Ollaankos me liian vaativia vanhempia?

Kuulostatte aivan minun vanhemmiltani.
Paljon riippuu lapsen luonteesta miten kasvattuaan suhtautuu teihin, minä muutin pois kodistani 16-vuotiaana.

 

Mietis nyt ihan tosissaan sitten, onko sinun elämäsi niin helppoa että haluat saman lapsellesi?

Jooko?!

Elämä ei ole koskaan helppoa, kuka sellaista lupasi? Ja minulta on muutamia ovia sulkeutunut joten mieluummin silottelen tietä siihen suuntaan ettei mahdollisuuksia mene ohi..

 

Mietis nyt ihan tosissaan sitten, onko sinun elämäsi niin helppoa että haluat saman lapsellesi?

Jooko?!

Elämä ei ole koskaan helppoa, kuka sellaista lupasi? Ja minulta on muutamia ovia sulkeutunut joten mieluummin silottelen tietä siihen suuntaan ettei mahdollisuuksia mene ohi..

ON se helppoa, kun annat edes mahdollisuuden!

 

Mietis nyt ihan tosissaan sitten, onko sinun elämäsi niin helppoa että haluat saman lapsellesi?

Jooko?!

Elämä ei ole koskaan helppoa, kuka sellaista lupasi? Ja minulta on muutamia ovia sulkeutunut joten mieluummin silottelen tietä siihen suuntaan ettei mahdollisuuksia mene ohi..

Palstapa toimiikin hyvin kun ei tule näkyville edes kirjoittajaa, mun tekstiäni silti..

 

Mietis nyt ihan tosissaan sitten, onko sinun elämäsi niin helppoa että haluat saman lapsellesi?

Jooko?!

Elämä ei ole koskaan helppoa, kuka sellaista lupasi? Ja minulta on muutamia ovia sulkeutunut joten mieluummin silottelen tietä siihen suuntaan ettei mahdollisuuksia mene ohi..

Jos lapsen harrastuksia ruppeis miettimään pikkuisen myöhemmin (ja vaikka ihan lapsen kanssa yhessä ), kuhan koulunkäynti lähtee rullaamaan, niin montako ovvee se sulkis?

 

Mietis nyt ihan tosissaan sitten, onko sinun elämäsi niin helppoa että haluat saman lapsellesi?

Jooko?!

Elämä ei ole koskaan helppoa, kuka sellaista lupasi? Ja minulta on muutamia ovia sulkeutunut joten mieluummin silottelen tietä siihen suuntaan ettei mahdollisuuksia mene ohi..

ON se helppoa, kun annat edes mahdollisuuden!

Itsellenikö? Ei mun luonteellani siedetä helppoa elämää, mun on pakko kehittää kriisi jos menee liian hyvin

 

Fleur, sä mainitsit kasvattavasi tyttärestäsi kansalaista, josta olisi hyötyä yhteiskunnalle. Ja miten sä sen teet? Pakottamalla lapsen harrastamaan jotain, mitä hän ei itse halua harrastaa? Polttamalla lapsen loppuun alle kymmenvuotiaana? Hellitä vähän, kyllä täällä maailmassa ehtii suorittaa myöhemminkin. Etenkin, jos sä nyt jo olet päättänyt, että tyttäresi on mentävä lukioon.

Käsi sydämelle, Fleur, mitä tekisit, jos tyttäresi ei haluaisi lukioon? Vaan esim. johonkin ammattikouluun toteuttamaan kuvataiteellisia lahjojaan? Pakottaisitko silloinkin vai tukisitko lastasi siinä, missä hän on hyvä - ja mitä hän itse haluaa.

Muista, Fleur, sinä et voi elää lapsesi elämää. Eikö sinullekin vanhempana voisi riittää se, että lapsestasi tulisi kunnollinen kansalainen ja onnellinen ihminen? Miten sinä voit väittää tietäväsi, mikä on hänen parhaansa?

Jos tytär lukion JÄLKEEN haluaa opiskella ammatillisen kuvataidetutkinnon niin siitä vaan, se ei poista mahdollisuutta myöhemmin hakea muualle, ovet ovat silloin avoinna kaikkeen ja se on pääasia. Se mitä valintoja lapsi tekee jää nähtäväksi, mutta aion kasvattaa tiettyjä arvoja lapseeni, yksi on koulutuksen tärkeys ja toinen avioliiton tärkeys perheyksikön pohjana.

Ja vaikka ensin kouluttautuisi johonkin muuhun ammattiin, sekään ei sulje pois sitä, että opiskelisi ylioppilaaksi myöhemmin jos tarvetta on. Sä kirjoitit jossain, ettet halua kasvattaa lastasi kapeakatseiseksi... miten tämä siihen sopii?

Ja ihan vaan mieleen tuli, että mites suu pannaan jos tyttäresi tykkääkin naisista? Pakotatko hänet heteroksi?

 

Väistämättä tulee mieleeni, kasaatteko liikaa omia toiveita ja unelmia ainokaisenne harteille :| Pyydän anteeksi, jos vaikutan liian tökeröltä.

Onko lapsellanne lupa epäonnistua? Tai onko hän yhtä rakas, jos hänestä ei tule yhtä kunnianhimoista kuin vanhempansa ovat? Mitä, jos hänelle kelpaa vaikka oppisopimuksella luettu ammatti?

Harrastukset ovat tosi hyvä juttu. Tuen myös omia lapsiani harrastusten piiriin.

 

Kuulostatte aivan minun vanhemmiltani.
Paljon riippuu lapsen luonteesta miten kasvattuaan suhtautuu teihin, minä muutin pois kodistani 16-vuotiaana.

Enkä mennyt myöskään lukioon, siihen ei pystyneet pakottaa enään, toteutin itseäni pari ensimmäistä vuotta tekemättä yhtään mitään ja se vallan tunne omasta elämästä oli aivan mahtava kun ensikerran sai päättää omasta elämästä.
Tällä hetkellä olen 28- vuotias yhden lapsen äiti, olen kouluttamaton mutta olen elämääni enemmän kuin tyytyväinen, olenhan sen itse valinnut, joskin osaksi kostaakseni vanhemmilleni
En tänä päivänäkään ole kovin tekemisissäni vanhempiini, en halua heidän vaikuttavan lapseni elämään liikaa.
Onnea valitsemallanne tiellä.

 

en jaksa lukea vastauksia,mutta, itse tunnen ihmisen jonka äiti pakotti erillaisiin harrastuksiin ja vaati ja vaati,aivan kuten sinä ap kirjoitat..tytöllä oli pakkoliikkeitä asian johdosta,aikuis iällä käynyt psykiatrilla ja asunut kauempana äidistään.Ja sit lievempi versio,luulin ylä-asteella että joku kuollut tms.kun tyttö itki koulun ruokalassa ja opettaja lohdutti,syy,kokeesta oli tullut VAIN 9!mitä vanhemmat sanovat...

 

Hei, etsi se kriisi jostain muusta, keskustelkaa vielä kertaalleen ja ehkä päädytte ratkaisuun "yksi harrastus tänä syksynä" ja lopulta kaikki ovat saaneet pitää päänsä. :saint:

Yhden syksyn harrastukset sinne tai tänne, ei se voi olla niin vakavaa!

 

Fleur, sä mainitsit kasvattavasi tyttärestäsi kansalaista, josta olisi hyötyä yhteiskunnalle. Ja miten sä sen teet? Pakottamalla lapsen harrastamaan jotain, mitä hän ei itse halua harrastaa? Polttamalla lapsen loppuun alle kymmenvuotiaana? Hellitä vähän, kyllä täällä maailmassa ehtii suorittaa myöhemminkin. Etenkin, jos sä nyt jo olet päättänyt, että tyttäresi on mentävä lukioon.

Käsi sydämelle, Fleur, mitä tekisit, jos tyttäresi ei haluaisi lukioon? Vaan esim. johonkin ammattikouluun toteuttamaan kuvataiteellisia lahjojaan? Pakottaisitko silloinkin vai tukisitko lastasi siinä, missä hän on hyvä - ja mitä hän itse haluaa.

Muista, Fleur, sinä et voi elää lapsesi elämää. Eikö sinullekin vanhempana voisi riittää se, että lapsestasi tulisi kunnollinen kansalainen ja onnellinen ihminen? Miten sinä voit väittää tietäväsi, mikä on hänen parhaansa?

Jos tytär lukion JÄLKEEN haluaa opiskella ammatillisen kuvataidetutkinnon niin siitä vaan, se ei poista mahdollisuutta myöhemmin hakea muualle, ovet ovat silloin avoinna kaikkeen ja se on pääasia. Se mitä valintoja lapsi tekee jää nähtäväksi, mutta aion kasvattaa tiettyjä arvoja lapseeni, yksi on koulutuksen tärkeys ja toinen avioliiton tärkeys perheyksikön pohjana.

Ja vaikka ensin kouluttautuisi johonkin muuhun ammattiin, sekään ei sulje pois sitä, että opiskelisi ylioppilaaksi myöhemmin jos tarvetta on. Sä kirjoitit jossain, ettet halua kasvattaa lastasi kapeakatseiseksi... miten tämä siihen sopii?

Ja ihan vaan mieleen tuli, että mites suu pannaan jos tyttäresi tykkääkin naisista? Pakotatko hänet heteroksi?

Parisuhteen saa nykyään rekisteröidä.

 

mä veikkaan että tyttönne lähtee litoo heti kun mahdollista,eli 16 veenä,niinkuin joku tuolla jo mainitsikin lähteneensä.Lapset ei ole teidän klooneja tai elä teidän elämäänne vaan omiaan,mutta mä veikkaan että teil kulkenut tää jo sukupolvia aikasemminkin tää ongelma,onneksi nykynuoriso vaan sen verran fiksu että osaa jo etsiä ulosopääsyn tälläisestä pois.

 

Hei, etsi se kriisi jostain muusta, keskustelkaa vielä kertaalleen ja ehkä päädytte ratkaisuun "yksi harrastus tänä syksynä" ja lopulta kaikki ovat saaneet pitää päänsä. :saint:

Yhden syksyn harrastukset sinne tai tänne, ei se voi olla niin vakavaa!

Varmasti päädymmekin johonkin ratkaisuun, vaikka täällä palsta kuinka tukehtuisi tähän asiaan. Minua vaan jotenkin kyllä suoraansanottuna huvittaa miten samat äidit 'ojentaa' mun ajatusmaailmaa, mutta toisessa ketjussa luettelee sitten hymyillen mitä kaikkea omat lapset jo harrastaa ja mistä asti on harrastellut, ihan vaan taaperosta asti kun se nyt osoitti sellaista ominaisuutta. useimmat vauvat osoittaa muuten hyvin samanlaisia ominaisuuksia, ne oppii kävelemään ja puhumaan ja taputtamaan käsiä yhteen

 

Asiasta kolmanteen, onko avioliitto ja parisuhteen rekisteröinti sama asia?

 

Luin vain ap:n ekan kirjoituksen. Minusta harrastuksia ei saa vaatia, kiinnostus niihin pitää lähteä lapsesta itsestään. =)

 

en jaksa lukea vastauksia,mutta, itse tunnen ihmisen jonka äiti pakotti erillaisiin harrastuksiin ja vaati ja vaati,aivan kuten sinä ap kirjoitat..tytöllä oli pakkoliikkeitä asian johdosta,aikuis iällä käynyt psykiatrilla ja asunut kauempana äidistään.Ja sit lievempi versio,luulin ylä-asteella että joku kuollut tms.kun tyttö itki koulun ruokalassa ja opettaja lohdutti,syy,kokeesta oli tullut VAIN 9!mitä vanhemmat sanovat...

Minä tiedän yhden ihmisen, joka EI SAANUT VIEDÄ NÄYTILLE KOTIIN 9 HUONOMPAA KOENUMEROA! Ja lukioon oli pakko mennä. Eipä kovin onnelliselta tämä ihminen vaikuttanut...

 

Hei, etsi se kriisi jostain muusta, keskustelkaa vielä kertaalleen ja ehkä päädytte ratkaisuun "yksi harrastus tänä syksynä" ja lopulta kaikki ovat saaneet pitää päänsä. :saint:

Yhden syksyn harrastukset sinne tai tänne, ei se voi olla niin vakavaa!

Varmasti päädymmekin johonkin ratkaisuun, vaikka täällä palsta kuinka tukehtuisi tähän asiaan. Minua vaan jotenkin kyllä suoraansanottuna huvittaa miten samat äidit 'ojentaa' mun ajatusmaailmaa, mutta toisessa ketjussa luettelee sitten hymyillen mitä kaikkea omat lapset jo harrastaa ja mistä asti on harrastellut, ihan vaan taaperosta asti kun se nyt osoitti sellaista ominaisuutta. useimmat vauvat osoittaa muuten hyvin samanlaisia ominaisuuksia, ne oppii kävelemään ja puhumaan ja taputtamaan käsiä yhteen

Täällä ei pahemmin kannata ongelmista kertoilla, vastaukset kun ovat just mitä ovat.

 

Asiasta kolmanteen, onko avioliitto ja parisuhteen rekisteröinti sama asia?

Ei ole sama asia, mutta itse en meuhkaa mistään kirkon opettamasta avioliitosta vaan ajattelen sitä turvana yhteiskunnassa joten siksi parisuhteen rekisteröinti kyllä käy samaan, samaan boksiin se muuten jo monissa virallisissa papereissakin ruksitetaan..

 

Uskon että lapsenne löytää harrastuksen, kun joku kaveri harrastaa jotain niin lapsennekin haluaa sitä harrastaa. Muistakaa että ette vaadi tietynlaista harrastusta, vaan annatte lapsenne harrastaa sitä mitä itse haluaa on se sitten liikuntaa tai taidetta tai vaikka näyttelemistä. Itse kävin ala-asetelaisena 2xnäytelmä kerhossa 2x erilaisessa jumpassa, leivontakerhossa, ringetessä, pelasin poikien kanssa sählyä, pesiskoulu, hiihdin ja yleisurheilin kilpaa. Kaikki harrastukset oli mun omia löytöjäni kavereilta ja koulun ilmoitustaululta. Hiihto ja yleisurheilu tuli äidiltä, mutta tykkäsin molemmista, ei tarvinnut pakottaa..

 

Luin vain ap:n ekan kirjoituksen. Minusta harrastuksia ei saa vaatia, kiinnostus niihin pitää lähteä lapsesta itsestään. =)

Uskon muuten että lapsella oli valmiiksi vastustelupäivä että vaikka olisin tarjonnut harrastukseski delfiiniuintia ulkomailla niin hän olis sanonut että sitä nyt ei ainakaan..

 

Hei, etsi se kriisi jostain muusta, keskustelkaa vielä kertaalleen ja ehkä päädytte ratkaisuun "yksi harrastus tänä syksynä" ja lopulta kaikki ovat saaneet pitää päänsä. :saint:

Yhden syksyn harrastukset sinne tai tänne, ei se voi olla niin vakavaa!

Varmasti päädymmekin johonkin ratkaisuun, vaikka täällä palsta kuinka tukehtuisi tähän asiaan. Minua vaan jotenkin kyllä suoraansanottuna huvittaa miten samat äidit 'ojentaa' mun ajatusmaailmaa, mutta toisessa ketjussa luettelee sitten hymyillen mitä kaikkea omat lapset jo harrastaa ja mistä asti on harrastellut, ihan vaan taaperosta asti kun se nyt osoitti sellaista ominaisuutta. useimmat vauvat osoittaa muuten hyvin samanlaisia ominaisuuksia, ne oppii kävelemään ja puhumaan ja taputtamaan käsiä yhteen

Mun lapsi ei harrasta vielä mitään muuta kuin leikkimistä :xmas:

 

Väistämättä tulee mieleeni, kasaatteko liikaa omia toiveita ja unelmia ainokaisenne harteille :| Pyydän anteeksi, jos vaikutan liian tökeröltä.

Onko lapsellanne lupa epäonnistua? Tai onko hän yhtä rakas, jos hänestä ei tule yhtä kunnianhimoista kuin vanhempansa ovat? Mitä, jos hänelle kelpaa vaikka oppisopimuksella luettu ammatti?

Harrastukset ovat tosi hyvä juttu. Tuen myös omia lapsiani harrastusten piiriin.

Ihan mielenkiinnosta :attn:

 

Luin vain ap:n ekan kirjoituksen. Minusta harrastuksia ei saa vaatia, kiinnostus niihin pitää lähteä lapsesta itsestään. =)

Uskon muuten että lapsella oli valmiiksi vastustelupäivä että vaikka olisin tarjonnut harrastukseski delfiiniuintia ulkomailla niin hän olis sanonut että sitä nyt ei ainakaan..

Vastustelupäivänä ei muutenkaan kannata mitään jyrätä, ei siitä pitemmän päälle ole hyötyä

 

Minua vaan jotenkin kyllä suoraansanottuna huvittaa miten samat äidit 'ojentaa' mun ajatusmaailmaa, mutta toisessa ketjussa luettelee sitten hymyillen mitä kaikkea omat lapset jo harrastaa ja mistä asti on harrastellut, ihan vaan taaperosta asti kun se nyt osoitti sellaista ominaisuutta. useimmat vauvat osoittaa muuten hyvin samanlaisia ominaisuuksia, ne oppii kävelemään ja puhumaan ja taputtamaan käsiä yhteen

Tuskin harrastusta monikaan palstalainen pahana pitää. Ainoastaan se, että lapsi pitää sinne pakottaa, saa monen kielen kannat kirvoittamaan.

Meilläkin on harrastettu pienestä pitäen, mutta ei pakottamalla.