Nyt se ero ilmeisesti tuli

["aapee"]

[QUOTE="oooooo";28486628]MIETTIKÄÄ millaisen mallin annatte lapsillenne parisuhteesta. Onko se toisen kunnioittamista, sopua, tukemista ja hyvää mieltä VAI painostavaa, uhkailua sisältävää, epävarmaa ja naista alistavaa. En tajua naisia, jotka eivät lähde huonosta suhteesta, vaikka ero miten pelottaisi. Lapsi tulee varmasti aikuisena kiittämään kun ymmärtää asioista enemmän. Totta kai ero pelottaa lasta, koska ei tiedä mitä on edessä. Se vain jättää lapseen pahimmat jäljet, että joutuu vuodesta toiseen seuraamaan riitoja ja elämään painostavassa ilmapiirissä kotona, ehkä jopa pelkäämään omassa kodissaan. Ideaali toki olisi, että vanhemmat pystyisivät kasvamaan ihmisinä ja elämään sovussa.[/QUOTE]

Mutta suhteet eivät ole noin mustavalkoisia. Meillä on hyvinkin toista tukeva ja auttava, kunnioittava suhde. Jos mittaa suhdetta 355 päivää vuodessa. Jos jompikumpi on valmiiksi äreä ja tulee riita, mies ei ole mikään ihannekumppani. Vaan kohtuuton ja todella paskamainen, ja mies sanoo mitä sylki suuhun tuo.

 

["aapee"]

Kaikki ystäväni olivat myös sitä mieltä, että asiat järjestyvät. Vaikka ihan rehellisesti kerroin kaikki. Yksi kaverini jopa tunnusti että on samanlainen tyhjän uhkaaja työpaineessa.

 

["abc"]

Koko ketjua en kerinnyt lukemaan. Mutta itse olen avioerolapsi. Vanhemmat erosi kun olin 7v. Koulu vaihtui ekan jälkeen ja tokan jälkeen ja aika kova paikka oli koulun ja kavereiden muutos, mutta kyllä siitäkin selvittiin. Kaksiossa asuminen on varmaan järkevää. ITse äitini kanssa asuttiin kaksiossa. Eli minulla oma huone ja äiti nukkui olohuoneessa. Hyvin pärjättiin. Tosin isäni luona sain olla niin paljon ja usein kun halusin. Mut pyrkisin pitämään tytön elämän ennallaan muilta osin jo avioero on hälle muutos. Mies vois mennä itgseensä jos ei lasta laita tässä tilanteessa etusijalle. HÄn on syytön teidän kiistoihin. Onneks omat vanhemmat aikanaan teki kaikkensa sen eteen että minun oli hyvä olla, vaikka keskenään eivät enää halunneet jatkaa. Se on myös tulevaisuudessa tärkeää. Mitään en muistele niin lämmöllä kuin äitipuoleni järjestämiä yo-juhlia mitkä pidettiin isälläni ja myös äidin koko suku tuli sinne kutsuttuina juhlimaan ja jokunen vuosi myöhemmin omisssa häissäni sekä äitini että isäni istuivat uusien perheidensä kanssa samassa pöydässä. Kaikilla ei ole näin hyvin.

 

["aapee"]

Kiva kuulla.

Mies on nyt kun on järkevä, ihan samaa mieltä. Eli että tytön elämän jatkuminen niin normaalina kuin mahdollista olisi tärkeintä. Hän on nyt ehdottanut, että jäisimme omaan kotiimme kolmioon, hän maksaa sen 200 e kuussa mikä on vastikkeiden ero. Hän maksaisi 400 e kuussa meille tukea. Ja hän muuttaa yksiöön.

Avioeroa emme hakisi ja hän hakee apua tunnesäätelyn ongelmiinsa.

Minä olen luvannut että tyttöä saa tavata niin paljon kun haluaa.

 

[ajattelennäin]

Ollaan jo kauan oltu eron partaalla. Vuosia. Välillä menee paremmin. Yhdessä ollaan oltu 15 v, naimisissa 11, yksi 8 v lapsi jota todella tehtiin ja tehtiin.

Mies on ollut jo kauan sellainen, että aina pienemmästäkin huutaa eroa. Sitten peruu. Suuttuu ihan silmittömästi, uhkaa jopa tappaa. Ei ole oikeasti käynyt käsiksi, mutta tavaraa on mennyt, läppäri, seinässä on reikä jne. jne.

Välillä suuttumukseen on aihetta, välillä ei, tai syy on mitätön. Välillä mietin onko hän ihan terve, raivokohtaukset ovat jotenkin niin rajuja, niissä on pakkoliikkeitä ja hokemia.

Miehellä on mielettömän huono stressinsietokyky, huono itsetunto, todella kauhea lapsuus takana. Syy voi olla vaikka työssä joku ongelma niin hän raivoaa sen ulos kotona.

Minä olen yrittänyt että hakisi apua. Ei hae. Kukaan ei tiedä millaista meillä on. Kun mies on työmatkalla, meillä on rauhallista ja mukavaa tytön kanssa. Tyttö kyllä tykkää isistä, eikä kuulemma halua, että erotaan. Hänkin on siis kuullut riitoja.

Minäkin tykkään, mutta kun en jaksa enää tätä huutamista.

Nyt eilen tuli myöhään töistä, oltiin jo nukkumassa. Heräsin kun mies alkoi jo eteisessä huutamaan ja raivoamaan, kun en ollut siivonnut eteistä (olen myös töissä ja eilen illalla harjoteltiin kokeeseen ja käytiin pyöräilemässä). Eroa taas oltiin ottamassa. Ja nyt tuli töistä ja sama jatkui. Mies lähti ulos.

Aloittaja. Tuossa on oman aloitusviestisi alku. Seuraavassa viestissäsi kerrot että olet kirjoittanut ennenkin. Eli tilanne on toistuva.

Lapsesi elää siinä jatkuvasti. Tuollaisen lapsuuden hänelle teet, ja minusta se on kauheaa. Samoin on kauheaa, että itse kehityt tietynlaiseksi ja mies tietynlaiseksi keskinäisessä vuorovaikutuksenne kehässä. Jos ihmettelet täältä saamiasi vastauksia, niin minä puolestani ihmettelen ihmettelyjäsi. Ja halveksin sinua, jos taas päätät jäädä, halveksin sinua ennen kaikkea äitinä.

 

["oooooo"]

[QUOTE="aapee";28487135]Mutta suhteet eivät ole noin mustavalkoisia. Meillä on hyvinkin toista tukeva ja auttava, kunnioittava suhde. Jos mittaa suhdetta 355 päivää vuodessa. Jos jompikumpi on valmiiksi äreä ja tulee riita, mies ei ole mikään ihannekumppani. Vaan kohtuuton ja todella paskamainen, ja mies sanoo mitä sylki suuhun tuo.[/QUOTE]

No en mä sitten ymmärrä, miksi edes harkitset eroa, jos elo on niin auvoista eikä kodin ilmapiirissä ole mitään sen laajempaa ja toistuvampaa ongelmaa. Yritä nyt päättää. Lapsi elää vuodesta toiseen kodin ilmapiirissä, kai sinä nyt aikuisena ihmisenä pystyt sen verran miettimään, että onko se lapselle hyväksi vai ei. Onko parisuhteenne sellainen, jota toivoisit esim. omalle lapsellesi?

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";28486454]No eihän kukaan mene naimisiin ero mielessä. Haloo. Mutta sitten jos tulee erimielisyyksiä tai suoranaisia ongelmia (niinkuin TEILLÄ ), niin sitten erotaan.

Vaikuttaa kyllä pahemmalta, että "mies just nyt on hermona".
Miksi vähättelet koko ajan tilannettanne? Aloitusviestissä kerron miten karmeasti mies suuttuu kaikesta, ja kauheasta raivoamisesta, ja itse itkeskelet. Nyt mies on vaan vähän "hermona töiden takia"? Haloo. Sun täytyy herätä tuosta koomasta ja katsoa peiliin. Tässä ketjussa olet nyt saanut monenlaista neuvoa, ainakin näet mitä mieltä muut ovat. Jos et saa mitään aikaiseksi, tai et uskalla erota, olisiko kysymys masennuksesta. Oletko masentunut? Luulen että kaipaat keskusteluapua.[/QUOTE]

Jaa. Minä olen sitä mieltä, että jos tulee erimielisyyksiä tai ongelmia, ne yritetään ratkaista jotenkin, eikä heti erota.

Jos erimielisyydet johtavat perheväkivaltaan tai johtuvat päihteistä, asia on eri, ei kannata jäädä odottelemaan seuraavaa turpaanvetoa. Tai jos toinen hassaa kaikki rahat vaikka uhkapeleihin tms.

 

["aapee"]

Aloittaja. Tuossa on oman aloitusviestisi alku. Seuraavassa viestissäsi kerrot että olet kirjoittanut ennenkin. Eli tilanne on toistuva.

Lapsesi elää siinä jatkuvasti. Tuollaisen lapsuuden hänelle teet, ja minusta se on kauheaa. Samoin on kauheaa, että itse kehityt tietynlaiseksi ja mies tietynlaiseksi keskinäisessä vuorovaikutuksenne kehässä. Jos ihmettelet täältä saamiasi vastauksia, niin minä puolestani ihmettelen ihmettelyjäsi. Ja halveksin sinua, jos taas päätät jäädä, halveksin sinua ennen kaikkea äitinä.

Olin itsekin aika kiihtynyt kun tuota kirjoitin. Ja nythän olen tehnyt jotain asian muuttamiseksi, ettei tarvi sitä 10 kertaa vuodessakaan kärsiä.

 

[ajattelennäin]

Niin. Eihän sillä lapsella niin väliä sitten ollutkaan. Pääasia että saan mieheltä aina joskus seksiä ja turvallisuutta. Menköön kakaran elämä perseelleen, tai, kyllähän lapset unohtaa, eihän se mitään muista....

Joo joo ja lehmät lentää.

 

["aapee"]

[QUOTE="oooooo";28487243]No en mä sitten ymmärrä, miksi edes harkitset eroa, jos elo on niin auvoista eikä kodin ilmapiirissä ole mitään sen laajempaa ja toistuvampaa ongelmaa. Yritä nyt päättää. Lapsi elää vuodesta toiseen kodin ilmapiirissä, kai sinä nyt aikuisena ihmisenä pystyt sen verran miettimään, että onko se lapselle hyväksi vai ei. Onko parisuhteenne sellainen, jota toivoisit esim. omalle lapsellesi?[/QUOTE]

Koska sain tarpeekseni niistä kohtauksista.

Eihän se ole, siksihän nyt tulee asumusero. Mutta kuka meistä on elänyt ihan täydellisten vanhempien kanssa.

 

["aapee"]

Niin. Eihän sillä lapsella niin väliä sitten ollutkaan. Pääasia että saan mieheltä aina joskus seksiä ja turvallisuutta. Menköön kakaran elämä perseelleen, tai, kyllähän lapset unohtaa, eihän se mitään muista....

Joo joo ja lehmät lentää.

Missä olen kirjoittanut noin???

 

[ajattelennäin]

[QUOTE="aapee";28487290]Missä olen kirjoittanut noin???[/QUOTE]

Et ole kirjoittanut noin.

Mutta teoistaan nainen tunnetaan, ei sanoistaan. Tekemättömyys on teko sekin.

 

[miettikää nyt vähän]

Voi junalautta! Täällä joku onneton pohtii elämäänsä ja avioeroa yhtenä vaihtoehtona tilanteen korjaamiseksi. Palstan yksinhuoltajat ovat haistaneet veren ja ohjeistavat kiiluvin silmin lähtemään heti ja mieluummin vielä nopeammin. Silloin tällöin suutahtelevasta miehestä on tehty hirviö, josta ei mikään määrä terapiaa tee enää ihmistä, vaan hän tarvitsee ehdottomasti rangaistuksen ja sairaalahoitoa, kuten eräs kiilusilmä edellisellä sivulla kirjoitti. Voi helevetti teidän kanssanne!

 

["vieras"]

Minusta ap on oikeilla jäljillä kun ei panikoi.

 

["vieras"]

[QUOTE="aapee";28487110]Kyllä uskon, että miehelle tekee hyvää saada ulkopuolista keskusteluapua.

Minä olen nyt jutellut paljon omien ystävieni kanssa. He tuntevat mun miehen ja yksikään ei ajattele, että mies on vaarallinen. Kaikki tunsivat empatiaa myös miestä kohtaan.. Kukaan ei sano, että eroa heti hullusta miehestäsi. Ymmärtävät miestäkin, koska tuntevat taustoja ja miestä. Mies ei ole aina tällainen.

Kaikista on hyvä idea että en eroa, vaan aikalisä, ja katsotaan, miten käy, oppiiko itsehillintää.

Lapseni tykkää isistään, mutta aika realistisesti arvioi hänen kypsyyttään ja kiivauttaan. Lapsi on itsekin kiivas ja temperamenttinen.

En tietenkään ole iloinen, että lapsi kuuli tyhjät uhkaukset. Olen koettanut auttaa häntä käsittelemään asiaa.[/QUOTE]

Ap, olet sinisilmäinen. Selittelet itsellesi tekosyitä, koska et uskalla erota.
Tee mitä haluat, mutta luuletko oikeasti että pelkästään "keskusteluavulla" miehesi persoona ja vihanhallitsemisongelmat muuttuvat? Olet todella naiivi.

 

["nelli"]

uskomatonta. Et sä hirveesti tytöstäs välitä.

 

["nina"]

oot sä tossukka. Juuh, kaverit varmaan osaakin arvioida miehen mielenterveyden.

 

["vvieras"]

[QUOTE="nina";28488993]oot sä tossukka. Juuh, kaverit varmaan osaakin arvioida miehen mielenterveyden.[/QUOTE]

Ainakin luulisi, että ap:n ja hänen miehensä tuntevat osaisivat arvioida paremmin kuin hyeenat täällä.

 

["aapee"]

[QUOTE="nelli";28488914]uskomatonta. Et sä hirveesti tytöstäs välitä.[/QUOTE]

Miten niin?

Olen siis muuttamassa asumuseroon. Joko siihen kaksioon jos sen saan. Tai jään tähän, mies avustaa että lapsi ei joudu muuttamaan kaikkea.

Hän muuttaa yksiöön. On häpeissään tyhmistä rahapuheistaan. Ja uhkailustaan. Ei puolustele itseään. Ymmärtää että on muututtava ja itsehillintää on tultava.

Hän on hakemassa apua. Katsotaan mihin se riittää.

Miten tämä on ei-välittämistä?

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";28487975]Ap, olet sinisilmäinen. Selittelet itsellesi tekosyitä, koska et uskalla erota.
Tee mitä haluat, mutta luuletko oikeasti että pelkästään "keskusteluavulla" miehesi persoona ja vihanhallitsemisongelmat muuttuvat? Olet todella naiivi.[/QUOTE]

Ei tarvi muuttaa koko persoonaa.

 

["just"]

tosta ap oikein huokuu alistuvuus ja selittelyt. Pakkoliikkeitä ja silmitöntä raivoa jää kysyt että kenkää nyt täydelliset vanhemmat on ees ollu? No esim mulla oli turvallinen koti! Ei toi ole paikka, missälapsen tulisi kasvaa. Isä ihan sekaisin ja hiiri äitinä. Itselleskö puolustat tota et ei tää tätä oo 356 pv vuosi? Eine perhesurmaajatkaan joka pv pistä perhettä hengiltä. Mieti sitä. hulluinta tos on se, et olet saman kokenut ja annat vahingon kiertää tytölle.

 

["just"]

uhkaa tappaa riitojen aikana, mut Sun kaverit ymmärtää miestä? Aika kauhee lapsuus sun tytöllä. Pitkään eron partaalla, mut sä vaan et osaa luovuttaa! Toi on elämä, mitä tahdot! Kerroit et jos peliriipuvuus, niin pitää lähtee heti,mut tappouhkaus ei ole sellainen??varmaan lapsikin oppiii miten tunteita käsitellään tossa ilmapiirissä. Mut se on hyvä panemaan?

 

["aapee"]

Minähän olen menossa asumuseroon. Mitä te oikein haluaue? Että en ikinä ole missään tekemisissä miehen kanssa? että tapan hänet?

Sunnuntaina mies meinasi suuttua. Aloitti jo ikävällä sävyllä. Mutta ekan lauseen jälkeen sulkikin suunsa. Hetken päästä pyysi anteeksi ja sanoi lähtevänsä lenkille. Joten kyllä hän yrittää.

 

["joo"]

tapat hänet? Öö?? Onko joku noin ehdottanut? Ehkä toi on teillä kotona normia juttelua. Kuule, tee iha kuten tykkäät! Tyttös säälittää! Voi että, ihan monta pv jo mies huutqmatta, paitsi su.. Osta sille kukkia! Tollasta menoo ei moni katsoisi.

 

[Laö]

Ap ja mies ovat muuttamassa erilleen, mies hakee apua ongelmaansa ja sitten katsovat mihin se riittää. Miksi pitää heti erota? Miksi ei voi hakea apua pelastaakseen avioliiton? Mielestäni tämä on oikein hyvä ratkaisu, monet eivät tuollaiseen pystyisi vaan joko erottaisiin tai jäisi samaan huonoon tilanteeseen. Tuohon miehen ongelmaan voi kyllä saada apua, ja koska ap rakastaa miestään niin haluaa antaa mahdollisuuden mutta ei kuitenkaan saman katon alla...