Oman lapsuudenkodin osto

["Mulperi"]

Onko kukaan ostanut omaa lapsuuden kotiansa? Millaista on ollut asua siellä ja tehdä siitä oman näköinen koti? Miten vanhempasi tai sisarruksesi ovat asian suhtautuneet?

Meillä on siis ajatuksena ostaa parin vuoden päästä lapsuuden kotini ja kokemukset kiinnostaisivat. Miten lähiperhe on suhtautunut heillekin tärkeän paikan muutoksiin?

 

["tuire"]

Ostettiin mieheni lapsuuden koti. Vanhemmat tuntuivat olevan mielissään että tutulle meni talo ja muilla sisaruksilla on jo omat talot ja perheet, joten ei se heitä juuri hetkauttanut. En tiedä mitä mieltä ovat olleet meidän remontoimisesta (wc, keittiö, lämmitysjärjestelmä, kaikki lattioiden ja seinien pinnat on uusittu ja nyt kunnostetaan ulkopuolelta ja pihaa myllätään). Eivät ole ainakaan meille mitään sanoneet. Ehkä se pahalta tuntuu kun omaa vanhaa muokataan, mutta ei ole meidän suhteisiin vaikuttanut mitenkään.

Ei tuo lapsuuden kodissa asuminen miehestä varmaan miltään kummalta tunnu. Oman perheen kanssa kun täälä hääritään niin meidän oma kotihan tämä nyt on. Toisekseen on etu kun tuntee talon historian. Ei tule yllättäviä vanhoja vesivahingon jälkiä vastaan tai muitakaan yllätyksiä.

 

["vieras"]

Me ostimme mieheni lapsuudenkodin, joka oli siinä vaiheessa perikunnan omistuksessa, mutta asuttu. Periaatteessa kaikki sujui ilman ongelmia. Lähinnä minulla itselläni oli orientoitumisvaikeuksia. Minusta tuntui pitkään sen jälkeenkin, kun olimme tämän talon ostaneet, että olen kylässä mieheni kotona.

Aika surutta aloitimme pintaremontit. Pidin vain visusti huolen, etten arvostellut mitään edellisiä ratkaisuja ääneen - joskaan pohjaltaan tässä ei olekaan mitään arvosteltavaa, vaan huonejaot ja muut ovat niin kuin olisin voinut itsekin tahtoa. Talo on lisäksi erittäin hyvin rakennettu, moitittavaa ei kerta kaikkiaan ole.

Kysyin jossain vaiheessa mieheni siskoilta, tuntuuko heistä pahalta nähdä, miten tämä talo on muuttunut. Jokaisella oli tässä vaiheessa jo oma koti ja olivat saaneet myös oman osuutensa perikunnan talon myynnistä (maksoimme muuten markkinahinnan, ei tullut sukulaisalennusta, minkä vuoksi koin erittäin voimakkaasti, että on meidän asiamme, miten tätä remontoimme). Reippaasti jokainen sanoi, että siitä vaan. Jotain pientä mutinaa tuli appiukkoni naisystävän suusta. Meidän valitsemat uudet sisustusvärit olivat kuulemma rumat. Sitä emme kuulleet suoraan, vaan mutkan kautta.

 

[Marakatti]

Mun lapsuuden koti oli kerrostalokaksio 7,kerroksessa 9 kerroksisessa talossa betonniviidakossa. Vanhempani myivät sen reilu vuosi sitten 41 asumisvuoden jälkeen. En olis kyllä niin pienessä halunnu lasteni ja elukoitteni kanssa asua enkä muutenkaan pääkaupunkiseudulle takaisin olisi muuttanut asumaan....
Veljeni osti aikanaan isovanhempieni talon (pääkaupunkiseudulla sekin) ja tätini eivät sen koommin ottaneet mitään yhteyttä isääni eikä koko perheeesen...Ei edes ilmoitettu että toinen heistä kuoli.

 

["vieras"]

Miehen kotitalo ostettiin ja anopilla meni muutama vuosi päästää irti. Jouduin kukkapenkit yms. uusimaan ennenkuin ymmärsi lopettaa niiden hoitamisen. Sisäremontti tehtiin myös heti, anoppi sillä päästi sisältä aikaisemmin. Tosin yhden kylmän varaston täytti romuillaan puoleksi, niitä varastoja kyllä piisaa, mutta nyt on sen verran paljon kuullut kuittailuja romuistaan pojaltaan että silloinen mahtava idea tehdä itsensä tykö on kyllä mennyt negatiiviselle puolelle.

 

["vieras"]

Ja hinnalla ei kannata kikkailla, tulee vielä lahjavero jos alakanttiin myydään.