Onko 219 000 euron laina ISO laina?

Mulla oli enimmillään asuntolainaa 210 000 e YKSIN ja nettotulot tuolloin n. 3500 e ja alimmillaan n. 2500 e. Mies opiskeli. Pärjäsin ihan hyvin. Nyt lainasta jäljellä n. 170 000 ja yksi uusi autokin ohessa kohta maksettu ja tässä välissä on oltu äitiyslomalla ja hoitovapaallakin. Mies valmistui ja nyt tulot kohta hänellä n. 3000 e ja itsellä nykyään suunnilleen saman verran eli yht. n. 6000 e/kk. Ei tuo ap:n laina minun mielestäni mikään hirviölaina ole...

 

Mua häiritsee miksi tässä ketjussa ei ole ainuttakaan esimerkkiä maltillisesta unelmien toteuttamisesta. Monia tuntuu tosiaan vaivaavan se "kaikki nyt mulle heti"- mentaliteetti, jolloin todellakin ajatellaan että vaihtoehdot on joko vuokrakämppä tai sitten velkarahalla unelmien koti.

Kyllä me ainakin edettiin ihan maltillisesti. Olin asuntosäästäjänä 15 vuotta. Asuimme pitkään ahtaassa työsuhdeasunnossa suht edullisesti vuokralla. Siinä vaiheessa, kun lopulta ostimme oman talon, meillä oli ikää jo reippaasti yli 30 vuotta ja perhe lähes koossa. Kuopuksen yritykset oli aloitettu kaupantekohetkellä. Siinä vaiheessa ei ollut mitään järkeä ostaa pienempää asuntoa tai jostakin huonommalta alueelta. Lapsille ja koko perheelle jokainen muutto on suuri rasitus sekä henkisesti, fyysisesti että taloudellisesti.

Lisäksi ensiasunnosta saa paremmat korkovähennykset, eikä tarvitse maksaa mitään turhia varainsiirtoveroja.

 

Kannattaa ottaa lainan takaisinmaksuturva tms. kun summat tuollasia. Työttömyyden, sairauden, kuoleman varalta. Meille tuo olisi totisesti sellainen laina ettei edes täällä saisi. 3vuotta sitten tehtiin melkosta vääntöä että saatiin edes tämä,alle 90 000e,25v maksuajalla! Ja ihan hyvä että meidän pankin tädit ei ole niin tyhmiä että myöntävät ylisuuria lainoja. Viime aikojen talousnäkymät ja uutisoidut liian suuret asuntolainat on ihan todellisia. Onni ehkä sekin ettei ole takaajia niin ei sitenkään saada hirveitä lainoja.
Minä haluaisin todella seurata sellaisen lapsiperheen elämää jolla lähes samat tulot kuin meillä,3500e ja 200 000e velat. Koska meillä ainakin on tiukkaa useinkin...
Tietenkin haaveilen isosta,omakotitalosta,tämä on aika pieni kolmio neljälle, mutta fiksua on asua tässä-asunto oli täysin rempattu,taloyhtiössä ei mitään isoa remppaa tulossa,velaton yhtiö jne. Sähkön hinta nousee koko ajan, samoin ne korot tulee nousemaan.

 

on lainaa 170 000€. Minun palkka 2200 ja miehellä samaa luokkaa miinus verot. Meille sopiva, yhtään enempää en ottaisi. Kavereiden lainat ovatkin vähän isompia ja äidit kotona.. sitä en ymmärrä miten ne aikoo selvitä..

 

Mua häiritsee miksi tässä ketjussa ei ole ainuttakaan esimerkkiä maltillisesta unelmien toteuttamisesta. Monia tuntuu tosiaan vaivaavan se "kaikki nyt mulle heti"- mentaliteetti, jolloin todellakin ajatellaan että vaihtoehdot on joko vuokrakämppä tai sitten velkarahalla unelmien koti.

Joskus elämä ei vain mene niin kuin suunnittelee. Asuntovelkaisen pahin riski on avioero. Se on omalla kohdallani toteutunut. Omaisuus katosi aika totaalisesti, omakotitalostakaan ei hirmuisesti säästöjä taskunpohjalle jäänyt. Riitainen ero ja osituksen viivästyminen tarkoitti, että muutettiin lapsen kanssa vuokralle. Omaa asuntoa ei voinut ostaa, kun sitä varten ei saanut lainaa, vaikka mun tulot yksin olivat isommat kuin monen pariskunnan yhteiset tulot. Sitten tuli mies ja perhe kasvoi - ja tuossa tilanteessa ja liki 4-kymppisenä ei ollut aikaa enää aloittaa pienesti. Ei me hulppeasti asuta edelleenkään 5 henkeä 95,5 neliössä. Pääkaupunkiseudun hinnoilla me olemme pelkällä asumisella 100.000 euroa voitolla. Siis naapuriasunnoista on maksettu tänä vuonna 100.000 euroa suurempia summia, kuin me 5 vuotta sitten ostaessamme maksoimme.

Maksamista meillä riittää edelleen, vuosiksi eteenpäinkin. Mutta eipä ole paljon vaihtoehtojakaan. Vuokra-asuntoihin uppoaa samalla alueella 1500 euroa, asumisoikeusasuntoihinkin yli 1200 euroa kuussa. Maksan mieluusti omasta kodista, sen sijainnista.

Niin ja se omakotitalounelma - tervetuloa toteuttamaan meidän alueellemme, pelkästä tontista maksat vähintään 200.000 euroa - ja tuon hintainen tontti ei ole edes 1000 neliön tontti. Vanhoja omakotitaloja, 90 neliötä ja n. 4-500 neliön tontti, hintaa alueellamme alkaen 350.000 euroa, talon kunnosta riippuen, ne parempi kuntoiset maksavat sitten jo 800.000 euroa, enemmänkin.

 

[QUOTE="Hoitaja";24118812]Kannattaa ottaa lainan takaisinmaksuturva tms. kun summat tuollasia. Työttömyyden, sairauden, kuoleman varalta. [/QUOTE]

Pankin takaisinmaksuturvat ovat pelkkää rahastusta. Kannattaa ennemmin vakuuttaa vakuutusyhtiössä. Ja työttömyyteen pystyy hyvin varautumaan etukäteissäästöillä.

 

Minä haluaisin muistuttaa, että perheiden elämässä 20 -25 vuoden aikana tapahtuu paljon muutoksia, vaikka mitään suuria taloudellisia kriisejä (työttömyys, sairaudet, avioero) ei tapahtuisikaan. Esimerkiksi teinien perusmenot ovat ihan toista luokkaa kuin alle kouluikäisten lasten. Lapsilisä riittää nippa nappa ruokamenoihin puhumattakaan vaatteista, harrastusvälineistä, mopo- ja ajokorteista (ja niistä mopoista ). Lapsilisä loppuu 17 vuotiaana ja silloin ne kulut vasta suuret ovatkin opiskelevalla nuorella, joka ei vuoteen saa ollenkaan opintotukea, jos vanhempien nettotulot ovat 4000 kuussa. Harva ajelee 20 vuotta samalla autolla, joten se auton hankintakin tulee tuona aikana ajankohtaiseksi ( ehkä useammankin kerran). Kodinkoneet kestävät nykyään kai keskimäärin 5-8 vuotta, joten niitäkin on pakko uusia.

Itse olen todella tyytyväinen, että maksoimme (pienen) asuntolainamme pois nopeasti lasten ollessa vielä pieniä. Sen jälkeen on ollut varaa rakentaa lisätilaa yläkertaan ja vaihtaa autoa. Ja nyt lasten kasvaessa tukea harrastuksissa ja opiskelukuluissa.

 

[QUOTE="vieras";24118984]Minä haluaisin muistuttaa, että perheiden elämässä 20 -25 vuoden aikana tapahtuu paljon muutoksia, vaikka mitään suuria taloudellisia kriisejä (työttömyys, sairaudet, avioero) ei tapahtuisikaan. Esimerkiksi teinien perusmenot ovat ihan toista luokkaa kuin alle kouluikäisten lasten. Lapsilisä riittää nippa nappa ruokamenoihin puhumattakaan vaatteista, harrastusvälineistä, mopo- ja ajokorteista (ja niistä mopoista ). Lapsilisä loppuu 17 vuotiaana ja silloin ne kulut vasta suuret ovatkin opiskelevalla nuorella, joka ei vuoteen saa ollenkaan opintotukea, jos vanhempien nettotulot ovat 4000 kuussa. Harva ajelee 20 vuotta samalla autolla, joten se auton hankintakin tulee tuona aikana ajankohtaiseksi ( ehkä useammankin kerran). Kodinkoneet kestävät nykyään kai keskimäärin 5-8 vuotta, joten niitäkin on pakko uusia.

Itse olen todella tyytyväinen, että maksoimme (pienen) asuntolainamme pois nopeasti lasten ollessa vielä pieniä. Sen jälkeen on ollut varaa rakentaa lisätilaa yläkertaan ja vaihtaa autoa. Ja nyt lasten kasvaessa tukea harrastuksissa ja opiskelukuluissa.[/QUOTE]

Minäkin halulan muistuttaa, että todennäköisesti palkkakin on noussut siinä vaiheessa, kun lapset ovat teini-iässä. Säästöjä on ehtinyt kertymään ihan mukavasti. Ja kaiken kukkuraksi inflaatio on syönyt lainat.

Meillä ainakin on varaa remontoida taloa, vaihtaa autot uudempiin, hankkia lapsille kaikki nykyajan härpäkkeet ja ostaa uusia kodinkoneita samaan aikaan, kun maksamme lainaa pois.

 

[QUOTE="vieras";24118984]Minä haluaisin muistuttaa, että perheiden elämässä 20 -25 vuoden aikana tapahtuu paljon muutoksia, vaikka mitään suuria taloudellisia kriisejä (työttömyys, sairaudet, avioero) ei tapahtuisikaan. Esimerkiksi teinien perusmenot ovat ihan toista luokkaa kuin alle kouluikäisten lasten. Lapsilisä riittää nippa nappa ruokamenoihin puhumattakaan vaatteista, harrastusvälineistä, mopo- ja ajokorteista (ja niistä mopoista ). Lapsilisä loppuu 17 vuotiaana ja silloin ne kulut vasta suuret ovatkin opiskelevalla nuorella, joka ei vuoteen saa ollenkaan opintotukea, jos vanhempien nettotulot ovat 4000 kuussa. Harva ajelee 20 vuotta samalla autolla, joten se auton hankintakin tulee tuona aikana ajankohtaiseksi ( ehkä useammankin kerran). Kodinkoneet kestävät nykyään kai keskimäärin 5-8 vuotta, joten niitäkin on pakko uusia.

Itse olen todella tyytyväinen, että maksoimme (pienen) asuntolainamme pois nopeasti lasten ollessa vielä pieniä. Sen jälkeen on ollut varaa rakentaa lisätilaa yläkertaan ja vaihtaa autoa. Ja nyt lasten kasvaessa tukea harrastuksissa ja opiskelukuluissa.[/QUOTE]

Hyvätuloisilla käy usein kylläkin niin, että lasten menot _suhteessa tuloihin_ laskee vuosien mittaan. Rankimmin taloudellisesti verottavat äitiyslomat ja mahdolliset hoitovapaat niiden aiheuttamien tulonmenetysten vuoksi ja sen jälkeen tulee päälle korkeat päivähoitomaksut. Minulla esim tulonmenetykset ä-lomilta oli reilu kymppitonnin per lapsi. Enkä usko, että missään vaiheessa teinimme kuluttavat 500 euroa kuussa kuten päivähoitomaksut nyt ovat. Tai jos kuluttavat, voi katsoa peiliin. Nytkin kuitenkin lapsille ostetaan ruokaa, vaatteita, leluja jne. ja kaiken sen _päälle_ tulevat hoitomaksut (saa niille vastinettakin, en sitä tarkoita, mutta ovat suuri meno kuitenkin). Samalla vuosien mittaan tulot nousevat koko ajan ja palkkakehitys omissa duuneissani hyvä. Muutamien ensimmäisten elinvuosien aikana lapsiimme kohdistuvat menot ja tulonmenetykset ovat siis olleet kymmeniä tuhansia euroja. Tästä eteenpäin kun menevät kouluun, tilanne meidän näkökulmastamme helpottuu. En sano, että ilmaista olisi koskaan, mutta helpottaa taloudellisesti meidän perheen tilanteessa. Jollain muulla perheellä taas eri juttu. Riippuu mihin "lähtötasoon" vertaa, että nouseeko vai laskeeko ne lasten menot omiin tuloihin nähden lasten kasvaessa.

 

Juu minäkin haluaisin muistuttaa, että todennäköisesti palkat on pikkuset isommat joskus 10-15 vuoden päästä kun lapseni tulevat teini-ikään ja meidän menot kasvaa. Tietty jos aikoo jatkaa kaupan kassana (mitenkään väheksymättä heitä) koko loppuelämänsä niin silloin palkka saattaa pyöriä suurinpiirtein samoissa, mutta ainakin itse toivon että sekä minä että mieheni etenemme urallamme ja saamme koko ajan parempaa palkkaa. Ja tosiaan inflaatio syö lainaa koko ajan.

Kyllä meitäkin varoiteltiin, kun 4 vuotta sitten ostimme omakotitalon, että miten meillä on varaa... No, hyvin ollaan selvitty. Suurta asuntohintojen romahdusta myös tuolloin meille povattiin, mutta vielä ei ole näkynyt sitäkään enkä suoraan sanottuna usko että sellaista ihan hetkeen tulekaan.

Lainaturvat ovat mielestäni typeristä typerin keksintö. Fiksu ottaa ihan normi henkivakuutuksen (maksaa noin 20 euroa vuodessa), kuuluu liittoon (saa ansiopäivärahaa) ja säästää muutenkin vähän pahan päivän varalle.

 

Ei tässä olla kovin päästy säästämään, itse opiskellut kaksi ammattia ja kaksi lasta on saatu,alle 30ikää niin ehkä joskus. No, menee multa 30e kuussa sivuun, mutta niitä on joutunut käyttää ihan ruokaan ja laskuihin-kotona ollessa. Lainaturva on mutta en tiennytkään että noin halvalla sais henkivakutuuksen :0 se on totisesti iso summa x2 joka kuussa sen lainan päälle.
Eläminen se vaan on hiton kallista- osamaksuilla ostaminen on turhuuksissa tyhmää ja luottokortit erittäin paha,ne pysyy meillä pannassa. Päivähoitomaksutkin kahdelta aika paljon.
Kuulun liittoon, tässä ekaa kertaa hakemassa sieltä:/ mutta työnäkymät itsellänikin hyvät,en panikoi.

 

Hyvätuloisilla käy usein kylläkin niin, että lasten menot _suhteessa tuloihin_ laskee vuosien mittaan. Rankimmin taloudellisesti verottavat äitiyslomat ja mahdolliset hoitovapaat niiden aiheuttamien tulonmenetysten vuoksi ja sen jälkeen tulee päälle korkeat päivähoitomaksut. Minulla esim tulonmenetykset ä-lomilta oli reilu kymppitonnin per lapsi. Enkä usko, että missään vaiheessa teinimme kuluttavat 500 euroa kuussa kuten päivähoitomaksut nyt ovat. Tai jos kuluttavat, voi katsoa peiliin. Nytkin kuitenkin lapsille ostetaan ruokaa, vaatteita, leluja jne. ja kaiken sen _päälle_ tulevat hoitomaksut (saa niille vastinettakin, en sitä tarkoita, mutta ovat suuri meno kuitenkin). Samalla vuosien mittaan tulot nousevat koko ajan ja palkkakehitys omissa duuneissani hyvä. Muutamien ensimmäisten elinvuosien aikana lapsiimme kohdistuvat menot ja tulonmenetykset ovat siis olleet kymmeniä tuhansia euroja. Tästä eteenpäin kun menevät kouluun, tilanne meidän näkökulmastamme helpottuu. En sano, että ilmaista olisi koskaan, mutta helpottaa taloudellisesti meidän perheen tilanteessa. Jollain muulla perheellä taas eri juttu. Riippuu mihin "lähtötasoon" vertaa, että nouseeko vai laskeeko ne lasten menot omiin tuloihin nähden lasten kasvaessa.

Sama juttu meillä alle keskituloisilla. Lapsista maksetaan täydet hoitomaksut. Eli tullaan jatkossa säästämään se 500 euroa kuukaudessa, kunhan lapset aloittavat koulun. En minäkään usko, että lasten kulut lisääntyisivät nykyisestä 500 eurolla kuukaudessa.