Nyt se ero ilmeisesti tuli

[Neydan]

Sinä olet hänen vaimonsa, et terapeutti. Näin ollen, vaikka ymmärrät mistä tilanne kumpuaa, sinun ei tarvitse
sitä hyväksyä eikä opettaa lasta hyväksymään.
Valitettavasti totuus on, että eroamalla teet suurimman palveluksen teille kaikille.

Tiedän mistä puhun: isäni on samanlainen raivopää. Lapsena pelkäsin hirveesti että ne eroa, en itsekään tiedä miksi se oli niin kamala ajatus. Isä kyllä oli meille aina hieno isä, ehkä se selittää pelkoani + isän puheet erosta.
Aikuisena todella toivon, että äiti olisi eronnut. Olisimme saaneet paljon paremman naisen mallin, kun äiti olisi näyttänyt ettei häntä voi kohdella miten vaan. Parisuhteesta saatu mallikin on vähän niin ja näin.. Mutta isäni rakastaa meitä yli kaiken ja lasten vuoksi äiti kai sitä jaksoi, myöhemmin ei enää osannut lähteä. Aikakin toki vaikutti, siihen aikaan avioerot olivat paljon harvemmassa.

Nyt olen ymmärtänyt, että isälläni on todella ollu masennusta etc, jota koko perhe on sitten kantanut. Nykyisin oon melkein vihainen äidille, kun tiiä isän taas raivoavan jostain tyhjänpäiväisestä ja äiti vaan suostuu kuuntelemaan sitä paskaa vuodesta toiseen. Meille isä ei karju, mutta kyllä tuo silti jälkensä jätti.

Sorry epäselvä teksti.. kiire ja konekin tökkii :O

 

["aapee"]

Ikävä kyllä minäkin tiedän miltä se tuntuu lapsena. Isä ei kylläkään uhannut erolla mutta oli muuten samanlainen raivopää. Ehkä siksikin on vaikeaa irrottautua.

 

["vieras"]

[QUOTE="aapee";28479297]Mun ongelmahan on se, että mä ymmärrän. Enkä vihaa. Vaan ikävä kyllä rakastan.

Jos vihaisin olisi helppo lähteä. Tai jos en ymmärtäisi mikä mättää, että miksi on tällaista.

Ei minusta ole mikään ihme jos olen vähän sekaisinkin. 15 v olen ollut tämän miehen kanssa yhdessä.[/QUOTE]

Aika lapsellinen ajatusmalli, että pitäisi vihata jotta kykenisi eroamaan.
Jos rakastat häntä, niin sitten et anna hänen kohdella sinua/teitä väärin!
Jos rakastat häntä, eroat hänestä jotta hän ymmärtää ettei hänen käytöksensä ole sallittua ja ehkä hyvällä onnella hän jopa hakisi itselleen apua.

Ja jos rakastat lastasi, opetat lapsellesi terveemmän mallin. Sen pystyt tekemään vain eroamalla ja kasvattamalla itsellesi niinsanotusti munaa, ja itsetuntoa.

 

["vieras"]

[QUOTE="aapee";28479221]Nyt tuli viesti aso-toimistosta. Tällä viikolla lähtee tarjouskirjeet ja erikseen kirjoitti mulle etunimellä, että mulla on toivoa saada se.[/QUOTE]

jeee!!!

olen sama mieltä, ei tarvi erota, pyydä vaan että hän suostuu käymään käsittelemässä asioitaan jossain terapiassa ja sitten kun apua on saatu ja huomaat että hän on taas "normaali" aviomies sinulle, voitte palata yhdessä.

toivon teille kolmelle kaikkille hyvää! <3

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28479726]Aika lapsellinen ajatusmalli, että pitäisi vihata jotta kykenisi eroamaan.
Jos rakastat häntä, niin sitten et anna hänen kohdella sinua/teitä väärin!
Jos rakastat häntä, eroat hänestä jotta hän ymmärtää ettei hänen käytöksensä ole sallittua ja ehkä hyvällä onnella hän jopa hakisi itselleen apua.

Ja jos rakastat lastasi, opetat lapsellesi terveemmän mallin. Sen pystyt tekemään vain eroamalla ja kasvattamalla itsellesi niinsanotusti munaa, ja itsetuntoa.[/QUOTE]

Olen ERI MIELTÄ!

miksi ihmiset unohtaa että avioliitossa, meidän pitäisi rakastaa niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä, että meidän pitäisi olla tukena toisillemme???

Minusta AP toimii hienosti, muuttaa pois mutta ei eroa. Näin hän auttaa miestä ymmärtämään ettei hän voi olla saman katon alla, jos häntä kohdellaan noin huonosti mutta ettei hän miestä/avioliitosta luovu, vaan haluaa että mies hakeutuu hoitoon.

 

["aapee"]

Olen 10. numeron perusteella.

Olen miehelle sanonut tämän asuntoasian. Otti asian rauhallisesti. Kysyi mitä on tehtävä, että jään.

Sanoin että terapiaan on mentävä.

 

["vieras"]

[QUOTE="aapee";28485135]Olen 10. numeron perusteella.

Olen miehelle sanonut tämän asuntoasian. Otti asian rauhallisesti. Kysyi mitä on tehtävä, että jään.

Sanoin että terapiaan on mentävä.[/QUOTE]

Kai sinä ymmärrät, että ei terapiakaan aina muuta ihmistä?
Mielestäni sinun kannattaisi muuttaa, ja katsoa sitten ajan kanssa, muuttuuko mies terapian avulla? Jos päästät sen noin vähällä, ei takuulla muutu, ei edes yritä.

 

["aapee"]

En haluakaan että muuttuu kokonaan. Itsehillintää pitää saada lisää. Ja paikka jossa käsitellä tunteitaan.

Asunto ratkeaa kuun lopussa.

 

["vieras"]

[QUOTE="aapee";28485175]En haluakaan että muuttuu kokonaan. Itsehillintää pitää saada lisää. Ja paikka jossa käsitellä tunteitaan.

Asunto ratkeaa kuun lopussa.[/QUOTE]

Onnea valitsemallesi tielle. Veikkaan että jäät samaan tilanteeseen, et uskalla jättää miestäsi, tai etsiä uutta asuntoa jos et tätä ensimmäistä saa.
Jahkaat nimittäin sen verran paljon, ja rivien välistä voi lukea että et tiedä mitä haluat. Et sä pysty päättämään miten paljon ja miten mies muuttuisi, eikä sitä voi etukäteen tietää miten terapia edes toimisi. Jos mies päättää ettei halua käsitellä asioitaan, terapia ei auta mitään.
Tee mitä teet,mutta lapsesi kyllä ansaitsisi kasvaa rauhallisessa ympäristössä.

 

["vieras"]

Lueppa ap oma aloitusviestisi uudestaan, ja koko ketju.
Huomaatko miten muutat mieltäsi koko ajan? Tiedät kuitenkin itsekin miten sinun olisi toimittava....

 

["aapee"]

En mennyt naimisiin ero mielessä.

15 v ja edelleen rakastan miestä. Våhän öutoa olisi, jos jättäminen olisi helppoa.

Toki myös tiedän asioita, jotkaan vaikuttaa miksi mies just nyt on hermona. Liittyvät töihin.

 

["vieras"]

Lapsen on kurja tuollaista raivoamista katsoa. Sekä seurata sitä keskustelua äidin ja isän välillä, että erotaanko vai ei. Mun omat vanhemmat teki tuollaista usein kun olin lapsi/nuori, yhdessä ovat edelleen mutta tosi ahdistavaa oli sitä meuhkaamista kuunnella. Olisivat hemmetti eronneet jos sillä piti aina riidan tullessa uhkailla.
Siksi ehdotan, että etsit asunnon (jos saat tuon mitä olet hakenut niin hyvä, jos et niin hae jotain toista) ja muutat lapsen kanssa sinne. Eropapereita ei tarvitse heti jättää jos et halua mutta anna nyt hyvä nainen selkeä merkki miehellesi ettei nykytilanne voi jatkua. Mies ei muutu jos ei ole pakko. Katsotte tilannetta vaikka puolen vuoden päästä uudestaan mutta älä hyvä nainen tee itsestäsi kynnysmattoa jäämällä ja vielä pakota lastakin tuohon kurjaan välikätenä toimimiseen. Ei ole lapsen asia huolehtia vanhempien suhteista, itse sun täytyy päätös tehdä ja siinä pysyä.

 

[Railot]

[QUOTE="aapee";28470968]En ole varma, oliko se varsinaisesti lahja, mun lasit olivat olleet todella huonot jo vuosia, ja en ikinä saanut säästettyä niihin. Mulla on siis huono näkö ja silmäsairaus, ikävä kyllä myös lapsellani, ja meidän lasit ovat järjettömän hintaisia.[/QUOTE]

Tä? Maksa ne lasit eli se 700 €, eikä mitään takuuvuokria...toivottavasti asianne järjestyvät. Kuulostat hyvältä äidiltä, pärjäätte varmasti!

 

["aapee"]

Tiedän ettei lapsen eikä mun tarvitse eikä ole hyvä kuunnella uhkailua. Eikä se onneksi ole meilläkään arkea.

Uskon että tämä asunnon hankkiminenkin on herätellyt. En ole iaimmin tehnyt sellaista.

 

["Neljän Äiti"]

Käy hirveästi sääliksi lapsesi, ihanko oikeasti tilanne on sellainen että lapsi anoo isältä ettei tulisi eroa.
Hävetkää!

 

["vieras"]

[QUOTE="aapee";28485395]Tiedän ettei lapsen eikä mun tarvitse eikä ole hyvä kuunnella uhkailua. Eikä se onneksi ole meilläkään arkea.

Uskon että tämä asunnon hankkiminenkin on herätellyt. En ole iaimmin tehnyt sellaista.[/QUOTE]

Herätellyt? Mitä herätellyt?
Ei se asunnon hakeminen miehen persoonaa muuta.

Onko tämä joku provo vai oletko oikeasti noin ailahteleva?

Päätä nyt jo mitä haluat. Haluatko vain uhkailla miestäsi, ja kuvittelet että hän muuttuu? Vai haluatko oikeasti muutosta elämääsi?
Ihmeellistä pelleilyä ja asioiden vähättelyä. Ja lapsen ei tosiaan kuuluisi olla teidän välissä ja kuunnella teidän eropuheita! Alkaa vaikuttaa siltä että teillä molemmilla vanhemmilla on mielenterveysongelmia, kun kohtelette lasta noin. Lapsi raukka luulee että pystyy estämää teidän eron, ja saattaa syyttää itseään sitten kun se ero tulee. Tuollaiset asiat keskustellaan silloin kun lapsi ei ole paikalla!!!!

 

["nelli"]

sinä et ole yhtään hyvä äiti, jos annat lapsesi elää tuollaisessa Helvetissä! Ei lapselle kerrota, että ehkä erotaan, ei erotakaan, katellaan, vaan kun on päätöksiä tehty!!

Hoet että rakastat, ei tuo ole rakkautta! Ei normaali ihminen rakasta miestä, joka kohtelee noin! Olet vain alistettu, luulet että rakastat tai pitää rakastaa.

Miehesi on potentiaalinen perhesurmaaja, mieti jos tekee tytölle jotain, kostomielessä sulle. Tuollaiset raivarit ja pakkoliikkeet voi vaatia jopa sairaalahoitoa.

Ero on ainoa vastaus, josta tyttö aikuisena sua kiittää.

 

["vieras"]

[QUOTE="aapee";28485218]En mennyt naimisiin ero mielessä.

15 v ja edelleen rakastan miestä. Våhän öutoa olisi, jos jättäminen olisi helppoa.

Toki myös tiedän asioita, jotkaan vaikuttaa miksi mies just nyt on hermona. Liittyvät töihin.[/QUOTE]

No eihän kukaan mene naimisiin ero mielessä. Haloo. Mutta sitten jos tulee erimielisyyksiä tai suoranaisia ongelmia (niinkuin TEILLÄ ), niin sitten erotaan.

Vaikuttaa kyllä pahemmalta, että "mies just nyt on hermona".
Miksi vähättelet koko ajan tilannettanne? Aloitusviestissä kerron miten karmeasti mies suuttuu kaikesta, ja kauheasta raivoamisesta, ja itse itkeskelet. Nyt mies on vaan vähän "hermona töiden takia"? Haloo. Sun täytyy herätä tuosta koomasta ja katsoa peiliin. Tässä ketjussa olet nyt saanut monenlaista neuvoa, ainakin näet mitä mieltä muut ovat. Jos et saa mitään aikaiseksi, tai et uskalla erota, olisiko kysymys masennuksesta. Oletko masentunut? Luulen että kaipaat keskusteluapua.

 

["alma"]

[QUOTE="aapee";28471365]Mies ei aio maksaa niitä, eli ilmeisesti saan sen noin 150 eli kelan elarit.[/QUOTE]

Ei se kuule ole miehen haluamisesta kiinni, vaan ne elatustuet lasketaan hänen palkkansa mukaan ja jos ei maksa, menevät perintään ja sitä kautta ulosottoon. Mua ihmetyttää kun palstalla on jatkuvaan naisia jotka ei tiedä mitään omista oikeuksistaan. Osa kuvittelee että mies saa vietyä lapset kunhan vaan niin päättää, toiset luulee etä yksinhuoltajan lapsiin ei isä voi saada tapaamisoikeutta, ja kolmannet kuvittelee avioeron kohdatessa jäävänsä puille paljaille vaikkei avioehtoa oliskaan. Netti on tietoa täynnä, ja myös kaikki lait löytyy googlettamalla, ottakaa selvää ennen kuin luovutte toivosta kokonaan ja jäätte niihin paskoihin suhteisiinne.

 

[evita]

Minun nähdäkseni ap. nyt kuitenkin tekee ihan oikeasti ajatus- ja muutakin työtä tämän asian kanssa. Jos hän on muuttamassa asumuseroon ja pitää terapiaa yhdessä jatkamisen edellytyksenä, niin mikä ongelma tässä on?

Mies kuulostaa vaikealta tapaukselta, mutta miten täällä palstalla kukaan voi tietää auttaako terapia häntä ja perhettä vai ei? Ei kukaan voi sanoa, että hän ei pystyisi terapian avulla muuttamaan pysyvästi käytöstään, kyllähän sellaista oikeasti tapahtuu ja käyttäytymisen muutos on mahdollinen.

Lähtökohtaisesti lapset eivät halua, että vanhemmat eroavat. Lapset ainoastaan haluavat, että vanhemmat lopettavat riitelemisen. Tätä ap. nähdäkseni tässä hakee, ja se on lapsen kannalta juuri oikea ratkaisu.

Minusta on järkyttävää, miten tässä jotkut hokevat, että nyt on heti erottava, vaikka ap. ihan järkevästi nähdäkseni yrittää ensin hoitaa ongelmat muutoin pois.

Pysy ap. lujana, pidä kiinni asumuserosta ja terapiasta ja yritä sillä tavalla pelastaa perheesi. Olen ihan varma, että miehesi kärsii myös valtavasti, mutta hän ei ole omin voimin kyennyt muuttumaan.

 

[ok]

[QUOTE="aapee";28485135]Olen 10. numeron perusteella.

Olen miehelle sanonut tämän asuntoasian. Otti asian rauhallisesti. Kysyi mitä on tehtävä, että jään.

Sanoin että terapiaan on mentävä.[/QUOTE]

Mitä ihmeen suuria odotuksia sulla on sille terapialle? Ei terapiaan meno tarkoita, että mies muuttuisi tai käsittelisi ongelmiaan. Mies käsittelee ongelmiaan terapiassa jos kokee ne suureksi ongelmaksi, EI siksi että vaimo uhkaa erota jos ei mene terapiaan. Tuollainen "terapia" ei kovin pitkälle pääse, että "tulin kun vaimo pakotti".

Susta tuntuu että olet nyt niskan päällä ja nautit tilanteesta. Aivan hirveää lukea miten lapselle puhutte että eroatte, ei sittenkään, ehkä sittenkin.. Rakastat tampiota miestäsi, mutta rakastapa vähän sitä lasta. Tuollainen pakkoliikkeinen raivoaminen voisi tarvita muutakin kuin terapiassa käyntiä. Ihan lääkärille jos menisi.

 

["vieras"]

Mitä ihmeen suuria odotuksia sulla on sille terapialle? Ei terapiaan meno tarkoita, että mies muuttuisi tai käsittelisi ongelmiaan. Mies käsittelee ongelmiaan terapiassa jos kokee ne suureksi ongelmaksi, EI siksi että vaimo uhkaa erota jos ei mene terapiaan. Tuollainen "terapia" ei kovin pitkälle pääse, että "tulin kun vaimo pakotti".

Susta tuntuu että olet nyt niskan päällä ja nautit tilanteesta. Aivan hirveää lukea miten lapselle puhutte että eroatte, ei sittenkään, ehkä sittenkin.. Rakastat tampiota miestäsi, mutta rakastapa vähän sitä lasta. Tuollainen pakkoliikkeinen raivoaminen voisi tarvita muutakin kuin terapiassa käyntiä. Ihan lääkärille jos menisi.

Olen samaa mieltä. Joskus tuo sana "terapia" on ihmisille kuin jumala. Ei se terapia välttämättä saa mitään aikaan, kun on noin valtavista ongelmista kyse. Enemmänkin mies tarvitsee jotain vihanhallintakurssia, ja ehkä lääkitystä? Pakkoliikkeet ja raivoaminen kuulostaa pelottavalta. Minkälainen terapia pystyy parantamaan sen?
Ihmettelen vähän...

Ja ihmettelen myös ap:n asennetta koko tähän ongelmaan. Ei osata ajatella asioita lapsen kannalta ollenkaan. Mitä jos menisit neuvolan psykologille juttelemaan? Mä luulen että ap on se, joka tarvitsee terapiaa, mies saattaa tarvita jotain mielenterveyslääkettä ja psykiatria.

 

[lkkjjhh]

Mä olen itse ollut terapiassa ihan omasta halustani, vuoden ravasin ennenkuin pystyin alkamaan hieman avautua. Voin kuvitella millaista olisi ollut jos olisin mennyt vain jonkun pakottamana.

 

["oooooo"]

MIETTIKÄÄ millaisen mallin annatte lapsillenne parisuhteesta. Onko se toisen kunnioittamista, sopua, tukemista ja hyvää mieltä VAI painostavaa, uhkailua sisältävää, epävarmaa ja naista alistavaa. En tajua naisia, jotka eivät lähde huonosta suhteesta, vaikka ero miten pelottaisi. Lapsi tulee varmasti aikuisena kiittämään kun ymmärtää asioista enemmän. Totta kai ero pelottaa lasta, koska ei tiedä mitä on edessä. Se vain jättää lapseen pahimmat jäljet, että joutuu vuodesta toiseen seuraamaan riitoja ja elämään painostavassa ilmapiirissä kotona, ehkä jopa pelkäämään omassa kodissaan. Ideaali toki olisi, että vanhemmat pystyisivät kasvamaan ihmisinä ja elämään sovussa.

 

["aapee"]

Kyllä uskon, että miehelle tekee hyvää saada ulkopuolista keskusteluapua.

Minä olen nyt jutellut paljon omien ystävieni kanssa. He tuntevat mun miehen ja yksikään ei ajattele, että mies on vaarallinen. Kaikki tunsivat empatiaa myös miestä kohtaan.. Kukaan ei sano, että eroa heti hullusta miehestäsi. Ymmärtävät miestäkin, koska tuntevat taustoja ja miestä. Mies ei ole aina tällainen.

Kaikista on hyvä idea että en eroa, vaan aikalisä, ja katsotaan, miten käy, oppiiko itsehillintää.

Lapseni tykkää isistään, mutta aika realistisesti arvioi hänen kypsyyttään ja kiivauttaan. Lapsi on itsekin kiivas ja temperamenttinen.

En tietenkään ole iloinen, että lapsi kuuli tyhjät uhkaukset. Olen koettanut auttaa häntä käsittelemään asiaa.