Oletko sinut avoliitossa ?

[Vaimo ABC]

On se kyllä ihmeellistä. Avioliiton edut kelpaavat, mutta ei vastuu. Muka ollaan liitossa, mutta ei ollakaan. Naiset alistuvat nykyään lähes mihin tahansa.
Exät saavat osan talosta lapsiensa kautta, jos kuolema tulee. He valvovat alaikäisten lastensa omaisuutta ja kenties pääsevät jopa taloon asumaan.
Eikö miehet ajattele edes perhe-eläkettä? Sehän koskee nykyään heitäkin ja kyseessä on iso turva, jos toinen kuolee.

 

[Pohjan akka]

Ihmettelen minäkin. Ero on ero, on se sitten avoliitosta eroamista tai avioliitosta eroamista. Jos kerran uskaltaa tehdä yhteisiä lapsia ja noin kauan asua saman ihmisen kanssa sitä eroa pelkäämättä, niin miksei muka voisi mennä naimisiin? Vai onko miehesi taikauskoinen reppana.

Tulee mieleen että panttaako hän sinulta rahojaan, ettei vaan tarvitsisi mahdollisen eron tullessa jakaa lakipykälien mukaan omaisuutta vaan että saisi kahmia kaikki mukaansa. Mikään muu syy ei oikein loogisesti selitä miehen naimakammoisuutta. Ja ne miehethän ajattelevat aina loogisesti eikös vain, me naisethan ollaan tietysti tunteiden ja hormonien armoilla.

Sinä teet omat ratkaisut, minä en ole varmaan yhtä kiltti kuin sinä. Olisin jo aikaa antanut tuolle miehelle onnenpotkun persuuksiin ja hakenut miehen joka on ylpeä kun saa kutsua minua AVIOvaimokseen.

 

[tsirppa]

Jos minun kanssani ei "suostuttaisi kihlautumaan" niin en kyllä olisi yhdessäkään. Kertaakaan en kihlautumisesta puhunut, odotin että mies ottaa sen puheeksi. Kyselin kyllä kaikenlaisia suhteen jatkuvuuteen ja turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä.

Ollaan oltu yli neljä vuotta yhdessä. Mentiin kihloihin ja nyt ollaan muuttamassa yhteen. Ollaan kyllä aika lailla asusteltu yhdessä jo vuoden-parin verran, mutta oman kämpän olen halunnut silti pitää tähän asti. Haluan että molemmat on varmoja ennen kuin mihinkään vakavampaan ryhdytään. En halua pitkää avoliittoa enkä pitkää kihlausaikaa. Enkä varsinkaan lapsia ilman avioliittoa. Mies oli samoilla linjoilla. Hän ehdotti häitä jo vuoden päähän, minä venytin kihlausajan kahteen vuoteen. Ehditään siis viettää pari vuotta varsinaista avoliittoa ennen häitä ja ollaan oltu sitä ennen yhdessä reilut kuusi vuotta. Lasten aika on sitten joskus kun ollaan avioliiton satamaan päästy.

Naiset luopuu liian helposti omista asioistaan. Minulle on tärkeää, että menen naimisiin, koska mielestäni se on aika selkeä osoitus siitä että ollaan oikeasti tosissaan. Voihan sitä ehkä olla muutenkin tosissaan, mutta en tahtoisi rakentaa sen varaan. Lapsia ei koskaan pidä mennä tekemään ennen kuin on naimisissa jos naimisiin haluaa. Ja jos vahinko sattuu, se laitetaan tietysti omiin eikä miehen nimiin. Miksi mies enää haluaisi naimisiin, kun on jo saanut jälkikasvua ja sekin on laitettu hänen nimiinsä... Mistä vetoa, että alkuperäisen kirjoittajankin lapset ovat miehensä nimellä... Siinä meni viimeinenkin valttikortti. Ja mistä vetoa että olette kihloissa. "Menittekö kihloihin" ilman että mies varsinaisesti kosi? Menittekö kihloihin ilman että yhtään keskustelitte milloin hääpäivä suunnilleen olisi? Et sä ikinä tule naimisiin pääsemään. Ja mitä iloa siitä edes olisi, jos mies suostuisi vain sinun mieliksesi haluamatta itse sitä lainkaan. En minä ainakaan sellaista aviomiestä edes haluaisi. Naimisiin mennään vain jos molemmat sitä oikeasti haluavat. Ainakaan itse en missään nimessä haluaisi muunlaiseen avioliittoon.

 

[tsirppa]

"Ollaan tässä yhtä lailla perhe näinkin." No ollaan joo ja lässyn lässyn. Vaan kun ei aina ollakaan. Ei olla nimittäin silloin, kun toinen kuolee. Avoleski ei ole oikeutettu perhe-eläkkeeseen, mikä on aikas iso asia. Itse tiedän, koska olen jäänyt nuorena leskeksi. Ja työnantajan ryhmähenkivakuutuskin oli todella tarpeellinen tuohon tilanteeseen. Avopuolisona ei sitäkään olisi tullut. Eläke auttoi minua ja lastamme suunnattomasti, sain maksetuksi sen avulla talomme, joten kodistakaan ei tarvinnut luopua.

Avioliitto on julkinen tunnustus siitä, että "tämä ihminen on minun puolisoni ja minulle tärkeä." Ilmeisesti näille penikka-miehille ei tällaista tärkeää ihmistä ole olemassakaan.

Eikös avoleski saa perhe-eläkettä, jos hänellä on vainajan kanssa yhteisiä lapsia? Lesken eläkettä ainakin käsittääkseni saa siinä tapauksessa. Lapseton avokki ei saa leskeneläkettä.

No tarkistin asian. Olit aivan oikeassa: avoleski ei saa leskeneläkettä eikä hän saa myöskään perhe-eläkettä oli hänellä vainajan kanssa lapsia tai ei.

Minä olen samaa mieltä siitä, että aviopuoliso on paljon enemmän kuin avopuoliso. Itse olen aikaisemmin ollut avoliitossa ja tiesin koko ajan etten sen ihmisen kanssa naimisiin halua, että se on vain väliaikaista. Hän olisi kyllä halunnut minun kanssani naimisiin. Luulin aina etten halua naimisiin lainkaan. Sitten kohtasin nykyisen kumppanini ja parin vuoden sisällä minulle oli selvää, että haluan hänen vaimokseen. Ei silloin epäröi, jos tietää olevansa oikean ihmisen kanssa.

 

[Guest]

hassua, että eletään liitossa jonka tiedetään olevan väärä. Nyt sitten on se oikea kyseessä ja liitto, myös papin aamenen jälkeen, on "tuomittu" onnistumaan. Nuilla neuvoilla kannattaisi tehdä pisnestä.

 

[Päiväperhonen]

Minusta iso osa miehen ja naisen välisestä kommunikointiongelmasta johtuu siitä, että mies ei kunnioita naisen tunteita. Mies saattaa kuitata naisen puheet höpöhöpönä, naisellisena hömppänä tms vähätellen naisen tuntemuksia. Kuitenkin miehen pitäisi ymmärtää, että tärkeää on myös se, mitä nainen tuntee, eikä vain miehen tuntemukset ole oleellisia.

En tarkoita suinkaan, että aina pitää toimia naisen haluamisen mukaan, vaan tarkoitan, että jos naista kiukuttaa joku asia tai jos hän on jotain mieltä, niin jos nainen puhuu avoimesti, miehen tulisi kuunnella ja hyväksyä erilaiset tunteet naisilla.

Jos mies ajattelisi tosiaan niin, että kummallakin on unelmia ja haaveita, jotka voivat olla erilaisia, mutta voivat myös olla (tai ainakin pitäisi olla) edes osittain yhteneväisiä oleellisten kysymysten osalta, niin monelta turhaltakin riidalta säästyttäisi. Molempien mielipiteiden ja ajatusten kunnioittaminen on tärkeää.

 

[mimmi]

Mua on aina mies kosinut, ja minä vastannut joko kielteisesti tai myönteisesti. Itse en miestä kosisi.

 

[ap]

Kiitos taas kaikille vastanneille. Palasinpa pitkästä aikaa lukemaan tätä ketjua. Paljon hyviä ajatuksia ja asiaakin.
Suhde on hyvä ilman tätä avioliittojurnutusta. Ehkäpä aika näyttää.....
Moni sanoo että itse ei tällaiseen tilanteeseen suostuisi ja että mieheni on lapsellinen. Juuri näin, mutta mikä sitten on se vaihtoehto? Eroanko muuten toimivasta elämästä vain tämän asina takia..... Koskaan en miestäni ole asialla "uhannut".
Niin, kaikkea ei voi saada ja paljonhan olen saanutkin kun olen saanut kunnollisen miehen ( ei ryyppää liikaa, kantaa vastuun perheestä/ haluaa olla koko perheen kanssa sekä minun kanssa kahdestaan jne. ), terveet lapset, ja taloudellinenkin tilanne on ihan ok.
Hyvää syksyn odotusta kaikille!

 

[Nainen]

Tuttavalleni kävi viime talvena niin, että sen mies kuoli onnetomuudessa. Suru oli kaamea, mutta ei sitä ainakaan helpottanut se, että sen miehen veli kävi seuraavana päivänä hakemassa auton ja tietokoneen ja pojan mikroauton itselleen, kun ne oli miehen nimissä pelkästään. Niillä ei siis ollut yhteistä lasta vaan poika oli naisen poika.

Nämä ovatkin tosi valitettavia juttuja. Vika ei kuitenkaan ole parisuhteessa vaan lainsäädännössä, joka ei tunnusta perheeksi muita kuin tietynlaisia perheitä. Jos yhä useampi eläisi avoliitossa ja ihmiset aktiivisesti vaatisivat lakimuutosta, voisi se pitemällä tähtäimellä tulla.

Mutta oli pari sitten avio- tai avopari, olisi minusta oikein, että kaikki yhteinen omaisuus olisi kummankin nimissä.

Onneksi minulla on sen verran isot tulot, ettei tarvitse leskeneläkettä kärkkyä (samoin miehellä) ja muutenkaan en rakenna parisuhdettani tulevaisuudessa tapahtuvien ikävien asioiden kuten kuoleman tai eron varaan...

 

[n26]

Nämä ovatkin tosi valitettavia juttuja. Vika ei kuitenkaan ole parisuhteessa vaan lainsäädännössä, joka ei tunnusta perheeksi muita kuin tietynlaisia perheitä. Jos yhä useampi eläisi avoliitossa ja ihmiset aktiivisesti vaatisivat lakimuutosta, voisi se pitemällä tähtäimellä tulla.

Mutta oli pari sitten avio- tai avopari, olisi minusta oikein, että kaikki yhteinen omaisuus olisi kummankin nimissä.

Minusta avoliittoon tarvittaisiin sellainen lakimuutos ettei yhdessä asuva pari olisi automaattisesti avopari, vaan parin pitäisi ilmoittaa avoliitosta. Minusta on kummallista ettei mies ja nainen saa asua yhdessä ilman mitään liittoja.

Ja sitten jotkut vielä kinuaa "parannuksia" avoparien asemaan. En minä välttämättä halua jakaa omaisuuttani sen kanssa, kenen kanssa asun jos muutamme erillemme. Enkä minä halua että hän saa mitään oikeutta omaisuuteeni jos kuolen. Miksi tällaista ei oteta lainkaan huomioon? Lakimuutokset avoparien aseman "parantamiseksi" on ihan ok, jos samalla poistetaan pakkoavoliittolaki. Nyt sinun on käytännössä pakko olla avoliitossa, jos asut yhdessä vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Kyllä ihmiset nykyään voi asua muunkinlaisin kokoonpanoin kuin kumppaninsa kanssa. Ja minusta olisi hyvä, että kumppaninkin kanssa saisi asua yhdessä olematta silti avopari, avovaimo ja avomies.

Ja ihan turhaa laskea "avoliittojen" eroprosentteja. Kaikki avoliitot ei todellakaan ole tarkoitettu pysyviksi. Itse en ainakaan edes haluaisi mitään avoliittoa, ainoastaan asua poikakaverini kanssa olematta minkään sortin vaimo hänelle.

 

[Nainen]

On se kyllä ihmeellistä. Avioliiton edut kelpaavat, mutta ei vastuu. Muka ollaan liitossa, mutta ei ollakaan. Naiset alistuvat nykyään lähes mihin tahansa.
Exät saavat osan talosta lapsiensa kautta, jos kuolema tulee. He valvovat alaikäisten lastensa omaisuutta ja kenties pääsevät jopa taloon asumaan.
Eikö miehet ajattele edes perhe-eläkettä? Sehän koskee nykyään heitäkin ja kyseessä on iso turva, jos toinen kuolee.

Miten niin avoliitossa ei vastuu kelpaa? Mitä erityisvastuuta avioliitto lisää? Mielestäni suhde, josta otetaan vastuuta vasta jonkin allekirjoituksen jälkeen, ei ole riittävän hyvällä pohjalla. Ainakin me yhdessä elämme samaa taloutta ja yhteistä elämää, ja ainakin itselleni avioliittoa suurempi vastuukysymys on esim. yhteiset lapset. (Plus lisäksi yhteinen asunto ja mahdollisen asuntolainen otto!)

Aijoo, ja ex-aviopuolisoita ei kummallakaan meistä luonnollisesti ole, koska emme ole tietenkään halunneet mennä naimisiin aikaisempienkaan kanssa. Avioliitto ei kiinnosta. Olen kyllä muutenkin arvoiltani vähän erilainen, boheemi ja joidenkin mielestä ehkä joku ihme hippi. Olen lapsesta asti tottunut kyseenalaistamaan ja elämään omalla tavallani.

Myös puheet "avoparit van pitää takaovea auki ja pettää" ovat tosi lapsellisia. Eihän avioliitto ketään estä pettämästä, ei myöskään eroamasta. Sitten taas, jos ajatellaan, että avioliitosta on juridisesti vaikeampi erota ja sillä perusteella pitää "varmistaa" ettei toinen "viitsi" lähteä siihen rumbaan, niin en ainakaan itse haluaisi rakastettuni pysyvän luonani vain, koska "eroaminen on niin vaivalloista". Tajuatteko? Jos suhde ei toimi, on todellakin parempi erota kuin olla yhdessä. Jos se taas toimii, on ihan sama millä nimikkeellä liittoa jossain papereissa kutsutaan.

Ja mitä tulee noihin "muutetaan yhteen vasta avioparina" -höpötyksiin, niin minusta tuolla lailla ei tehdä kestäviä suhteita! On hyvä oppia tietämään, tuleeko toisen kanssa toimeen myös 24 tuntia vuorokaudessa samassa talossa, miten yhdessä asuminen toimii, jne. Siinä oppii tuntemaan toisen paljon paremmin ja syvällisemmin kuin lyhyemmissä tapaamisissa, vaikka kyse olisi useammankin päivän mittaisesta jaksosta. Onhan se ikävää, jos tulee yllärinä se, että toinen ei normaalioloissa teekään kotitöitä tai ei jaksakaan huomioida sinua yhtään tavallisessa arjessa.

Järkevämpää on käydä rehellistä ja avointa keskustelua siitä, mitä kumpikin ajattelee parisuhteesta ja mitä siltä toivoo - mitä avioliitto merkitsee ja mitä siltä toivoo sellaista, mitä ei avoliitossa saisi (jos sellaisia asioita kerran on). Minusta onnistunein suhde tulee, kun kumpikin ajattelee parisuhteesta ja rakkaudesta samalla lailla ja molemmilla on samankaltainen arvomaailma ja elämänasenne.

 

[vaimo]

Nainen:
Miksi pitäisi avoliittoa muuttaa lainsäädännöllisesti avioliittoon rinnastettavaksi, kun meillä on tämä avioliiton mahdollisuus. Ei vaan ymmärrä.

 

[ap]

Nainen:
Miksi pitäisi avoliittoa muuttaa lainsäädännöllisesti avioliittoon rinnastettavaksi, kun meillä on tämä avioliiton mahdollisuus. Ei vaan ymmärrä.

No ehkäpä juuri siksi kun kaikki eivät niin paljon arvosta avioliittoa ja kaikki eivät vain halua mennä naimisiin eikä se asia ole kaikille niin tärkeä.

Vaikka itse avioliiton kannalla olenkin niin olen myös sitä mieltä että avopareille tulisi antaa lainsäädännöllisesti mahdollisuus elää "perheenä".

 

[etsivä]

Nainen:
Miksi pitäisi avoliittoa muuttaa lainsäädännöllisesti avioliittoon rinnastettavaksi, kun meillä on tämä avioliiton mahdollisuus. Ei vaan ymmärrä.

No ehkäpä juuri siksi kun kaikki eivät niin paljon arvosta avioliittoa ja kaikki eivät vain halua mennä naimisiin eikä se asia ole kaikille niin tärkeä.

Vaikka itse avioliiton kannalla olenkin niin olen myös sitä mieltä että avopareille tulisi antaa lainsäädännöllisesti mahdollisuus elää "perheenä".

ei ei ja ei. Avopareilla on mahdollisuus mennä naimisiin jos he haluavat avioliiton mukanan tuomat lainsäädännölliset asiat. Ja tämä takaa sen että molemmat ovat haluamassa samaa. Hölmöä olisi lainsäädännöllisesti muuttaa asioita niin että avoparit olisivat samassa asemassa, vaikka toinen heistä ei sitä halua. Tätä päivänä voidaan asustella monenkin kumppanin kanssa ennenkuin sattuu kohdalle se, kenen kanssa nuo asiat halutaan viralliestikin tolalleen.

 

[ap]

Nainen:
Miksi pitäisi avoliittoa muuttaa lainsäädännöllisesti avioliittoon rinnastettavaksi, kun meillä on tämä avioliiton mahdollisuus. Ei vaan ymmärrä.

No ehkäpä juuri siksi kun kaikki eivät niin paljon arvosta avioliittoa ja kaikki eivät vain halua mennä naimisiin eikä se asia ole kaikille niin tärkeä.

Vaikka itse avioliiton kannalla olenkin niin olen myös sitä mieltä että avopareille tulisi antaa lainsäädännöllisesti mahdollisuus elää "perheenä".

ei ei ja ei. Avopareilla on mahdollisuus mennä naimisiin jos he haluavat avioliiton mukanan tuomat lainsäädännölliset asiat. Ja tämä takaa sen että molemmat ovat haluamassa samaa. Hölmöä olisi lainsäädännöllisesti muuttaa asioita niin että avoparit olisivat samassa asemassa, vaikka toinen heistä ei sitä halua. Tätä päivänä voidaan asustella monenkin kumppanin kanssa ennenkuin sattuu kohdalle se, kenen kanssa nuo asiat halutaan viralliestikin tolalleen.

Niin mutta entä jos MOLEMMAT haluavat olla VAIN avoliitossa.......

 

[vaimo]

Edelleen en ymmärrä, että halutaan olla VAIN avoliitossa ja kuitenkin AVIOliiton edut

 

[---]

En myöskään oikein ymmärrä, että joku haluaa avioliiton edut, mutta olla silti avoparina. Eihän sitten olisi käytännössä enää mitään eroa avio- ja avoliitolla. Nythän nimenomaan ideana on se, että yhdessä asuvalla miehellä ja naisella on mahdollisuus olla joko avo- tai avioparina. Jos avoparin edut olisi kuten avioparilla, esimerkiksi kuolemantapausten kohdalla tms. niin silloinhan pitäisi ottaa myös ne muutkin asiat huomioon eli kummallakin perheen elättämisvelvollisuus, yhteinen omaisuus jne.

Jos haluaa olla välttämättä avoparina, niin sitten voi yrittää minimoida avoliiton riskejä esim. keskinäisillä testamenteillä. Jos esimerkiksi on kovin paljon omaisuutta ja korkeampi veroprosentti nyppii, niin eikö sitten olisi helppoa mennä vaikka maistraatissa pikaisesti naimisiin, niin asia olisi hoidettu siltä osin? Jos pelkää yksityisyyden menettämistä, niin voihan sitä avioliitossakin pitää oman sukunimensä, tehdä avioehdon ja pitää omat pankkitilit jne.

Minusta on HYVÄ, että avio- ja avoliitoissa on eroja, vaikkei se jokapäiväiseen elämään vaikutakaan (joka tapauksessa käydään kaupassa, siivotaan jne). Jokaisen parin oma asia on se, kumpaa vaihtoehtoa haluaa.

Olen ollut naimisissa ja se oli ihan hyvä juttu. Se, että suhde päätyi eroon oli siviilisäädystä johtuen toisaalta hyvä, toisaalta huono asia. Ainakin ilman laillista asemaani vaimona olisi ollut riski, että olisin jäänyt puille paljaille, koska iso osa omaisuudesta oli miehen nimissä, vaikkakin olin ollut maksumiehenä ihan normaaliin tapaan 50/50.

Tämän hetkisen poikaystävän kanssa ei ole vielä ollut avoliitosta puhetta. Haluan ensiksi nähdä, miten yhdessä olo sujuu ja ehdottomasti omalla kohdallani avoliitto tapahtuu ennen avioliittoa. Jos avoliitto sujuu, toivon, että mieskin haluaisi kanssani naimisiin. Kyse on itselleni perinteestä, tilaisuudesta saada järjestää kiva juhla ja siitä, että sitten virallisesti olisin toisen oma. Minulle sillä on merkitystä, että olen asiassa niin tosissani, että haluan naimisiin asti.

 

[ap]

Edelleen en ymmärrä, että halutaan olla VAIN avoliitossa ja kuitenkin AVIOliiton edut

Itse ajattelen tätä lähinnä silloin kun on yhteisiä lapsia. Minusta silloin olisi ihan järkevää yhtenäistää lainsäädäntö. Kyllähän yhteiset lapset sitoo enemmän kuin joku i-kirjain. Ja mielestäni ihmisellä tulisi olla oikeus päättää siviilisäätynsä ilman että yhteiskunta asettaa velvollisuuksia; " kun teet lapset niin sinun on mentävä naimisiin jotta saisit ne ja ne edut.... "

Itse en naimisiin halua niiden taloudellisten etujen vuoksi. Minulla on ihan hyvät tulot ja tulen kyllä toimeen mikäli ero tulisi tai toinen kuolisi. Lapset ovat yhteiset joten minusta ok että lapset perii. Ja mikäli naimisiin menisimme niin haluaisin ehdottomasti avioehdon koska mieheni on hankkinut itselleen huomattavasti enemmän omaisuutta omilla rahoillaan ja mikäli ero tulisi en todellakaan haluaisi olla kärkkymässä toisen omaisuutta itselleni.

No, tästä on varmaan yhtä monta mielipidettä kuin kirjoittajaa. Minusta on ihan ok jos molemmat haluavat olla avoliitossa ja ovat sinut sen asian kanssa ja kohta alan kallistumaan jo itsekin siihen että heitän romukoppaan koko avioliittoajatuksen

 

[ap]

Edelleen en ymmärrä, että halutaan olla VAIN avoliitossa ja kuitenkin AVIOliiton edut

Itse ajattelen tätä lähinnä silloin kun on yhteisiä lapsia. Minusta silloin olisi ihan järkevää yhtenäistää lainsäädäntö. Kyllähän yhteiset lapset sitoo enemmän kuin joku i-kirjain. Ja mielestäni ihmisellä tulisi olla oikeus päättää siviilisäätynsä ilman että yhteiskunta asettaa velvollisuuksia; " kun teet lapset niin sinun on mentävä naimisiin jotta saisit ne ja ne edut.... "

Itse en naimisiin halua niiden taloudellisten etujen vuoksi. Minulla on ihan hyvät tulot ja tulen kyllä toimeen mikäli ero tulisi tai toinen kuolisi. Lapset ovat yhteiset joten minusta ok että lapset perii. Ja mikäli naimisiin menisimme niin haluaisin ehdottomasti avioehdon koska mieheni on hankkinut itselleen huomattavasti enemmän omaisuutta omilla rahoillaan ja mikäli ero tulisi en todellakaan haluaisi olla kärkkymässä toisen omaisuutta itselleni.

No, tästä on varmaan yhtä monta mielipidettä kuin kirjoittajaa. Minusta on ihan ok jos molemmat haluavat olla avoliitossa ja ovat sinut sen asian kanssa ja kohta alan kallistumaan jo itsekin siihen että heitän romukoppaan koko avioliittoajatuksen

Vielä lisäys:
kuin myös on aivan ihana asia että toiset ovat naimisissa

 

[Susiparin toinen puolisko]

Itse olen elänyt useita vuosia avoliitossa. Tai oikeastaan en ajattele itse suhdettani "avoliittona", ajattelen vain että olen ja elän yhdessä rakastamani ihmisen kanssa. Ongelmaa ei ole, koska kumpaakaan eivät avioliitto, häät, yms perinteet kiinnosta. Olemme onnellisia näin. En itse ymmärrä ollenkaan puheita, että avioliitto merkitsisi todellista sitoutumista, muunlaiset suhteet ei, tms. Ainakin minulle merkitsevät eniten omat ja kumppanit tunteet, kuinka suhteella menee, jne, eikä jotkin viralliset allekirjoitukset. Minulle rakkaussuhde on vain kahden ihmisen välinen. Avioliitto sen sijaan on myös yhteiskunnallinen instituutio, jonka erityisasemaa en halua omalta osaltani pitää pystyssä.

Olen ihan samaa mieltä. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä reilusti yli 20 vuotta, meillä on kaksi yhteistä lasta (joista toinen jo täysi-ikäinen), yhteistä omaisuutta (kummallakin myös omaa). Emme ole edes kihloissa, emmekä ole keksineet vielä mitään syytä, miksi meidän pitäisi mennä naimisiin.

Olemme kuitenkin oikeasti sitoutuneita toisiimme. Paikoissa, mihin on joutunut laittamaan lähiomaisen nimen, niin olemme aina laittaneet toisemme. Meillä on myös tilinkäyttöoikeudet toistemme tileihin ja niitä myös käytetään, mutta aina toki kerromme siitä sitten toiselle.

Ihan oikeasti: miten se avioliitto eroaa avoliitosta? Tuskin me alkaisimme välittämään toisistamme vielä enemmän (kun nyt jo mennään täysillä).

 

[mette]

Minä olen 46 -vuotias, avioliitto takana. Ennen avioliittoa asuimme muutaman vuoden yhdessä.

Nyt seurustelen miehen kanssa ja oli selvää jo muutaman kuukauden tunnettuamme, että me kaksi menemme naimisiin. Olisimme menneet jo, mutta käytännön syistä ei se eikä avoliittokaan ole vielä mahdollista.

Kun muutamme yhteen, haluan että olemme samantien aviopari. Uskon, että ihmistuntemukseni on niin hyvä tässä iässä ja tällä kokemuksella ettei mitään yllätyksiä tule. Jotkut riidat kotitöistä, kuorsaamisesta, pornon katselusta, reissuista kavereiden kanssa tai jostain muusta ei enää kuulu tässä iässä kuvioon vaan tärkeintä on omata samat arvot ja samanlaiset elämäntyylit, tasapaino, toisen kunnioitus ja tasa-arvoinen suhde (henkisesti).

Kun siihen vielä yhdistää yhteiset mielenkiinnon kohteet yhteisinä harrastuksena, ei mitään avoliittoja tarvita.

 

[Minni]

Luulen että ainoa vaikutus avoliittojen saattamisessa juridisesti samanarvoiseen asemaan avioliiton kanssa olisi avoliittojen melkoinen väheneminen. Avoliittojen tullessa lakipykälien alaiseksi menetettäisiin näetsen avoliittojen nykyinen suurin etu - mahdollisuus tehdä niinkuin itse lystää ilman pitkäaikaisia seuraamuksia ja lähteä lätkimään ilman leivättömän pöydän ääreen päätymistä. Mitä ihmeen eroa avo ja avioliitolla sitten muka enää olisi?

Entäs sitten oikeusjutut joissa toinen osapuoli vaatii avoeron jälkeen puolta toisen ostamasta olohuoneen kalustosta, ja toinen väittää kivenkovaan että ymmärsit väärin, mehän oltiin vaan kämppiksiä. Kuka päättää mikä on pätevä avoliitto ja mikä on vain kimppakämpässä asumista? Tuleeko kämppiksistä avoliittolaisia jos erehtyvät kerran kännipäissään samaan sänkyyn? Saako avomies puolet perinnöstä jos avovaimon vanhemmat kuolevat kolmen kuukauden sisään siitä kun yhteinen kämppä on hommattu?

Turha lässyttää ja hymistellä avoliiton samanarvoisuudesta avioliiton kanssa. Se on aina takaoven aukipitämistä vaikka avopari kuinka muuta väittäisi. Jommaltakummalta vaan puuttuu halu ja kantti tunnustaa julkisesti että tässä on minun puolisoni! Jos molemmat tuohon välitilaan suostuvat, se on tietysti heidän oma asiansa. Tämähän on vapaa maa.

 

[näin on]

Ihan sivumennen vaan ja asian vierestä, mutta asiaa kuitenkin: avoliitto ei ole mikään liitto, vaan ns. varmoilla puheilla elämistä. Liitto solmitaan, avosuhdetta ei. Sen voi päättää silloin kun toinen pistää repun pykälään ja lähtee kävellä hilippasemaan.

 

[juridiikasta]

Minä taas olen naimisissa. Asuin miehen kanssa 6 vuotta ennen kuin menimme naimisiin. Minulla entisestä avioliitosta kaksi lasta. Ja minä hölmö menin suostumaan kosintaan neljä vuotta sitten.. Nyt sitten lapseni eivät saa opintorahaa, koska mieheni tulot otetaan huomioon laskelmissa, vaikka hän ei ole lasten huoltaja. minun tuloni ovat pienet, lapset saisivat kaikki tuet koska eivät asu enää kotona, mutta näin ollen eivät saa avioliittoni takia. Jos olisi tiennyt tuon silloin, olisi odottanut että nuorimmainen on 20 vuotias ennenkuin mene naimisiin. Erota en tuon takia viitsi, vaikka sekin on mielessä käynyt.

 

[voi hyvä sylvi...]

Minä taas olen naimisissa. Asuin miehen kanssa 6 vuotta ennen kuin menimme naimisiin. Minulla entisestä avioliitosta kaksi lasta. Ja minä hölmö menin suostumaan kosintaan neljä vuotta sitten.. Nyt sitten lapseni eivät saa opintorahaa, koska mieheni tulot otetaan huomioon laskelmissa, vaikka hän ei ole lasten huoltaja. minun tuloni ovat pienet, lapset saisivat kaikki tuet koska eivät asu enää kotona, mutta näin ollen eivät saa avioliittoni takia. Jos olisi tiennyt tuon silloin, olisi odottanut että nuorimmainen on 20 vuotias ennenkuin mene naimisiin. Erota en tuon takia viitsi, vaikka sekin on mielessä käynyt.

No ei ole sinunkaan liittosi kovin kaksisissa kantimissa, jos muutaman kympin takia olet jo eroa harkinnut!!!