Kiitos paljon kaikista kannustuksista ja kommenteista! Menin jo melko aikaisin nukkumaan, kun edellisen yön valvoin.
Ensinnäkin, en usko, että mies jää tähän nykyiseen kotiimme asumaan. Jääkö edes alueelle, vaikeaa sanoa. Hakee yksiötä.
Mulla on siellä ystäviä, tuttavia ja suht lähellä yksi sisko.
Rahasta: asuntomme on siis aso, eli saamme takaisin rahaa muutaman kuukauden päästä. Minun puolikas menee uuden asunnon asomaksuun (eikä edes riitä) mutta mieshän saisi ne rahat joskus kesän lopussa. Ei kuulemma halua niitä, jos nyt annan 1500 e hänelle, ja hän muuttaa kuun lopussa veke. Mielihän voi kyllä muuttua, eikä se minusta ole reilua, että hän ei niitä asomaksurahoja saisi.
Se asumistuki lasketaan niin, että 57,5 m2 olisi ok asunnon koko kahdelle hengelle, nyt meillä on 70 m2 asunto ja vastikeesta hyväksytään jotenkin vain se määrä, mikä on 57,5 verran (tajusikohan kukaan...) eli siis se on kyllä käsittääkseni sen takia se noin 250, minkä mä eilen kelan laskureilla laskin.
Lapsen paras ystävä kyllä jää, jos muutamme. Koska se muutto on sitten 20 km. Autotta ihan mahdoton ylläpitää ja kauanko sen toisen vanhemmat jaksavat kuskata.
Kyllä mäkin pelkään, miten miehen käy, kun jää yksin. Hän on juuri tuolleen toisaalta meistä rfiippuvainen. Lyökö koko elämän lekkeriksi, kun ei ole syytä, miksi käydä töissä tms. Hoitaako itseään.
Raivoaminen ja ongelmat ovat jatkuneet siis todella kauan, 5-6 v. Välillä on ollut parempia kuukausia, mutta kyllä se raivo sieltä tulee. Mies ei suostu terapiaan. Minä en ole vaiennut, olen siis puhunut kun on ollut parempi. Aina katuu ja kaikki on paremmin kohta. Ei kumminkaan ole. Siihen raivoon en mene väliin, kun pelkäänkin mennä.
Minä olen kuulemma huono, kun en ole mikään himosiivooja. Tämä asia oli kyllä selvää jo, kun tavattiin. Mulla voi olla lehti- ja vaatekasoja. Oven kehtaan kyllä avata, mutta mies kuulemma ei. Anoppi on hirveän kova siivoamaan ja myönnän että en ole edes lähelle samaa tasoa, mutta anoppi on tunnetasolla ihan hirveä ihminen, valehtelee, manipuloi jne. On vienyt miehen taskurahat, heillä ei ollut aina ruokaa, sähköt katkeili, miehestä ei lapsena oikein huolehtinut kukaan. Väitän olevani tasapainoisempi ja myös parempi äiti lapselleni.
Varmasti miehellä on kaikki nuo: stressi, uupumus, väsymys jne. Mutta kun ei sekään oikein ole, että me lapsen kanssa ollaan sitten se mihin kaikki puretaan. En ole seksuaalisesti torjunut miestä. Hän on kyllä mua.
