Veljeni elämän viimeiset hetket.

[Sisko myös]

Tuli ihan mieleen kevättalvinen päivä kuusi vuotta sitten, kun kävin vastaavasti tyhjentämässä veljeni asunnon. Mun veli tosin kuoli autokolarissa, joten itsemurhan jälkeiset itsesyytökset ja mitä olisin voinut tehdä toisin - ajatukset eivät varmaan olleet niin suuria kuin sinulla. Silti mietin, että jos vain olisin kertonut hänelle, että hän on niin tärkeä, ettei hän saa vaarantaa itseään ajamalla yksin halki Suomen väsyneenä, ohittaa autoja ja kuolla näin. Olisiko hän jäänyt hotelliin yöksi ja ajanut sitten rauhassa ja levänneenä kotiin?

Kävimme hakemassa pikkuveljen matkan varrelta. Hän oli siinä, kuin kuori itsestään. Kukaan ei olisi voinut näyttää enemmän häneltä kuin hän, ja kuitenkaan hän ei enää itse ollut paikalla. Miksi kukaan halusi laittaa häntä arkkuun, eihän hänen olisi kuulunut olla siellä?

Pikkuveli ei ehtinyt nähdä ikinä kahta tyttöämme, ei pitää sylissä eikä jutella omia juttujaan. Hän oli aina inhonnut lapsia, mutta olen varma että hän olisi rakastanut omaa kummityttöään, jonka kummiksi hän ei nyt siis koskaan päässyt.

Kuusi vuotta on kulunut. Aluksi ikävä oli tuskaa joka pysäytti elämän ja sai näkökyvyn iäisyyteen asti. Nyt edelleen kaipaan häntä, mutta toivon että saan nähdä hänet jonain päivänä taivaassa. Suru on muuttanut muotoaan, pukeutunut asuun, joka ei enää näytä kyyneleiltä, mutta ehkä kimaltelevilta jääkiteiltä. Nyt osaan olla kiitollinen siitä, mitä meillä oli, enkä enää niinkään itke sitä, mitä olisi vielä voinut olla.

 

[Laulava salapoliisi]

:'( :hug:

 

[sisko myös]

Niin, unohdin laittaa sinulle terveisiä: Rakas isosisko siellä jossain, joka suret pikkuveljeäsi! Olet nyt sillä paikalla kun elämä pysähtyy. Anna itsellesi aikaa, ole itsellesi armollinen. Kun selviät vain tärkeimmästä, se riittää. Itke kun on itkun aika, vielä koittaa päivä jolloin kyyneleet loppuvat. Otan osaa suruusi! Rukoilen, että saat olla Taivaan Isän sylihoidossa nämä ajat, kun tarvitset sitä eniten.

 

[Madicken04]

:hug: Voimia.

Pääsiäisenä tulee kaksi vuotta kuluneeksi siitä kun lapioitiin sisarusten kanssa hiekkaa pikkuveljen haudalle kun tältä loppui voimat jaksaa elämäänsä. :'( Elämäni raskaimmat hetket...

kiitos ja olen tosi pahollani! ei ole helppoa ollut sullakaan.

Noup. :/ Aikansa nämä ottaa... En tiedä missä vaiheessa helpotti tai helpottaa. jollain lailla järkeistyy varmaan silloin kun hautajaiset ja kaikki viralliset asiat on hoidettu ja tavarat jaa paperit käyty läpi niin että saa selville sen mitä noista saa. Todella vaikea paikka kun toinen lopettaa elämänsä omasta tahdostaan, eikä pysty edes ymmärtämään mitä kaikkea on päässään liikkunut viimeisinä aikoina. Toisaalta siitä se surutyö vasta alkaa kun tajuaa toisen olevan lopullisesti pois.

Siihen vaan täytyy uskoa että nyt heillä on rauha ja kaikki tuo ahdistus ja tuska on pois. Omat perheet ja lapset auttavat onneksi elämää eteenpäin ettei jää itse tyhjän päälle. Pikkuhiljaa arki alkaa taas sujua vaikka muistot kipeää tekevätkin. Kauniita muistoja haluu haalia, mutta samalla niiden valossa tuo loppu tuntuu entistäkin järjettömämmältä... :|

Ystävät, perhe ja puhuminen auttavat käsittelemään asioita ja vapautumaan omasta syyllisyyden taakasta. itkeminen on arvokas lahja... Toivottavasti sinulta löytyy tukea ympäriltä! :hug:

 

[pph]

Lämmin halaus!! Näitä on liikaa, aivan liikaa. Nuori poika teki täälläpäin juuri itsemurhan, ja kuinka moni ennen ja jälkeen vielä tekeekään, yhteiskunta on perseestä kun ei apua saa ajoissa.

 

[Taikajane]

:hug: Voimia.

Pääsiäisenä tulee kaksi vuotta kuluneeksi siitä kun lapioitiin sisarusten kanssa hiekkaa pikkuveljen haudalle kun tältä loppui voimat jaksaa elämäänsä. :'( Elämäni raskaimmat hetket...

kiitos ja olen tosi pahollani! ei ole helppoa ollut sullakaan.

Noup. :/ Aikansa nämä ottaa... En tiedä missä vaiheessa helpotti tai helpottaa. jollain lailla varmaan silloin kun hautajaiset ja kaikki viralliset asiat on hoidettu ja tavarat jaa paperit käyty läpi niin että saa selville sen mitä noista saa. Todella vaikea paikka kun toinen lopettaa elämänsä omasta tahdostaan, eikä pysty edes ymmärtämään mitä kaikkea on päässään liikkunut viimeisinä aikoina.

Siihen vaan täytyy uskoa että nyt heillä on rauha ja kaikki tuo ahdistus ja tuska on pois. Omat perheet ja lapset auttavat onneksi elämää eteenpäin ettei jää itse tyhjän päälle. Pikkuhiljaa arki alkaa taas sujua vaikka muistot kipeää tekevätkin. Kauniita muistoja haluu haalia, mutta samalla niiden valossa tuo loppu tuntuu entistäkin järjettömämmältä... :|

Ystävät, perhe ja puhuminen auttavat käsittelemään asioita ja vapautumaan omasta syyllisyyden taakasta. Toivottavasti sinulta löytyy tukea ympäriltä! :hug:

Aina välillä myöhemmin tulee sellanen olo, kun jotain mukavaa tapahtuu, että voi kun se läheinen olis jaksanu nähdä sen vaikeen ajan yli niin olis tämänki asian vielä voinu jakaa.

 

[Estu]

:hug:

 

[pph]

Eihän tätä voi itkemättä lukea :'(

Lisää Aurikoa elämään! Voita oma kirkasvalolamppu!!

Siis täh..oikeesti onko kaikki kotona??

 

[Nyynä]

:hug: :hug: :hug: isot halaukset ja paljon jaksamista kaikille jotka ovat läheisensä menettäneet. ap:lle eritoten tällä hetkellä koska asia on niin tuore. en osaa sanoa oikeen mitään

 

[ikävä]

Minun isoveli kuoli noin 10 vuotta sitten..Ikävä on vieläkin valtava..Voimia sinulle ja muista puhua,vaikkapa tänne.Puhuminen auttaa,ainakin hetkeksi.

http://www.youtube.com/watch?v=gOKimhCTLpc

 

[:(]

:hug:

 

[Madicken04]

:hug: Voimia.

Pääsiäisenä tulee kaksi vuotta kuluneeksi siitä kun lapioitiin sisarusten kanssa hiekkaa pikkuveljen haudalle kun tältä loppui voimat jaksaa elämäänsä. :'( Elämäni raskaimmat hetket...

kiitos ja olen tosi pahollani! ei ole helppoa ollut sullakaan.

Noup. :/ Aikansa nämä ottaa... En tiedä missä vaiheessa helpotti tai helpottaa. jollain lailla varmaan silloin kun hautajaiset ja kaikki viralliset asiat on hoidettu ja tavarat jaa paperit käyty läpi niin että saa selville sen mitä noista saa. Todella vaikea paikka kun toinen lopettaa elämänsä omasta tahdostaan, eikä pysty edes ymmärtämään mitä kaikkea on päässään liikkunut viimeisinä aikoina.

Siihen vaan täytyy uskoa että nyt heillä on rauha ja kaikki tuo ahdistus ja tuska on pois. Omat perheet ja lapset auttavat onneksi elämää eteenpäin ettei jää itse tyhjän päälle. Pikkuhiljaa arki alkaa taas sujua vaikka muistot kipeää tekevätkin. Kauniita muistoja haluu haalia, mutta samalla niiden valossa tuo loppu tuntuu entistäkin järjettömämmältä... :|

Ystävät, perhe ja puhuminen auttavat käsittelemään asioita ja vapautumaan omasta syyllisyyden taakasta. Toivottavasti sinulta löytyy tukea ympäriltä! :hug:

Aina välillä myöhemmin tulee sellanen olo, kun jotain mukavaa tapahtuu, että voi kun se läheinen olis jaksanu nähdä sen vaikeen ajan yli niin olis tämänki asian vielä voinu jakaa.

Niinpä...

Meidän down-lapsi 3v10kk lähti eilen kävelemään pitkän odotuksen ja työn päätteeksi eikä Rane-eno nähnyt sitäkään. Tosin, itse uskon että siellä jossan, jollain tavalla hän kuitenkin pystyy elämäämme seuraamaan.

Toisaalta yksi jollain lailla lohdullinen hetki on se kun toisen kuoleman jälkeen huomaa pystyvänsä iloitsemaan jostain. Elämä kuitenkin jatkuu, surusta huolimatta.

 

[Elämänlanka]

Voimahaleja lähetän sinulle!

 

[Kyy]

:'( Osanottoni surun keskelle. :hug:

"Älkää itkekö haudallain
En ole siellä, en nuku lain
Olen tuhannen tuulen tuiverrus
Olen lumitimanttien kimallus
Olen aurinko, paahdan kypsää viljaa
Olen syyssade, ropisen hiljaa
Älkää itkekö haudallain
En ole siellä, en nuku lain"

 

[KullanMurutx4]

:hug: kauniisti kirjoitettu :'(

 

[ohops]

Eihän tätä voi itkemättä lukea :'(

Lisää Aurikoa elämään! Voita oma kirkasvalolamppu!!

Siis täh..oikeesti onko kaikki kotona??

Aika huonoon kohtaa tuli toi mainos tässä ketjussa! GRRR!!

 

[MorbidMama]

:hug: :hug: :hug:

Mullakin on pikkuveli, jolla ei mene enää kovin hyvin. Mutta ei se kerro mitään...millään vain ei tunnu olevan merkitystä. :'(

 

[Madicken04]

:hug: :hug: :hug:

Mullakin on pikkuveli, jolla ei mene enää kovin hyvin. Mutta ei se kerro mitään...millään vain ei tunnu olevan merkitystä. :'(

:hug: Toivotaan parasta!

 

[enkelin siiven alla]

:hug: :hug: :hug:

Mullakin on pikkuveli, jolla ei mene enää kovin hyvin. Mutta ei se kerro mitään...millään vain ei tunnu olevan merkitystä. :'(

Toi on ihan kauheaa. nyt tämän kokeneena sanoisin sulle että mene jo viivana hakemaan veljesi ja pakota puhumaan tai vie saamaan apua jota hän tarvitsee. mutta tiedän senkin ettei se niin yksinkertaista ole. toivottavasti sun veli ei ole niinkuin minun, jo päättänyt ajat sitten että toivoa ei ole eikä sellaista apua maailmassa jonka hän hyväksyisi tai haluaisi.
yritä kuitenkin. yritä kovasti. jos tilanne vaatii, hae pakkohoitoon. kaikki nämä ajatukset tulevat nyt liian myöhään minun veljeäni ajatellen, mutta sun omalla on vielä toivoa. hurjasti voimia ja sitkeyttä jaksaa oman läheisen rakkaan ihmisen puolesta.

Minusta ei tunnu tänä aamuna miltään. vauva herätti äsken mutta kävikin itse vielä nukkumaan. itkin ja valvoin aamuneljään ja luulin että hajoan lopullisesti. mutta nyt ei tunnukkaan miltään.
ajattelen hetken aina herättyäni että olenko unessa ja nähnyt painajaista. vauvani on tällä hetkellä ainoa asia miksi nousen sängystä ylös aamuisin. muuten makaisin siellä niin kauan kuin siltä tuntuu, vaikka ensi syksyyn.

nyt tuntuu kyllä hiukan kurjalta se, että sairauteni nostaa taas päätään. kivut ovat palanneet, ja olen joutunut aloittamaan taas särkylääkkeet vieläkin kovemmalla annoksella, enemmän mitä lääkäri lupasi. pelkään hirveästi että joudun taas sairaalaan. en kestäisi nyt yhtään hetkeä erossa vauvasta. täytyy muuttaa taas tuohon sohvalle muutamaksi päivää potemaan, vauvan sitteri on siinä vieressä kuten oli koko tammikuun kun yritin toipua. on tämä kauheaa. vauvaraasusta ei taida tulla kunnon ihmistä ollenkaan. koko sen pieni elämä on ollut sitä että joutuu olemaan vähän kuin sivussa; koko ajan on ollut joku tilanne päällä siitä asti kun hän syntyi. tai oli silloin joku aika ihan pelkkää iloa vauvan syntymästäkin, siihen haluaisin nyt palata. nyt tuntuu että äitiyslomani menee vain potemisee ja suremiseen. en muista elämästäni kauheampaa jaksoa kuin tämä äitiysloma. tietysti vauva on kuitenkin ihanin asia ja lahja jonka olen milloinkaan saanut.

nyt menen keittämään kupin teetä. tavoistani täysin poiketen tekisi mieleni jo nyt aamusta kaataa sen sekaan aimo loraus viskiä.

 

[kokemusta]

No itsekin näin itsemurhakandidaatin lähiomaisena voin sanoa, että pakkohoitoon ei voi laittaa ennen kuin on itsemurhaa yritetty. Ja senkin jälkeen se on hyvin vaikeaa. Yksilön vapaus.

Minä olen kyllä samaa paljon kokenut, vaikka elossa lähiomaiseni edelleen on. Hänestä ei tosin ole enää koskaan yksin asumaan ym, joten tuo kämpän siivoominen ja raivaaminen on aika tuskallista hommaa. Kyllä siinä muistot pyörii mielessä. Lisäksi aina vierailessani hänen osastollaan en voi muuta ajatella kuin tätä tilannetta..ja aikaa on kulunut. Ehkä tässä on se, että näen joka kerta hänen erilaisuutensa ja se muistuttaa minua joka kerta tapahtumasta, koska hän on yhä elossa. On mukavaa ,että hän on elossa..mutta toisaalta hänen elämänsä ei taida kovin kummoista olla..

Meilläkin yritettiin auttaa tätä lähiomaista, mutta jotenkin siihen tilanteeseen pikku hiljaa turtui. Hän oli vuosia masentunut, joten ei oikein koskaan voinut tietää varmasti mitään. Kävi muutaman kerran puhumassa, mutta ei oikein suostunut sen enempään. Lääkkeitä muistaakseni söi, mutta vähän vaihdellen (oli muutakin lääkitystä terveyteen liittyviä, niin ei ilmeisesti sopineet yhteen). Mutta kkukaan ei voi toisen puolesta tehdä ratkaisuja, eikä olla apuna juuri sillä hetkellä kun se tapahtuu. IHminen kuitenkin päättää elämästään juuri silloin, kun kukaan ei ole tukena. Itse en suostu enää itseäni enkä muita syyttelemään, me todellakin yritimme parhaamme. Nyt voidaan kuitenkin olla tukena ja mukana eri tavalla, ilman pelkoa mistään itsemurhayrityksistä. Se oli aika raskasta aikaa, koska aina vähän pelkäsi alitajunnassa..sitten tuntui, että helpotti suuresti kun hän "pääsi" jatkuvaan hoitoon hoitokotiin.

Jaksamista! Muista, että sinun ei tarvitse jaksaa kuin omat murheesi, muiden murheet voit tällä hetkellä unohtaa. Välillä menee paremmin ja välillä huonommin, mutta kaikesta selviää. Kuitenkin pitää muistaa niissä alamäissäkin, että kohta taas mielialat nousee ja alkaa helpottamaan.

 

[Muurarin Vaimo]

:hug: :hug: Syvä osanottoni suruusi. :'(

 

[Ellida]

:'( :'( :hug: :hug:

 

[liirah]

:hug:

 

[Sikke1]

Lämmin osanotto halaus :hug: :'(

 

[.]

"devisol...aurinkoa elämään"

Dääm että ottaa päähän noi mainokset just näissä ketjuissa