Minusta tuntuu etten jaksa enää elää...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ev
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No onhan sekin totta, ettei tämä elämä niin järin ihmeellistä ole. Ihmisellä on kovin pienet mahdollisuudet tehdä jotakin omaa mielekästä. Yhteiskunta, verottaja, omatunto ja evankelisluterilainen moraali sekä työnantaja pitävät huolen siitä hyvin sisäänajetusta hokemasta, että 'pitää osata nauttia pienistä asioista'.

Kun nyt oikein rehellisesti katsoo, niin eipä tämä hääppöstä ole, ja toisilla on vielä kurjempaa.
Oisko tuo niin suuri tappio kenellekään (itselle, yhteiskunnalle, Suomelle, maailmankaikkeudelle), jos antais mennä. Perhehän siinä tietysti kärsii, mutta mutta....
 
No onhan sekin totta, ettei tämä elämä niin järin ihmeellistä ole. Ihmisellä on kovin pienet mahdollisuudet tehdä jotakin omaa mielekästä. Yhteiskunta, verottaja, omatunto ja evankelisluterilainen moraali sekä työnantaja pitävät huolen siitä hyvin sisäänajetusta hokemasta, että 'pitää osata nauttia pienistä asioista'.

Kun nyt oikein rehellisesti katsoo, niin eipä tämä hääppöstä ole, ja toisilla on vielä kurjempaa.
Oisko tuo niin suuri tappio kenellekään (itselle, yhteiskunnalle, Suomelle, maailmankaikkeudelle), jos antais mennä. Perhehän siinä tietysti kärsii, mutta mutta....

olen samaa mieltä. en näe hirveästi järkeä tässä elämässä. mitä sillä on ylipäätään väliä. kuitenkin kuolet joskus ja sulla ole sun elämästäs mitään muistikuvia enää. ihan kuin sinua ei olisi koskaan ollutkaan.

ainoa mikä minua pitää tällä hetkellä kiinni elämässä ovat lapset.
 
Iloa voi tuoda vaikka sellainen, että yrittää sinnitellä hengissä kauemmin kuin vaikka lyömisellä uhkaileva narsisti-isä. Kiva olisi atnssia hänen haudallaan joskus.

Tai pirulliset naapurit.

Kyllä sitä aina keksii syytä iloita. Tietysti jos on talous kovin kuralla, voi olla vaikeaa. jos on ylivelkainen.
 
voi ap,mä tiedän mistä sä puhut,mä oon rämpiny tossa suossa monta vuotta..koita jaksaa sinnitellä,mäkin oon pikkuhiljaa päässy elämän syrjään kiinni.Sitä vaan ei kukaan toinen,joka ei oo ite taistellu tässä helvetissä,ei tiedä mistä puhuu,kun käskee ottaa lappuja pois silmiltä ja nähdä jotain muutkin kun oman ittensä..kun ei oo voimia mihinkään,ei mikään tuota hivenenkään vertaa iloa,niin miten siinä voi ottaa mitää lappuja pois silmiltään kun ei oo siihen pieneenkään tekoon voimia..Naurakaa vaan kaikki ja tehkää tästäkin asiasta pilaa,mutta mulle ainoa asia joka vei edes pikkasen eteenpäin,oli se että mä välillä huusin sitä tuskaani Jumalalle,kädet ristissä mä joskus valvoin öitäni ja pyysin ja anoin että joskus tää tuska loppuis,että mä joskus näkisin jonkun valon pilkahduksen elämässäni..Nyt mun elämäni on vihdoin helpompaa,se kamala tuska on ainakin nyt poissa.Niin,mulla on 4 lasta ja voin kertoa että silloin ei auttanu minkäänlainen ajatus siitä että mulla on lapsia,mua eteenpäin..päinvastoin silloin se tuntu vaan entistä raskaammalta,kun olis pitäny lapsetkin jaksaa hoitaa.Mä taistelin kanssa jatkuvasti ton itsetuhoisuuden ajatuksen kanssa.VOIMIA SULLE!!
 

Yhteistyössä