Heippa taas!
Viikkoja olis tasan 23. Olo on kun virtahepolla
En tajua kui tää maha on jo näin iso. Liitoskipuja on kiitettävästi kun joudun kantelee meijä 10kk ikäistä poikaa. Painoa on tullut jotain 4kg. Turvotusta on tosi paljon vaikka olen yrittänyt välttää kaikkea mis on suolaa. Herään yöllä kun sormet turpoo ja alkaa nipistelee. Onko muilla millasia oireita? Ekasta raskaudesta vaivat alko vasta viikol 30 mut nyt alko jo viikol 20. Mahtaako vaikuttaa se kun toinen tulee näin perään!!! Ultras oltiin tos pariviikkoa sit ja kaikki oli ok. Sukupuolta ei nähty.
Voimia taas kaikille odottajille. :flower:
Viikkoja olis tasan 23. Olo on kun virtahepolla
En tajua kui tää maha on jo näin iso. Liitoskipuja on kiitettävästi kun joudun kantelee meijä 10kk ikäistä poikaa. Painoa on tullut jotain 4kg. Turvotusta on tosi paljon vaikka olen yrittänyt välttää kaikkea mis on suolaa. Herään yöllä kun sormet turpoo ja alkaa nipistelee. Onko muilla millasia oireita? Ekasta raskaudesta vaivat alko vasta viikol 30 mut nyt alko jo viikol 20. Mahtaako vaikuttaa se kun toinen tulee näin perään!!! Ultras oltiin tos pariviikkoa sit ja kaikki oli ok. Sukupuolta ei nähty. Voimia taas kaikille odottajille. :flower:
Täällä olis laskettu aika 12.7 eli viikolla 22 +jotain mennään. Painoa ei ole tullut siinä mielessä yhtään, koska alussa laski viitisen kiloa ja nyt olen siis siinä painossa, mitä olin plussatessa. BMI 43. Viimeisen parin viikon aikana on tuntunut, että vatsa on kasvanut. En tiedä huomaako sitä viekä muut, mutta itse kyllä huomaan.
Missäs vaiheessa ja miten teillä muilla on tuntunut liikkeet? Mulla on nyt parisen viikkoa tuntunut silloin tällöin jotain, mutta ei joka päivä.
Ostin tänään Anitan shortsimalliset äitiyshousut ja on tosi hyvät. Mukavat päällä, joustaa ja tuntee, että ne tukee.
Lähtisin mielelläni lenkkikaveriksi, kuten joku täällä ehdotti, mutta ei taida muita olla Porista päin
Missäs vaiheessa ja miten teillä muilla on tuntunut liikkeet? Mulla on nyt parisen viikkoa tuntunut silloin tällöin jotain, mutta ei joka päivä.
Ostin tänään Anitan shortsimalliset äitiyshousut ja on tosi hyvät. Mukavat päällä, joustaa ja tuntee, että ne tukee.
Lähtisin mielelläni lenkkikaveriksi, kuten joku täällä ehdotti, mutta ei taida muita olla Porista päin
Mulla laskettu aika syyskuun loppupuolella. Viikkoja nyt 12+3. Alkuraskauden seulat käyty, mutta niskaturvotusta ei kätilö saanut mitattua, kun pikkuinen ei millään näyttänyt profiiliaan, joudun menemään ensi viikolla uudestaan ja taas jännittämään, mitä löytyy. Oli tietysti mukava kuulla pienen sydänäänet ensimmäisen kerran ja nähdä, että kyllä siellä kohdussa tosiaan joku on.
Mä olen ollut tajuttaman väsynyt ja jatkuva kuvotus on vaivannut. Samoin olen ollut jotenkin tosi RASKAANA, vaikka viikkoja on noinkin vähän. Ihan puhti poissa, vaikka en mä nyt normaalistikaan mikään superaktiivinen ole.
Onko muita vaivanneet vatsankiristykset jo tässä vaiheessa? Ihan kuin ennakoivia supistuksia olis välillä, vatsa tuntuu kireältä. Eivät kuitenkaan tunnu varsinaisilta supistuksilta. Välillä huolestuttaa, kun mulla on yksi keskenmeno viime talvelta takana. Tuntemukset voi tietysti johtua ihan noista kannettavista kiloista.
Mä olen ollut tajuttaman väsynyt ja jatkuva kuvotus on vaivannut. Samoin olen ollut jotenkin tosi RASKAANA, vaikka viikkoja on noinkin vähän. Ihan puhti poissa, vaikka en mä nyt normaalistikaan mikään superaktiivinen ole.
Onko muita vaivanneet vatsankiristykset jo tässä vaiheessa? Ihan kuin ennakoivia supistuksia olis välillä, vatsa tuntuu kireältä. Eivät kuitenkaan tunnu varsinaisilta supistuksilta. Välillä huolestuttaa, kun mulla on yksi keskenmeno viime talvelta takana. Tuntemukset voi tietysti johtua ihan noista kannettavista kiloista.
Täällä olis laskettu 1.6. eli viikkoja olis nyt 28+3. Painoa on tullut noin 5kg, itse olen ollut noususta huolissani, mutta neuvolan tädin mielestä olen ihan täysin normaaleissa rajoissa. Ihanaa kun mulle ei ole sattunut sellainen painajaismainen terkka (useita juttuja olen niistä kuullut), joka huomauttelee ja ilkeilee painosta!! Kun ei se turha stressi kuitenkaan ole hyväksi raskauden aikana. Maha on kovasti kasvanut viimisen 2 viikon aikana, alkaa vissiin vauvalla (ja äidillä) oikein kasvuspurtti kun maagiset 30 viikkoa lähestyy Lenkkeilyseuraa oltaisiin vailla täälläkin suunnalla, mut eipä taida olla Porvoosta ketään?
Joku kyseli liikkeistä, mulla tuntui (selkeät / tunnistettavat) liikkeet vko16 alkaen. Mulla on istukka edessä, ja esikoista odotellaan. Selvät potkut tuntui vasta muutamaa viikkoa myöhemmin, aluksi se oli vaan sellaista "masun sisäpuolista kutittelua". Nyt vauveli potkii useita kertoja päivässä, ja ehkäpä jo liiankin voimakkaasti :heart:
Lenkkeilyseuraa oltaisiin vailla täälläkin suunnalla, mut eipä taida olla Porvoosta ketään?Joku kyseli liikkeistä, mulla tuntui (selkeät / tunnistettavat) liikkeet vko16 alkaen. Mulla on istukka edessä, ja esikoista odotellaan. Selvät potkut tuntui vasta muutamaa viikkoa myöhemmin, aluksi se oli vaan sellaista "masun sisäpuolista kutittelua". Nyt vauveli potkii useita kertoja päivässä, ja ehkäpä jo liiankin voimakkaasti :heart:
\
Täällä olis yks Porilainen :wave: Laskettuaika 26.7Alkuperäinen kirjoittaja 10.03.2007 klo 22:29 Äsvee kirjoitti:Täällä olis laskettu aika 12.7 eli viikolla 22 +jotain mennään. Painoa ei ole tullut siinä mielessä yhtään, koska alussa laski viitisen kiloa ja nyt olen siis siinä painossa, mitä olin plussatessa. BMI 43. Viimeisen parin viikon aikana on tuntunut, että vatsa on kasvanut. En tiedä huomaako sitä viekä muut, mutta itse kyllä huomaan.
Missäs vaiheessa ja miten teillä muilla on tuntunut liikkeet? Mulla on nyt parisen viikkoa tuntunut silloin tällöin jotain, mutta ei joka päivä.
Ostin tänään Anitan shortsimalliset äitiyshousut ja on tosi hyvät. Mukavat päällä, joustaa ja tuntee, että ne tukee.
Lähtisin mielelläni lenkkikaveriksi, kuten joku täällä ehdotti, mutta ei taida muita olla Porista päin
Heippa taas pitkästä aikaa!
Mulla on la 6.9. Eli viikkoja kasassa vasta 14+4, mutta eiköhän sitä tässäkin jo ala olla Mulla ei ole liikkeitä tuntunut, enkä niitä kyllä vielä osaa odottaakaan pientä alavatsakipua on ollut, mutta ne taitaa olla niitä kasvukipuja
Kävin viime viikolla Lindexiltä hakemassa ns. kotihousuja. Löysin ihanat jazzhousujen nimellä kulkevat housut. Ne ei ole äitiyshousut, vaan niissä on koristeena sellanen tosi lyhyt hameen tyylinen käännös. Ajattelin itse heti, että sen saa nostettua hyvin masun päälle kun se tosta kasvaa lisää. Suosittelen! :flower:
Mulla on la 6.9. Eli viikkoja kasassa vasta 14+4, mutta eiköhän sitä tässäkin jo ala olla
Mulla ei ole liikkeitä tuntunut, enkä niitä kyllä vielä osaa odottaakaan pientä alavatsakipua on ollut, mutta ne taitaa olla niitä kasvukipuja Kävin viime viikolla Lindexiltä hakemassa ns. kotihousuja. Löysin ihanat jazzhousujen nimellä kulkevat housut. Ne ei ole äitiyshousut, vaan niissä on koristeena sellanen tosi lyhyt hameen tyylinen käännös. Ajattelin itse heti, että sen saa nostettua hyvin masun päälle kun se tosta kasvaa lisää. Suosittelen! :flower:
Hai
Huomenia vaan kaikille!
Onkos miten teillä mennyt odotukset? onko ollut vaivoja, millaisia? Itselläni rv 29+2 menossa ja liitoskivut vaivannut monta viikkoa, nyt jo kolmatta viikkoa olen niistä saikulla. Rv 20-> oli supistuksia, enään ei niitä paljoa ole, silloin tällöin vain.
Oletteko nararhtanut sokerirasituksessa? Itselläni näin kävi. Toista viikkoa olen kotona mittaillut arvoja ja yli viitearvojenhan nuo näyttäisi olevan melkein kokoajan. Sain kutsun äippäpolille vasta kahden viikon päähän, eli rv 31+2 on silloin meneillään. Millainenhan jättiläinen täältä pukkaa?? Mun arvoilla tietysti aloitetaan jo insuliinin pistäminenkin.
Onko muita samoissa tilanteissa olevia?
Onkos miten teillä mennyt odotukset? onko ollut vaivoja, millaisia? Itselläni rv 29+2 menossa ja liitoskivut vaivannut monta viikkoa, nyt jo kolmatta viikkoa olen niistä saikulla. Rv 20-> oli supistuksia, enään ei niitä paljoa ole, silloin tällöin vain.
Oletteko nararhtanut sokerirasituksessa? Itselläni näin kävi. Toista viikkoa olen kotona mittaillut arvoja ja yli viitearvojenhan nuo näyttäisi olevan melkein kokoajan. Sain kutsun äippäpolille vasta kahden viikon päähän, eli rv 31+2 on silloin meneillään. Millainenhan jättiläinen täältä pukkaa??
Mun arvoilla tietysti aloitetaan jo insuliinin pistäminenkin.Onko muita samoissa tilanteissa olevia?
Täällä on odotus mennyt kokonaisuudessaan ihan kivasti. Liitoskivut olivat pahimmillaan joskus 20 viikolla, nyt niitä on suht harvakseltaan, pahimpina häntä- ja häpyluun vihlonta. Uutena vaivana on yöllinen vessassa ravaaminen... viime yönä kävin ennätykselliset 4 KERTAA vessassa :headwall: Nyt on töissä ihan väsy olo. Olen jo kyllä jo miettinyt et kehtaiskohan valittaa lääkärille väsymyksestä, vai pitääkö olla pää kainalossa ennen kuin saikkua saa? Alkaa vaan olemaan pinna aika tiukilla kun koko ajan väsyttää. Ja sitten olis vielä tuo perän puutuminen... Istuminen bussissa, sekä töissä on yhtä tuskaa. Ensin paikat puutuu, ja sitten tulevat kipeiksi. Onko muita ketkä miettii sairasloman pyytämistä? Mulla olis vielä about kuukausi töitä jäljellä... Näyttihän mullakin tuota "vikalistaa" ihan kiitettävästi kertyvän
Mä kävin sokerirasituksessa, mut arvot oli ihan hyvät, ainakin vielä. Mulla on pelko jättiläsivauvasta on suuren sf-mitan takia. Viikolla 27 kävin neuvolassa, ja täti mittas arvoksi 30cm :snotty: Ei se kyllä muuta kommentoinut, kuin että hyvältä näyttää..?
Hauskaa tiistaipäivää kaikille massuille!
Mä kävin sokerirasituksessa, mut arvot oli ihan hyvät, ainakin vielä. Mulla on pelko jättiläsivauvasta on suuren sf-mitan takia. Viikolla 27 kävin neuvolassa, ja täti mittas arvoksi 30cm :snotty: Ei se kyllä muuta kommentoinut, kuin että hyvältä näyttää..?
Hauskaa tiistaipäivää kaikille massuille!
hai
tääläkin tuo sf mitta hieman kauhistuttaa. kahdessa viikossa kuulemma kasvanut 24 cm -> 32 cm. eli viimeksi neuvolassa rv 28+2 sf-mitta oli jo 32.
Mansku, kiva, että löytyy muitakin porilaisia :wave:
Sf-mitasta, mulla oli viikolla 21 ja jotain sf-mitta 24, mutta terkkari sanoi, että lähinnä seurataan, että se kasvaa oikeaan suuntaan, että ihan tarkaa mittaa ei ylipainoiselta saa, kun siinä on aina mukana sitä omaa
Sokereista, mulla on ollut alusta asti insuliini, koska mulla on D2 :ashamed: mutta insuliinit tuli vasta raskauden myötä.
Liikkeitä tunnen edelleen harvakseltaan ja se HERMOSTUTTAA. Lähes joka päivä tunnen kyllä kerran tai kaksi muutaman potkun. Lauantaina oli vauvalla jytä-ilta, silloin oli kunnon potkut =) Mutta aika harvakseltaan siis niitä tuntuu. Onneksi terkkari sanoi, että aina kun hermostuttaa, voi tulla kuuntelemaan sydänäänet Ensi viikon maanantaina on rakenneulran kontrollikäynti, kun ekalla kerralla ei näkynyt sydämen rakenteet kunnolla, sitten taas näkee beibin
Sf-mitasta, mulla oli viikolla 21 ja jotain sf-mitta 24, mutta terkkari sanoi, että lähinnä seurataan, että se kasvaa oikeaan suuntaan, että ihan tarkaa mittaa ei ylipainoiselta saa, kun siinä on aina mukana sitä omaa
Sokereista, mulla on ollut alusta asti insuliini, koska mulla on D2 :ashamed: mutta insuliinit tuli vasta raskauden myötä.
Liikkeitä tunnen edelleen harvakseltaan ja se HERMOSTUTTAA. Lähes joka päivä tunnen kyllä kerran tai kaksi muutaman potkun. Lauantaina oli vauvalla jytä-ilta, silloin oli kunnon potkut =) Mutta aika harvakseltaan siis niitä tuntuu. Onneksi terkkari sanoi, että aina kun hermostuttaa, voi tulla kuuntelemaan sydänäänet
Ensi viikon maanantaina on rakenneulran kontrollikäynti, kun ekalla kerralla ei näkynyt sydämen rakenteet kunnolla, sitten taas näkee beibin Heippa!
Eilen kävin neuvolassa ja järkytyin kovasti kahden kilon painonnoususta (500g/vko), yhteensä tullut nyt 4kg. Onneksi neuvolantätinä oli oikein mukava sijainen, joka sitten lohdutteli ettei siinä mitään ja käski asennoitumaan niin että pino nousee varmasti ja sen pitääkin nousta!! Kyllä siitä tuli itelle hyvä mieli. Varsinainen terkkarini kun aina muistaa sanoa ettei saisi liikaa paino nousta. Bmi kun oli alun alkaenkin jo jotain 47... :ashamed:
Mulla on laskettu aika 30. 6 eli viikkoja nyt 24+4. Vaavi potkii voimakkaasti joka päivä, eilen potkaisi isäänsä päähän...
Vyvyan
Eilen kävin neuvolassa ja järkytyin kovasti kahden kilon painonnoususta (500g/vko), yhteensä tullut nyt 4kg. Onneksi neuvolantätinä oli oikein mukava sijainen, joka sitten lohdutteli ettei siinä mitään ja käski asennoitumaan niin että pino nousee varmasti ja sen pitääkin nousta!! Kyllä siitä tuli itelle hyvä mieli. Varsinainen terkkarini kun aina muistaa sanoa ettei saisi liikaa paino nousta. Bmi kun oli alun alkaenkin jo jotain 47... :ashamed:
Mulla on laskettu aika 30. 6 eli viikkoja nyt 24+4. Vaavi potkii voimakkaasti joka päivä, eilen potkaisi isäänsä päähän...
Vyvyan
Meille syntyi poika viime lauantaina 10.3 klo 15.34... Mutta jos alusta kertoisin...
Sanoin perjantai aamuna miehelle, että aijon yrittää "häätää" masuasukin viikonloppuna. Mulla kun ei supistuksia ole ollut koko raskaus aikana, siis muuta kuin harjoitus mielessä.. Saunaa seksiä ja siivousta periaatteella ajattelin kokeilla.. Illalla kateltiin tv:tä ja huomasin salmiakki pussin ja iskin siihen kii.. Melkein koko pussin söin ja totesin, että hei näähän toimii.. Pientä supistelua tuntui. Ilta meni sitten siinä pienissä ei kovinkaan kipeissä supparessa..
Seksi jäi kyllä väliin, kun sen verran supisteli nukkumaan mennessä.. Heräsin 2 aikaan kun piti mennä pissalle. Säikähdin kun tuli verta pyyhkiessä.. Sanoin asiasta miehelle, mutta menin kuitenkin vielä maate ja ajattelin seurata tilannetta.. Ehdin olla ehkä 2min maate, kun nipisti mahasta niinku pahimmat kuukautiskivut ja ajattelin lähteä vessaan tarkastaan tilannetta.. Samassa tunsin kuinka jotain lorahti sänkyyn. Sanoin miehelle samantien, että "nyt mentiin".. Säikähdin ihan kauheasti, kun oli pimeää ja just oli sitä verta tullut, että nyt tuli paljon verta sänkyyn, mutta se olikin lapsivettä. ONNEKSI!!!
Siitä sitten vaatteet päälle ja sairaaltaan. Matka meni ihan ok. Ei supistellut, vettä tuntui tulevan kokoajan, mutta onneks auton penkki ei kastunut. Sairaalassa otettiin vauvalta sydän äänet, kaikki oli ok. Mutta supistuksia ei vaan ollut. Jos olis ollut päivä aika, niin olisivat potkineet kotiin takas, mutta kun paikalla ei ollut lääkäriä, niin jäin sitten synnytysvastaanottaan torkkumaan, mies lähti meidän entiselle kämpälle..
Ehdin torkkua jonku puolisen tuntia ennen kuin tuli ensimmäinen kunnon supistus, klo oli 5 aamu yöstä.. Meni vielä puolituntia ennen ku menin sanomaan kätilölle asiasta. Otettiin uus sydänkäyrä ja sen jälkeen kätilö totes, että se laittaa mut kohta meneen synnytyshuoneeseen..
Mut vietiin jo huoneeseen ennen ku mies ehti tulla takas sairaalaan. Supistukset tuli noin 8min välein ja olivat kipeitä. Mulla kipu tuntui ponnistusvaiheeseen asti vain ja ainoastaan etupuolella. Mitään selkä tuntemuksia ei ollut.
Hengittelin ilokaasua, joka oli aivan kamalaa. Siinä vaiheessa, kun supistukset olivat jo hirmu kipeitä, ei siitä kaasusta ollut mitään hyötyä. Päin vastoin. Kaasu vei huoneen ja ihmiset ympärilta ja jäljelle jäi vaan minä ja kipu...
Epiduraali toi ihanan helpotuksen. Torkuin epin ajan.. Sitten taas alkoi sattua ja hengittelin kaasua, kunnes sain toisen erän epiä. Välillä tuntui, ettei homma edisty ollenkaan. Aina kun tekivät tarkastuksen, niin olin auki 4 senttiä.. Tai siltä tuntui.. Se tarkastaminen sattui muuten ihan tajuttomasti...
Klo... oli vähän yli kolme kun kätilö totes, että auki on ja vois alkaa ponnitaa.. Täytyy sanoa, että kipein kokemus jonka ikuna oon kokenut.. Mutta 20min pinnistämisen ja punnertamisen jälkeen massulle nostettiin terve pieni poika vauva Olin tosi yllättynyt, että jaksoin, vaikka välillä meinasi usko loppua.. Ja naamasta näkee, että ponnistettu on, pieniä hiussuonia on katkeillut ja naama on aika kukertava
Mittoja oli... niin mitäs ultran ennusteet oli.. korkeintaan 3,4kg.... Meidän poika painoi 3960!!! Ja mittaa oli 53cm.. En revennyt, mutta pikkasen leikkasivat. Siinä yks syy miks istun koneen ääressä vasta nyt.
Kivut hävis 90% vauvan syntymään.. Istukka vei noin 5% ja leikkaushaavasta jäi jäljelle 5%, eli ei mitään kipuja. Kahvin ja suihkun jälkeen mentiin osastolle..
Sattuneesta syystä.. (siis samaisena yönä oli Tayssiin tullut 14 synnyttäjää!!!) paikat oli ihan umpi täynnä. Jouduin kauniista lupailuista huolimatta vanhalle puolelle, jossa oli 3hengen huoneet... Sillon ku me mentiin, niin oli vielä vierailu aika.. Meidän huone oli kuuma ja siellä oli varmaan 10 henkeä.. En voinut edes kuvitella meneväni huoneeseen.. Jäätiin käytävään jossa juoksi kakaroita edes takas.. Itku oli niin lähellä.. Olisin halunnut viedä meidän pienen tulokkaan jonnekin pöpöttömään paikkaan, enkä mihinkään kakaralaumaan.. Koin oloni todella ahdituneeksi siellä huoneessa ja ilmotin kätilölle heti, että haluan lähteä niin pian ku mahd, vaikka olenkin ensisynnyttäjä..
No.. Ihme ja kumma imetys lähti hyvin käyntiin. Koin muutaman kerran epätoivoa, kun en vaan löytänyt hyvää asentoa, mutta onneks meidän kaiffarilla oli heti juoni selvä ja hän osas ottaa nännistä oikean otteen vaikka mä en sitä osannut kunnolla antaakaan. Olo on ollut koko ajan ok. Haava kiusaa, mutta sen kanssa voi elää. Lähinnä istuminen on vaikeaa..
Kotiin päästiin lopulta maantantaina. Kiitos lyhytaikaisen sairaalahoidon. En olis jaksanut olla siellä kyllä yhtään kauempaa. Vauva voi hyvin. Napatynkä vähän huolettaa, kun sen kans kuitenkin pitää olla niin tarkka.. Samoin ilmavaivat on alkaneet vaivaamaan selvästi..
Imetyksen jälkeen joku puolituntia ja alkaa selvästi kipuilu masussa. Onneksi ne vielä on olleet lyhyt aikaisia.. Röyhtäyttäminen varmasti auttais asiaa, mutta kun röyhtäys ei vaan tule..
Mitäs vielä... Mulla baby blues vaivaa selvästi.. Monia asioita ei voi edes ajatella, kun pääsee itku. Ajatuskin erossa vauvasta ja alkaa itkettää.. Kun tultiin sairaalasta, olin ihan väsynyt. Mies jäi hoitamaan vauvaa ja mä menin nukkumaan.. Ennen kuin nukahdin kuulin vauvan itkevän ja itkin itsekin, onneks sain kuitenkin nukuttua.. Vesien menon jälkeen en nimittäin nukkunut sairaalassa kuin parin tunnin pätkiä. Vauvaa ei saanut viedä hoitoon hoitajille, vaikka mäkin olin valvonut yhteen putkeen parhaimmillaan 25h!!! Vauva ei vielä nukkunut kunnolla. Enkä mä tietenkään nukahtanut aina just sillon kun vauva.. Mut nyt on jo parempi olo, kun mies ehtii hoitaa aina kun mä lepäilen.. Tai oon koneellla niinku nyt.. Pitänee mennä imettämään...
Onnellista odotusta kaikille!!!
:heart: :hug: :flower:
Sanoin perjantai aamuna miehelle, että aijon yrittää "häätää" masuasukin viikonloppuna. Mulla kun ei supistuksia ole ollut koko raskaus aikana, siis muuta kuin harjoitus mielessä.. Saunaa seksiä ja siivousta periaatteella ajattelin kokeilla.. Illalla kateltiin tv:tä ja huomasin salmiakki pussin ja iskin siihen kii.. Melkein koko pussin söin ja totesin, että hei näähän toimii.. Pientä supistelua tuntui. Ilta meni sitten siinä pienissä ei kovinkaan kipeissä supparessa..
Seksi jäi kyllä väliin, kun sen verran supisteli nukkumaan mennessä.. Heräsin 2 aikaan kun piti mennä pissalle. Säikähdin kun tuli verta pyyhkiessä.. Sanoin asiasta miehelle, mutta menin kuitenkin vielä maate ja ajattelin seurata tilannetta.. Ehdin olla ehkä 2min maate, kun nipisti mahasta niinku pahimmat kuukautiskivut ja ajattelin lähteä vessaan tarkastaan tilannetta.. Samassa tunsin kuinka jotain lorahti sänkyyn. Sanoin miehelle samantien, että "nyt mentiin".. Säikähdin ihan kauheasti, kun oli pimeää ja just oli sitä verta tullut, että nyt tuli paljon verta sänkyyn, mutta se olikin lapsivettä. ONNEKSI!!!
Siitä sitten vaatteet päälle ja sairaaltaan. Matka meni ihan ok. Ei supistellut, vettä tuntui tulevan kokoajan, mutta onneks auton penkki ei kastunut. Sairaalassa otettiin vauvalta sydän äänet, kaikki oli ok. Mutta supistuksia ei vaan ollut. Jos olis ollut päivä aika, niin olisivat potkineet kotiin takas, mutta kun paikalla ei ollut lääkäriä, niin jäin sitten synnytysvastaanottaan torkkumaan, mies lähti meidän entiselle kämpälle..
Ehdin torkkua jonku puolisen tuntia ennen kuin tuli ensimmäinen kunnon supistus, klo oli 5 aamu yöstä.. Meni vielä puolituntia ennen ku menin sanomaan kätilölle asiasta. Otettiin uus sydänkäyrä ja sen jälkeen kätilö totes, että se laittaa mut kohta meneen synnytyshuoneeseen..
Mut vietiin jo huoneeseen ennen ku mies ehti tulla takas sairaalaan. Supistukset tuli noin 8min välein ja olivat kipeitä. Mulla kipu tuntui ponnistusvaiheeseen asti vain ja ainoastaan etupuolella. Mitään selkä tuntemuksia ei ollut.
Hengittelin ilokaasua, joka oli aivan kamalaa. Siinä vaiheessa, kun supistukset olivat jo hirmu kipeitä, ei siitä kaasusta ollut mitään hyötyä. Päin vastoin. Kaasu vei huoneen ja ihmiset ympärilta ja jäljelle jäi vaan minä ja kipu...
Epiduraali toi ihanan helpotuksen. Torkuin epin ajan.. Sitten taas alkoi sattua ja hengittelin kaasua, kunnes sain toisen erän epiä. Välillä tuntui, ettei homma edisty ollenkaan. Aina kun tekivät tarkastuksen, niin olin auki 4 senttiä.. Tai siltä tuntui.. Se tarkastaminen sattui muuten ihan tajuttomasti...
Klo... oli vähän yli kolme kun kätilö totes, että auki on ja vois alkaa ponnitaa.. Täytyy sanoa, että kipein kokemus jonka ikuna oon kokenut.. Mutta 20min pinnistämisen ja punnertamisen jälkeen massulle nostettiin terve pieni poika vauva
Olin tosi yllättynyt, että jaksoin, vaikka välillä meinasi usko loppua.. Ja naamasta näkee, että ponnistettu on, pieniä hiussuonia on katkeillut ja naama on aika kukertava Mittoja oli... niin mitäs ultran ennusteet oli.. korkeintaan 3,4kg.... Meidän poika painoi 3960!!! Ja mittaa oli 53cm.. En revennyt, mutta pikkasen leikkasivat. Siinä yks syy miks istun koneen ääressä vasta nyt.
Kivut hävis 90% vauvan syntymään.. Istukka vei noin 5% ja leikkaushaavasta jäi jäljelle 5%, eli ei mitään kipuja. Kahvin ja suihkun jälkeen mentiin osastolle..
Sattuneesta syystä.. (siis samaisena yönä oli Tayssiin tullut 14 synnyttäjää!!!) paikat oli ihan umpi täynnä. Jouduin kauniista lupailuista huolimatta vanhalle puolelle, jossa oli 3hengen huoneet... Sillon ku me mentiin, niin oli vielä vierailu aika.. Meidän huone oli kuuma ja siellä oli varmaan 10 henkeä.. En voinut edes kuvitella meneväni huoneeseen.. Jäätiin käytävään jossa juoksi kakaroita edes takas.. Itku oli niin lähellä.. Olisin halunnut viedä meidän pienen tulokkaan jonnekin pöpöttömään paikkaan, enkä mihinkään kakaralaumaan.. Koin oloni todella ahdituneeksi siellä huoneessa ja ilmotin kätilölle heti, että haluan lähteä niin pian ku mahd, vaikka olenkin ensisynnyttäjä..
No.. Ihme ja kumma imetys lähti hyvin käyntiin. Koin muutaman kerran epätoivoa, kun en vaan löytänyt hyvää asentoa, mutta onneks meidän kaiffarilla oli heti juoni selvä ja hän osas ottaa nännistä oikean otteen vaikka mä en sitä osannut kunnolla antaakaan. Olo on ollut koko ajan ok. Haava kiusaa, mutta sen kanssa voi elää. Lähinnä istuminen on vaikeaa..
Kotiin päästiin lopulta maantantaina. Kiitos lyhytaikaisen sairaalahoidon. En olis jaksanut olla siellä kyllä yhtään kauempaa. Vauva voi hyvin. Napatynkä vähän huolettaa, kun sen kans kuitenkin pitää olla niin tarkka.. Samoin ilmavaivat on alkaneet vaivaamaan selvästi..
Imetyksen jälkeen joku puolituntia ja alkaa selvästi kipuilu masussa. Onneksi ne vielä on olleet lyhyt aikaisia.. Röyhtäyttäminen varmasti auttais asiaa, mutta kun röyhtäys ei vaan tule..
Mitäs vielä... Mulla baby blues vaivaa selvästi.. Monia asioita ei voi edes ajatella, kun pääsee itku. Ajatuskin erossa vauvasta ja alkaa itkettää.. Kun tultiin sairaalasta, olin ihan väsynyt. Mies jäi hoitamaan vauvaa ja mä menin nukkumaan.. Ennen kuin nukahdin kuulin vauvan itkevän ja itkin itsekin, onneks sain kuitenkin nukuttua.. Vesien menon jälkeen en nimittäin nukkunut sairaalassa kuin parin tunnin pätkiä. Vauvaa ei saanut viedä hoitoon hoitajille, vaikka mäkin olin valvonut yhteen putkeen parhaimmillaan 25h!!! Vauva ei vielä nukkunut kunnolla. Enkä mä tietenkään nukahtanut aina just sillon kun vauva.. Mut nyt on jo parempi olo, kun mies ehtii hoitaa aina kun mä lepäilen.. Tai oon koneellla niinku nyt.. Pitänee mennä imettämään...
Onnellista odotusta kaikille!!!
:heart: :hug: :flower:
:hug: ERITTÄIN PALJON ONNEA PIENESTÄ POIKAVAUVASTA!!!
Kiitos kun tulit kertomaan "tarinasi", on kiva lukea muiden synnytyskokemuksia, kun on jo itseäkin alkanut jännittämään / mietityttämään ko. hetki!!
Mutta vielä kerran onnea koko teidän perheelle!! :flower:
Kiitos kun tulit kertomaan "tarinasi", on kiva lukea muiden synnytyskokemuksia, kun on jo itseäkin alkanut jännittämään / mietityttämään ko. hetki!!
Mutta vielä kerran onnea koko teidän perheelle!! :flower: