Olen niin köyhä etten halua enää elää..

[Lauran tähti]

Synnyin köyhään perheeseen. Tai oikeammin keskituloiseen, mutta kiitos alkoholistivanhempien, rahaa ei ollut koskaan.Välillä söimme pelkkää keitettyä makaroonia viikkokausia ja suihkussa pestiin itseä palasaippualla..

Join aika rankasti nuorena itsekkin ja tulin raskaaksi 20-vuotiaana puoli tuntemattomalle joka ei halunnut osallistua lapsen hoitoon muutakuin rahallisesti (maksamalla minimi elatuksen. Ilman ammattia en päässyt töihin ja olin minimi äippärahalla ja myöhemmin kotihoidontuella vauvan kanssa. Vauvalle ostin kaiken mitä se tarvitsi tinkimättä mistään ja itse elin kuukausia spagetilla ja sairastin jopa anemian ravinnon puutteen vuoksi.

Tapasin nykyisen mieheni ja teimme yhteisen lapsen. Mies on töissä ja tilanne parani, OLI RUOKAA!! Jopa jugurttia ja juustoa leivälle! Pääsin itsekkin töihin ja elämä oli jonkin aikaa hulppeaa. Ostin ensimmäistä kertaa elämäni aikana kaupasta UUDEN vaatteen ITSELLENI! Olin tällöin 25-vuotias. Värjäsin hiukseni kampaamossa ja lapsilla oli maksullisia harrastuksia.

Ostimme uuden auton osamaksulla (tähän oli varaa) ja oman asunnon (tähänkin oli varaa) ja ykskaks yllättäin työnantajani ei pystynyt enää pitämään minua.. Minua, jolla ei ole edelleen ammattia ja jonka mahdollisuudet työllistyä täällä on täydet nollat.. Pääsin kouluun jota nyt käyn ja valmistumisen jälkeen tod.näköisesti töitä taas riittää, mutta se on niin kaukana...Liian kaukana..

Miehen palkka menee kokonaan asuntoon ja autolainaan/bensaan ja muihin laskuihin. Minun opintorahalla pitäs saada ruoka,vaatteet ja lääkärikulut jne. neljälle. Lienet sanomatta selvää ettei se riitä alkuunkaan. Möin uudet vaatteet, syön taas makaroonia ja herneitä jotta lapsille on ruokaa. Möin nätit verhot ja oikeastaan kaiken minkä vaan voi myydä jotta koti toimii kuitenkin (sänkyjä ei voi siis kaupata jne).

En jaksa tätä taas. En vaan jaksa. Herään kolme kertaa yössä miettimään asioita. Lasken laskuja ja mietin mitä myyn. Kerään pulloja jos niitä näen ja lasken heti mitä sillä saa.. Sossusta emme saa mitään. Menoja on liikaa ja tulot riittäis jos karsimme kuluja. Auton vaihto ei auta, laina ei sillä lyhene (arvo tippunut jo paljon), asunnon myynti ei auta, emme saa tästä sitä mitä maksoimme ja maksamme sen veron koska asuttu alle 2v. Eli lainaa jäisi silti. Emme polta,juo,harrasta,reissaa..

Jos ajaisin kolarin, perhe sais 100,000€ henkivakuutusta ja minun ei tarviis enää miettiä ja valvoa. Tällä hetkellä elämä tuntuu yhdeltä rangaistukselta joka on lusittava. Koitan ajatella lapsia, mutta en oikein jaksa. Minulla on rytmihäiriöitä ja silmissä sumenee ajoittain. Päätä vihloo kun miettii ja miettii ja miettii. En saa luettua tentteihin kun olen niin väsynyt. Jos en valmistu, en tiedä miten jatkaa. En tiedä miten jaksaa ja jatkaa edes nyt. Olen vaan lopen kyllästynyt makarooniin ja nuhjuisiin vaatteisiin..

 

["Molleri"]

Soita heti koulun terkkarille ja mene juttelemaan.

 

["vieras"]

No johan on! Nyt vaan itseä niskasta kiinni, auto myyntiin ihan ekana! Ja älä sano, että tarvitsette autoa! Vakuutukset velaksi ostetussa autossa ovat jo monta sataa euroa!

 

["vieras"]

Ja itsemurhassa omaiset eivät saa penniäkään!

 

["yks"]

Miten olisi kirkon diakonia-apu? Ei tarvitse kuulua kirkkoon. Ainakin ruoka-avustusta sieltä pitäisi saada. Tiedän, että kynnys sinne voi olla suuri, mutta siellä ollaan juuri sitä varten että autetaan.

Voimia ja tsemppiä, positiivista tässä on kuitenkin se, että olet opiskelemassa jonka jälkeen työllistyminen paranee.

 

[Lauran tähti]

[QUOTE="vieras";27030504]No johan on! Nyt vaan itseä niskasta kiinni, auto myyntiin ihan ekana! Ja älä sano, että tarvitsette autoa! Vakuutukset velaksi ostetussa autossa ovat jo monta sataa euroa![/QUOTE]

tarvitsemme todella sen auton koska se on miehen työauto. Mies ajaa toiselle paikkakunnalle töihin ja tarvitsee siellä työssä autoa. Ajaa siis asiakkaiden luo ja välimatkat on liian pitkät ajella vaikka pyörällä, puhumattaan että joutuvat tekemään käynnit nopealla aikataululla ettei ehdi kävellen tai pyörällä.

 

[Rollolainen]

etkö saa itse koulusta ilmaista ruokaa? mun tietäkseni kaikki ammattikoulussa opiskelevat jotka ovat opintotuella saavat ilmaisen ruoan. minäkin saan vaikka opiskelen peruspäivärahalla.

Kipinkapin apua hekemaan vaikka diakoniasta, sielä autttavat.

 

["jenna"]

[QUOTE="vieras";27030505]Ja itsemurhassa omaiset eivät saa penniäkään![/QUOTE]

itsemurhakin voi näyttää onnettomuudelta.

voimia sulle, täällä eräs toinen itsemurhaa miettivä köyhä. tosin itselläni itsariajatukset johtuvat enemmän uupumuksesta kuin köyhyydestä. vaan jos ei olisi näin köyhä niin olisi paremmin mahdollisuuksia päästä tästä uupumuksesta.

 

[Lauran tähti]

[QUOTE="yks";27030512]Miten olisi kirkon diakonia-apu? Ei tarvitse kuulua kirkkoon. Ainakin ruoka-avustusta sieltä pitäisi saada. Tiedän, että kynnys sinne voi olla suuri, mutta siellä ollaan juuri sitä varten että autetaan.

Voimia ja tsemppiä, positiivista tässä on kuitenkin se, että olet opiskelemassa jonka jälkeen työllistyminen paranee.[/QUOTE]

katselin eilen diakonian sivuja (ja kuulumme kyllä kirkkoon), mutta sinne on vietävä tiedot tuloista ja sos.toimiston lausunto tilanteesta. Sos.toimsiton lausunto oli kielteinen ja diakoniasta saatava apu on vain akuuttiin hätään ja lyhytaikaista tai kertaluontoista. Näin lukee siellä heidän kotisivullaan.

 

["vieras"]

tarvitsemme todella sen auton koska se on miehen työauto. Mies ajaa toiselle paikkakunnalle töihin ja tarvitsee siellä työssä autoa. Ajaa siis asiakkaiden luo ja välimatkat on liian pitkät ajella vaikka pyörällä, puhumattaan että joutuvat tekemään käynnit nopealla aikataululla ettei ehdi kävellen tai pyörällä.

Työsuhdeauto? Työpaikan vaihto? Ihan puppua, tarvii auton! Aina on vaihtoehtoja!

 

[Rollolainen]

katselin eilen diakonian sivuja (ja kuulumme kyllä kirkkoon), mutta sinne on vietävä tiedot tuloista ja sos.toimiston lausunto tilanteesta. Sos.toimsiton lausunto oli kielteinen ja diakoniasta saatava apu on vain akuuttiin hätään ja lyhytaikaista tai kertaluontoista. Näin lukee siellä heidän kotisivullaan.

vaikka sossustat ulisi kielteinen päätös he auttavat, siksi halauvat tiedon etä olet ensin hkenut apua tilanteesesi muualta. jos teilläpäin on pelastusarmeija käy myös siellä.

 

["Molleri"]

Mitä sitten vaikka apu olisikin lyhytaikaista? Se on kuitenkin aina eteenpäin!

Jo lasten takia et saa luovuttaa. Raha on tärkeä asia, mutta elämässä on paljon muutakin! Tulosta tuo tekstisi paperille ja painele sinne kouluterkkarille sen kanssa. Usko mua että varmasti saat jotain apua Älä ainakaan luovuta ennenkuin olet kaikki keinot käyttänyt...

 

["riina"]

Hei, täällä toinen opiskelija äiti, joka haluaa lohduttaa ja rohkaista! Olen samassa vaativassa tilanteessa, ja helppoa ei ole olemassa. Köyhyys puristaa rinnassa, mutta yritä jaksaa. Älä menetä koskaan toivoa. Asiat paranevat! Voit mennä hyvin juttelemaankin jonnekin, siitä on oikeasti apua. Muista että olet arvokas ihminen ja ihmisarvoa ei mitata rahassa. Arvosta ja rakasta ja vaali perhettäsi parhaimman kyvyn mukaan. Parhaimmat asiat on oikeesti ilmaisia. Syökää perusruokaa ja ulkoilkaa paljon. Älä murehdi. Tiedän että jokainen vaatteen ja kengän hankinta on kauhea stressi. Onko siellä kirppiksiä? Tuttavia, joilta ostaa käytettyjä? Tiedän että kamppailet päivittäin sellaisten asioiden kanssa, joita muut eivät voi aavistaa - niin minäkin. Haluat että lapset voi hyvin ja itsellekin pitäisi jäädä energiaa, jaksaa olla iloinenkin. Kuuntele musiikkia, syö terveellisesti että jaksat keskittyä. Vielä ehdit kerätä puolukoita pakastimen täyteen. Ravinto on todella tärkeää! Valitse aina täysjyvää ja prosessoimatonta tuoretta ruokaa! Kun olet ravittu, selviät ongelmista eteenpäin ja voit nauttia vähästäkin! Paras neuvoni on että rukoile ja jätä huolet Luojalle. Elä vain hetki kerrallaan, tee työt yksi asia kerrallaan, kaikki järjestyy oikeasti. Sinulla on kaksi työtä, olla äiti ottaa oman aikansa ja opiskelukin ottaa oman aikansa.

 

[ei tarvitse pahentaa oloa]

[QUOTE="vieras";27030548]Työsuhdeauto? Työpaikan vaihto? Ihan puppua, tarvii auton! Aina on vaihtoehtoja![/QUOTE]

oikeesti, onko sua kohdannut minkääsortin oikeat vaikeudet?! :O
toinen purkaa hätäänsä ja sä sanot PUPPUA. oletko tosiaan niin tietämätön Suomen(kin) työttömyystilanteesta,kuinka vaikea on saada työtä?? jos on työpaikka,siitä on pidettävä kynsin hampain kiinni!!

 

[Data]

Olet päässyt noin pitkälle ja nyt olet luovuttamassa kun olet saamassa ammatin? Kolme vuotta on lyhyt aika, nauti siitä sen minkä voit ja keskity hyviin asioihin. Maailmassa on palkon ilmaisia nautintoja eikä askeettisuus ole paha asia.

 

["vieras"]

Oikeasti teillä asiat on hyvin. Teillä on omistusasunto, jota maksatte ja miehen rahat riittää. Itse voit nostaa vähän opintolainaa.

OIkeasti suututtaa tuo valituksesi. Olette terveitä ja elätte suht hyvi.

Luuletko tosiaa ettei muut perheet elä opintorahoilla ja muutenkin minimituloilla.

 

["joku"]

katselin eilen diakonian sivuja (ja kuulumme kyllä kirkkoon), mutta sinne on vietävä tiedot tuloista ja sos.toimiston lausunto tilanteesta. Sos.toimsiton lausunto oli kielteinen ja diakoniasta saatava apu on vain akuuttiin hätään ja lyhytaikaista tai kertaluontoista. Näin lukee siellä heidän kotisivullaan.

Onpa mennyt hankalaksi, mutta kannattaa kumminkin soittaa vaikka olisi vaan kertaluontoista. Tiesitkö että niiltä voi saada vaikka kerralla muutaman sadan euron maksusitoumuslaput jos vaan katsovat että olet tarpeessa. Me saimme joskus aikoinaan 700-800€ edestä maksusitoumuksia kun melkeen kaikki irtaimisto tuhoutui tulipalossa.

 

[Lauran tähti]

Täälläpäin ei ole töitä tarjolla kuten etelässä. Mies ei voi vaihtaa työpaikkaa koska toista ei ole tarjolla. Autoa tarvii työhön ja työnantaja ei hommaa työsuhdeautoa. Ei kellekkään työntekijöistä. Kun työhön on valittu, oli yksi ehto saada paikka että on oma auto. Saa toki kilometrikorvausta, mutta sillä maksetaan bensaa ja vakuutuksia..

Ja kolme vuotta on toki lyhyt aika, mutta nyt tuntuu yksi päiväkin niin julmetun pitkältä ettei tosikaan.

Kirppariltakaan ei ole varaa ostaa.. Marjoja on pakastin täynnä, mutta eipä tuo auta. Leipää leivon itse jne. En vaan enää jaksa poimia ruokaa metsästä, koluta roskiksia ja lahjoitetaan palstoja. En jaksa innostua tyhjästä pullosta tai myydä tavaraa tai keittää makaroonia TAAS! Itken mainoksille kun ainut ajatus on ettei meillä ole varaa edes tuohon, eikä tuohon, eikä mihinkään..

 

["mamma"]

jos et jaksa enää makaroonia, niin vaihda perunaan, kaaliin, lanttuun ja porkkanaan. ovat vähintään yhtä halpoja kuin makaroonikin ja ihan ålyttömän hyviä ja monipuolisia. ei tarvi kuin suolaa öljyä ja mausteita lisäksi ja saa ihanaa ruokaa. ja voihan siihen poimia sieniä kaveriksi. voi laittaa pannulla, uunissa, hellalla jne. mustikkaa on vielä paljon metsässä ja puolukkasato tulee olemaan hyvä. ajatteleppa haudutettua kaalta ja puolukkaa!! nam-nam.

nyt nainen ryhdistäydyt ja lopetat vinkumisen. minäkin olen ikäni kulkenut ryysyissä (ja tyyliin kerralla olemassa yhdet pitkät housut ja kaksi puseroa) vaikka olisi minulla rahaa vaatteisiin. mutta kiinostus puuttuu. myykää asunto ja menkää pienempään asumaan. auton voi vaihtaa halvempaan. kyllä niitä vaihtoehtoja on.

 

["hmmm"]

Ikävää että vanhempasi eivät ole kyenneet vanhemmuuteen, eli rakastamaan sinua ja opettamaan rahankäyttöä ja säästämistä ja sitä että raha ei tee onnelliseksi.

teillähän on tällä hetkelä tosi vähän rahaa. eikö oikeasti miehen palkka riitä muuhun kuin autoon ja laskuihin?

sinun on varmaan pakko nostaa sitten opintolainaa. koska 300 euroa neljälle ruokaan ja kaikkeen muuhun on vähän.

meillä on palasaippuaa suihkussa. Miksi se on köyhän/rahattomuuden merkki?
Kun olit yksin vauvan kanssa, etkö saanut toimeentulotukea? se riittää todella hyvin ruokaan, kun lapsi on pieni vauva, joka ei periaatteessa tarvitse mitään muuta kuin rakkautta. miten pystyit imettää kun et syönyt kunnolla itse?

en ymmärrä.

Nyt sinun on pakko nostaa lainaa. en keksimuuta vaihtoehtoa. eivätkö miehe vanhemmat voi auttaa? entä sinun?

 

[Lauran tähti]

Ja emme ole terveitä. Miehellä on kulumat olkapäässä ja selässä. Kulkee kuntoutuksessa (joka maksaa) jotta pysyy työssä kiinni ja voi tehdä työtä. Syö lääkkeitä pahimpaan kipuun ja puree hammasta (lääkekuluja). Itsellä on reuma ja koulussa istuminen sattuu ihan oikeasti todella paljon. Lääkkeitä popsitaan ihan urakalla siis kumpikin . Ja sekin kuluttaa kun kokoajan koskee joka saatanan niveleen.

 

["vieras"]

Juupajuu! Hattu kourassa pankkiin ja anomaan pelkkää korkojen maksua sun opiskelujen ajan!

 

["vieras"]

Ja emme ole terveitä. Miehellä on kulumat olkapäässä ja selässä. Kulkee kuntoutuksessa (joka maksaa) jotta pysyy työssä kiinni ja voi tehdä työtä. Syö lääkkeitä pahimpaan kipuun ja puree hammasta (lääkekuluja). Itsellä on reuma ja koulussa istuminen sattuu ihan oikeasti todella paljon. Lääkkeitä popsitaan ihan urakalla siis kumpikin . Ja sekin kuluttaa kun kokoajan koskee joka saatanan niveleen.

No eipä saa tehdä pilaa aidolla asialla!

 

["hmmm"]

[QUOTE="mamma";27030633]jos et jaksa enää makaroonia, niin vaihda perunaan, kaaliin, lanttuun ja porkkanaan. ovat vähintään yhtä halpoja kuin makaroonikin ja ihan ålyttömän hyviä ja monipuolisia. ei tarvi kuin suolaa öljyä ja mausteita lisäksi ja saa ihanaa ruokaa. ja voihan siihen poimia sieniä kaveriksi. voi laittaa pannulla, uunissa, hellalla jne. mustikkaa on vielä paljon metsässä ja puolukkasato tulee olemaan hyvä. ajatteleppa haudutettua kaalta ja puolukkaa!! nam-nam.

nyt nainen ryhdistäydyt ja lopetat vinkumisen. minäkin olen ikäni kulkenut ryysyissä (ja tyyliin kerralla olemassa yhdet pitkät housut ja kaksi puseroa) vaikka olisi minulla rahaa vaatteisiin. mutta kiinostus puuttuu. myykää asunto ja menkää pienempään asumaan. auton voi vaihtaa halvempaan. kyllä niitä vaihtoehtoja on.[/QUOTE]

tämä on niin totta. mutta en tiedä voiko tuossa iässä enää ymmärtää tai oppia tällaisia asoita.
oma äiti oli yh. lapsia monta. maksoi yksin okt:n ja aina oli terveellistä itse tehtyä ruokaa pöydässä.
ei makaroonia. tosin lapsethan pitävät makaronista, sitä oli joskus jos teimme itse ruokaa alakoululaisina. hih.

Jotkut ihmiset on kasvatettu niin tai he ajattelevat että raha ja kampaamot ja väriaineet ja kaikki mitä kaupasta saa on sama asia kuin hyvä elämä

tällaiseen ketjuun kun vastaa, tulee itselle turhautunut ja masentunut olo,koska en usko että aloittaja voi enää oppia tai ymmärtää miten väärässä on.

tällä hetkellähän sitä rahaa on vähän käytössä, sen myönnän. mutta itse olisin aina säästänyt tuossa tilanteessa kun oli vain pieni vauva, joka ei kaipaa mitään, ja asunnonkin olisin ostanut vasta kun on hyvät säästöt joilla rahoittaa iso osa

 

[....]

Siis sie opiskelet amiksessa? Vai ihan aikuispuolella?
Mee ihmeessä työkkäriin juttelemaan. Itselläni on ns. luuserikaveri joka saa työttömyyskorvauksia vaikka on opiskelija. Jostain syystä jotkut vain saavat asiat sumplittua noin.

Ei se opiskelu kauaa vie. Itse syöt tuhdit annokset ilmaista kouluruokaa, ja käyt vaikka iltaisin töissä (siivoja, kaupan/hesen kassa tms. Ei tarvi kummempaa koulutusta). Tai otat opintolainaa.
Kyllä sitä rahaa löytyy jostain, ja helposti saa kitkuteltua sen pari kolme vuotta pienellä summallakin

Koita jaksaa! Onneksi olet alkujaankin suht köyhästä perheestä, niin olet oppinut elämään ilman turhia törsäilyjä!