Vastaan siihen, mitä kysyit. Ei, minulla ei ole mitään sitä vastaan, että avopareilla olisi "periessään" sama veroprosentti kuin aviopareillakin. Ei todellakaan.
Mutta kysyn edelleen sitä rajanvetoa, kun siihen ei näytä vastausta tulevan, ei millään. Huomannet siis, ettei vastausta voikaan antaa. Kirjoitit taas vain kerran, että avoliitoksi ei voida laskea mitä tahansa kimppa-asumista.
Mutta tässähän se vaikeus juuri piileekin. Miten erotat toisistaan "minkä tahansa kimppa-asumisen ja sen oikean avoliiton? Kerro nyt viimeinkin, MITEN sinä sen erotat?
Kyse voi nimittäin olla aika isoistakin asioista. Ja kuitenkaan, kun mitään virallista merkintää avoliitosta ei tarvitse tehdä, silloin voidaan tarpeen tullen väittää mitä tahansa, eikä ole mitään, mihin tukeutua. Onko uskottava pelkästään ihmisen omaan väitteeseen?
Olisitko tyytyväinen, jos olisit perimässä lapsuudenkotiasi edesmenneen isäsi jälkeen, ja paikalle ilmestyisikin joku huijarinainen, joka väittäisi kivenkovaan olleensa isäsi avopuoliso? Koska mitään merkintää tällaisesta liitosta ei tarvitse olla olemassa, kukaan ei voisi väittää vastaan. Ei avopuolisoa tarvitse esitellä kenellekään, voi olla avoliitossa vaikka kukaan ei koskaan näkisi eikä huomaisi mitään, miksi EI voisi? Laki ei voi vaatia ihmisiä ilmoittamaan avosuhteistaan minnekään. Ja olisihan tämä nainen voinut siellä silloin tällöin piipahtaakin, niin että joku olisi nähnyt.
Tämä nyt on vaan tällainen karkea esimerkki, mutta oletko varma, ettei tällaisia alkaisi ilmestyä, jos laki takaisi avopuolisoille samat "edut" kuin aviopareilla on toisiinsa nähden? Minusta sinun on siinä turha piestä suutasi (= näppäimiäsi), kun et pysty kuitenkaan antamaan selvää ohjeistusta siitä, miten lainlaatija näissä tapauksissa erottaisi oikeat ja väärät avoliitot. Verottaja katsoo avopariksi sellaisen parin, joilla on sillä tietyllä hetkellä yhteinen osoite, ja joilla on tai on ollut yhteinen lapsi. Tämän parempaan ei pystytä. Lapsettomat avoparit jäävät kaiken määrittelyn ulkopuolelle, koska ei voida TODISTAA heillä olevan tai olleen suhde. Viranomainen ei seiso kenenkään sängyn vieressä vahtimassa, tehdäänkö sitä vai ei. Näin ollen yhdessä asuva lapseton pariskunta saa aivan itse määritellä, ovatko "avossa" vai eivät. Yhteiskunnan ei tarvitse sitä ilman muuta olettaa. Kun toinen puolisoista kuolee, asiasta ei ole kuin jäljelle jääneen sana, josta kiistatapauksissa kukaan ei voi sanoa mitään.
Jos avoleskillekin maksettaisiin leskeneläke, olisipa mielenkiintoista tietää, kuinka nopeasti nämä vanhoilta miehiltä rahaa huijaavat mustalaisnaiset huomaisivat tilaisuutensa tulleen. Ei muuta kuin alkaisivat liepeillä siellä vanhojen yksin elävien miesten asunnoilla, niin kuin nytkin on tapahtunut. Kun vanhus kuolee, niin väittäisivät ollensa tämän kanssa avoliitossa. Ja niin alkaisi leskeneläke juosta, puhumattakaan tietysti omaisuuden siirtymisestä joustavasti "lesken" haltuun.
Näe sinäkin tässä jo ne realiteetit, äläkä pölise turhia. Lainsäätäjät on kyllä ihan varmasti asian tasalla, ehkäpä ne siellä ovat jopa himpun verran viisaampiakin kuin sinä ja minä.
Mutta juridisesti ette ole puolisoita ja toistenne lähiomaisia. Vihkipaikalla taas ei ole samaa eroa tämän suhteen kuin sillä, että ylipäätään vihitään.