Olenko ainoa, jolle imetys on vaikeaa????

Sain rintakumin pois, tyttö saa kyllä maitoa, mutta rinnat on taas verillä. Jumalattomasti sattuu imettää ja neiti puklaa veristä maitoa.

Kyllä tää imetys on ihanaa, luonnollista ja kätevää. |O |O |O |O

No voi että
Varmaan oot ravojakin koittanu laittaa nänneihin ja kaikkee?

 

En jaksanu lukea koko ketjua, mutta itse sain vauvan viikko sitten ja rinnat on olleet tosi kipeet. Molemmissa iho rikki ja toisessa ihan haavauma. Lisäksi pari päivää sitten oli tosi pinkeet.
(Esikon kanssa ei läheskään näin pahassa jamassa...)
Mulla on auttaneet:
-imetysotteen tarkastaminen, ja tarvittaessa vauvan irrottaminen ja ottaminen uudestaan tissille paremmalla otteella (pitkällä tähtäimellä välttämätön juttu)
-rintakumit
-pumppaaminen pulloon yhden päivän ajan (kipeempi tissi)
-lämmittäminen ennen imetystä ja pumppausta, ja rinnan hieronta imetyksen aikana
-buranaa säännöllisesti ympäri vuorokauden (aivan kuin lääkekuurina)
-nännien rasvaus (Lansinoh)
Nyt alkaa näkyä valoa tunnelin päässä tänään olen imettänyt ihan ilman mitään, mutta yöllä otan varmaan vielä rintakumin käyttöön.

 

Tiedän että se harmittaa ja ottaa päähän kun tuntuu että kaikilla se onnistuu ja menee hyvin. Minulla ei maitoa riittänyt tytölle vaikka sai aina kun haluaa ja pumppasinkin jotta olo helpottuisi ja maidon määrä lisääntyisi. Kokeilin kaikki mahdolliset konstit ja otin selvää imetyksestä. Luulen että minä stressasin liikaa imetyksestä ja sillä maitoakaan ei juuri herunut. Annoin lisäksi äidinmaidon korviketta. Imetin lopulta 4,5kk ja olen siitä tänäpäivänä ylpeä vaikka osaimetinkin. Silloin se kyllä otti pannuun kun ei meinannut onnistua ollenkaan.

Me kävimme 2kk asti joka viikko neuvolassa, olimme painotarkkailussa, koska tytöllä ei meinannut paino nousta. Syntyessään painoi 3300 kg ja vasta 5 kk meni 5kg rikki. Nyt tyttö on 1v9kk ja painaa vajaa 10kg. Painoa on kuitenkin tullut ja tyttö kasvaa omalla käyrällään hitaasti mutta varmasti. Hän on terve, kaunis, siro tyttö.

Minulle tuo imetystukilista ei oikeen sopinut. Enemmänkin tuli paha mieli kun kävin lukemassa heidän sivuillaan. Siellä sanottiin mm. Lapsesta tulee tyhmä jos se saa äidinmaidon korviketta ja että jokaisella imetys onnistuu jos sitä todellakin haluaa. Ei ihan taida mennä näin!

 

Enemmänkin tuli paha mieli kun kävin lukemassa heidän sivuillaan. Siellä sanottiin mm. Lapsesta tulee tyhmä jos se saa äidinmaidon korviketta ja että jokaisella imetys onnistuu jos sitä todellakin haluaa. Ei ihan taida mennä näin!

Mulla on sama ajatus. Tuokin on tosi rasittava mantra, et imetys onnistuu jos todellakin haluaa.... Yleensä sitä toistavat ne, joilla imetys on onnistunut, joten he eivät tiedä niitä syitä jotka ovat johtaneet epäonnistumiseen.

Mulla on rinnanpäät parantuneet pahimmista haavaumista, mutta kipeät ovat edelleen (ahkerasti olen rasvaillut ja ilmakylpyjä antanut). VArsinkin kun vauva alkaa imeä, näen tähtiä. Hetken päästä kipu muuttuu siedettävämmäksi, mutta kipeää tekee edelleen.

Edelleen lähes pelottaa seuraava imetyskerta tuon kivun takia, mutta en anna vieläkään periksi. Tästä on tullut pakkomielle. Pakko onnistua. Pakko imettää. :/

 

Mulla on rinnanpäät parantuneet pahimmista haavaumista, mutta kipeät ovat edelleen (ahkerasti olen rasvaillut ja ilmakylpyjä antanut). VArsinkin kun vauva alkaa imeä, näen tähtiä. Hetken päästä kipu muuttuu siedettävämmäksi, mutta kipeää tekee edelleen.

Mulla oli ihan sama. Eikä koko tisseissä näkynyt haavauman haavaumaa ja teki niin kipeetä kun poika alko syömään :| Ahkerasti rasvasin tuolla lammas rasvalla (mikä lanosinoh onkaan) ja bebanthenilla, sitruunaa en tohtinut koittaa vaikka jotkut vannottivat sen nimeen.
Lopulta alko pelottamaan koko imetys mutta silti sinnikkkäästi vaan koitin ja koitin (tosin nännit ei mennyt verille kun kerran kun rintakumista eroon päästiin) ja kyllä se se sitten lopulta tosiaan alko sujumaan =)

 

Lopulta alko pelottamaan koko imetys mutta silti sinnikkkäästi vaan koitin ja koitin (tosin nännit ei mennyt verille kun kerran kun rintakumista eroon päästiin) ja kyllä se se sitten lopulta tosiaan alko sujumaan =)

Tuon lauseen voimalla sinnittelen vielä. =)

 

Vitsailin tuolla jossai, et niin imetän niin kauan että taju lähtee tai tissit tippuu... No taju ei ole ihan lähetnyt mutta hyvä ettei tissit tippunut.

Vauva alkoi taas eilen puklia verta ja tissien kipu lähes sietämätön. Näytin lääkärille tissejä = nännien ympärille on rengasmainen tulehdus ja nännien päässä jo kuolleutunutta tulehtunutta ihoa.

Eli pumppailemaan taas.

Saas nähdä millainen loppu on tällä imetystarinalla.

 

Oletko kokeillut onko rintasuojilla merkitystä?
Totesin asian jo esikon aikana, mutta se oli päässyt unohtumaan ja piti taas todeta käytännössä uudestaan, eli meikäläiselle sopii parhaiten kankaiset rintasuojat. Kaupoista saatavat kertakäyttöiset suojat takertuu nänneihin ja ärsyttää muutenkin kovalle rasitukselle joutuvaa ihoa entisestään. Apteekeista saatavia en ole kokeillu kuin parin näytteen verran.

 

Täällä myös painitaan imetyksen kanssa. Pikkuhiljaa alkaa kyllä helpottaa, mutta edelleen näen tähtiä kun annan tytöölee oikean rinnan. Minulla on siis kolme viikkoa vanha tyttö jolla on voimakas imutarve ja imeekin kyllä voimakkaasti siitäkin huolimatta että maitoa tulee yli äyräiden. Oikeasta rinnasta nännistä on lähtenyt suorastaan palasia ja vuotaa jatkuvasti pieniä määriä verta tai ainakin jotain kudosnestettä. Olen yrittänyt hoitaa niitä rasvaamalla lansinohilla ja sen jälkeen vielä puristamalla maitotipat päälle ja se helpottaakin joksikin aikaa. Tuntuu vain että tuo on ihan turhaa kun saan haavat auki taas seuraavalla syötöllä kun irrotan liivinsuojaa rinnasta. Olen kokeillut viittä eri merkkiä kertakäyttöisiä liivinsuojuksia ja kahdenlaisia pestäviä ja kaikkiin jää kiinni. Olenkin yrittänyt ratkaista ongelmaa rasvaamalla suojusta kevyesti bepanthenilla. Ilmakylpyjä olisi mukava kokeilla, mutta kun rinnat vuotavat koko ajan niin ei se oikein onnistu, vai miten te nuo ilmakylvyt hoidatte?

 

Viia82, Ilmakylpyjä varten voi hankkia sellaiset "kupit", joissa on reikiä yläosassa... en tiedä, miksi niitä sanotaan.
Ostin esikoista imettäessä sellaiset ns. keräilykupit, joihin voi siis kerätä toisesta rinnasta tihkuvat maidot, kun toisesta imettää ja siinä tuli mukana myös rei'illä varustetut kupit, joita voi käyttää ilmakylpyihin (yläosassa reiät, alaosaan jää vuotava maito). Ne siis laitetaan liivien sisälle tai tiukan paidan alle. En muista valmistajaa, mutta jostain ihan tavallisesta marketista ne on vauvaosastolta ostettu.

 

joilla imetys ei suju. Täällä yksi. Aika hurjalta Mankell nuo sinun juttusi kuulostavat. Itse olisin jo luovuttanut noilla vaivoilla.

Itse täysimetin 3 viikkoa ja osittaisimetystä oli 4 kk ikään.

 

Sain kipeämpään rintaan vielä rintatulehduksen, ja imettää en sen jälkeen voinut pariin päivään, niin oli kipeät nännit, nännipiha ja koko tissi. Pumppailemalla sain rinnat rauhoittumaan ja imetyksen aloitin taas, kuinka ollakaan, rintakumeilla. :/ Niillä, mistä yritin eroon.

Olen nyt imettänyt noilla kumeilla, ja ne taitaa olla mun ja vauvan "juttu". muutaman kerran olen yrittänyt kumia pois, mutta heti eka syötöllä vauva vetää nännit verille ja nänneihin tulee alapuolelle jotain kummia vesirakkuloita.

ELi kumeilla imetän sen aikaa kun jaksan. Nyt en enää stressaa, sillä olen aika paljon nähnyt vaivaa imettämisen suhteen.

 

miksi yrität rintakumista eroon, jos vauva kasvaa ja imetys sen kanssa sujuu? jos kerta rinnat hajoaa ilman sitä, niin mikset sitä voisi käyttää?
mulla on imetys tehnyt kummankin lapsen kanssa kamalan kipeää pari ekaa viikkoa, kuukauden iässä vasta kivutonta täysin ollut. se oli yllättävintä, että toisenkin lapsen kanssa teki kipeää noinkin pitkään

 

miksi yrität rintakumista eroon, jos vauva kasvaa ja imetys sen kanssa sujuu? jos kerta rinnat hajoaa ilman sitä, niin mikset sitä voisi käyttää?
mulla on imetys tehnyt kummankin lapsen kanssa kamalan kipeää pari ekaa viikkoa, kuukauden iässä vasta kivutonta täysin ollut. se oli yllättävintä, että toisenkin lapsen kanssa teki kipeää noinkin pitkään

Ensinnäkin olen ymmärtänyt, että rintakumit olis mahdollisimman lyhytaikaiseen käyttöön, ei kuukausia kestävään mielellään. Toiseksi niiden kanssa imettämisen koin pitemmän päälle tosi hankalaksi: ne ei pysy paikoillaan, lapsi läppäsee sen kädellään pois, imu on heikompaa, imettäminen kestää pitempään jne.

Mutta sinänä positiivistä on, että joassain vaiheessa vauva alkoi saada otteen ilman kumia, otteeen, joka ei sattunut enää niin paljon kuin ennen.


Ja nyt imetys onnistuu ilman kumia. Siis onnellinen loppu taipaleelle. =)

 

Täällä myös imetysasioita pohdiskeleva :wave:

Poika on vasta viikon vanha, mutta imetys tuntuu stressaavan mua päivä päivältä enemmän. Taustalla on pelko, että vaavi joutuu sairaalaan. Oltiin nimittäin melkein viikko sairaalassa bilirubiiniarvojen noustua (vauva oli valohoidossa 2 vrk:tta), nyt ollaan oltu kotona pari päivää. Imetys sujuu mielestäni suht hyvin, mutta vauva nukahtaa todella pian (n. 5-10 minuuttia imettyään) rinnalle. Ja jos vauva ei saa tarpeeksi ravintola eikä täten pissaa ja kakkaa riittävästi, keltaisuusarvot nousee jälleen ja vauva joutuu teholle hoitoon. Mulla on siis koko ajan pelko perseessä tuosta sairaalaan joutumisesta ja olen alkanut ottaa paineita vauvan ruokailuista. Tänään on tuntunut myös, että maidon määräkin on vähentynyt - onkos ihme, jos otan siitä paineita... :|

Olen antanut vauvan imeä aina, kun haluaa, mutta herätellyt sen vähintään kolmen tunnin välein syömään, synnärin ohjeiden mukaan tuon keltaisuuden vuoksi. Kun vauva on nukahtanut, olen vaihtanut vaipan tms., joka virkistäisi herran, mutta yleensä huonoin tuloksin. Lisämaitoa/korviketta on sitten yritetty antaa pullosta, mutta sitä ei ole yleensä nukkuvan vauvan suuhun saanut kovin montaa milliä menemään. Paino pitäisi saada lähtöarvoonsa viikon sisällä, joten sekin stressaa. En ikinä ajatellut, että ottaisin moisesta ruokailuhetkestä tällaiset paineet. Toisaalta taas taustalla on ajatus vauvan joutumisesta yksin teholle, tuntemattomien luo, ilman äitiä. Neuvolatätin mukaan poika on normaalin terhakka, vastaa ärsykkeisiin jne., mutta mielestäni on kellastunut selvästi tässä kotona ollessa. Ja vauvaa ei saa herätettyä kovin herkästi, mikä myös viittaa bilirubiiniarvojen nousuun väsymyksenä. Arggghhh, miksi äitiys pitää alkaa näin vaikeasti?!

 

Mulla oli tappavan tuskaiset ekat 4vkoa ku vauva syntyi. Maito nousi vasta 7.päivänä ja nännintyvet oli riekaleilla ja verta tuli useana päivänä, vaikka tytöllä oli ihan oikea imuote. Olin jo monet kerrat luovuttamassa ja näin jälkikäteen ihmettelen että jaksoin! Tietenkin annoin usein iltasin pulloa, kun oli pakko saada levättyy siltä kivulta ja tuskalta. Synnytys oli pala kakkua verrattuna niihin imetyskipuihin. Ekan 2vkoa popsin burana600:sia ja ne vähän auttoi. Mutten toivo sitä tuskaa pahimmalle vihamiehellekkään! Vasta neljäntenä viikkona pystyin käydä suihkussa ilman että piti pitää tisseistä kiinni. Pelkkä vesi kirveli haavoissa niin paljon. Ei oo tarkotus pelotella niitä joilla tää on edessä, mutta mulle ei kukaan ollu etukäteen kertonu että se voi sattua, niin on hyvä ainakin tietää että se on NORMAALIA!!!

Lis: Niin ja meillähän rintakumi oli ihan myrkkyä. Ei suostunu neiti sille vaikka yritin usein ja sinnikkäästi. Että nekään ei aina toimi!

 

Kiva Mankell että ootte päässeet rintakumeista eroon =)

 

Kiva Mankell että ootte päässeet rintakumeista eroon =)

Niin, helpottanut hirveäti tuo imettäminen. Nyt alan vähän päästä kärrylle siitä, kun ihmiset sanoo että imettäminen on helppo tapa ruokita vauvaa...

TILTU07: Mulla oli sama juttu suihkussa käydessä... kaksin käsin tisseistä kiinni, piti varjella nänniä suihkun vedeltä kun se kirveli älyttömästi. Ja suihkun osuessa nänniin tuntui kuin sähköisku olis mennyt päästä varpaisiin.

Kaikilla muilla, jotka ovat halunneet imettää, imetys on sujunut alusta asti aika helposti. Siksi olinkin itse ihmeissäni, et tää voikin olla näin tuskaisaa... :/ Mutta onneksi nyt sujuu hyvin, parin kk jälkeen tosiaan helpotti.

MAVI: kuinka teillä on sujunut? Onko keltaisuus pysynyt poissa?

 

Mankell, keltaisuus on ja pysyy kaverin nassussa, mutta ei mielestäni ole lisääntynyt. Keskiviikkona tehdyn verikokeen mukaan bilirubiiniarvot olivat hieman nousseet, mutta ei niin paljon, että olisi pitänyt viedä poika sairaalaan. Seuraava verikontrolli on huomenna, tulokset kuullaan sitten tiistaina; hieman taas jännittää. Joka tapauksessa meidän poika taitaa olla tipunkeltainen vielä kastajaisissaankin, sillä tuollaisilta ennen laskettua aikaa syntyneiltä keltaisuus häviää täysiaikaisia hitaammin.

Imetys on sujunut mielestäni hyvin, mutta vieläkin pohdin maidon riittävyyttä. Ollaan siksi annettu pari kertaa/vrk korviketta tai äidinmaito-korvike -seosta, ihan jo oman mielenrauhankin takia. Välillä kaveri on syönyt lisämaidon, välillä ei. Mielestäni pojan posket ovat kuitenkin pari päivää näyttäneet jotenkin pulleammilta, joten jospa se paino olisi lähtenyt nousuun!

Äsken pumppailin rintoja, mutta en saanut aikaiseksi kuin 10 milliä yhteensä molemmista rinnoista! (Välillä olen piukeista rinnoista pumpannut 60 ml/rinta!) Liekö syynä ollut maidon vähentyminen vai se, että olin juuri imettänyt vauvan..? Tällaista omien ajatusten kanssa kamppailua tämä on. Jos vauvan paino on noussut tiistaihin mennessä lähtöpainoonsa (neuvolasta tulee täti käymään), niin sitten taidan jättää korvikkeen pois, sillä mun mielestä poika saa siitä vatsanväänteitä. Eiköhän se heräile useammin, jos on nälkä, ts. mun maito ei pelkiltään riitä, niin pitänee ottaa korvike takaisin ruokavalioon.

Tällaista siis täällä =)

 

Mulla kans oli imetys vaikeeta, rintakumia käytin n. 3kk ennen kuin sit sain jätettyä pois. Sit onnistu n. 1kk imetys ihan hyvin ja sen jälkeen alkoi herumisongelmat. Eli siis, vaikka poika imi parikin minuuttia, niin mitään ei tullut ja hermostuhan se siihen tietysti ja kun pullokaan ei sillon kelvannut :headwall: Opettamalla opetettiin pullolle, niin sit vähän munkin stressi helpotti. Niin ja neuvolasta suositteli tihentämään imetyskertoja, mut mitä useemmin imetti niin sitä huonommin heru ja mitä pidempi imetysväli niin sitä helpommin maitoa tuli. |O
Mulla oli se asenne, että imetän niin pitkään kun onnistuu ja sit saa olla. Olin jo osannu vähän varautua ongelmiin, kun äitin kans juttelin ja silläkään ei ollut kertaakaan imetys kunnolla onnistunu (lapsia 3). Mulla kuitenkin onnistu 4kk täysimetys ja siihen vielä 2kk osittaisimetystä päälle.
Niin ja mua kans ärsytti ne imetystukilistan ym. imetyssivustojen sivut, joka kerta oli paha mieli, kun sieltä oli yrittäny jotain neuvoa lukea, tuli sellanen huono äiti- fiilis, joka ei osaa imettää eikä vaivaudu yrittämään antamaan lapselleen parasta ravintoa

 

Pumppaamalla ei tule maitoa välttämättä yhtä paljon kuin vauvan imulla. Olen huomannut itse tämän. Samaten lypsämällä tulee paremmin kuin pumppaamalla, mutta ei yhtä hyvin kuin imulla. Muualle kuin vauvan suuhun päätyvästä maidosta ei välttämättä voi päätellä mitään syödystä määrästä. Parempi mittapuu on pissa- ja kakkavaippojen määrä päivässä - normaalisti syövän lapsen pitäisi kastella pienenä ainakin 6-7, mielummin kymmenkunta vaippaa vuorokaudessa. Painon taas pitäisi nousta vähintään noin 150 g viikossa.

Meilläkään ei imetys suju, vauvalla ikää tasan kuukausi ja imetys uhkaa loppua, maito samaten. Imuotteessa on jotain vakavaa vikaa, kun pullostakaan syöminen ei tuppaa onnistumaan kuin kovin hitaasti ja takuten. Nyt joku kehotti minua tarkistuttamaan vauvan kielijänteen pituuden, liian lyhyt voi vaikuttaa vaikeuttaen imemiseen. Tämän kun olisin sairaalassa jo kuullut...

Koettakaa kaikesta huolimatta Imetyksen tuki ry:n keskustelupalsta maitolaituria. Sieltä minäkin olen saanut lohdutusta, kukaan ei ole lähtenyt tuomitsemaan.

 

Täällä pohditaan taas oman maidon riittävyyttä! :|

Olen kerran, pari päivässä antanut korviketta lisäksi vauvalle, mutta sille näyttää tulevan siitä ilma- ja vatsavaivoja. Ilman korviketta yritin olla eilisen päivän, mutta vauva huusi joka tunti nälkäänsä, ja olen varma, ettei mun maito riitä. Kuinka nopeasti maidon pitäisi lisiä vauvan tarvetta vastaavaksi?

 

onpa ihanaa löytää täältä ihmisiä joilla tuntuu olevan samoja ongelmia...
Mulla esikon imettäminen sujui ehkä 3viikkoa ja lopetin, kun maitoa ei vaan yksinkertaisesti tullut.
Päätin nyt toisen synnyttyä, että tällä kertaa imetys onnistuu... Ekat 2viikkoa mentiin täysimetyksellä, poika sai imeä niin usein kun tahtoi ja kas kummaa, paino ei vaan lähenyt nousuun. Aloitettiin lisämaito ja paino nousikin. Nyt poika on 6viikkoa ja ah ihanaa, hän aloitti järkyttävät rintaraivarit. Luin imetystukilistan sivuilta, että nälkäinen vauva ei kieltäysy rinnasta ja ottaa kyllä jos on nälkä...Poika huusi ja huusi, eikä millään rauhoittunut, pakko oli pullosta antaa, en kyllä alkanut lasta huudattamaan... Nyt sitten vauva on yöllä täysin rinnalla ja päivisin hyvällä tuurilla saan annettua pienen hetken rintaa..
Tekisi mieli vaan itkeä, kateellisena kuuntelen ihmisiä, joilta maitoa tulee desi tolkulla pumppaamalla, oma ennätykseni on 60ml, lypsämällä huima desi... Miä en vaan haluaisi epäonnistua maailman luonnollisimmassa asiassa, varsinkin kun joka paikassa korostetaan äidinmaidon tärkeyttä.
ja tosi asia on, että aina se imetys ei ole kiinni siitä halusta, sillä kaikkeni olen yrittänyt ja parhaani tehnyt...
Kiitos että sain purkaa tänne..

 

o [/b]sillä kaikkeni olen yrittänyt ja parhaani tehnyt...
..

ja se riittää, usko pois :hug: Lapsi kasva hyvin ja terveeksi myös korvikkeella, se on ihan varmaa se. Iloitse vauvasta, älä turhaan kanna huonoa mieltä- =) =)

 

Täällä http://www.phpbbplanet.com/korvikemutsit/ on lisää kohtalotovereita .

Tsemppiä kaikille! :flower: