Olenko turhan marisija?

[reissuun tahdo en.]

Yleensä meillä mieheni kanssa menee hyvin. Keskustelemme paljon eri asioista, ja meillä on yhteiset mielenkiinnon kohteet. Avioliittomme on kestänyt 13v.
Nyt olen lähdössä työmatkalle (taas kerran), erityisemmin en haluaisi lähteä koska viihdyn kotona. Olen huomannut että aina kun työmatkat painavat päälle, minulla iskee ihan käsittämätön "halipula". Toki meillä näytetään tunteita muulloinkin, mutta erityisesti matkan alla minun oma tilanteeni on käsittämätön.
Liimaudun mieheni kylkeen kiinni. Joka ilta (ja joskus päivälläkin) haluaisin seksiä. Ihan kuin pitäisi "varastoon" toisen lähellä olla, koska joutuu muutaman päivän olemaan muualla.
Joskus (kuten juuri nyt) tuntuu vain siltä, että ahdistelen miestäni liikaa. Olen kysynyt suoraan, tungenko liian "iholle", pitäisikö antaa enemmän tilaa jne. Vastaus aina sama; ei kun näin on hyvä. Kuitenkaan minusta ei siltä tunnu.
Minusta tuntuu kuin joutuisin kerjäämään huomiota, hellyyttä, seksiä. Mieheni näyttää tyytyväiseltä, mutta vaikka miten koskettelen ja osoitan tunteitani, hän on vain vastaanottavaisella kannalla. Ei helli, hyväile, suutele.
Muulloin hän on hyvin aktiivinen vaikkei aina itsellä mieli teksikään, niin hetkinen hänen "käsittelyssään", niin johan kiinnostaa
Aamulla pitäisi matkaan lähetä. Olen itkenyt yksikseni tätä surkeutta. En saa valmisteluja tehtyä, en ryhdyttyä mihinkään. Mitä teen?

Olenko vain surkea valittaja, turhan marisija?

 

[marisijako?]

niin, piti vielä mainita että tilanne kärjistyi perjantaina.
mieheni oli "vain" tyytyväisen oloinen ja vastaanotti kaiken minkä halusin antaa, antamatta itse mitään vastinetta.
tästä pahoitin mieleni kovin, ja eilen sitten oli äkäinen kuin mehiläinen mieheni ei ymmärrä, miksi.
olen yrittänyt tätä selittää, ja koska tilanne on aina sama kun olen työmatkalle lähdössä, ei asian pitäisi uusi olla.

 

[bbbbbbbbbbbbb]

jaaaa-a..........

 

[neuvoja- iita]

Mies saattaa varautua lähtöösi kylmettämällä itsensä. Monet miehet vihaavat tunteita, varsinkin negatiivisia, ja haluavat välttää kokemasta niitä käyttäytymällä viileästi.

Ei miehesi tuntisi itseään ollenkaan miehekkääksi vaikkapa tuhertaessan itkua kun vaimo lähtee kahdeksi päiväksi pois.

Ja ajattelepa: Kumpaa sinä alottaja oikeasti haluat; sitä että mies huomaa kuinka sinä häntä kaipaat, vai että mies itse kaipaisi sinua?

No, ehkä hän ei kahden päivän aikana ehdi kaivata. So not. Toisalta jos hän jäisi vinkumaan ja raapimaan ovea sinun lähdettyäsi, niin se toisi syyllisyyttä sinulle. On mukava kun mies ei turhaa ruikuta perään, vaan nainenkin voi toteuttaa itseään ja elämäänsä, joutumatta ajattelemaan kesken kokouksen, kuinka mies kotona itkee tyynyynsä.

Jotkut miehet oikein tahallaan ettäännyttävät itsensä eron hetkellä.

Jotkut miehet haluavat keskittyä lähtiessään, eli koota mielessään kokouksen asiat, suunnitella pettämiskommervenkit ja selitykset vaimolle, kerrata mielessään mitä kaikkea piti ottaa mukaan jne...ja he ollessaan kohteliaita , kohtelevat vastapuolta kuten haluaisivat itseään kohdeltavan lähtötilanteessa: Jättämällä rauhaan.

Tuo on kuule ongelma monen kotona. Koska mies ITSE haluaa vastaavassa tilanteessa , että hänet jätetään rauhaan, hän myös jättää vaimon "rauhaan", silloin kun vaimolla olisiin päinvastainen mielentila ja tarve. Siksi moni nainen itkee silmänsä pästä, ja mies VAIN istuu katsomassa telkkaria. Mies jättää itkevän naisen rauhaan, koska tunteet ovat noloja ja miehelle on opetettu että ne pitää kokea yksin.

Kannattaa aina ajatella että mies luulee naista välillä MIEHEKSI, koska ei osaa kuvitella muuta elämänmuotoa kuin pippelillinen nisäkäs.

Ja niinhän naisetkin tekevät: Pitävät miestä tylynä, vaikka hän yrittää olla huomaavainen