kyllä liikaa.

 

Itsessään lainaa en pidä suurena, mutta suhteessa tuloihin lainaa on kyllä liikaa.

Niin ja itsellä lainaa alunperin 135 000 euroa 3400 euron nettotuloilla. Tää on minusta aika maksimaalinen niin, että korot on huomioitu ja rahaa on muuhunkin kuin pelkkään lainaan. Lapsia kaksi, laina-aika 17vuotta.

 

Minusta ei ole liian suuri laina, koska olen tottunut koviin lainasummiin täällä pk-seudulla. Tavallinen rivarikämppä (4h ja 100neliötä) maksaa tällä seudulla, missä me nyt asumme lähemmäs 400 000euroa. Ja kauppa käy. Ei se ole tyhmä, joka pyytää vaan se joka maksaa, sanotaan, mutta kun ei täältä muuten saa asuntoa, koska aina löytyy joku, joka sen maksaa. Joten näillä mennään.

 

[QUOTE="vieras";24115987]Kuten sanoin jo noin pienillä tuloilla tuollainen laina on ihan järjetön. Mutta se on juuri tätä nykyaikaa, pakko saada hetimullenyt iso ja kallis kämppä. Ja sitten vielä tuo arvonnousujuttu. Teoriassa asunnon arvo on voinut nousta vaikka kuinka paljon mutta käytännössä se arvonnousu näkyy tai ei näy sitten myydessä. Itse en ainakaan sen varaan mitään laita ja jos ei myymässä niin mitä väliä arvonnousulla edes on.[/QUOTE]

Eihän ole järjetön, kun kerran lainan pystyy maksamaan pois. Järkevähän se silloin on.

Vastaavasta olisimme joutuneet maksamaan vuokraa paljon enemmän, joten paljon fiksumpaa on maksaa omaa pois. Meillä ei ole tarvetta maksella jonkun asuntosijoittajan asuntoa, mielummin maksamme omaamme. Kaupungin vuokrataloissa asumisen laatu on aivan ala-arvoista, eikä vuokralla asuminen ole muutenkaan järkevää pitemmän päälle.

Ennen pitkää talomme on maksettu ja sen jälkeen maksamme siitä vain ylläpitokulut. Halpaa asumista vuokraan verrattuna. Ehkä tyhmää sinusta, mutta ei minusta.