Olen alkoholisti, saa kysyä mitä haluaa

Sillon ku viimeks vastasin sun avauksees, et myontanyt olevas alkoholisti =) Etta milloin sa tajusit olevas alkoholisti? Milloin myonsit sen muille?

Ja mielenterveysongelmat EIVAT parane juomalla =) Sitten kun on ollut 6 kk juomatta (lue: taysin tipattomana) voi ehka saada paremman kuvan omasta mielenterveydellisesta tilastaan. Sita ennen se on viinan varittama ja vaaristama.

 

"Miä taas luulen, et suurin tuki tulee niiltä, jotka on nähnyt, mitä pahimmista pahin alkoholismi on,tai muuten vaan ymmärtäävät asian."

Ja kuitenkin tässä ketjussa ovat kirjoitelleet alkoholistien lapset tai vaimot, joilla varmasti on tietoa asiasta...ja vänkäät heille vastaan tai vähättelet heidän tietämystään. He ovat nähneet alkoholistin ja eläneet heidän kanssaan, luulisi tietoa olevan. Tuntuu, että mitä "raakeemman" kuvan joku tuo alkoholismista esille (vaikka isä joi ja ryyppäsi ja pieksi lapsetkin), sitä enemmän sä painotat, että ei meillä tuollaista kyllä, sulla vaan kävi huono mäihä, ei mun mies, ei mun se ja tää, mulla on ihan eri tilanne.

Ja mitä tuo "muuten vaan ymmärtävät asian" tarkoittaa? Ihminen, jolla ei ole mikään lähempää kosketusta alkoholismiin voi sanoa vaan tsemppiä tsemppiä, tottakai he voivat antaa sulle "tukea", haleja, kiitoksia kun nyt olet rehellinen. He eivät välttämättä edes tajua, missä jamassa sä olet. Ja heiltä sä saat parhaimman tuen? Kyllä varmasti.

Enkä tajua tätä sun rohkeuden ylistystä. Miten vaikeaa on kirjoittaa anonyyminä nettifoorumille olevansa alkoholisti? Harva varmaan tietää, kuka sä oikesti edes olet. Mäkin voin tässä tunnustaa olevani narkomaani, huh olinpa rohkea, kukaan ei edes tiedä kuka olen. Toki se on positiivista, että sanoo olevansa alkoholisti, mutta jos se ei tuota tulosta raitistumisen suhteen, niin mitä väliä. Jos sitten elää 20 vuotta tiedostaen olevansa alkoholisti, niin mitä tää tunnustaminen on auttanut?

 

lääkitys ja viina , ei hyvä yhdistelmä !? vai mitä ?

 

Miksi sä teet näitä avauksia, joissa hehkutat alkoholismiasi ja kuitenkin vaan kiellät, kiertelet ja puolustelet? Jos olet alkoholisti, vaihtoehtosi on hiekkahoito haudan pohjassa tai nöyrtyminen sen tosiasian edessä, että viina on sinua vahvempi. Myötätuntoa et saa kun niiltä, jotka ei sairaudesta nimeltä alkoholismi mitään tiedä. Sen jo tiedät itsekin, että kukaan muu ei sinua paranna, ei ole lääkettä eikä taikanappia joka sinut paranntaa.
Jos haluat parantua, haet hoitoa alkoholismiisi, et sen seurauksiin, masennuksiin ja persoonallisuushäiriöihin sun muihin häröihin, kaikilla alkoholisteilla niitä on. Jos haluat parantua, haet hoitoa alkoholismiin, et kuntoutusta alkoholistille.
Jos haluat parantua, loeptat tämän paskan jauhamisen ja säälin kerjäämisen täällä, kohtaat totuuden ja sen mitä teet miehellesi ja pojallesi ja pelastat itsesi tai sitten vaan jatkat sen odottamista, että lääkkeet parantaa sut ja päädyt ennenaikaiseen hautaan.
Tyypillinen alkoholisti: ahdistunut, syyllisyydentuntoinen, häpeää, sekasortoinen, vihainen, pelokas, tuskainen joka kieltää tilansa, syyttää siitä muita, valehtelee, on kriittinen ja käyttäytyy kaikintavoin epäloogisesti ja mielettömästi.

Niimpä. Mun kummisetä makaa haudassa alkoholismin seurauksena ja nyt aikuiset lapset kantavat seurauksia siitä kasvukodista vaikka äiti olikin raitis ja aivan kykenevä huoltaja. Se vaan vaikuttaa koko perheeseen ja lapsikin tajuaa enemmän mitä osaa ilmaista.

 

mitä lääkkeitä sulla,samperi, on nyt tai on ollut käytössä tuohon ahdistukseen?luin ketjua ja sulla on tosi samanlaisia onkelmia kuin minulla: paniikkihäiriö ja ahdistus.tiiän hyvin miten paljon ne estää elämää. : /

 

mä arvosta että sanot sen ääneen! mun oma isä ei ikinä tunnustanut sitä ja kuoli alkoholin takia helmikuussa, ikävä on! toista vaan ei voi auttaa jos ei tiedä olevan alkoholisti!

 

IhmettelenVaan:

"Miä taas luulen, et suurin tuki tulee niiltä, jotka on nähnyt, mitä pahimmista pahin alkoholismi on,tai muuten vaan ymmärtäävät asian."

Ja kuitenkin tässä ketjussa ovat kirjoitelleet alkoholistien lapset tai vaimot, joilla varmasti on tietoa asiasta...ja vänkäät heille vastaan tai vähättelet heidän tietämystään. He ovat nähneet alkoholistin ja eläneet heidän kanssaan, luulisi tietoa olevan. Tuntuu, että mitä "raakeemman" kuvan joku tuo alkoholismista esille (vaikka isä joi ja ryyppäsi ja pieksi lapsetkin), sitä enemmän sä painotat, että ei meillä tuollaista kyllä, sulla vaan kävi huono mäihä, ei mun mies, ei mun se ja tää, mulla on ihan eri tilanne.

Ja mitä tuo "muuten vaan ymmärtävät asian" tarkoittaa? Ihminen, jolla ei ole mikään lähempää kosketusta alkoholismiin voi sanoa vaan tsemppiä tsemppiä, tottakai he voivat antaa sulle "tukea", haleja, kiitoksia kun nyt olet rehellinen. He eivät välttämättä edes tajua, missä jamassa sä olet. Ja heiltä sä saat parhaimman tuen? Kyllä varmasti.

Enkä tajua tätä sun rohkeuden ylistystä. Miten vaikeaa on kirjoittaa anonyyminä nettifoorumille olevansa alkoholisti? Harva varmaan tietää, kuka sä oikesti edes olet. Mäkin voin tässä tunnustaa olevani narkomaani, huh olinpa rohkea, kukaan ei edes tiedä kuka olen. Toki se on positiivista, että sanoo olevansa alkoholisti, mutta jos se ei tuota tulosta raitistumisen suhteen, niin mitä väliä. Jos sitten elää 20 vuotta tiedostaen olevansa alkoholisti, niin mitä tää tunnustaminen on auttanut?

Just näin!!!

 

En ymmärrä miksi sinun mies juottaa sua. Mitä se siitä saa?

 

Alkoholismi on sairaus mistä ei voi parantue ellei tunnusta omaa sairauttaan. Nyt kun aloittaja on myöntänyt olevansa alkoholisti on tie paranemiseen avoinna. Kehoittaisin reippaasti ottamaan yhteyttä paikkakuntasi AA:han. Siellä ei jaotella ihmisiä tai muutenkaan tuomita vaan jokainen on tervetullut. Joskus vertaistuki voi olla uskomattoman kannustavaa ja positiiviset esimerkit auttavat itseäänkin lopettamaan/pysymään kuivilla.
Oletko miettinyt, että kertoisit lääkärille alkoholin liikakäytöstäsi? Hän voisi antaa lähetteen katkaisuhoitoon mistä saisi paremmat eväät loppuelämälle.
Kaikki lähtee kuitenkin itsestäsi, haluatko parantua vai et. Toivottavasti valitset sen pareman vaihtoehdon :flower:

 

Ja saa ollakin! Jokainen askel eteenpäin on lähempänä paranemista. Välillä tulee takapakkia, mutta jos itse haluat, kyllä selviät, ihan varmasti! Kaikkein tärkein askel on se asian myöntäminen ja aktiivinen yritys paranemiseen. Yleensä sanotaan, että alkoholisti on aina alkoholisti, mutta ei se ihan niin mene - yllättävän moni alkoholisti paranee - ainakin sille asteelle, ettei siitä enää ole itselle tai muille haittaa.

Muutamia mieleen tulevia asioita: älä juo salaa. Ilmeisesti et niin teekään? Toiseksi, jos et pysty vähentämään riittävästi, tehkää miehen kanssa järjestelyjä, jotta alkoholi haittaisi mahdollisimman vähän lapsen elämää. Lähdet vaikka muualle siinä vaiheessa, kun humalan huomaa ja lapsi on hereillä. Siinäkin voisi olla alkuun tavoitetta, että lapsen hereilläoloaikana et olisi humalassa, vaikka et selvä voisi ollakaan koko aikaa.

En tunne sinua, mutta toivon sydämestäni, että toivut tuosta :heart:.

Joo, en juo salaa. Ja miehen kanssa suunitellaan aina miun juomisia. Eli tehdään sopimuksia, että oon vaikka sen ja sen päivän sit raittiina. Ja niissä yleensä pysytään
Lapsi ei minua humalassa näe koskaan, onneksi

Tiedätkö samperi, ei toi toimi noin. Sun miehen pitää olla tiukempi, lapsenne takia.
Toihan on ihan pelkkää päänsilittelyä mieheltäsi, ei apua ongelmaasi.

 

en jaksanut lukea kun puol ekasta sivusta, niin en tiedä joko tätä kysyttiin: onko niin ettet pysty lopettamaan, jos juot yhden? Niin että siitä yhdestä alkaa järjetön pakkomielle saada lisää?

Pystyn juomaan myös vain sen yhden
Harvemmin vaan mulla on ainoastaan yksi varattuna

MIKSI SÄ SITTEN VARAAT USEAMMAN KUIN SE YKSI?

 

En tiedä onko kysytty,mutta mitä ajattelet siitä jos sukupolvien kierre jatkuu ja lapsestasi tulee alkoholisti?
Mitä pitäisi tapahtua,että tekisit KAIKKESI,että lopettaisit juomisen?

Siis näillä geeneillä pojasta luultavasti tuleekin alkoholisti :ashamed: Toivottavasti ei..
No jos joku laittas aseen miehen tai pojan ohimolle ja joutuisin heistä tai viinasta valitsemaan, niin siihen loppus juominen

Niin no, se ase on jo poikasi ohimolla. Haluatko todella lapsellesi samaa paskaa missä itse jo olet? :/

 

En tiedä onko kysytty,mutta mitä ajattelet siitä jos sukupolvien kierre jatkuu ja lapsestasi tulee alkoholisti?
Mitä pitäisi tapahtua,että tekisit KAIKKESI,että lopettaisit juomisen?

Siis näillä geeneillä pojasta luultavasti tuleekin alkoholisti :ashamed: Toivottavasti ei..
No jos joku laittas aseen miehen tai pojan ohimolle ja joutuisin heistä tai viinasta valitsemaan, niin siihen loppus juominen

Niin no, se ase on jo pikasi ohimolla. Haluatko todella lapsellesi samaa paskaa missä itse jo olet? :/

Vitun itsekästä. Itse muistan alkoholinhuuruisen lapsuuteni ja olen katkera vieläkin. Isäni toikkaroi vähän väliä änkyräkännissä ja äiti oli juonut "vain pari", mutta ihan yhtä selvästi sen huomas siitäkin. Lapsi kyllä näkee et oot juonut vaik et omasta mielestä humalassa oliskaan. Joku roti saatana.
Vittuako teet lapsia jos pilaat niiden lapsuusmuistot tissuttelemalla?!

 

Idiootti mikä idiootti.
Kaikki alkoholistit, jotka ei ees yritä parantua, joutaa viedä saunan taa ja niskalaukaus varmistus. Varsinkin kun siihen paskaan on sotkettu jo lapsikin |O

 

Meillä on äiti vetäny viinaa niin kauan kun minä muistan.. (muutettiin kun olin melkein 3 vuotta ja muistan kovin selvästi miten äiti rummutti minun huoneen ikkunaa päästäkseen sisään kun isä ei päästäny ja voin sanoa että jopa pieni sen muistaa!!)
En edes viitsi kertoa kaikkea koska en ole valmis niistä puhumaan. Mutta kerron vaan että jo muutaman sidukan jälkeen pienikin huomaa millon vanhemmat ovat juoneet! Silti en äitiäni vaihtais pois, ne selvät päivät olivat ihania ja sen häneltä olen oppinut että viinan kanssa en itse läträä.. Varsinkaan kun itsellä on pienityttö nyt.

 

Se on muiden helppoa sanoa, että lopeta se juominen. Niille jotka eivat ole alkoholisteja,niin se juomisen lopettaminen on helppoa.Mutta minkäs teet,kun riippuvuus on vahva. Sinullekaan ei elämä ole mitään ruusuilla tanssimista ollut, ei se kumma ole, että pulloon on halu hukkua. Se varmasti tuntuu helpoimmalta tavalta saada apua pahaan oloonsa.

Lapsesi tilanne silti huolestuttaa. Jos et pysty/halua lopettaa juomistasi, niin hakisitko apua lapsellesi? Tukiperhettä tai jotain. Ennenkuin ihminen pystyy pitämään huolta toisista, niin hänen pitäisi pystyä pitämään huoli itsestään.

 

Voi sua :hug: En osaa sanoa sulle mitään psykologin sanoja, mutta sydämestäni toivon että saat otettua itseäsi niskasta kiinni ja saat pistettyä asiat uuteen tärkeysjärjestykseen. Lapsesi vuoksi.

Onko muuten miehesi käynyt puhumassa asiasta sun terapeuttis/muiden ihmisten kanssa? Tiedätkö miehesi todellisen (lue rehellisen) mielipiteen sun tämänhetkisestä tilasta?

 

Olen itse raitis alkoholisti. Juovana aikana lapseni olivat alta kymmenen molemmat, pahimmat kaksi vuotta 5-7- 9 -11 vuotiaat. Voin sanoa ihan omasta takaa ja lukuisten keskustelujemme kautta että lapset kyllä huomasivat jos olin juonut yhdenkin siiderin, lasin viiniä tai ihan mitä vain. He huomasivat ihan heti minussa tapahtuvan muutoksen.
Elämämme oli kulissien ylläpitämää "normaalia" elämää. koti kunnossa, paljon sosiaalista elämää (viikonloppuisin usein perhetuttuja viettämässä "mukavaa "iltaa tietysti alkoholin kera) Kuitenkin koska olen alkoholisti, sairaus eteni ja itselleen keksi mitä ihmellisimpiä syitä etta saa juoda, vika oli aina muissa: miehessä, lapsuudessa, masennuksessa, isättömyydessä jne jne... kaikessa muussa muttei itsessäni. Lapset alkoivat voida huonosti. Tein työt ja hoidin kodin, mutten ollut koskaan henkisesti läsnä. mies sairastui mukana ja alkoi pitää kaikkea "normaalina", Luojan kiitos hän ei kuitenkaan koskaan mahdollistanut tietoisesti juomistani. Kun ongelma paheni hän ensimmäisenä alkoi hakea apuja ja asetti vaihtoehdot. Noihin vaihtoehtoihin ei kuulunut juomisen jatkuminen. Hän tuki raitistumispäätöstäni ja hoitoonlähtöä, itse tein ratkaisun joka vaati aitoa nöyryyttä ja asian myöntämistä. Meillä ei olisi tullut kysymykseenkään että tilanne olisi jatkunut yhtään pidemmälle, tajusin sen myös itse.
Olin sairas ja itsekäs ja oli helpottavaa saada sairauteen vertaistukea ja ottaa vastuu omasta toipumisestaan. Siihen loppui itsesäälissä rypeminen ja syiden hakemninen muista.
Tänään osaan olla jopa kiitollinen alkoholismistani koska samalla kun sain toipua sain tutustua siihen kuka todella olen. Ei se helppoa aina ollut, mutta raittiina elämä on niin paljon mielekkäämpää etten näe omalla kohdallani muita vaihtoehtoja. Monia vuosia on kulunut tuosta päätöksestä ja tänään saan elää raitista elämää, ilman alkoholia tai mitään muitakaan keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä (ne on alkoholistelle samaa kuin viina.) Ensisijainen kiitos kuuluu miehelleni ja Minnesota-hoidolle

 

En mä ehdi tätä ketjua kahlia läpi, mutta sanon vaan, että se on se ihmisen OMA TAHTO, mikä ottaa sen eka askeleen. Ei auta saarnata, mitä alkoholisti tekee esim. lapsilleen kun sitä pulloaan availee.... SE ON PIRULLINEN sairaus (jos se siis sairaudeksi tässä luettaneen). Harva alkoholisti myöntää alkoholisminsa. Se myöntäminen on eka, hyvä askel. Mutta jos EI ole tahtoa lopettaa, se yksinään ei vie mihinkään. Jos ei ole tarpeeksi pohjalla, se alholismin tie jatkuu. Joillain se jatkuu ikävä kyllä niin kauan, etteivät ehdi lopettaa, alkoholi lopettaa heidän ensin.

Samperille sitä todellista lopettamisen tahtoa toivottelen. Saarnaamaan mä en ala, mikäs mä siihen olen. Tai kukaan meistä. Eikä saarnoja tarvitakaan. :wave:

 

En mä ehdi tätä ketjua kahlia läpi, miutta sanon vaan, että se on se ihmisen OMA TAHTO, mikä ottaa sen eka askeleen. Ei auta saarnata, mitä alkoholisti tekee esim. lapsilleen kun sitä pulloaan availee.... SE ON PIRULLINEN sairaus (jos se siis sairaudeksi tässä luettaneen). Harva alkoholisti myöntää alkoholisminsa. Se myöntäminen on eka, hyvä askel. Mutta jos EI ole tahtoa lopettaa, se yksinään ei vie mihinkään. Jos ei ole tarpeeksi pohjalla, se alholismin tie jatkuu. Joillain se jatkuu ikävä kyllä niin kauan, etteivät ehdi lopettaa, alkoholi lopettaa heidän ensin.

Samperille sitä todellista lopettamisen tahtoa toivottelen. Saarnaamaan mä en ala, mikäs mä siihen olen. Tai kukaan meistä. Eikä saarnoja tarvitakaan. :wave:

Sydämeeni koskee se, että on olemassa ihmisiä, joilla viina menee lasten ohi. Siksi minäkin täällä olen saarnannut.
Se tappaa lapsen hitaasti sisältäpäin.

 

[quote="Kaffepaussi
Lainasin lähinnä LisaMarieta, (mut hänel olikin visiin alkohlistimies, eikä isä) kun hänellä tuntuu olevan niin jyrkkä käsitys alkoholismista. Siinäkin sairaudessa on eri vaiheet, jolloin hoito tehoaa eri tavalla.

Eri vaiheet on meilläkin koettu. LisaMarien kommentit ovat hyvin järkeenkäypiä, jos ne tuntuvat jyrkiltä, lukijalla ei ole pienintäkään käsitystä alkoholismista. Hoito joka tehoaa vain ja ainoastaan on täysraittius johon päästään lääkkeettömällä hoidolla joka edellyttää sairaalta täyttä rehellisyyttä ja nöyrtymistä. Muunmuassa.

[/quote]

Tuosta olen eri mieltä. Teillä on kokemus vaikea-asteisesta alkoholismista ellei jopa rappioalkoholismista. En usko - enhän tiedä varmasti - mutta epäilen, ettei samperi vielä ole ihan siinä sairauden vaiheessa.

Teillä, jotka olette kokeneet nuo vaikeat asteet elämässänne jollain tavalla, on tarve vähätellä meidän "pikkujuoppojen" ongelmaa. Me olemme riippuvaisia alkoholista ja se vaikuttaa negatiivisesti eri tavoin elämäämme, emmekä pääse siitä pelkällä tahdonvoimalla eroon. Kyllä meillä silloin on ongelma, joka täytyy hoitaa. Alkoholistiksi en ole itseäni kutsunut. Mutta ajatus siitä, että olen sinne ajautumassa pelotti niin paljon, että hain apua ajoissa. En tiedä vielä miten tulee käymään, pystynkö ikinä kohtuukäyttöön vai onko pakko valita raittius. Sen näkee tämän 3 kk hoidon jälkeen.

Enkä laisinkaan vähättele teidän kokemuksia, on varmasti ihan hirveää joutua kokemaan sellaista.

 

Ei ole olemassa "vain pikkujuoppoja" tai hiukan enenmmä juoppoja. On vain olemassa alkoholisti, jonka sairaus etenee koko ajan. Alkoholismista toipuakseen (sairaus ei parane koskaan) ihminen tarvitsee oman pohjansa. Tätä pohjaa ei tule kenenkään vähätellä, jonkun pohja voi olla toiselle vasta alku. Osalla se pohja on hauta. Se mihin ihminen herää ja myöntää tilansa on kovin yksilöllistä.
Moni myöntää kyllä itsekseen ongelmansa, muttei ole vielä valmis nöyrtymään kokonaan sairauden edessä. Silloin jopa väläyttelee mielessään kohtuukäytön mahdollisuutta. Se ei kuitenkaan ole alkoholistilla mahdollista.

 

Alkoholismia ei mitata juodun viinan määrällä. Suurkuluttaja ja alkoholisti on eri asia. Suurkuluttaja juo, koska se nyt vaan on kivaa, ehkä kuuluu elämäntapaan tms. Suiis jossain elämänvaiheessa (itekkin olen ollu sellainen). Alkoholisti tarvii AINA hoidon. Suurkuluttaja lopettaa kun tulee elämänvaiheeseen, johon viina ei enää sovi.

Sori, mut miä oon täysin erimieltä asiasta

Et ole jäävi sanomaan, ku olet itse alkoholisti.

 

Alkoholismi satuttaa yleensä eniten juuri niitä läheisiä! Monessa jutussa on sanottu, että alkoholisti sairastuttaa 7 ihmistä ympäriltään..

surullista vaan että ne juovat ihmiset ei tajua, miten satuttavat niitä läheisiään!

juuri tänään olin taas kiitollinen, ettei mun tarvitse enää katsoa joka päivä kun isä juo...

 

yksinkertaisesti olet juomatta vaikka olis kuinka vaikeeta alkuun.. ihmisen on vaan osattava pitää himot kurissa. tupakoinnin voi lopettaa jos vain HALUAA, syömishäiriöinen voi oppia syömään oikein jos vaan HALUAA! vaikeaa se tottakai tulee olemaan mut silti omasta päätöksestä vaan kiinni..

Muttakun ei vielä halua tarpeeksi..

Kiitos samperi tästä ketjusta, ihailen rohkeuttasi sanoa tuo. Myös mä juon, oikeestaan joka ilta, humalaan en juuri mene, nyt toinen olut.
Tiedän myös että pitäisi lopettaa/vähentää mutta se ei vain onnistu.
Viikko ilman on jo hyvä saavutus mutta siihen pääsen harvoin.