Nyt sitten lähti veljeni :'(

[otan osaa]

tapahtuma ei ole sinun syysi. Itse syyttely kuitenkin on normaalia. Tilanne on järkyttävä, mutta veljesi on tehnyt oman valinnan. Nämä sydämet ym. varmasti kertoo sen että välitti teistä todella paljon ja ei varmasti halausi teidän romahtavan.
Iso halaus sinulle ja läheisillesi. Olkaa tukena toisillenne, puhukaa, puhukaa ja puhukaa. Varmasti huomaatte käyvänne läpi ihan samoja asioita. Puhuminen helpottaa vaikka veljesi jättämää aukkoa se ei pystykkään poistamaan.

 

[enkelin siiven alla]

Kiitos teille.

Asia alkaa iskeytyä lopullisesti tajuntaan kun siitä olen nyt puhunut niin livenä kuin näin virtuaalisestikkin. Pakko hyväksyä että lapsuuteni paras leikkikaveri, alasängyssä nukkunut haaveilijaveljeni on lopullisesti pois.
Kyyneleet on nyt ainakin tilapäisesti kuivuneet. Edessä on käytännön järjestelyt; poliisitutkinta, hautajaisten miettiminen ja pahimpana nyt mielessäni pikkuveljeni asunnon ja irtaimiston läpikäyminen. Äitini on aivan hajalla joten asia kaatunee pääosin minulle. Isä pyörii vain ympyrää eikä saa sanaa suustaan, silmät tuijottaa vain tyhjyyteen. Itse kyllä haluan sen kämpän raivata, saan vähän ehkä viitteitä veljen loppuaikaan. Helppoa se ei lienee, sieltä rakkaamme löydettiin.
Odotin vielä tänään josko posti olisi tuonut kuitenkin perinteisen kirjeen veljeltä. edes joitain selityksiä, tai vaikka vain hyvästit. ei tullut. Veli ei ole jättänyt mitään viestiä kenellekkään. Lopulliset mietteensä jäävät ikuiseksi arvoitukseksi. sähköpostikin ammottaa tyhjyyttään, nettisivut ovat näköjään täynnä veljen ylläpitämiä kulisseja.
rukoilin illalla että veli tulisi uniin kertomaan ratkaisustaan ja onko hänellä nyt hyvä olla. etsin koko ajan syyllistä tähän hirveyteen, ja kaiken aikaa kuitenkin tiedän ettei syyllisiä ole. Ystäviä, me perhe ja lukuisia tuttavia olisi ollut veljeni tukena, moni myös hänen ongelmistaan tietäen. mutta veli ei huolinut apua. Tänään on taas puhelimessa selvinnyt monta asiaa. Se auttaa hiukan, mutta ei helpota tuskaa.
Haluaisin niin tähän viereen sen pojan. Halasimme aina tavatessamme, joten varmasti halaisin nytkin ja kysyisin että mikä on. Olet aina voinut siskolle kertoa.

Päässäni pyörii se hetki kun hän päätöksensä toteutti. missä olin silloin, mitä olin tekemässä? kellonaika ei ole vielä selvinnyt. miksi en saanut mitään "tuntumaa," joskushan sisarukset tai aviopuolisot tai muut läheiset tuntevat tällä tavoin toisen tuskan yllättäen vaikka toiselle puolen maapalloa. minä en ole tuntenut mitään.
paitsi päivää ennen hänen kuolemaansa kuuntelin kappaletta jota kuunnellessa olen jo vuosia ajatellut pikkuveljeäni. ajattelin että mitähän sille kuuluu, pitäis varmaan soittaa. en soittanut. mutta päässäni välkkyi kuvat lapsuudestamme ja jälleen kerran silloin toivoin että eräät asiat hänen elämässään olisi menneet toisin. sitten unohdin koko asian.

Jos osaisin, linkittäisin tähän sen biisin. Se on Noitalinna huraa:n kappale Pikkuveli. juuri tuon alkuperäisen esittämänä.

Alan jälleen viettää unetonta iltaa ja yötä. niin velikin teki monia vuosia, kuten on nyt selvinnyt. Vauva valvonee seuranani lähemmäs puoltayötä.

Kummallista, mutta kaikki sairaudestani johtuvat kivut ovat mystisesti hävinneet kuin salamaniskusta. Jaksan mitä vaan. Nyt. Kunhan saan hänet maan multiin ja taivaan Isän luo, sitten lepään.

 

[sydän]

voimia

 

[Ellida]

:hug: :hug: Kovasti voimia!

 

[Rontto]

Tässä sinulle pikkuveli Noitalinna huraa;n esittämänä

http://www.youtube.com/watch?v=Zs_dBQJApBo

 

[Istafra]

Autoit veljeäsi niin paljon kuin tilanteessasi pystyit. Älä syyttele itseäsi.
Olen pahoillani :hug:

 

[Möppöläinen]

:hug: *sanaton*

 

[enkelin siiven alla]

Tässä sinulle pikkuveli Noitalinna huraa;n esittämänä

http://www.youtube.com/watch?v=Zs_dBQJApBo

Kiitos sulle, Räjähtävä Ronttonen.

Olkoon tässä ketjussa tämä kappale omistettu minun pikkuveljelleni. Olit mielessäni aina tämän kuullessani, jopa niin paljon että mun piti ostaa tämä levylläkin. melkein kaksi vuosikymmentä.

Olet maailman ainoa ja paras veljeni. Mikään tai kukaan ei ikinä korvaa paikkaasi sydämmessäni. Pienelle kummilapsellesi kerron sinusta kaiken sen mitä sinusta tiedän, koska se on vain hyvää. Tulemme haudallesi käymään, mutta kerron vauvalle, että sinä et oikeasti ole siellä. odotat meitä kotiin sitten joskus.
tiedät että olisin auttanut sinua, olisit vain pyytänyt. olisit jumalauta edes jotenkin vihjannut. olisin tehnyt mitä vaan. ihan mitä vaan!
Meillä on kuitenkin tyytyminen päätökseesi.
Mutta niin sinä taisit vihjatakkin. en vain tainnut ottaa tarpeeksi onkeeni.

Katsokkin että sitten eräänä päivänä olet minua ekana vastassa, että saan vetää sinua turpaan tästä hyvästä.
mutta ehkä sitten kuitenkin haluan vain halata. kerro sitten mikä tuntui liian pahalta. Hyvästi veljeni, leijonamieli, aina rohkea toisten puolesta puhuja ja tekijä. Olisit välillä ajatellut itseäsikin.
Oletko lukenut sivujasi? kaikkia niitä muistokirjoituksia? näetkö kuinka paljon läheisiä ja ystäviä sinulla oli? kuinka moni halusi auttaa ja olla vain lähelläsi?

Mikä, MIKÄ saa olon noin pahaksi????

Ja sinä, veljeni, joka vietit loppuelämäsi näin vain virtuaalissa, sinun takiasi joudun varmasti myös vaihtamaan nikkini. ei sitä siipien suojaa taida ollakkaan.

Rakastan sinua ikuisesti. Nyt vihaankin, mutta rakastan silti. Pikkuveli.

 

[Rieputarallaa]

"Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden , olen pilven lento.
Olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Jokaisen tummuvan illan myötä
Toivotan teille hyvää yötä."

Lämmin osanottoni suruusi. Voimia :hug: !

 

[Flow87 -Los tehottomuus-]

:hug: :'(

 

[Rontto]

Ja jäin edellisestä viestistä :hug: :hug:

Paljon voimia sinulle :hug:

 

[Tallu -]

Lämpöinen osanottoni suureen suruusi. Lähes saman kokeneena tiedän, että siitä selviää, mutta aikaa se vaatii. Yritä jaksaa olla myös vanhempiesi tukena.

:hug:

 

[KullanMurutx4]

:hug: :'(

 

[Ultramariini]

Olen pahoillani :'( :'( voimia sinulle ja perheellesi, valtavasti voimia.
:hug:

 

[KiviäkinKiinnostaa]

:'( :'( :hug:

 

[minttu]

Otan osaa.

 

[Vyvyan]

:hug: :'( :'( :'( :'(

 

[mia]

:hug: ;(

 

[CandleLight]

:hug: :'( :'( :'( :hug:

 

[Nette]

erittäin rankkaan elämäntilanteeseen. Itse olen käynyt lähes samanlaisen tilanteen, mutta miesystäväni oli henkirikoksen uhri.
Ensimmäiseksi täytyy hyväksyä kunnolla tosiasia että veljesi on kuollut, eikä enää takaisin koskaan tule tässä elämässä vaikka kuinka haluaisi.
Suruprosessi alkaa vasta sen alkushokkivaiheen jälkeen ja kun käytännön asioita on saatu hoidettua, yleensä vasta hautajaisten jälkeen.

Elämä jatkuu, vaikka kaipaus, suru ja muut tunteet kuolemasta jäävät mieleen ja tulevat esille elämän joka ikinen päivä tästä päivästä alkaen.
Tarvitset nyt hirveästi tukea ja läheisiä ihmisiä ympärille; yksin ei voi mitenkään jaksaa läheisen kuoleman käsittelyä.
Tuleva aika on sinulle edelleen koettelemusta, sillä kaikenlaisia tuntemuksia se tuo mukanaan, pääasia on vain että itse et rupea voimaan kovin huonosti vaan niin että pystyt hoitamaan rutiineja suunnilleen yhtä hyvin kuin ennenkin (ja tietenkin vauvaa!).

Jos yhtään tuntuu että suru ja muut tunteet tekevät voimattomaksi ja lamaannuttavat liiaksi, hae apua itsellesi.
Tästä päivästä lähtien on erittäin tärkeää että kuuntelet itseäsi ja omaa vointiasi tarkasti.
Veljeäsi ei enää ole, mutta sinun on määrä jatkaa elämää.
(En siis millään tavoin tarkoita että sinun millään tavalla pitäisi siirtää veljeäsi mielestäsi kauemmas, ei. Ajattele häntä niin paljon kuin sinä tarvitset. Veljesi ja muistot hänestä ovat myös voimaa sinulle, hän on läsnä elämässäsi.)

Veljesi muistoa kunniottaen.

 

[Koivunkäpy]

ihan ensin. et suostu syyttämään itseäsi, meistä kukaan ei näe mit ätoisen päässä liikkuu.

itse koin järkytyksen 5.7.1999 kun löysin äitini sängystään, olin sillon lauantaina hänet nähnyt, suunnitteli tulevaa, ja oli maanantaina kaverinsa luo lähdössä junalla. sielä se makas, sängyssä kera tyhjien pilleripurkkien. Kaiken piti olla hyvin.
Sukulaiset minua syyttivät, olisihan minun pitänyt jotain huomata. en sillon suostunut syyttämään itseäni, mutta vuosien saatossa on epäilys hiipinyt, olisiko sittenkin? Nyt syksyllä eräs ihminen minulle sanoi että aika pelottavaa jos olisinkin huomannut jotain, koska ihmiset jotka eivät tuo sitä asiaa julki että ovat päättämässä päivänsä, eivät yksinkertaisesti halua muiden huomaavan että joku on vialla.
:hug:

 

[jaksamista]

Itsellä on tilanne, että veljelläni on ongelmia psyykkeen kanssa. Asia on tiedossa ja apua haettu, mutta pelottaa miten käy. On hyviä päiviä ja huonoja hänellä, olo on vaan niin toivoton. Kun ei tiedä mikä auttaisi häntä, syyllisyys osaamattomuudestani auttaa.

 

[sädetikku harmaana]

halaus

 

[wilsson]

:hug: :hug: :'(

 

[ixus]

:hug: Voimia sinulle ja perheellesi.