nyt on aika katsoa ongelmia silmiin, mennä peilin eteen. olen alkoholisti.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ev
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

ev

Vieras
Olen ollut pitkään vakavasti masentunut, diagnoosina myös epävakaa persoonallisuus sekä sosiaalisten tilanteiden pelko jonka vuoksi olen syrjäytynyt elämästä lähes 100%:sti.

Ja olen tehnyt sen pahan virheen jonka moni mielenterveys ongelmainen tekee, olen alkanut "lääkitsemään" itseäni alkoholilla. Juon jokatoinen päivä, saatan aloittaa jo aamu kymmeneltä. Heti kun herään aamulla puoli 8 aikaan, tekee jo silloin mieli. En juo koskaan itseäni ns änkyräkänniin, mutta pitkin päivää litkin siideriä. Ja kun tulee ilta, iskee _kamala_ ahdistus. Alkoholi lisää pahaa oloani, silti teen sitä. Järjetöntä!

Olen itsekin ymmärtänyt että otan liikaa, mutta kun mies pyysi minut kävelylle lauantaina kaksistaan ja sanoi suoraan "olet alkoholisti" alkoi asia kirkastua minulle. Käveltiin pitkä lenkki jonka aikana oli pakko katsoa totuutta silmiin.. Käveltiin pitkä lenkki ja puhuttiin ja puhuttiin. Minä itkin ja puhuin ja kuuntelin mitä mies halusi minulle sanoa. Nyt yritän olla juomatta ja tämä on VAIKEAA!!!!! Ja nyt se iski minuun, MINÄ OLEN ALKOHOLISTI. Ei tämä muuten näin vaikeaa olisi. Tänään aamulla kun seiskan aikaan nousin laittaa lapsille aamupalaa ja lähettää heitä kouluun, minusta tuntui että on _pakko_ saada alkoholia. Menin vessaan itkemään hetkeksi ja sitten iloisella ilmeellä laittamaan lapset koulutielle.

Mietin kaikkea.... Kuinka paska olen, onko lapset pelänneet kun ovat nähneet minun juovan niin usein? Mitä lapset on ajatelleet? Olenko jo aiheuttanut heille peruuttamattomia traumoja, muistoja? Kaiketi olen. Kaikki tämä saa minut halukkaaksi taistelemaan että selviän masennuksesta ja juomisesta. Toisaalta häpeän niin paljon että itsemurha ajatukset on aika kovaa luokkaa.... Miten voin enää korjata mitään...
 
Sinne vain ihan reilusti mukaan. Se on ollut siskoni pelastus ja kuivilla jo 4 vuotta eka kerrasta lähtien!!! Hänkin oli tuolloin reilusti alle 30 vuotias. Hae apua ennenkuin menetät kaiken mikä on sinulle tärkeintä. AA ei ole mikään rantaremmien nollauspaikka vaan tulet hämmästymään iloisesti. Voimia sinulle ja onneksi olet itse tajunnut tilanteesi!!
 
sulla on nyt suunta vain ylöspäin! Hienoa että olet tajunnut tilanteesi ja mahtaavaa että sulla on mies joka selvästikin huolehtii sinusta. Nyt vain itseä niskasta kiinni, tarvittaessa haet ulkopuolista tukea. Mitään korjaamatonta ei ole varmastikaan tapahtunut, olet ollut hyvä äiti tissuttelusta huolimatta. Korkki kiinni ja tsemppiä!
 
sulla on nyt suunta vain ylöspäin! Hienoa että olet tajunnut tilanteesi ja mahtaavaa että sulla on mies joka selvästikin huolehtii sinusta. Nyt vain itseä niskasta kiinni, tarvittaessa haet ulkopuolista tukea. Mitään korjaamatonta ei ole varmastikaan tapahtunut, olet ollut hyvä äiti tissuttelusta huolimatta. Korkki kiinni ja tsemppiä!

voi kiitos kannustavista sanoista! :heart:
 
Sinne vain ihan reilusti mukaan. Se on ollut siskoni pelastus ja kuivilla jo 4 vuotta eka kerrasta lähtien!!! Hänkin oli tuolloin reilusti alle 30 vuotias. Hae apua ennenkuin menetät kaiken mikä on sinulle tärkeintä. AA ei ole mikään rantaremmien nollauspaikka vaan tulet hämmästymään iloisesti. Voimia sinulle ja onneksi olet itse tajunnut tilanteesi!!

AA kävi mulla mielessä mutta ajattelin nyt ensin kokeilla miten tämä menisi ihan itse. jos näyttää ettei omat rahkeet yksin riitä, ajattelin tosiaan AA:ta.

Ja kiitos tsempeistä, sitä tarvitsen.
 
Mun mielestäni teillä on ihan elämä edessä, kun vaan pääset hoitoon, ettei tilanne pääse pahemmaksi. Ajattelet vaan sitä, minkä vuoksi taistella irti alkoholista, perhe, lapset, oma hyvinvointi. Hirmuisesti voimia!!!
 
[QUOTE="mama";22365189]Muistathan, että AA on ihan nimetön paikka, sieltä ei tarvi pelätä tulevan mitään vaikeuksia elämään, apua vaan. :)[/QUOTE]

Joo, kiitos. :)

Taidan alkaa ottaa enemmän selvää AA:n toiminnasta. Google siis auki ja surffailemaan.
 
:hug: voimia sinulle. tuo aa on kyllä hyvä,kannattaa ottaa yhteyttä. jos haluat,voit laittaa viestiä minulle..itselläni myös ollut elämässä kaikenlaista...;) kyllä se siitä.pikkuhiljaa ja hitaasti etiäpäin. päivä kerrallaan.
 
:hug: voimia sinulle. tuo aa on kyllä hyvä,kannattaa ottaa yhteyttä. jos haluat,voit laittaa viestiä minulle..itselläni myös ollut elämässä kaikenlaista...;) kyllä se siitä.pikkuhiljaa ja hitaasti etiäpäin. päivä kerrallaan.

Kiitos! Mutta en ole rekisteröitynyt käyttäjä enkä haluakaan olla. Olisi kyllä ollut mukava vaihtaa ajatuksia jonkun kanssa jolla kokemusta asiasta.
 
Tosiaan, hae heti ulkopuolista apua! Vaikka tuntuisi nyt, että pystyt lopettamaan ilman sitä, voi olla, että myöhemmin tarvitset asioista tietävän tukea.. Ja vaikket sitten loppujen lopuksi apua tarvisikaan, ethän siinä mitään menetäkään, jos menet vaikka AA:han..:)

Olet myöntänyt, että sulla on ongelma ja haluat tehdä sille jotain. Tämän takia sulla on hyvät mahdollisuudet päästä kuiville.
Yritä olla tarrautumatta syyllisyyteen (helppo tietenkin sanoa), sillä se ajaa sinut takuulla syvemmälle masennukseen. Varmasti olet tehnyt vääriäkin asioita, mutta se ei nyt ole tärkeää vaan se, että asiat voivat parantua.

Voimia!
 
Ap .. koita pakottaa itsesi AAhan .. vaikka tuntuisi kuinka pahalta, nololta.. miltä vaan!
Yksin on niin helppo taas repsahtaa.. "otan vaan tän yhden siiderin tässä kotona.. ei kenenkään tarvii tietää"
Ryhmä voisi auttaa jaksamaan?
 
no mä nyt surffailin tuolla aa:n sivuilla. siellä ei kerrota ohjeita kuinka sinne pääsee. menenkö vain paikalle ilman ennakkoilmoittautumista jne. no, koitin soittaa 3 eri numeroon joista kaksi sanoi ettei yhteyttä saada ja kolmannessa vastasi vastaaja vaikka netin mukaan piti tää numero olla auki "aina".

no, yritän vielä saada sinne yhteyttä. jos vaikka menisin käymään kokouksessa.
 
no hitsin hitsi.... pyytävät soittamaan jos haluaa osallistua yksillä sivuilla, mutta sieltä laitettiin luuria kiinni.

ja sitten katselin ne niiden 12 askelta, nehän on uskonnolliset! vaikka muualla kertovat etteivät ole mitenkään uskonnollinen yhteisö... miten mulla nyt jotenkin rapisee niiden uskottavuus.... sivut täynnä ristiriitaista tietoa eikä mistään puhelimesta saa ketään kiinni.
 
No, menin ja repsahdin heti tänään. Kävin ostamassa siideriä. Kaadoin jo lasiin mutta en ole vielä juonut.... Lasi on keittiössä. Tulin koneelle istumaan hetkeksi ja purkamaan oloa. Jospa vaikka pystyisin olee ottamatta huikkaa. Kaadan roskan lavuaariin....

On kamalaa huomata että alkoholi hallitsee minua, en minä sitä. :(
 
Sinne voi mennä ihan noin vaan. Mun käly käynyt jonkinverran.
Ihan oikeesti, jos ei muuta, mee lääkärille tai soita tk:hon ja kysy sieltä. Kyllä ne auttaa. Sivusta tuota taistelua seuranneena: hae apua heti. Kälyltä huostaanotettiin poika. Sinä kuitenkin jo myönnät ongelman joten siitä se lähtee.
Ja tiedän itse mitä masennus on, kun ei jaksa ja eristäytyy.... Sain apua ja lääkkeet ja nyt, noin 4 kk ensimmäisen kerran jälkeen alkaa elämä tuntua helpommalta ja lähestulkoon normaalilta.
 
se että tiedostat tilanteen on jo askel parantumiseen! Muista tästä lähtien olla itselleni rehellinen, tunnista tilanteet missä yleensä lähdet pakenemaan juomalla alkoholia, keksi jokin muu tilalle, kuten tupakoitsijat pyrkiessään eroon tupakasta saattavat himon iskiessä ottaa vaikka porkkanan tai jotain muuta .
Muista lapsesi! tavalla tai toisella se näkyy lapsiin, lapset vaistoavat ja koita iskostaa se että lapset on syyttömiä ja tarvitsevat sinua! He tosiaan tarvitsevat sinua sinuna itsenään, alkoholisti muuttuu aina juotuaan alkoholia.
Tsemppiä, älä juo! Ajattele perhettäsi
 

Yhteistyössä