Olen alkoholisti, saa kysyä mitä haluaa

Tosi mielenkiintoista oli lukea ketju, omalla puolisolla alkaa mennä liian usein illalla tissutteluksi. Tekee hurjasti töitä ja tuntuu että tarvitsee pari bisseä illalla rentoutuakseen.
.

terve ihminen pystyy keksimään terveempiä keinoja rentoutuakseen.

Hän siis tekee töitä kellon ympäri ja kokee ettei kotiin tullessaan osaa rentoutua vaan käy ylikierroksilla. Ja nauttii suunnattomasti erikoisoluista.
Huomaan tavallani puolustelevani tilannetta nytkin vaikka jollain tasolla huolettaa/ärsyttää tissuttelu.

tottakai on jollain lailla sairas jos ei saavuta rentoutusta ilman alkoholia .

Siis tätä tilannetta ei ole jatkunut mitenkään erityisen kauan ja siksi en ihan vielä viitsi puhua isosta ongelmasta. Kun vielä kuitenkin alkoholin kulutuksessa kyse on nautintoaineesta eikä päihteestä, humalaa hän ei hae..vielä.
Mies on toki aina pitänyt oluista mutta on juonut lähinnä juhlien, saunan tms yhteydessä. Nyt iltatissuttelua jatkunut jonkin aikaa ja minun on todella vaikea suhtautua koska omassa kodissani ei todellakaan ole kukaan hörppinyt bisseä arki-iltana(tai oikeastaan muutenkaan) ja muutenkin sen aika ja paikka on ihan muualla kuin tiistai-iltana lapsiperheen olkkarissa.

anna miehelle töiden jälkeen hartiahierontaa ja lempeyttä.. eikö se rentouttaisi? enkä nyt tarkoita ettei teillä sitä jo olisikin, enhän voi tietää

 

Mä en oikein nyt käsitä sitä kun täällä valitetaan samperin asenteesta... Suurin osa ketjuun kirjoittaneista ei taida yhtään tajuta, mitä se vaatii että alkoholisti myöntää ongelmansa. Se, että samperi pystyy siihen.... Se on paljon se.

Toisaalta on "mielenkiintoista" kuinka sä oot pitkällä ja silti jumissa. Saat apua, lääkitys on, myönnät ongelman, jne. Silti tervehtymistä ei tapahdu. Alkoholismihan on etenevä sairaus, mutta sä oot vissiin ollut samassa pisteessä jo vuosia? Ehkä se johtuu just tuosta että saat kuitenkin apua. Oletko käynyt koko ajan samalla terapeutilla vai kokeillut useampia?

Musta ei kyllä vaikuta siltä että olisit luovuttanut, niin kuin joku täällä väitti. Se että myöntää ongelman ja on voimaton sen edessä, ei tarkoita että ei yritä.

Mä ihailen kyllä sitä että myönnät ongelman, ja vielä näinkin julkisesti. Mutta sitä tosiasiaahan se ei poista, että lapsesi tulee tavalla tai toisella kärsimään myöhemmässä elämässään addiktiostasi.

Minäkin itse asiassa uskon, että jonain päivänä sä pääset tuosta suosta. Tarvitsen vain oikeat työkalut käsitellä elämää ja kaikkia vaikeita tunteita.

 

Joku ehdotti akupunktiota. Mä heitän kehiin hypnoosin. Kun kaikki on koitettu ja kaikki "järkevät" tavat todettu turhiksi, on aika vetää esiin "villejä kortteja". Hypnoosilla voisi saada selville sen jonkin mustan salaisuuden, joka aiheuttaa paniikkia, ahdistusta ja masennusta. Ei se kaiketi ota jos ei annakaan. Itse en periaatteessa usko hypnoosiin, mutta kai sitä silti voi kokeilla?

 

Onks samperi paikalla? Vissiin?

 

surullista luettavaa =( pakostakin tulee mieleen tuttavani lapsi jonka isä juonut, niin kauan kuin muistan. ei aina humalaan, hoitaa työnsä, mutta muutamien tissuttelua varmasti melkein päivittäin paitsi ne "tauot" kun haima tulehtui ja sitten "raitustittiin" taas siihen asti kun tissuttelu alkoi uudelleen "eihän nyt pari bisseä mitään haittaa" oli kuuluisat viimeiset sanat ennen seuraavaa haimatulehdusta ja sairaala keikkaa. sama meno taitaa edelleenkin jatkua =( eniten harmittaa lapsen puolesta joka on nyt ilmeisesti alkanut oirehtia, ei halua lähteä minnekkään, on jäänyt väliin koulunkevätjuhlat, retket jopa lomalle on lähdetty itkien vaikka tiedossa on ollut jotakin hauskaa ? Itse aikoinani pidin kovan saarnan kyseisen miehen vaimolle sekä miehelle itselleen, mutta ei alkoholisti muutu jos halu ei lähde itsestä, kukaan muu ei voi alkoholistia parantaa, mutta tukensa voi antaa.

Samperille kovasti voimia taistoon =)

 

Miksi nainen pilaa elämänsä ja kroppansa juomisella

Ei alkoholia pilaa sopivasti nautittuna ketään. Taidat itse olla pilalla.

 

Kuka mies jaksaa katsella alkkisnaista

Tällä on nyt huonoja kokemuksia selvästi.

 

Kuka mies jaksaa katsella alkkisnaista

Minun mies :heart:

Munkin hih.

 

Miksi nainen pilaa elämänsä ja kroppansa juomisella

Ei alkoholia pilaa sopivasti nautittuna ketään. Taidat itse olla pilalla.

Keijo parka... miks olet noin jyrkkänä..

Ja toisekseen, on niitä miehiä, joteka ei edes itse juo, mutta jopa nauttivat naistensa juottamisesta. Valitettavasti.

 

Mä en oikein nyt käsitä sitä kun täällä valitetaan samperin asenteesta... Suurin osa ketjuun kirjoittaneista ei taida yhtään tajuta, mitä se vaatii että alkoholisti myöntää ongelmansa. Se, että samperi pystyy siihen.... Se on paljon se.

Toisaalta on "mielenkiintoista" kuinka sä oot pitkällä ja silti jumissa. Saat apua, lääkitys on, myönnät ongelman, jne. Silti tervehtymistä ei tapahdu. Alkoholismihan on etenevä sairaus, mutta sä oot vissiin ollut samassa pisteessä jo vuosia? Ehkä se johtuu just tuosta että saat kuitenkin apua. Oletko käynyt koko ajan samalla terapeutilla vai kokeillut useampia?

Musta ei kyllä vaikuta siltä että olisit luovuttanut, niin kuin joku täällä väitti. Se että myöntää ongelman ja on voimaton sen edessä, ei tarkoita että ei yritä.

Mä ihailen kyllä sitä että myönnät ongelman, ja vielä näinkin julkisesti. Mutta sitä tosiasiaahan se ei poista, että lapsesi tulee tavalla tai toisella kärsimään myöhemmässä elämässään addiktiostasi.

Minäkin itse asiassa uskon, että jonain päivänä sä pääset tuosta suosta. Tarvitsen vain oikeat työkalut käsitellä elämää ja kaikkia vaikeita tunteita.

Joo, en oo vielä luovuttanut. Nyt menee paljon paremmin,kuin esim. vuosi sitten. Ongelmani oon monta kertaa täällä myöntänyt
Miä vaan jaksan luottaa siihen, että jotain tapahtuu, terapian, psykiatrin tai itseni kautta, eikä lapsen tartte kattoo vaikka 10 vuoden päästä juovaa äitiään. Pitää jaksaa uskoa

 

surullista luettavaa =( pakostakin tulee mieleen tuttavani lapsi jonka isä juonut, niin kauan kuin muistan. ei aina humalaan, hoitaa työnsä, mutta muutamien tissuttelua varmasti melkein päivittäin paitsi ne "tauot" kun haima tulehtui ja sitten "raitustittiin" taas siihen asti kun tissuttelu alkoi uudelleen "eihän nyt pari bisseä mitään haittaa" oli kuuluisat viimeiset sanat ennen seuraavaa haimatulehdusta ja sairaala keikkaa. sama meno taitaa edelleenkin jatkua =( eniten harmittaa lapsen puolesta joka on nyt ilmeisesti alkanut oirehtia, ei halua lähteä minnekkään, on jäänyt väliin koulunkevätjuhlat, retket jopa lomalle on lähdetty itkien vaikka tiedossa on ollut jotakin hauskaa ? Itse aikoinani pidin kovan saarnan kyseisen miehen vaimolle sekä miehelle itselleen, mutta ei alkoholisti muutu jos halu ei lähde itsestä, kukaan muu ei voi alkoholistia parantaa, mutta tukensa voi antaa.

Samperille kovasti voimia taistoon =)

:'( :hug:

 

Mä haluaisin kuulla yhdenkin tarinan alkkisvanhemman lapsista, joihin juominen EI olisi vaikuttanut -ja ratkaisevasti.

minun isä oli ja on juoppo mutta ei se mun elämään ole muuten vaikuttanut kuin sen että vanhempien eron jälkeen se ei halunnut pitää minuun yhteyttä (koska asuin vielä kotona) mutta vanhempiin siskoihini piti ja nykyään on tämän takia yhdentekevä mulle. Mutta ei se mitään traumoja ole jättänyt... Ainoastaan sen että miehelle olen sanonu et jos kuppi alkaa maistua liikaa niin tuolla on ovi, eli mies on varoituksen saanut jo etukäteen että jatkossa en samassa asunnossa asu juopon kanssa...

 

Mun isä on juoppo ja pahasti näyttää siltä, että sen lapsetkin joutuu taistelemaan tämän saman sairauden kanssa.
En olis ikimaailmassa uskonut, kun siivosin juoppoisäni sotkuja, että joutuisin itse taistelemaan viinan pirulaista vastaan. Ainoa, joka voisi meidän suvusta "takoa" järkeä mun päähän on kuollut....

 

Mun isä on juoppo ja pahasti näyttää siltä, että sen lapsetkin joutuu taistelemaan tämän saman sairauden kanssa.
En olis ikimaailmassa uskonut, kun siivosin juoppoisäni sotkuja, että joutuisin itse taistelemaan viinan pirulaista vastaan. Ainoa, joka voisi meidän suvusta "takoa" järkeä mun päähän on kuollut....

Ei sitä geeniä sulta järkeä takomalla kukaan pois vie. Kyllä se sairaus pitää hoitaa jokaisen ihan ite.

 

Mun isä on juoppo ja pahasti näyttää siltä, että sen lapsetkin joutuu taistelemaan tämän saman sairauden kanssa.
En olis ikimaailmassa uskonut, kun siivosin juoppoisäni sotkuja, että joutuisin itse taistelemaan viinan pirulaista vastaan. Ainoa, joka voisi meidän suvusta "takoa" järkeä mun päähän on kuollut....

Ei sitä geeniä sulta järkeä takomalla kukaan pois vie. Kyllä se sairaus pitää hoitaa jokaisen ihan ite.

Niin kai mie yritänkin, mutta mulla on kai liian ymmärtäväiset läheiset.....Tämä edesmennyt vain oli jonkinlainen tukiverkko minulle. Sen edessä ei viittiny törttöillä....

 

Mä haluaisin kuulla yhdenkin tarinan alkkisvanhemman lapsista, joihin juominen EI olisi vaikuttanut -ja ratkaisevasti.

minun isä oli ja on juoppo mutta ei se mun elämään ole muuten vaikuttanut kuin sen että vanhempien eron jälkeen se ei halunnut pitää minuun yhteyttä (koska asuin vielä kotona) mutta vanhempiin siskoihini piti ja nykyään on tämän takia yhdentekevä mulle. Mutta ei se mitään traumoja ole jättänyt... Ainoastaan sen että miehelle olen sanonu et jos kuppi alkaa maistua liikaa niin tuolla on ovi, eli mies on varoituksen saanut jo etukäteen että jatkossa en samassa asunnossa asu juopon kanssa...

Hienoa, että siä oot pystynyt ottamaan asian noinpäin :flower:

 

näistä alkkisten jutuista huomaa aina, että "ymmärtäväiset" läheiset tekevät todellakin vaan hallaa eivätkä auta tai tue niinku nämä väittää.. tai he tukevat kyl sitä sairautta..

kaikki vaan silittelee päätä ja kertoo miten ymmärtää niin alkoholistit käyttää sitä hyväkseen ja voivat huoletta jatkaa tyhmää toimintaansa..

 

Mun isä oli alkoholisti mutta silti ihana ja lämmin isä. turvattomuutta tuo juominen aiheutti jonkin verran, mutta isäni oli silti lämmin ja läsnäoleva isä. pelailtiin ja leikittiin paljon ja sain rakkautta, halauksia ja syliä. äitini sen sijaan ei juonut, mutta oli aina töissä, "kylmä" ja lyttäsi itsetuntoni. En ole katkera isälleni, en ole koskaan ollut. Äidilleni olen.

 

näistä alkkisten jutuista huomaa aina, että "ymmärtäväiset" läheiset tekevät todellakin vaan hallaa eivätkä auta tai tue niinku nämä väittää.. tai he tukevat kyl sitä sairautta..

kaikki vaan silittelee päätä ja kertoo miten ymmärtää niin alkoholistit käyttää sitä hyväkseen ja voivat huoletta jatkaa tyhmää toimintaansa..

Ehkä joillain ja joillain ei. En esim ole omaa äitiäni nähnyt 3 vuoteen tuosta syystä. Vielä joskus puhun puhelimessa mutta siihen se on vielä jäänyt ja yksin en edes suostuisi menemään hänen luokseen.

 

Mun isä oli alkoholisti mutta silti ihana ja lämmin isä. turvattomuutta tuo juominen aiheutti jonkin verran, mutta isäni oli silti lämmin ja läsnäoleva isä. pelailtiin ja leikittiin paljon ja sain rakkautta, halauksia ja syliä. äitini sen sijaan ei juonut, mutta oli aina töissä, "kylmä" ja lyttäsi itsetuntoni. En ole katkera isälleni, en ole koskaan ollut. Äidilleni olen.

Äitisi oli ns. mahdollistaja, alkkiksella on aina sellainen, se joka kantaa vastuun ja joka päätyy itsetuhoon; on loukkaantunut, vihainen, pelokas, sekava ja ennenkaikkea katkera marttyyri.

 

En millään pahalla, mut se voi olla, et miehes sairastuu sit vuorostaan, jos ja kun sinä parannut..

 

En millään pahalla, mut se voi olla, et miehes sairastuu sit vuorostaan, jos ja kun sinä parannut..

No toivotaan ja uskotaan, ettei niin käy

 

Mun isä oli alkoholisti mutta silti ihana ja lämmin isä. turvattomuutta tuo juominen aiheutti jonkin verran, mutta isäni oli silti lämmin ja läsnäoleva isä. pelailtiin ja leikittiin paljon ja sain rakkautta, halauksia ja syliä. äitini sen sijaan ei juonut, mutta oli aina töissä, "kylmä" ja lyttäsi itsetuntoni. En ole katkera isälleni, en ole koskaan ollut. Äidilleni olen.

Äitisi oli ns. mahdollistaja, alkkiksella on aina sellainen, se joka kantaa vastuun ja joka päätyy itsetuhoon; on loukkaantunut, vihainen, pelokas, sekava ja ennenkaikkea katkera marttyyri.

juu, on ollut kaikkea noita ja myös väkivaltainen lopulta minua kohtaan. erosivat lopulta. silti lapsille isä oli aina hyvä ja lämmin.

 

En millään pahalla, mut se voi olla, et miehes sairastuu sit vuorostaan, jos ja kun sinä parannut..

No toivotaan ja uskotaan, ettei niin käy

Alkoholistin läheisenä mun on pakko sanoa, että valitettavasti olet väärässä. Molemmat olette sairaita jo; tunne-elämältään terve ihminen ei ikinä eikä missään olosuhteissa jää alkoholistin mahdollsitajaksi.

 

En millään pahalla, mut se voi olla, et miehes sairastuu sit vuorostaan, jos ja kun sinä parannut..

No toivotaan ja uskotaan, ettei niin käy

Alkoholistin läheisenä mun on pakko sanoa, että valitettavasti olet väärässä. Molemmat olette sairaita jo; tunne-elämältään terve ihminen ei ikinä eikä missään olosuhteissa jää alkoholistin mahdollsitajaksi.

No alkoholistin läheisenä voin sanoa sen, että joissakin tapauksissa toimii se, kun jaksaa uskoa toisen tulevaan raittiuteen, vaikka hetkeksi antaakin toiselle periksi
Mieheni on kyllä tunne-elämältään täysin terve :xmas: