odotus ja ero

Onko täällä muita eronneita odottajia? Meillä on syksyllä tulossa vauva ja minusta tuntuu että ero ei enää ole kaukana. Minulla on mennyt hermot kun en saa yhtään tukea mieheltäni ja pelottaa että joka tapauksessa joudun hoitamaan vauvan yksin, olin miehen kanssa tai en.
Onko näkemyksiä, kannattaako vauvan takia yrittää yhdessä vai pärjääkö yksinki? yksin jääminenkin pelottaa.

 

:wave: mies otti ja lähti kun olin rv 24,suhteessa kaikki suht hyvin(mielestäni)..just oltiin muutettu yhteiseen asuntoon ja sit se oli viikon hiljanen ja sit ykspäivä sano ettei tiiä mitä haluu ja lähti.olin ihan #&%?$!* pari kuukautta mutta nyt rv 37 menossa ja alan jo tottua tähän ilman miestä oloon.ei tää siis ainakaan nyt oo yhtään niin kauheeta ku olin kuvitellu.välillä jopa ajattelen etten tähän ees miestä ottas mutta saapi nähä.tuntuu että miehen pää meni tästä raskaudesta aika sekasin,kun on hänelle eka lapsi.ollaan kyllä oltu yhteydessä ja mies on lupautunut ottamaan kanssa lapsesta vastuuta mutta senhän sitten näkee kun vauva syntyy.toivottavasti nyt kaikki menee hyvin.

miksi teillä menee huonosti?

 

Mulla oli viime raskaudessa samanlaisia mietteitä. Siitä on nyt kyllä jo 10vuotta aikaa.. No, silloin päätin jäädä vauvan takia. Halusin kovasti antaa vauvalle (ja meillekin) edes mahdollisuuden olla perhe, johon kuuluu isä ja äiti.

Vauva-aika oli sitten aika rankkaa. Mieheltä en saanut kauheasti tukea vauvan hoidossa - enkä missään muussakaan asiassa. Mutta jotenkin asiat sitten muuttuivat pikku-hiljaa paremmaksi ja mieskin alkoi osallistua.

Että tänään voin sanoa, että oli ihan onni, etten silloin luovuttanut ja lähtenyt. Mies on nykyään oikein huolehtiva isä.

Voimia ja jaksamista sinulle! Halusin vaan tällä tarinallani sanoa, että asiat voivat hyvinkin muuttua parempaan suuntaan. Jotkut miehet tapaavat kasvaa isäksi aika hidasta tahtia.

 

mä oon ollu alusta asti yksin ja hyvin pärjää niinkin. mulla on kyllä ollu helppo lapsi, koliikkivauvan kanssa ois voinu olla kovilla. mut eikös se niin oo et ei meille anneta enempää kun kestetää. voimia ja kyllä sä pärjäät!

 

No minulla ei tästä kokemuksia ole, mutta ajattelisin niin, että kannattaa yrittää viimeiseen asti, odotusaikana kun ei kummankaan (varsinkaan naisen) aivot käy ihan täysillä!

Mutta ei kyllä mielestäni ihan väkisinkään pidä (edes lapsen takia) yrittää olla yhdessä jos se vain tuntuu pahalta, eikä yhteistä HYVÄÄ tulevaisuutta näytä olevan...

Ja kuten moni on jo vastannutkin, kyllähän yh:tkin pärjää ja joskus jopa paremmin kuin pariskunnat!

Voimia sinulle :hug:

 

Minä olen miettinytkin sitä että onko tämä eron ajatteleminen jotain raskauden tuomaa järjen sumentamista.
Huonosti meillä, tai ainakin minulla menee siinä mielessä että joudun yksin tekemään kaikki kotityöt. siivoukset, tiskit ja koiran ulkoilutukset jää minun kontolle kun mies tekee pitkää päivää töissä. Minut saa väsymään töissä jo ihan ne 8 tunnin päivätkin ja sitten mies sanoo ettei kotona oo kiva olla ku on tiskit pöydällä tms.. Pelkään että tilanne vain pahenee vauvan myötä. tuntuu että samat työt tekisin jos olisin yksin, en vain olisi sidottuna keneenkään.
kaipaisin todella vain läheisyyttä ja hyväksyntää. mies taas seksiä. mut tuo kai voi olla ihan normaali kuvio odottavilla pareilla..
tosi paljon pelottaa vaan yksin olossa se taloudellinen puoli. työsuhde loppuu siihen kun jään äitiyslomalle, enkä samaan paikkaan enään sen jälkeen haluaisikaan. Olen toivonut että äitiysloman jälkeen voisin jäädä vähäksi aikaa vielä hoitovapaalle ja toivottavasti valmistua opinnoistani..

Hyvä kuulla että muutkin on pärjänny. en rehellisesti sanottuna oo ikinä ajatellu että minusta olisi mihinkään uusperhe-elämään, mutta kai se on pakko jos jonkun kanssa haluaa olla ja tämä suhde kariutuu.. Mutta.. olen puhunut miehelleni siitä että minulla on tässä pinna aika kireällä. toivottavasti ymmärtää että olen tosissani.

 

tuonko takia mietit eroa??

Meinaatko että olet ainut nainen joka on raskaana ja tekee melkein kaikki kotityöt yksikseen? Tuskin.

Jos ottaa päähän ni kerro se miehellesi. kyllä tilanne usein sillä muuttuu.

Itsekin tein paljon töiden päälle kotihommia vaikka olin kuinka väsynyt mutta kivempi se on itsenkin olla puhtaassa ja siistissä kodissa. eikös juu?

Ja muista se että miehet on miehiä.

Eli unohda ero juttu jos noi niitä syitä on.

 

No eipä huonossa parisuhteessa kannata olla vaan sen takia että yhteinen lapsi on tulossa.

Apua saa yksinhuoltajana kun sitä vain hakee. Itse odotin ykköstä yksin(v.2004) ja nyt kakkosta. Ja hyvin on mennyt, toki on raskaampaa kun että mies olis hoitoapuna, mutta hyvin ollaan pärjätty. Tukiverkosto vaan kuntoon odotusaikana niin kaikki hoituu

 

ei voi kyllä muuta sanoa ku ihmettelen ihmisten nykyajan moraalia.. erota nyt tyyliin sen takia kun mies ei tiskaa... Eiköhän tuohon ole järkevämpi vaan tehdä niin että nostat itekkin jalat pöydälle ja sanot että et jaksa ja jos haluaa olla siistissä niin siivotkoon!! :kieh: Ei sitä joka pikku mutkan takia erota, asioita pitää pystyä puntaroimaan yhdessä! Kumpikin kasvaa ja aikuistuu vuosien myötä jolloin asiat voivat olla jo erilailla. Voimia kuitenkin sinulle.. :hug:

 

Kyllä mäkin sanoisin, että anna nyt vaan ajan kulua ja näyttää miten suhde kehittyy raskauden ja lapsen myötä. Kotityöt nyt yleensäkin tuppaa pakkautumaan naiselle, mutta miehelle ei ole mitään syytä olla vihjaamatta että voisi hieman auttaa jos tuntuu, ettei itse jaksa.
Nuokin tosin on vaan tollasia mitättömiä kompromissi-kysymyksiä. Kyllä minä ainakin jaksaisin ja jatkaisin, jos ei muita ongelmia olisi näkyvissä. Nykyajan ihmiset eroaa muutenkin liian helposti, se luovuttaminen kun on helpompaa.

Mutta sitten taas näin raskaana ollessa mietin itsekin jossain vaiheessa miehen halukkuutta kantaa vastuuta sun muuta, ja mietin pitäisikö erota. Liekö tuollaiset mietokset sitten ihan hormoneistakin kiinni

Ja kyllä mä ihan mielelläni siivoaisin ja tiskaisin, jos mies antaisi ja fyysisesti ei tuottaisi ongelmia rehkiä imurin kanssa :/ Sen jälkeen kun täällä alkoi kroppa pettämään ja supparit riivaamaan, niin mies on kasannnut kaikki kotityöt töidensä lisäksi harteilleen :ashamed:

Mutta pyhänä suunnitelmana on lapsen syntymän jälkeen korvata asiaa miehelle, tavalla taikka toisella :heart:

 

täällä kans yks yksin odottaja. Ero päätös ei kylläkään mun vaan ex:n. Ilmotti tyynen rauhallisesti viikolla 20 että ei haluakkaan tätä lasta!
Joten näin meillä.
Ja joo kyllä olen vielläkin katkera ja vihanen ex:lle et tommosen tempun teki, mut elämä jatkuu!!