Alkuperäinen kirjoittaja Vaimo ABC:
On se kyllä ihmeellistä. Avioliiton edut kelpaavat, mutta ei vastuu. Muka ollaan liitossa, mutta ei ollakaan. Naiset alistuvat nykyään lähes mihin tahansa.
Exät saavat osan talosta lapsiensa kautta, jos kuolema tulee. He valvovat alaikäisten lastensa omaisuutta ja kenties pääsevät jopa taloon asumaan.
Eikö miehet ajattele edes perhe-eläkettä? Sehän koskee nykyään heitäkin ja kyseessä on iso turva, jos toinen kuolee.
Miten niin avoliitossa ei vastuu kelpaa? Mitä erityisvastuuta avioliitto lisää? Mielestäni suhde, josta otetaan vastuuta vasta jonkin allekirjoituksen jälkeen, ei ole riittävän hyvällä pohjalla. Ainakin me yhdessä elämme samaa taloutta ja yhteistä elämää, ja ainakin itselleni avioliittoa suurempi vastuukysymys on esim. yhteiset lapset. (Plus lisäksi yhteinen asunto ja mahdollisen asuntolainen otto!)
Aijoo, ja ex-aviopuolisoita ei kummallakaan meistä luonnollisesti ole, koska emme ole tietenkään halunneet mennä naimisiin aikaisempienkaan kanssa. Avioliitto ei kiinnosta. Olen kyllä muutenkin arvoiltani vähän erilainen, boheemi ja joidenkin mielestä ehkä joku ihme hippi. Olen lapsesta asti tottunut kyseenalaistamaan ja elämään omalla tavallani.
Myös puheet "avoparit van pitää takaovea auki ja pettää" ovat tosi lapsellisia. Eihän avioliitto ketään estä pettämästä, ei myöskään eroamasta. Sitten taas, jos ajatellaan, että avioliitosta on juridisesti vaikeampi erota ja sillä perusteella pitää "varmistaa" ettei toinen "viitsi" lähteä siihen rumbaan, niin en ainakaan itse haluaisi rakastettuni pysyvän luonani vain, koska "eroaminen on niin vaivalloista". Tajuatteko? Jos suhde ei toimi, on todellakin parempi erota kuin olla yhdessä. Jos se taas toimii, on ihan sama millä nimikkeellä liittoa jossain papereissa kutsutaan.
Ja mitä tulee noihin "muutetaan yhteen vasta avioparina" -höpötyksiin, niin minusta tuolla lailla ei tehdä kestäviä suhteita! On hyvä oppia tietämään, tuleeko toisen kanssa toimeen myös 24 tuntia vuorokaudessa samassa talossa, miten yhdessä asuminen toimii, jne. Siinä oppii tuntemaan toisen paljon paremmin ja syvällisemmin kuin lyhyemmissä tapaamisissa, vaikka kyse olisi useammankin päivän mittaisesta jaksosta. Onhan se ikävää, jos tulee yllärinä se, että toinen ei normaalioloissa teekään kotitöitä tai ei jaksakaan huomioida sinua yhtään tavallisessa arjessa.
Järkevämpää on käydä rehellistä ja avointa keskustelua siitä, mitä kumpikin ajattelee parisuhteesta ja mitä siltä toivoo - mitä avioliitto merkitsee ja mitä siltä toivoo sellaista, mitä ei avoliitossa saisi (jos sellaisia asioita kerran on). Minusta onnistunein suhde tulee, kun kumpikin ajattelee parisuhteesta ja rakkaudesta samalla lailla ja molemmilla on samankaltainen arvomaailma ja elämänasenne.