C
Cinzia
Vieras
Hei kaikille,
kysyisin neuvoa ja kokemuksia seuraavaan asiaan:
olemme nyt 30 v pariskunta, ja olleet yhdessä 6 vuotta. Asumme ulkomailla, jonne muutimme mieheni työn perässä (EU maa). Mieheni olisi halunnut mennä naimisiin, ja vakinaistaa suhteemme, mutta itse en halunnut, minulle riitti parisuhteessa eläminen avoliitossa. Nyt olen kuitenkin alkanut haaveilemaan perheestä, mutta tiedän, että täällä en voi perhettä perustaa ja yrittää saada lapsia, en viihdy täällä ollenkaan enkä halua reissata kahden maan väliä. Mieheni haluaa olla täällä ja jäädä tänne asumaan...
Olemme pattitilanteessa, josta olemme puhuneet monet kerrat, mieheni on asettanut ehtoja, jotja mun tulee tehdä toisin, jotta hän suostuisi edes harkitsemaan muuttoa Suomeen. No, olen ne toteuttanut, mutta samalla on mieleen tullut jo 2 v sitten pelko siitä, että ei mies ikinä aio palata Suomeen, vaikka tekisin mitä. Hän painostaa lasten hankintaan täällä, ja on sanonut että olen "riistänyt" häneltä isyyden.. samalla tavalla tuntuu musta, että hän on "riistänyt" multa äityiden....
En enää tiedä tunteistanikaan, tämä kaikki on ollut aika ahdistavaa (syytökset yms), ja en ole varma enää tunteistanikaan vaatimusten ja syytöksen alla... Miehen sukulaiset eivät ymmmärrä kantaani, ja he ihmettelevät miksi olen tälläinen ja miksi en halua perhettä täällä... omat sukulaiseni ja ystäväni ymmärtävät onneksi oman kantani asiaan...
Mitä tekisitte tilanteessani, en näe mitään valoa tunnelin päässä, ja tuntuu että en ikinä saa omaa perhettä... Pitäisikö mun lähteä takaisin Suomeen, töitä kyllä saisin, ja ilmoittaa miehelle että tule perässä jos valitset minut? Tein itse jo kerran uhrauksen, että seurasin miestä tänne hänen takiaan ja pyynnöstään, sekin loukkaa että hän on nyt itse niin ehdoton asiassa.. ymmärrän, jos hän ei halua Suomessa enää ikinä asua, täällä hänellä on uramahdollisuudet ja parempi palkka, itselläni taas olisi enemmän mahdollisuuksia Suomessa.
Päivät vaan kuluu eteenpäin, menee viikko, kaksi, kuukausi,ja olemme aina samassa tilanteessa, ainut ratkaisu tuntuu olevan miehen väsytystekniikkaan perustuva menetelmä, että kyllä mä suostun kun tarpeeksi aikaa kuluu... vaikka se ajatuskin täällä asumisesta lapsen kanssa ahdistaa, en viihdy täällä muutenkaan!
Kiitos neuvoistanne.
kysyisin neuvoa ja kokemuksia seuraavaan asiaan:
olemme nyt 30 v pariskunta, ja olleet yhdessä 6 vuotta. Asumme ulkomailla, jonne muutimme mieheni työn perässä (EU maa). Mieheni olisi halunnut mennä naimisiin, ja vakinaistaa suhteemme, mutta itse en halunnut, minulle riitti parisuhteessa eläminen avoliitossa. Nyt olen kuitenkin alkanut haaveilemaan perheestä, mutta tiedän, että täällä en voi perhettä perustaa ja yrittää saada lapsia, en viihdy täällä ollenkaan enkä halua reissata kahden maan väliä. Mieheni haluaa olla täällä ja jäädä tänne asumaan...
Olemme pattitilanteessa, josta olemme puhuneet monet kerrat, mieheni on asettanut ehtoja, jotja mun tulee tehdä toisin, jotta hän suostuisi edes harkitsemaan muuttoa Suomeen. No, olen ne toteuttanut, mutta samalla on mieleen tullut jo 2 v sitten pelko siitä, että ei mies ikinä aio palata Suomeen, vaikka tekisin mitä. Hän painostaa lasten hankintaan täällä, ja on sanonut että olen "riistänyt" häneltä isyyden.. samalla tavalla tuntuu musta, että hän on "riistänyt" multa äityiden....
En enää tiedä tunteistanikaan, tämä kaikki on ollut aika ahdistavaa (syytökset yms), ja en ole varma enää tunteistanikaan vaatimusten ja syytöksen alla... Miehen sukulaiset eivät ymmmärrä kantaani, ja he ihmettelevät miksi olen tälläinen ja miksi en halua perhettä täällä... omat sukulaiseni ja ystäväni ymmärtävät onneksi oman kantani asiaan...
Mitä tekisitte tilanteessani, en näe mitään valoa tunnelin päässä, ja tuntuu että en ikinä saa omaa perhettä... Pitäisikö mun lähteä takaisin Suomeen, töitä kyllä saisin, ja ilmoittaa miehelle että tule perässä jos valitset minut? Tein itse jo kerran uhrauksen, että seurasin miestä tänne hänen takiaan ja pyynnöstään, sekin loukkaa että hän on nyt itse niin ehdoton asiassa.. ymmärrän, jos hän ei halua Suomessa enää ikinä asua, täällä hänellä on uramahdollisuudet ja parempi palkka, itselläni taas olisi enemmän mahdollisuuksia Suomessa.
Päivät vaan kuluu eteenpäin, menee viikko, kaksi, kuukausi,ja olemme aina samassa tilanteessa, ainut ratkaisu tuntuu olevan miehen väsytystekniikkaan perustuva menetelmä, että kyllä mä suostun kun tarpeeksi aikaa kuluu... vaikka se ajatuskin täällä asumisesta lapsen kanssa ahdistaa, en viihdy täällä muutenkaan!
Kiitos neuvoistanne.
