Tässä sinulle tarina "tavistaudista", ikäisesi nainen mutta kokemuksen jälkeen sinua viisaampi.
Maskulainen Sanna Lamminaho , 42, on joutunut kokemaan koronaviruksen kovimman kautta. Omaa aikaansa teho-osastolla hän kuvaa elämänsä pelottavammaksi ja tuskallisemmaksi ajanjaksoksi.
www.ts.fi
Maskulainen Sanna Lamminaho, 42, on joutunut kokemaan koronaviruksen kovimman kautta. Omaa aikaansa teho-osastolla hän kuvaa elämänsä pelottavammaksi ja tuskallisemmaksi ajanjaksoksi. Naisen kova koronakoettelemus alkoi toukokuun alussa. Tuolloin vantaalaisesta vanhainkodista viestitettiin, että Lamminahon monisairas äiti oli sairastunut koronaviruksen aiheuttamaan COVID-19-tautiin.
Äidin kunto oli huonontunut rajusti ja Lamminaho matkusti siskonsa kanssa Vantaalle hyvästelemään saattohoitoon siirrettyä äitiään. Ennen äidin hyvästelyä sisarukset pukeutuivat heille tarjottuihin suojapukuihin.
– Saimme huppupuvun, visiirit ja kirurgiset suusuojaimet. Jälkikäteen ajateltuna suojavarustuksen heikoin lenkki oli kirurginen suusuojain, jonka suojausteho ei tällaisessa tapauksessa ole riittävä.
Sisarukset kävivät jättämässä jäähyväisiä äidilleen viiden päivän ajan. Viidentenä päivänä äiti menehtyi koronaviruksen aiheuttamiin vakaviin oireisiin. Samana päivänä sisaruksilla alkoivat ensimmäiset oireet.
– Omat oireeni alkoivat kovalla, 40 asteen kuumeella ja päänsäryllä. Kun kuume ei laskenut lääkkeilläkään, niin melkein jo tiesin sairastavani itsekin koronaa.
Lamminaho soitti kotikuntansa Maskun terveyskeskukseen, jonne sai testausajan parin päivän päähän. Testi näytti positiivista ja Lamminaho jatkoi kuumeen kanssa kärvistelyä kotona.
– Mieheni oli ennen oireitani ehtinyt lähteä työmatkalle ja olin kaksin 5-vuotiaan tyttäreni kanssa. Tilanne toi eteen monenlaisia haasteita, sillä en voinut esimerkiksi pyytää ikänsä puolesta riskiryhmään kuuluvia isovanhempia hoitoapuun.
Kun Lamminaho oli kuumeillut kotona viikon ajan, hänen vointinsa alkoi huonontua nopeasti.
– Sain vakavia hengitysvaikeuksia. Olin koko ajan hyperventilaatiotilassa. Normaalisti hengitystiheys on noin 15 kertaa minuutissa, minä haukoin henkeä samassa ajassa noin 50 kertaa.
– En pystynyt kunnolla edes puhumaan, kun jo hengästyin.
Eräänä yönä hengittäminen vaikeutui pelottavan paljon. Lamminaho hakeutui ohjeiden mukaan lääkäriin, joka potilaan tutkittuaan totesi, että nyt on aika siirtyä sairaalahoitoon.
– Minut vietiin ambulanssilla Tyksiin ja siellä keuhko-osastolle, jossa sain happiviikset ja -maskin. Ne eivät auttaneet tarpeeksi, joten minut siirrettiin teho-osastolle.
Teho-osastolla Sanna Lamminaho sai päähänsä NIV-kypärän (noninvasiivinen ventilaatio, mekaaninen hengityslaitehoito ilman, että potilas intuboidaan).
– Tässä vaiheessa happisaturaationi oli ollut jo kauan alle 90 eli hyvin alhainen. Keuhkokuvista näkyi, että keuhkoni olivat aivan täynnä koronaa eli valkoista höttöä.
Päänsärky oli niin voimakasta, että Lamminaho ei osannut kuvitellakaan sellaista olevan.
– Makasin vain sikiöasennossa sängyssä ja toivoin, että kello menee eteenpäin.
Teho-osastolla Lamminaho pelkäsi. Hän pelkäsi omaa mahdollista kuolemaansa sekä sitä, miten hänen tyttärelleen ja miehelleen tulee käymään.
– Jo pelkästään se, että se kypärä humisi päässäni ympäri vuorokauden, lisäsi pelkoa. Toisaalta kypärä oli myös pelastukseni, sillä sen ja lääkkeiden ansiosta vointini alkoi hiljalleen koheta. Olin hyvin lähellä hengityskoneeseen joutumista. Minulla oli jo kanyylitkin valmiina sitä varten.
Lamminaho sanoo, että pelon keskellä häntä lohdutti hoitohenkilökunnan asiallinen, sydämellinen ja empaattinen työote.
– He olivat esimerkiksi vilpittömän iloisia sen puolesta, että en joutunut hengityskoneeseen. Kyseessä on kuitenkin viikkokausia kestävä raskas hoito, josta kestää useita viikkoja toipua.
Lamminaho vietti tehohoidossa viisi päivää ja sen jälkeen vielä pari päivää keuhko-osastolla, kunnes koronatestin tulokset olivat negatiivisia.
Kotona toipuminen jatkui.
– Pahimmat oireet kestivät vielä 2,5 viikkoa, jonka ajan olin myös sairaslomalla työstäni yksityisen kotihoidon lähihoitajana. Vahvimpina oireina olivat järjetön väsymys, voimattomuus ja aivosumu.
Jälkioireista pahin oli aivosumu, joka tuntui imevän kaiken energian.
– En pystynyt tekemään mitään, kun pää oli kuin sumussa koko ajan. Ymmärsin kyllä tekeväni asioita, mutta en silti ymmärtänyt, mitä olin tekemässä.
Sanna Lamminahon elokuun alussa otettu keuhkokuva osoitti viimein, että hänen keuhkonsa näyttävät puhdistuneen koronasta.
– Enää minua vaivaavat kova väsymys ja univaikeudet. Töissä pystyn kuitenkin jo käymään ihan normaalisti.
Lamminahon puoliso sekä pariskunnan viisivuotias tytär eivät koskaan sairastuneet. Sisko sairasti koronan lievempänä. Hänen oireisiinsa lukeutuivat lievä kuume, maku- ja hajuaistin menetys, väsymys ja samainen aivosumu. Sen sijaan siskon mies sairastui vakavasti ja joutui myös sairaalaan tehohoitoon.
– Keväällä hieman vielä vähättelin, että eihän se korona nyt niin vakavaa ole, se on ihan verrattavissa influessaan. En olisi koskaan uskonut, että se osuu meidän perheessämme neljälle henkilölle näin raskaasti.
Lamminaho kertoo olevansa perusterve nainen, joka ei ole koskaan esimerkiksi tupakoinut eikä sairastanut mitään riskiä lisäävää sairautta.
– Koen viisaana kertoa tästä kokemuksesta avoimesti. Ihmiset eivät usko, että korona voi iskeä ihan tavalliseen, perheelliseen kotiäitiin. Mutta nyt tiedän, että kyllä se vaan voi. Hyvin rajusti.
”Suomessa pitäisi olla tiukempi linja”
Vakavan taudin koronaviruksesta saanut ja siitä toipunut maskulainen Sanna Lamminaho toivoo, että ihmiset kunnioittaisivat itseään, omaa perhettään ja kaikkia kanssaihmisiään ottamalla koronaviruksen aiheuttaman uhan tosissaan.
– Maskisuositus busseissa on hyvä asia, eikä se olisi huono asia julkisissa tiloissakaan. Tärkeää olisi myös se, että ihmiset eivät osallistuisi isoihin tapahtumiin, joissa ollaan vieri vieressä.
– Olen huomannut, miten esimerkiksi terasseilla monet istuvat hyvinkin lähekkäin ja huolettomasti. Sellainen ei tulisi itselleni mieleenkään.
Suomen tuorein linja koronarajoitusten suhteen ihmetyttää Lamminahoa.
– Suomessa pitäisi olla tiukempi linja. Ihmettelen sitä, että keväällä tehtiin niin kovia toimenpiteitä ja nyt ei meinaa tapahtua yhtään mitään. Uusi aalto on selvästi tulossa, joten esimerkiksi kaikki tapahtumat pitäisi nyt uudestaan kieltää.
Lamminaho sanoo seuranneensa maskikeskustelua hieman kummastuneena.
– Ymmärrän, että kaikilla ei ole niihin rahaa. Kokonaisuudessaan maskien aiheuttama rahanmeno on kuitenkin pienempi sekä yksilölle että yhteiskunnalle kuin teholle joutuminen ja kenties henkensä menettäminen, Lamminaho painottaa.