mä olen alkoholisti perheen lapsi, mun vanhemmat ja sisarukset ovat alkoholisteja, en ole raivoraitis minäkään, juon 3-4 kertaa VUODESSA, mutta en ikinä lasten nähden,ja meiltä ei löydy muuta alkoholia kotoa kuin valkoviinipullo jonka sain 40 vee lahjaksi, yhä korkkaamaton...enkä ikinä mene lasten kanssa juhliin joissa on aikuisille esim. boolia. Esim, just viime viikonloppuna jätin menemättä vanhempieni 50 vuotis hääpäiville, koska lapsiani en vie mihinkään viinajuhliin, lapset on tärkemmät mulle kuin jotkut viinapippalot, vaikka olisi miten isot juhlat tahansa kyseessä....mä olen hirvee tiukkapipo mä tiedän sen.
Mun isä ei ollut väkivaltainen, mutta möykkäs ja ajoi meidät pelkällä huutamisella yöksi ulos, myös pakkasella, aina kyllä löyty joku sukulainen joka armahti. Ruokaakin jouduttiin kerjäämään joskus kun äidillä ei ollut tuloja ja ukko joi palkka rahat, sen aikuinen sossu sanoi vaan äidille "kyllä miehen pitää elättää", äiti sairastu mieleltään siinä sivussa jonka seurauksena mä kannan kuolemaani asti arpia ympäri kroppaani...myöhemmin äitinikin alkoi juoda, ja on itse asiassa tänään pahempi alkkis kuin isä on koskaan ollutkaan, ei edes kauppaan pääse ilman että menee baarin kautta, ja eläkepäivänä on kiire viinakauppaan.
Kun mä olin jo teini kun mutsi alkoi ryypätä se ahdisti mua todella paljon, se ahdistus ja kaikki se epävarmuus mitä isän alkoholismi toi elämään on syy miksi mun lapset ei koskaan mua näe humalassa, mä en tykännyt katsella omia vanhempiani kun ne oli kännissä, eikä mulla ole mitään syytä olettaa että munkaan lapset tykkäisi katsella mua kännissä tai ylipäätään ollenkaan aikuisten känni örvellystä.
Mulle se että olen halunnut tarjota lapsilleni paremman elämän kun ite sain on ollut riittävän hyvä syy olla juomatta.
