Veljeni elämän viimeiset hetket.

[jenmo]

Osanottoni!!! Jouluna tuli kolme vuotta, kun paras ystäväni lähti oman käden kautta. Elokuussa 4 vuotta, kun kummisetäni lähti samalla tavalla.

Ja nyt 6.2. vuosi siitä, kun mieheni, elämäni suurin rakkaus, kuoli auto-onnettomuudessa
6. tätä kuuta itkin eniten sitten mieheni hautajaisten.

Itse olin pakkohoidossa viime syyskuussa, koska yritin toistuvasti tappaa itseni. Nyt jo alkaa elämä hiljalleen rauhoittumaan... Tosin lapseni saan takaisin kotiin vasta toukokuun alussa.

Jaksamisia kaikille läheisensä menettäneille! :hug:

 

[Ellida]

Osanottoni!!! Jouluna tuli kolme vuotta, kun paras ystäväni lähti oman käden kautta. Elokuussa 4 vuotta, kun kummisetäni lähti samalla tavalla.

Ja nyt 6.2. vuosi siitä, kun mieheni, elämäni suurin rakkaus, kuoli auto-onnettomuudessa
6. tätä kuuta itkin eniten sitten mieheni hautajaisten.

Itse olin pakkohoidossa viime syyskuussa, koska yritin toistuvasti tappaa itseni. Nyt jo alkaa elämä hiljalleen rauhoittumaan... Tosin lapseni saan takaisin kotiin vasta toukokuun alussa.

Jaksamisia kaikille läheisensä menettäneille! :hug:

:hug: :hug: Voimia sinullekin ja valoisampaa tulevaisuutta!

 

[koeta jaksaa]

Tulin aiemmin tänään, tai no siis eilen kotiin, toisesta kaupungista kauempaa selvittämästä pikkuveljeni kuolinpesää. olen kirjoittanut asiasta tänne aiemminkin.
näky veljeni viimeisessä kodissa pysäytti. näinkö vähän hänestä kuitenkin tiesin? täälläkö hän vietti viimeiset päivänsä? veli eristäytyi meistä perheestä ja ystävistään viimeisinä päivinään täysin. eikä hän välittänyt enää oikein mistään. se näkyi kaikkialla siellä kämpässä. paitsi että hän aina halusi ettei hänen kuolemastaan ole mitään seuraamuksia kenellekkään. loppusiivouksen hän kyllä unohti suunnitelmistaan.

oli vaikeaa pestä paikkaa mistä veli alle viikko sitten löydettiin. pesin ruumiin viime refleksien jälkiä ja muistelin aikaa kun veli kasteli patjansa vielä välillä kerhoikäisenäkin. hän pelkäsi pienenä monia asioita ja pissi unessa alleen. mietin pelkäsiköhän veljeni viimeisellä hetkellä? oli kuitenkin niin suunnitellut kaiken, ja loppu suunnitelma paljastuu vasta tulevaisuudessa kun saamme kaikki viralliset asiat selvitettyä.
tiedän että veljeni pelkäsi tuskaa. elämän lopettaminen pelotti häntä suuresti, monia kuukausia. kumpi olikaan suurempaa tuskaa, eläminen vai se lopettaminen? hän oli varmasti itkenyt tehdessään sen, itki mullekkin niin monesti puhelimessa. ei vaan sanonut miksi. tai että auta mua sisko. sanoi aina vaan että kyllä tää tästä.
en mennyt katsomaan häntä enää ruumishuoneelle. ensin olin aatellut mennä mutta sitten päätin että jos hän on itkenyt koko illan ja vielä ampunut itseään ei näky voi olla kaunis. enempi suretti ne itkusta turvonneet silmät kuin puuttuva osa jostain. tosin en tiedä onko silmistä mitään jäljellä. muistan kuitenkin niiden värin. ja sen haaveilijan tuijotuksen.

keskustelut veljen lähimpien ystävien kanssa on auttaneet paljon. ymmärrän että kukaan ei olisi voinut häntä enää auttaa. miksi silti minusta tuntuu että jotain jäi tekemättä? jos kuitenkin olisin enemmän houkutellut tai jopa pakottanut hoitoon ja apua hakemaan, ajanut vaikka oven taakse? kun hän aina kielsi tulemasta ja kunnioitin sitä koska kämppä oli hänen kotinsa. varjele jos olisin tiennyt miltä siellä näytti :'(

Hei pikkuveli, siivosin tänään keittiösi. huonostippa uskoit sitä mitä äitin kanssa sulle opetettiin kun laitettiin sun pari ekaa kämppää. silloin otit valokuviakin kodistasi kun viihdyit siellä niin. mikset antanut meidän tulla auttamaan sinua? ei se nyt niin kaaos ollut kuin sinusta tuntui. nyt se on siivottu ja selvitetty, näetkö? näitkö kuinka itkimme ja kaipasimme sinua siellä? tunsin kaikki viimeiset hipaisusi kaapinovissa, siitä tuli yhtäaikaa hyvä ja paha mieli. olisit kertonut minulle. olisin varmasti keksinyt ratkaisun.

voi veljeni, kaipaan sinua niin. anna minulle anteeksi. en ymmärtänyt viestejäsi. olen suunnattoman pahoillani.
näitkö pienen kummipoikasi asunnossasi? hän nukkui niin rauhallisesti. ajomatkat luoksesi ja pois hän itki koko ajan, mutta kotonasi hän vaan nukkui rauhallisesti. koko päivät kun siivosin ja raivasin. vauva viihtyy luonasi. sinäkin niin pidit hänestä, olisit vaan jäänyt tänne.
enää jäljellä ovat hautajaisesi. ne on vielä järjestämättä. aloitan järjestelyt huomenna.

Voih, voimia sulle ja vanhemmillesi. Mulla saattaa tyttären kanssa tuo olla vielä edessä, tosin ei nykyään kämppääkään. Yhden lapsen olen jo haudannut, vauvana

 

[ninaTT]

Voimia sulle, ap.

Siskoni mies päätti elämänsä 20.12., eli pari kuukautta sitten. Hän oli myös minulle läheinen, asuimme yhdessä ja olin pyytänyt häntä lapselleni "miehen malliksi" kun tytön oma isä ei ole läsnäoleva.

Minun tuska on jo helpottanut paljon, mutta siskoni joutuu joka aamu miettimään, miksi nousta sängystä ylös.

Jos nämä itsemurhan tehneet näkisivät mitä saivat aikaan, katuisivatko he? Jos viime hetkellä joku olisi voinut sairaalle ihmiselle näyttää mitä hänen kuolemansa jälkeen tapahtuu, jättisivätkö he tekemättä?

Meillä sisko ja minä istuttiin ensimmäiset pari viikkoa tietokoneen äärellä, ei jaksanut puhua, mutta kirjottaminen tuntui hyvältä.

 

[enkelin siiven alla]

Kiitos jälleen teille kaikille kirjottaneille ja minua ajatelleille. ette arvaakkaan kuinka tärkeää se on minulle, vaikken teitä tunnekkaan. en nyt vaan saa oikeen puhuttua muillekkaan, en halua. Paitsi miehelleni.
Otan myös suuresti osaa teidän menetyksiinne, erityisesti nyt Jenmo. Muita kuitenkaan yhtään väheksymättä. Sinulla Jenmo elämä näyttää ihan erityisesti potkineen päähän, ja vielä kärkikengillä. Voimia sinulle, mukavaa että saat lapset kohta luoksesi. jäävätkö he nyt sitten sinulle ihan pysyvästi asumaan? millaiset välit sulla on vanhempiisi?

mun alkoi tehdä tänään ihan tosissaan mieli alkaa juomaan. Veli oli ryypännyt rankasti viime aikansa. odotan ruuminavausraporttia jotta saan tietää kuoliko hän selvänä vai jostain sekaisin. toivon että hän olisi ollut rankassa humalassa, sitten ei ehkä ole sattunut niin paljon.
en kuitenkaan viitsi pulloa aukaista, vauvan kanssa on jaksettava huomisaamunakin. viiniä taidan huomenna kuitenkin pullon hakea, kyllähän se hetkeksi helpottaa oloa. ja auttaa sikeämpään uneen. mies voi olla vauvan kanssa.

olen laihtunut entisestään, sairauden aikana hävisi kymmenen kiloa tammikuussa. viimeksi olen ollut näin laiha teini-iässä. en tunnista enää peilikuvaani, näytän kauhealta silmäpusseineni.
Vauva on ollut kuin aurinko koko päivän. olen pakottautunut hymyilemään hänelle takaisin. ei tämä tilanne hänen syynsä ole. myydäänköhän vauvoille mustia vaatteita missään?

 

[jak]

kiitos teille.

jotenkin en osaa kunnolla purkaa tuntojani muualle kuin tänne nettiin. en jaksa enää puhua kenenkään kanssa kasvotusten. netti tuntuu luonnolliselta myös siksi, että pikkuveli vietti viimeiset aikansa ilmeisesti melko täysin virtuaalitodellisuudessa. hänkään ei jaksanut enää puhua kasvotusten kenellekkään, se tuntui liian vaikealta.

on aivan hullua, että kirjoitin tänne palstalle n. kuukausi sitten että pitäkää huolta läheisistänne, koskaan ei voi tietää mikä hetki on viimeinen. näin hyvin osasin noudattaa neuvoani itse. :'(
osallistuin myös veljeni kuolemaa edeltävänä päivänä toisella foorumilla itsemurhaa koskevaan pitkään keskusteluun. puolsin yksilön vapautta päättää oman elämänsä jatkumisesta esim. vaikeissa sairastapauksissa. nyt en millään olisi sallinut sitä veljelleni. vaikka sairashan hänkin oli. minä en taida enää ikinä sanoa mitään ääneen.

nyt pitäisi aloittaa hautausjärjestelyt. pieni tilaisuus hahmottui päässäni jo valmiiksi viime yönä. tämä osuus ei jotenkin enää tunnu niin rankalta. se asunto oli pahin.

tietääkö kukaan miten voisin sulkea veljeni sivut näiltä julkisilta foorumeilta ja yhteisöistä? en tiedä kuin yhteen yhteisöön hänen salasanansa. voisinko soittaa jollekkin henkilölle? kun niissä yleisissä ohjeissa ei koskaan ole puhelinnumeroita.

Kylä se noin onkin, ihmisen elinpäivät ovat luetut ennen syntymää. Jotkut kuolee aiemmin jo vauvana, jotkut oman käden kautta kun eivät jaksa elää, jotkut onnettomuudessa, jotkut vuosia maattuaan liikkumattomana vuodeosastolla.
Mikähän noista olisi parasta? mIelestäni saappaat jalassa lähtö, henkilölle itselleen mutta omaiset ovat eri asia ja järkyttyneitä yllättävästä lähdöstä.
Voimia edelleen teille kaikille omaisille. Eipähän ainakaan enää ole vaikeaa itsensä kanssa, jos se yhtään lohduttaa.
En muista varmaksi mikä oli nimimerkkini kun kerran jo kirjoitin, ehkä

 

[jak]

kiitos teille.

jotenkin en osaa kunnolla purkaa tuntojani muualle kuin tänne nettiin. en jaksa enää puhua kenenkään kanssa kasvotusten. netti tuntuu luonnolliselta myös siksi, että pikkuveli vietti viimeiset aikansa ilmeisesti melko täysin virtuaalitodellisuudessa. hänkään ei jaksanut enää puhua kasvotusten kenellekkään, se tuntui liian vaikealta.

on aivan hullua, että kirjoitin tänne palstalle n. kuukausi sitten että pitäkää huolta läheisistänne, koskaan ei voi tietää mikä hetki on viimeinen. näin hyvin osasin noudattaa neuvoani itse. :'(
osallistuin myös veljeni kuolemaa edeltävänä päivänä toisella foorumilla itsemurhaa koskevaan pitkään keskusteluun. puolsin yksilön vapautta päättää oman elämänsä jatkumisesta esim. vaikeissa sairastapauksissa. nyt en millään olisi sallinut sitä veljelleni. vaikka sairashan hänkin oli. minä en taida enää ikinä sanoa mitään ääneen.

nyt pitäisi aloittaa hautausjärjestelyt. pieni tilaisuus hahmottui päässäni jo valmiiksi viime yönä. tämä osuus ei jotenkin enää tunnu niin rankalta. se asunto oli pahin.

tietääkö kukaan miten voisin sulkea veljeni sivut näiltä julkisilta foorumeilta ja yhteisöistä? en tiedä kuin yhteen yhteisöön hänen salasanansa. voisinko soittaa jollekkin henkilölle? kun niissä yleisissä ohjeissa ei koskaan ole puhelinnumeroita.

Kylä se noin onkin, ihmisen elinpäivät ovat luetut ennen syntymää. Jotkut kuolee aiemmin jo vauvana, jotkut oman käden kautta kun eivät jaksa elää, jotkut onnettomuudessa, jotkut vuosia maattuaan liikkumattomana vuodeosastolla.
Mikähän noista olisi parasta? mIelestäni saappaat jalassa lähtö, henkilölle itselleen mutta omaiset ovat eri asia ja järkyttyneitä yllättävästä lähdöstä.
Voimia edelleen teille kaikille omaisille. Eipähän ainakaan enää ole vaikeaa itsensä kanssa, jos se yhtään lohduttaa.
En muista varmaksi mikä oli nimimerkkini kun kerran jo kirjoitin, ehkä

 

[jak]

kiitos teille.

jotenkin en osaa kunnolla purkaa tuntojani muualle kuin tänne nettiin. en jaksa enää puhua kenenkään kanssa kasvotusten. netti tuntuu luonnolliselta myös siksi, että pikkuveli vietti viimeiset aikansa ilmeisesti melko täysin virtuaalitodellisuudessa. hänkään ei jaksanut enää puhua kasvotusten kenellekkään, se tuntui liian vaikealta.

on aivan hullua, että kirjoitin tänne palstalle n. kuukausi sitten että pitäkää huolta läheisistänne, koskaan ei voi tietää mikä hetki on viimeinen. näin hyvin osasin noudattaa neuvoani itse. :'(
osallistuin myös veljeni kuolemaa edeltävänä päivänä toisella foorumilla itsemurhaa koskevaan pitkään keskusteluun. puolsin yksilön vapautta päättää oman elämänsä jatkumisesta esim. vaikeissa sairastapauksissa. nyt en millään olisi sallinut sitä veljelleni. vaikka sairashan hänkin oli. minä en taida enää ikinä sanoa mitään ääneen.

nyt pitäisi aloittaa hautausjärjestelyt. pieni tilaisuus hahmottui päässäni jo valmiiksi viime yönä. tämä osuus ei jotenkin enää tunnu niin rankalta. se asunto oli pahin.

tietääkö kukaan miten voisin sulkea veljeni sivut näiltä julkisilta foorumeilta ja yhteisöistä? en tiedä kuin yhteen yhteisöön hänen salasanansa. voisinko soittaa jollekkin henkilölle? kun niissä yleisissä ohjeissa ei koskaan ole puhelinnumeroita.

Kylä se noin onkin, ihmisen elinpäivät ovat luetut ennen syntymää. Jotkut kuolee aiemmin jo vauvana, jotkut oman käden kautta kun eivät jaksa elää, jotkut onnettomuudessa, jotkut vuosia maattuaan liikkumattomana vuodeosastolla.
Mikähän noista olisi parasta? mIelestäni saappaat jalassa lähtö, henkilölle itselleen mutta omaiset ovat eri asia ja järkyttyneitä yllättävästä lähdöstä.
Voimia edelleen teille kaikille omaisille. Eipähän ainakaan enää ole vaikeaa itsensä kanssa, jos se yhtään lohduttaa.
En muista varmaksi mikä oli nimimerkkini kun kerran jo kirjoitin, ehkä

 

[koeta jaksaa]

Anteeksi kun tuli monta kertaa ja nimimerkki on

 

[koeta jaksaa]

Tuli ihan mieleen kevättalvinen päivä kuusi vuotta sitten, kun kävin vastaavasti tyhjentämässä veljeni asunnon. Mun veli tosin kuoli autokolarissa, joten itsemurhan jälkeiset itsesyytökset ja mitä olisin voinut tehdä toisin - ajatukset eivät varmaan olleet niin suuria kuin sinulla. Silti mietin, että jos vain olisin kertonut hänelle, että hän on niin tärkeä, ettei hän saa vaarantaa itseään ajamalla yksin halki Suomen väsyneenä, ohittaa autoja ja kuolla näin. Olisiko hän jäänyt hotelliin yöksi ja ajanut sitten rauhassa ja levänneenä kotiin?

Kävimme hakemassa pikkuveljen matkan varrelta. Hän oli siinä, kuin kuori itsestään. Kukaan ei olisi voinut näyttää enemmän häneltä kuin hän, ja kuitenkaan hän ei enää itse ollut paikalla. Miksi kukaan halusi laittaa häntä arkkuun, eihän hänen olisi kuulunut olla siellä?

Pikkuveli ei ehtinyt nähdä ikinä kahta tyttöämme, ei pitää sylissä eikä jutella omia juttujaan. Hän oli aina inhonnut lapsia, mutta olen varma että hän olisi rakastanut omaa kummityttöään, jonka kummiksi hän ei nyt siis koskaan päässyt.

Kuusi vuotta on kulunut. Aluksi ikävä oli tuskaa joka pysäytti elämän ja sai näkökyvyn iäisyyteen asti. Nyt edelleen kaipaan häntä, mutta toivon että saan nähdä hänet jonain päivänä taivaassa. Suru on muuttanut muotoaan, pukeutunut asuun, joka ei enää näytä kyyneleiltä, mutta ehkä kimaltelevilta jääkiteiltä. Nyt osaan olla kiitollinen siitä, mitä meillä oli, enkä enää niinkään itke sitä, mitä olisi vielä voinut olla.

Voimia sinullekin muistoissasi

 

[Flow87 -Los tehottomuus-]

:hug: :hug: osanottoni ja voimia sinulle ja läheisillesi.. :'(

 

[koeta jaksaa]

Niin, unohdin laittaa sinulle terveisiä: Rakas isosisko siellä jossain, joka suret pikkuveljeäsi! Olet nyt sillä paikalla kun elämä pysähtyy. Anna itsellesi aikaa, ole itsellesi armollinen. Kun selviät vain tärkeimmästä, se riittää. Itke kun on itkun aika, vielä koittaa päivä jolloin kyyneleet loppuvat. Otan osaa suruusi! Rukoilen, että saat olla Taivaan Isän sylihoidossa nämä ajat, kun tarvitset sitä eniten.

Tuo on kaunista tuotivaan isän sylihoito. Ystäväni noin rukoilee aina tyttäreni puolesta että Jumala ottaisi sylihoitoon kun hän sitä tarvitsee.
Onpas lohduttavaa täällä itkeä omiakin juttujaan

 

[*]

Menetin isäni oman käden kautta. Kriisiryhmässä juuri noita sinunkin viestisi asioita mietittiin. Itkikö isä, pelkäsikö hän sitä viimeistä päätöstä. Minua lohdutti se ajatus, että silloin kun ihminen on tehnyt tuollaisen päätöksen tuollaiset tunteet on jo taka-alalla. Ei ihminen enää pelkää, ei hän sure. Jos hän pelkäisi ja surisi, ei hän sitä ratkaisua tekisi. Silloin ihminen on vahva ja täynnä voimaa.

 

[koeta jaksaa]

Osanottoni!!! Jouluna tuli kolme vuotta, kun paras ystäväni lähti oman käden kautta. Elokuussa 4 vuotta, kun kummisetäni lähti samalla tavalla.

Ja nyt 6.2. vuosi siitä, kun mieheni, elämäni suurin rakkaus, kuoli auto-onnettomuudessa
6. tätä kuuta itkin eniten sitten mieheni hautajaisten.

Itse olin pakkohoidossa viime syyskuussa, koska yritin toistuvasti tappaa itseni. Nyt jo alkaa elämä hiljalleen rauhoittumaan... Tosin lapseni saan takaisin kotiin vasta toukokuun alussa.

Jaksamisia kaikille läheisensä menettäneille! :hug:

Voi, sinullekin paljon voimia ja jaksuja että jaksat sitten lastesi kanssa. Kyynelterveiset

 

[Salama]

Jaksamisia sinulle ap ja muille, joilla on rankkaa. *hali*

 

[jenmo]

Kiitos jälleen teille kaikille kirjottaneille ja minua ajatelleille. ette arvaakkaan kuinka tärkeää se on minulle, vaikken teitä tunnekkaan. en nyt vaan saa oikeen puhuttua muillekkaan, en halua. Paitsi miehelleni.
Otan myös suuresti osaa teidän menetyksiinne, erityisesti nyt Jenmo. Muita kuitenkaan yhtään väheksymättä. Sinulla Jenmo elämä näyttää ihan erityisesti potkineen päähän, ja vielä kärkikengillä. Voimia sinulle, mukavaa että saat lapset kohta luoksesi. jäävätkö he nyt sitten sinulle ihan pysyvästi asumaan? millaiset välit sulla on vanhempiisi?

mun alkoi tehdä tänään ihan tosissaan mieli alkaa juomaan. Veli oli ryypännyt rankasti viime aikansa. odotan ruuminavausraporttia jotta saan tietää kuoliko hän selvänä vai jostain sekaisin. toivon että hän olisi ollut rankassa humalassa, sitten ei ehkä ole sattunut niin paljon.
en kuitenkaan viitsi pulloa aukaista, vauvan kanssa on jaksettava huomisaamunakin. viiniä taidan huomenna kuitenkin pullon hakea, kyllähän se hetkeksi helpottaa oloa. ja auttaa sikeämpään uneen. mies voi olla vauvan kanssa.

olen laihtunut entisestään, sairauden aikana hävisi kymmenen kiloa tammikuussa. viimeksi olen ollut näin laiha teini-iässä. en tunnista enää peilikuvaani, näytän kauhealta silmäpusseineni.
Vauva on ollut kuin aurinko koko päivän. olen pakottautunut hymyilemään hänelle takaisin. ei tämä tilanne hänen syynsä ole. myydäänköhän vauvoille mustia vaatteita missään?

Kyllä saan muksut lopullisestu takaisin kesällä <3 Voimia sulle hirveästi vauvan kans ja koita välttää sitä alkoholia... :hug:

Niin ja mulla on todella hyvät välit vanhempiini, oon viikottain lasten luona porukoillani. =)