** Noin kolmekymppiset ekakertalaiset vol.8 **

Pol ne 4-7 kg on liian isot , ja niin on 3-6kg myös. Meillä oli tyttö 3,4 - 4 kg NB -vaipoissa, eli esim. pampersin ja liberon 2-4kg. Vaippa-allergian (luultavasti) takia siirryttiin nopeemmin niihin kestoihin. Oli 1kk iässä tarkoitus siirtyä. Mutta 2-3vko oli tyttö kun siirryttiin. Nyt alkaa vaipat jo istua paremmin, aluksi mentiin ihan imse vimsen kuorilla ja erilaisilla imuilla. Sisävaippoihin en ihastunut. Villikset sen sijaan oli niiden sisävaippojen kanssa ihanat. Nyt sopii Fuzzi bunzit ja ostin uutena tsi-taskuja myös. Suosittelen bambuhamppuimuja ja miksokuituimuja hankkimaan. Imevät molemmat hyvin ja mikrokuitu on erityisesti älyttömän pehmeää. Kestot on niin hyviä, siis noi taskut, että vaatteiden päältä tunnusteltuna ei kyllä juuri erota onko kertis vai kesto. Jokainen löytää kokeilemalla omansa. Harmittaa kun noi NB-villikset sopii enää pienen aikaa. Ne on niin ihanat ja tyttö tykkää niissä olla tosi paljon :heart:, mulla on kolmet erityisen ihanat.

Voimia kaikille. Ja muistakaa panostaa nänneihinne. Heti sairaalassa lansinoh käyttöön ja kaalinlehdet kun maito nousee ja sattuu ja painaa, ja rintakumit tarvittaessa. Ja pyytäkää opastusta imuotteeseen, ne kyllä opettaa.

Marienna ja Maia 5vko+3vrk

 

Heipsis taas!
Tää mamma on niin "hullu", että laitto just paikallisen koulun opettajalle viestiä ja kyseli tammikuussa alkavasta koulutuksesta.. Tutkinto suoritetaan työn ohessa ja etänä, eli läsnäolopäiviä on semmonen 2-3/kk. Ne opiseklukaverithan varmaan tykkää, jos mä ruodaan sinne semmonen noin muutaman kuukauden ikäsen nyytin aina koulupäiviks mukaan... Heh, kysyä voi aina ja hakupapereita en oo vielä ees kattonu, mutta jotenkin tuntuu, että entiseen työpaikkaani en välttämättä halua palata äippälomalta, haluaa työsarallekin uusia tuulia. Kattoo ny mitä sitä keksii, on tää vaarallista tää kotona olo, kun saa kaikenlaisia päähänpistoja.

Tuiskuli se juotava "rautamehu" on ihan ok. Itte join sitä aikanaan kans, sillä mulle ei oo koskaan sopinu esim. Retafer tabletit. Ja mun edesmennyt 90-vuotias mummo piti hemoglobiinia aisoissa sillä juomalla, imeytyy tosiaan paremmin kuin tabletit tai kapselit.
Ja kiitti myötätunnosta harjoittelijoita kohtaan. Ei siinä muuten mitään, mutta mä oon pikkasen ihmetelly sitä, että ne harjottelijat ottaa itsenäisesti meitä äitejä vastaan. Muuten ihan jees, mutta ku aattelee sen harjoittelijan näkökulmasta, niin miten se harjottelija voi saada mitään palautetta tai arviota ohjaajaltaan, jos se ohjaaja ei ole läsnä harjottelijan tehdessä tarkistuksia? En oikein ymmärrä ja muutenkin mua alkaa jo tympiä se, että joka kerta saan puhua ihan samat asiat kuin aiemmin, kun ei se "uus" ihminen koskaan oo perillä yhtään mistään. Viimesillä kahella kerralla ollaan pysähytty jankkaamaan siitä verenpaineesta, kun nyt toi alapaine tuppaa nousemaan yli 80mmHg. No, ei se opiskelija kuitenkaan uskaltanu mitään kantaa asiaan ottaa eikä keltään käyny mitään kysymässä, joten ootellaan ens viikkoon. Täytyy synnärille ottaa itte yhteyttä suoraan, jos alkaa päätä särkeen tai näkyyn valopalloja silmissä.

Marienna, kiitti vinkistä!!!! Mä ehkä siis vielä käyn yhen vaippapaketin ostamassa jostain marketista.. Ittekseni siellä hyllyjen välissä eilen jupisin ja kääntelin vaippapaketteja ja lopulta soitin jopa äidilleni, että minkä kokosia "vuodonestosuojia" sille muksulle nyt kannattaa ostaa. Tosin äiskä on niitten asioiden kimpussa ollu viimeks noin 29 vuotta sitten ja äiskä kestoili koko ajan, joten ei ollu ehkä tietämys ihan nykyaikasta. Ei se mitään, eiköhän noikin tuu käytettyy, sillä meillä on tarkotus, että kotona kestoillaan ja sukuaisreissuilla sitten käytetään kertakäyttösiä.
Mulla onkin niitä ImseWimsejä ja sitten äiskän kaa tehtailtiin ihan omia, laitettiin paksua froteeta se imuosa ja kuori on sitten semmonen jännä "kumijuttu." En oikein tarkemmin osaa selittää, kun kuoret on äidilläni vasta tehtailussa enkä muista millään sitä materiaalia. Kangaskaupasta kysyttiin, että mitä on yleensä käyttäneet ja sen mukaan ostettiin tarpeet. Ja ImseWimsestä otettiin vähän mittoja ja mallia, että minkälaista tehään. Pitää pitää mielessä noi lisäimujutut, sillä sehän se tärkee on, että imuteho on kohallaan ilman, että muksulla on kilo tavaraa housussa vaipan muodossa.

Jospa sitä seuraavaks kävis kattomassa, että joko kissa on ukoillu tarpeeks ja samalla kun liikkeelle lähtee, niin ettis jotain välipalaa. Oon taas hurahtanu samaan välipalaan kuin alkuraskaudessa: viiliä ja mysliä!!! Ai että on nannaa!!!!! Oon viiliä syöny ennenkin sillon tällön, mutta nyt se on melkein päivittäin meikäläisen ruokalistalla. Tiedän, sitä vois keventää jollain marjoilla, ettei tunkis sitä mysliä siihen, mutta pitäähän sitä jotain herkkua olla, ainakin joskus ja jossain.

Viikonloppuja mammat!!! :wave:
t.Pol ja masuasukki 37+4

 

Uuuh, kestoilla mekin varmasti aiotaan, mutta jo nyt alkaa ahistaa noi kaikki tuhannet eri vaihtoehdot...

Marjutanille piti sitä sanomani, että niinhän ne treenaavat miehetki aina on "ylipainoisia". Samoin kuin pitkät miehet. Kun toi on niin mustavalkonen toi BMI-systeemi.

Mä kävin koklaan tänään vaa'alla ja jee! Ei yhtään lisäkiloa siihen kesänjälkeiseen neuvolakäyntiin. Ja mahan turvotuskin on kuin ihmeen kaupalla vähentynyt. Mä näytän suht normaalilta. Nyt vaan ootellaan, että se oikea vauvamassu alkaisi kasvaa eikä nuo suolet vaan turpoilis.

Samirja ja Pikkupallo

 

SariP kiva että tulee lisää väkeä tänne, tervetuloa! Juu on kyllä vaikea olla töissä huonovointisena. Vaikka kuinka yrittää tsempata niin kai se päällepäin näkyy että nyt ei ole ihan tikissä. Jotenkin on alkanut käydä fyysisestikin niin hitaalla kun ei pahoinvoinnin takia voi ottaa kierroksia.

Onko muille käynyt niin että plussaamisen myötä ei kahvi enää maistu?

GK30 7+0

 

GK mä tulin ihan pikaisesti vaan kommentoimaan tuota kahviasiaa. Join ennen raskautta kahvia ainakin viisi isoa kuppia päivässä. Aamulla heti muumimukillinen ja sitä rataa sitten töissä pitkin päivää. Mutta kun tulin raskaaksi, niin heti alkoi kahvi tökkiä! Väkisin join aluksi sen aamukahvin, mutta sitten jätin senkin pois. Siskolleni kävi samalla tavalla ja hän mulle jo kertoikin, että kyllä sitten alkaa taas tehdä mieli kahvia, kuulemma jo synnytyssalissa Töissä hämäsin ihmisiä alkuaikoina juomalla tummasta posliinimukista vettä ja eivät olleet mitään huomanneet, ennenkuin kerroin.

Meillä on myös tarkoitus kestoilla tai ainakin yrittää mitään ehdotonta kannanottoa en oo siihen ottanut, mutta tarkoitus kyllä siis on ainakin kokeilla. Ja yrittää ainakin osittain käyttää kestoja. Oon ostanut ja saanut käytettyinä erilaisia kestiksiä ja lisäimuja jne. Ja sitten on muutamat villahousut hankittuna. Ja ostin myös kestoliivinsuojia. Joku mainosti, että ne olisi miellyttävämpiä käyttää ainakin silloin, jos on rinnat arat tai iho rikki.

Viikonloppu, taas näköjään oon päässyt hyvään kotielämärytmiin, kun tuntuu, että justiinsahan sitä oli viikonloppua!

Floradixin mehua ostettu ja ekat hörpyt otettu. Ja Obsidan jatkuu. Olo ollut huomattavasti virkeämpi, joten luulisin, että olisi nousussa tuo hemppa. Tai sitten vaan kuvittelen

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Tuiskuli 33+4

Muoksk. Korjasin väärän kirjoitusasun, eli tuote on Floradix

 

Huomenta!

Täytyy muistaa tuo Floraxin. Mä jätin mammavitamiininki pois, kun maha ei yhtään kestä lisärautaa. Lapsena kerran piti rautaa syödä eikä silloinkaan maha kestänyt sitä alkuunkaan. Muutettiin sitten ruokavaliota, ni ei tarvinnu syödä rautaa. ELi maito pois ja tuoremehua tilalle. Nyt syön siis vain D-vitskua purkista.

GK mä en oo ollut mikään superkahvinjuoja, että 2 pikkukuppia päivässä on riittänyt. Kun tulin raskaaksi, niin aluksi join vielä kahvia, tosin harkiten. Ja sitten siinä vaiheessa, kun oli huono olo, niin kahvi tuntui tunkkaiselta enkä siks halunnut sitä juoda. Teki vain mieli kaikkea raikasta. Teetä oon vähän lipitellyt, mutten sitäkään paljon. Pääosin vettä juon töissä. Kotona viikonloppuisin aamulla keitetään mutterilla kunnon espressot ja vaahdotetaan maitoa kaveriksi. Se maistuu kyllä, muttei aina.

Semmoista olen miettinyt, että mitä te ajattelette perhevalmennuksesta? Ootteko Tuiskuli, POL ja SariP käyneet (ja Marienna)? Kun alkoi jotenki heti ahistaa se työkirja... Meillä se olis vasta ens vuoden puolella, mutta en tiiä.

Toinen asia, mikä ahistaa jo nyt, on yksinäinen äippäloma. Ei oo ketään kaveria saamassa lapsia eikä ees äitiyslomalla. Ja parhaat kaverit on lapsettomia. Uskon kyllä, että vauvakerhosta ja täältä Kaksplussasta löytyy lopulta seuraa, mutta olis ollut niin kiva tuntea joku jo entuudestaan, jonka kanssa viettää aikaa.

Samirja ja Pikkupallo

 

Täällä yks kolmekymppinen ekaa lasta odottava.. Ikää 32 ja laskettu aika 29.4. Tätinä olosta kovasti kokemusta, siskoilla lapsukaisia 3 poikaa; toisella 4 poikaa ja 1 tyttö(näistä 2 kummipoikaa) ja , miehen puolella 2 tyttöä(kummityttö 3kk).

Läheltä on saanu seurata, mutta on se ihan eri juttu kun omalle kohdalle osuu, varsinkin kun ei kovin helposti tärpänny. Yhteistä taivalta melkein 10 vuotta ja lähes tulkoon alusta alkaen "saa tulla jos on tullakseen". 2009 oli kohdunulkoinen raskaus, lapsettomuushoitoja ei olla käytetty(vaikka harkinnassa ollut..). Kilpirauhasen temppuilu luultavimmin pääsyyllinen, eikä stressikään varmasti oo helpottanut tärppäämistä. Mutta tässä sitä ollaan :heart: ja toivotaan että kaikki sujuu mitä parhaiten.

Eka neuvola oli torstaina ja sydänäänien kuuleminen oli kyllä jotain aivan mieletöntä. Siinä isukkikin sai jotain konkreettisempaa todistetta, että kyllä siel jotain myllerryksiä tapahtuu, jotka oikeasti vaikuttaa mun oloon.

Katrin ja toukka 9+6

 

Pol 82; tsemppiä vaan opintoajatuksiin! Mullahan on itselläni tilanne se, että opiskelen ylempää korkeakoulututkintoa päiväduunin ohessa ja tätä on jäljellä vielä jouluun tai hieman yli. Täytyy yrittää saada tutkinto kasaan hyvissä ajoin ennen kevättä tässä lisää motivaatiota valmistumiseen

Mutta kannustan siis kovasti vaan opiskelemaan, itsekin ajattelin että jos vaan jaksan sitten esim. vuoden päästä niin menen vielä avoimeen yliopistoon jatkamaan opintoja.

Auh tänään hieman kohtua nipistellyt.. lieneekö kasvukipuja vai mitä, mutta flunssan takia en ole kyllä muuta tehnyt kuin maannut sängyssä peittojen alla.. eli mitään ei ainakaan tule rehkittyä ylimääräistä. Aurinkoista viikonloppua!

marjutan ja muru 7+6

 

Katrin ja SariP, kiva että liityitte seuraan! Meillä on Katrin vähän samankaltaista taustaa - LA aika samoissa ja mullakin kohdunulkoinen raskaus takana, joka leikattiin. Olitko säkin leikkauksessa? Mullakin on lapsia paljon ympärillä. On useita kummilapsia ja läheisiä sisarusten lapsia. Kun on rakkaita naperoita lähellä, sitä jotenkin vielä enemmän on alkanut odottamaan sitä omaa.

Samirja sanoit jättäneesi monivitamiinin pois. Miten te muut - otteko ottanu jotain vitamiineja, ym.? Mulla on Multitabsin raskausajan monivitamiini ollu käytössä plussauksesta asti ja lisäks alkuviikkoina otin vielä extra foolihapon. Mulla on ollu tosi alhaiset D-vitamiinitasot, joten aiemmin söin isoa lääkärin määräämää annosta D-vitamiinia ja nyt oon jatkanu, mut pienemmällä annoksella.

Eilen oli neuvola ja kaikki tuli kyllä sen jälkeen konkreettisemmaks. Maanantaina soittelen aikaa NP-ultraan! Mulla oli tullu kaks kiloa painoa lisää, huh! Vaikka oonko normaalipainoinen, mietin et pitäis varmaan vähän vähentää syömistä. Mä en oo oksennellu ollenkaan, mut paha olo on usein. Ja siihen auttaa vaan syöminen. Joten ei ihme, et paino on noussu.

 

Tervetuloa Katrin79! :wave:

 

Niin joo munkin puolesta tervetuloa kaikille uusille !:flower:

Amanda; mulla mitattiin torstaina neuvolassa plussauksesta +2,4kg, eli on tullut syötyä... Mut kyllä se tästä kun kuvotus ja heikko olo helpottaa, pystyy taas täysipainoisesti jatkamaan urheilutreenejä ja syömäänkin ehkä hieman terveellisemmin (nyt kun se on sitä että huono olo -> kaapista mitä vaan mikä maistuu, eli suolakeksejä, keksejä, suklaata, sokerisia mehuja tai jugurttia tms... ja tämä kierre toistuu 2-4 kertaa joka päivä.. )

 

Katrin79 tervetuloa!

Joanmi soitin sinne neuvolaan eilen kun yllytit. Olisivat ottaneet saman tien käymään mutta minulle sopi vasta puolentoista viikon päästä, jolloin mennään 8+6. Neuvolan täti varasi saman tien ajan ultraan joka on sitten 9+4. Siellä kuulemma lääkäri tarkastaa viikot, tässä kunnassa on ilmeisesti jokin ylimääräinen ultra alkuraskaudessa. Konkreettista vastinetta verorahoille. Huh heijaa, toivottavasti päästään sinne asti. On se kumma juttu että pari viikkoa eteenpäin ajassa tuntuu ikuisuudelta, mutta pari viikkoa taaksepäin on silmänräpäys. Onkohan muilla samanlaisia fiiliksiä? Kai se kuuluu tähän tilanteeseen joillakin, kuten minulla.

marjutan olen vilpittömän kateellinen jos pystyt vielä urheilemaan, tosi hieno juttu. Itse tykkäisin nykyään pyöräillä ja patikoida. Ja sitä raskaampaakin punttitreeniä irtopainoilla ja levytangoilla on joskus ennen tullut harrastettua mutta se on nyt jäänyt. Kertoilehan jos käyt salilla että miten sujuu. Alkaako tuntumaan jossain liikkeissä että nyt on jotain eri lailla kuin ennen vai meneekö ilman muutoksia.

Tuiskuli hyvä kikka tuo tumma posliinimuki ja vesi!

GK30 7+1

 

Amanda: Kohdunulkoinen todettiin ekassa ultrassa, oli itsestään poistunut. Mullahan oli alusta alkaen pienenpientä vuotoa, mikä kyllä antoi jo epäilyksen aiheita, ettei kaikki ollut kunnossa. TK-lääkäri laittoi lähetteen keskussairaalaan, kun ei sydänääniä kuulunut ja sinnehän mä lähdin yksin kun mies meni töihin. Ei ollut miellyttävä kokemus jäädä osastolle yöksi tarkkailtavaksi :| Kivut oli kovat ja särkylääkkeitä sai syödä melkoiset määrät.

Onneksi tän raskauden aikana ei ole tuollaisia oireita ollut ja kun ne sydänäänetkin kuului, niin hihii.. :heart:

Jos totta puhutaan, niin mua on välillä ahdistanut kovastikin, kun on kuullut näitä raskausuutisia lähipiirissä. Monelle ei varmastikaan tule mieleen se, ettei kaikki välttämättä raskaudu niin helpolla kun aletaan utelemaan.
Itsekseen on saanut kiehua ja miettinyt vastauksia uteluihin: " koskas teille tulee.." Viimeiseksi kummitytön ristiäisissä kaverin isä jaksoi jauhaa jotain pientä ja mun vastaus oli "ei ainakaan 9 kuukauden kuluttua".. Toi on hymyilyttänyt jonkin verran jälkeen päin, koska ristiäiset oli heinäkuun lopulla ja tämä toukka ois saanut alkunsa elokuun alussa..

Peukkuja pidetään pystyssä

Katrin 10+0 (kaksnumeroiset alkaa!!)

 

Hyvää lokakuun alkua mammat! :wave:

perhevalmennuksesta, mä en saanu siitä irti yhtään mitään, jos sanon ihan suoraan. Kaks kertaa meiltä jäi puolison kanssa käymättäki, sekä eka että viimenen istunto, mutta en kokenu mitään valaistumista niinäkään kertoina kun siellä olin. Meillä ei ollu mitään työkirjoja, ihan vaan semmosia ryhmätapaamisia. Synnytyssalilla käynti oli tosi jees, sillä se on llähestulkoon ainoa paikka, missä meidän talossa en oo käyny työni puolesta. Mutta muutoin en oikein kokenu valmennuksesta saavan mitään irti. Uskon, että paljon riippuu niin vetäjästä kuin siitä ryhmädynamiikasta, että miten sen kukakin kokee. Meillä siinä ryhmässä ei jutetu ollenkaan, istuttiin vaan vähän niin ku luennolla. Tietoo oli paljon, mutta ei siellä oikein osannu kysyä mitään, kun ei oo kokemusta mistään ongelmatilanteista, kun ei oo ylipäätään kokemusta pienistä vauvoista. Meillä kun ei ees lähipiirissä oo pieniä lapsia. Mieheni on perheensä ainoa lapsi ja mun omat veljet ei aio edes perustaa perheitä.

marjutan, kiitti tsempistä!! Tai pitäs sanoo, että "älä yllytä hullua." . Koulu nimittäin kiinnostas pikkasen liikaakin, mutta kun aattelen järellä, niin ehkei nyt kannata alottaa tota koulutusta, se alkas uudelleen 2014. Ei siinä muuten, mutta se valintakoekin ois 2.11. ja jos kaikki menee ees suurinpiirtein aikataulun mukaan, niin meillä on sillon semmonen muutaman viikon ikänen nyytti täällä kotona ja mä luulen, ettei isäntä tuu sen kanssa toimeen koko päivää, kun mä kannan mukelon eväitä mukanani... Sehän oiski, että siellä valintakokeen jossain välissä istusin imettämässä ja tekemässä kaikkee muuta tämmöstä "väliaikahommaa.." Pitänee siis siirtää ihan sovinnolla myöhemmäks toi kouluttautuminen.... Ehkä...

Katrin79, tiedän ton tunteen, kun ympärillä kysellään ja puhellaan koko ajan raskauksista ja ittellä ongelmia tulla raskaaks tai raskaus kovasti toiveissa. Ite jouduin kolme vuotta "tekemään" tätä lasta, mitä nyt odottelen. Ja siinä ekana vuonna tuli mentyy naimisiin, niin sen jälkeen töissä puol vuotta joku kyseli jatkuvalla syötöllä, että "ootko raskaana", jos esim. aamukahvilla sanoin, että väsyttää tai että kahvi ei maistu. Se meni niin pitkälle se kysely, että mä jo sanoin pomolle, että tuntuu tosi ilkeelle, kun itte toivoo kovasti raskautta ja muut vaan vitsailee asiasta. Samaan aikaan nimittäin työkavereista useita tuli raskaaks ja sai lapsia ja vanhemmat kolleegat sitten kertoili, miten on ollu helppoo saada lapsia ja muuta kivaa. Sitä ei immeiset tajua, että kaikille se raskaaks tuleminen ja vauvan saaminen ei oo ihan niin yksinkertasta ja helppoo, vaikka se toisilta onnistuu melkeinpä vaan isännän kalsareita pesemällä. Ja lapsettomuushoidothan on niin tabu asiana, että saat varman hiljasuuden ja sääliviä katseita kahvipöydässä, jos jotain sen tyyppistä suustas päästät. Sori, kauhee tilitys, mutta aiheesta voisin paasata vaikka viikon, jos oikein vauhtiin pääsisin.
Hienoo, että sulla on alkanu kaksnumeroiset viikot, siitä se odotus vaan alkaa konkretisoitumaan!!!! =)

Jaaha... Pitäs varmaan käydä lataamassa toi pyykkikone ja tuikata pyörimään. Huomisesta alkaen tämä mamma alkaa syöksymään ulos ja alkaa liikkuu taas, vaikkakin hitaasti. Tuntee muuten ittensä äkkiä huonokuntoseks, kun kilometrin kävelyyn saa tuhrattuu suurin piirtein puol tuntia ja välillä pitää pysähtyy, jos supistelee. Oonkin miehelleni sanonu, että vaikkei muuten tunnekaan että raskaus ois mitenkään esteenä, niin tässä vaiheessa ollessa lenkkeillessä sen huomaa, ettei ihan silleen jaksakaan kuin ennen tai että aikaa menee paljon pitempään... Ja askelluskin on jotenkin hidastunu.. No, näillä mennään ja ehkä sitä jo kuukauden päästä kävelee samaa tahtia kuin ennenkin, kun saa vaunuissa työntää edellään sitä painoa, mitä nyt kantaa tossa rintojen alla.
Pyykkäämään siis!
Moikka mammat, voidaanhan polleasti!!! :wave:
t.Pol ja masuasukki 37+6

 

Hips!

Vitamiineista, aloitin Multivitan (vai Multitabsin - no semmosen vihree-keltasen purkin) raskaus ja imetys -nappulat jo ennen plussakiertoa. Neuvolassa todettiin, että D-vitamiini on ainut, mitä ne suosittelee kaikille ympäri vuoden ja noiden lisäksi ei muuta sitten kannatakaan tankata. En ole kyllä kovin tunnollinen päivittäiskäyttäjä näidenkään suhteen.

Samirja jutteli jossain aiemmin valmennuksesta. Meidän lienee pakko mennä valmennukseen, sillä jos kaikki menee hyvin, niin tavoitteena olisi Haikaranpesä. Ja sinnehän pääsee vain heidän valmennuksessaan käyneet. Lisäksi äippäjoogassa oli puhetta parin päivän jutusta, jossa käydään läpi ennen-jälkeen-joogaa ja lisäksi erilaisiin synnytyksiin liittyviä asioita. En ole varsinaisesti kipulääkitystä tai muita apuja vastaan, mutta olen kyllä tykännyt aktiivisuus-positiivisuus-jutuista synnytysten suhteen. Joten vaikka mitään ei voi etukäteen päättää, niin ajattelin kyllä tutustua vaihtoehtoihin näiden kurssien kautta. Neuvolan perusmeininki ei sen sijaan ihan kauheasti lämmitä, mieskin oli viimeksi jo ihan hiilenä holhouksesta. Että varhaistahan tätä on vielä miettiä, eikä oikeata kokemusta ole mistään, mutta näillä mennään tässä vaiheessa.

Lueskellaan muuten Kiistalan "Minä en sitten muutu"-kirjasta (tai mä luin sen jo ja mies lukee sitä parhaillaan). Siinä on tarjolla osittain raivostuttava, mutta loppujen lopuksi ihan piristävän erilainen näkemys kolmikymppiseen esikoisodottamiseen. Toki lähtökohdat ovat aika erit kuin esim. mulla (kirjoittaja tuli raskaaksi melkein ajatuksesta, meillä meni muutama vuosi...). Mutta joo, erilaisista (itsekkäistä) asioista panikoimisestakin on ihan jees puhua (kuten esim oman ajan ja oman persoonan menettämisen pelosta - kai joku muukin sellaisia miettii, vaikka raskaus ja vauva olisivat kuinka toivottuja!?).

Niin sitten siitä yksin odottamisesta - mulla on kanssa vähän sellainen tilanne, että sisarusten lapset on jo isoja / kaukana, lähipiirin kaverit ovat lapsettomia ja töissäkin muut ehtivät häipyä äippälomalle ja tulla takaisin sillä aikaa, kun me yritettiin. Eli vähän orvolta tuntuu...

Ja kahviasiaan: kahvi tippu jossain 6-7 viikolla pois kokonaan (siksi, ettei vain maistunut enää ollenkaan). Aiemmin join vaihtelevasti nollasta muutamaan kupillista päivässä. Ihan viime aikoina on mennyt yhteensä ehkä puoltoista kuppia satunnaisesti. Hyvää mutteripannukahvia lämmitetyn maidon kanssa voin harkita (jos saan myös voisarven ), mutta muuten teekin tuntuu vähän närästävän.

Pol - viili ja mysli on ihan parasta! Meillä mies kokkailee mysliä ite (kaamea keksintö - siihen vasta jääkin koukkuun, vähän siemenkoostumuksen puolesta modattava ohje löytyy täältä Anteeksi, että vaivaan) ja tuota ja marjoja ja viiliä kun sekotaa, niin aaaargh, mun on pakko siirtyäkin nyt syömään

Iloista ja värikästä lokakuuta!

Lallaa ja Pikkuinen 17+4

 

Hei kaikki!

Mä tulin tänne sanomaan Amanda77:n houkuttelemana hei. Olen haaveillut tuolla 3-kymppisissä ekakertalaisissa ja totuttelen tällä hetkellä ajatukseen siitä, että raskaustesti näytti tänä aamuna plussaa. Ikä siis 32 vuotta, saman verran kuin äidilläni silloin kun sai ensimmäisen ja ainokaisen lapsensa. Nettilaskurilla laskeskelin, että laskettu aika, jos matkalainen pysyy kyydissä, olisi 8.6.

Mukana tässä projektissa on avomieheni 37 vuotta. Hän ei ole ensikertalainen vaan aikaisemmasta liitosta kaksi lasta.

Yritän tässä varailla juuri neuvola-aikaa. Hirmuisesti jännittää koko tämä homma!!!

 

Onnea onnea Riesa! On se vaan jännää, kun ne viivat ekan kerran pärähtää ruutuun. Ja tervetuloa joukkoomme sakenevaan. Odotan innolla plussa-aaltoa kuumeilijoista ja lupaavaltahan tämä näyttää.

Näin, että Amanda suositteli varhaisultraa (tuo mielenrauhaa) tuolla kuumeilijoiden puolella. Minäkin suosittelen ja lisään siihen vielä, että ei kannata tehdä kuin mä, eli käydä liian aikaisin. Jos ei oo ihan se ovispäivä tarkkaan tiedossa, niin tosiaan vasta sitten kun varmasti on 6+ viikolla. Ovispäivä on mun käsityksen mukaan 2+0 riippumatta siitä, milloin edelliset kuukautiset alkoi.

Ja sitten ei muuta kuin mielenmalttia ja lehmänhermoja loppumattoman pitkiltä tuntuviin viikkoihin. Kyllä ne kuluu, usko pois.

Lallaa kiitti kirjavinkistä. Kovasti uskon, ja olen muutamia esimerkkitapauksia nähnytkin, että jotenki omana itsenä tästä vanhemmaksitulemisesta voi selvitä. Mä oon vähän ollut kiinnostunut tuosta Haikaranpesästä, mutta en tiedä siitä oikeastaan mitään. Nettisivujen esittely on jotenki hyvin yleispätevä. Ja sitten kavereille on käynyt niin, että vaikka ovat Haikaranpesän valmennuksen käyneet, niin eivät sitten olekaan mahtuneet sinne synnyttämään ja sitte tavallinen synnäri onkin ollut outo ja tuntematon. Ja korvaako Haikaranpesän perhevalmennus sitten sen neuvolan perhevalmennuksen???

Katrin onnea kaksinumeroisista! Ja tosiaan itse vältän "kehuskelemasta" nopealla raskautumisella, kun olen hyvin tietoinen, ettei se ole napinpainallusta kaikille. Itse asiassa ollaan tosi nolosti miehen kanssa jätetty kertomatta yhdelle tuttavapariskunnalle, että ollaan raskaana, koska tiedetään, että ne on yrittäneet jo pidempään... Noloa siksi, että kohta kaikki muut tietää paitsi ne ja oikeesti ne on varmaan kuulleet uutisen jo jostain. Todella tyhmä olo.

Mutta on todella erilaista nyt kuulla raskausuutisia ja nähdä vauvamahoja kaupungilla. Kun voi ajatella, että NIIN MINÄKIN!

Samirja ja Pikkupallo 13+5

 

Riesa79 Onnea plussauksesta!! Se on kyllä ihanan epäuskoinen fiilis... Ainutkertainen

Katrin79 Tervetuloa :wave: ja onnittelut myös sinulle!

Synnytys-/ perhevalmennuksesta Varmaan on tapaus- ja paikkakuntakohtaista, että mitä pitävät sisällään ja kuinka hyödyllisiä sitten ovat kenellekin. Meillä ei ainakaan ollut mitään työkirjaa. Oma pikkupaikkakunnan neuvola järjesti neljän kerran setin (aiheet; synnytys ja siihen liittyvät kivunlievitysmenetelmät, vastasyntyneen hoito ja imetys, psykologin vetämä ilta teemana vanhemmuus ja parisuhde ja fysioterapeutin ilta selkä- ja lantionpohjalihaksiin yms. liittyen). Meillä n. 10 pariskuntaa ja vierailulla kävi myös vauvaperhe ja ihan keskusteluakin saatiin aikaan. Oli hyvä. Vieläkin parempi on oman sairaalamme järjestämä "luonnonmukaiset kivunlievitysmenetelmät synnytyksessä" - nimellä kulkeva valmennus. Toinen ilta sitä on ohjelmassa tänään illalla. Ei siis tarkoita, että pitäisi oikeasti mennä luomuna ja esitellään ihan epiduraalit sun muutkin mahdollisuudet. Treenaillaan hengitystä, rentoutusta yms. konsteja, joita voi sitten avautumisvaiheessa kotonakin hyödyntää jo ennen synnärille siirtymistä. Tänään pitäisi saada etukäteisopastusta tuohon ponnistusvaiheeseenkin. Aivan ihana on tuo ollut ja on saanut nähdä jo salit, varusteet ja kaikki. Voi siis ilomielin mennä synnyttämään, kun paikka ja konstit on tuttuja. Nämä kyllä ehkä näitä pienen paikkakunnan etuja. En tiedä järjestetäänkö isoissa sairaaloissa tällaisia.

Joanmi + Potkiainen 38+1

 

Lämpimät kiitokset tervetulotoivotuksista! Toivottavasti vedän mukanani muitakin tuolta 3-kymppisistä ensikertalaishaaveilijoista.

Kyllä on jännittynyt olo, ei voi muuta sanoa. Joka kerran, kun käy vessassa, pelkää, että menkat ovat sitten kuitenkin alkaneet. Alavatsassa tuntuu melkein koko ajan sellaista pientä kihelmöintiä (perhostyyppistä) ja välillä miettii, että hyvä, että tuntuu jotain ja välillä, että eihän tämä nyt ole menossa heti kesken, eihän... Se varhaisultra voisi tuoda mielenrauhaa kyllä. Tosin tämä hermoilu ja jännittäminen ei taida loppua, ennen kuin lapsi on muuttanut kotoa eikä varmaan vielä silloinkaan!

Tosin olen kyllä tietyissä asioissa sen verran fatalisti, että ajattelen, että jos tämä menee kesken, niin sen piti mennäkin kesken.

 

Soitin tänään Naistenklinikalle ja varasin ajan ekaan ultraan! Se olis sitten kahden viikon päästä! Vieläkin oon varovainen - ehkä vasta sitten np-ultran jälkeen uskaltaa luottaa, et kaikki menee hyvin. Jännästi tämä huolehtiminen jatkuu, vaikka muuttaa hieman muotoaan. Ensin oli tuo Riesan kuvailema jatkuva huoli. Sitten toisen varhaisultran jälkeen tuli tietty onnellisuus ja luottamus, että raskaana ollaan. Nyt sitten pelkää vielä, että jatkuuhan se np-ultraan ja ennen kaikkea saahan sieltä & seulasta hyviä uutisia. Ei sitä osaa ottaa mitään itsestään selvänä mitään, vaikka iloita haluankin tästä ajasta!

Samirja, itse pitkään yrittäneenä ja hoidoissa olleena ajattelisin niin, että älä pelkää lapsettomuudesta kärsivän ystäväsi reaktiota! Kerro vain hänelle avoimesti ja reippaasti, koska hän varmasti arvostaa sitäkin. Musta olisi ainakin tuntunut pahalta, jos joku olisi salannut multa raskauden vain sen takia, että tiesi meidän vaikeuksista. Totta kai muiden raskausuutiset sattuu hetken, mutta toisaalta ystävien raskauksista on myös onnellinen. Itse arvostin myös sitä, kun joku lapsia jo saanut tai raskaana oleva ystävä oikeasti tsemppasi ja sanoi toivovansa meille raskautta. Silloin tiesi, että he välittää eikä heille osannut olla kateellinen.

Vaikka valitsinkin jo Naistenklinikan sairaalaks, älkää vielä merkitkö mulle synnäriä. Taikauskoisena ajattelen sitä konkreettisemmin vasta np-ultran jälkeen. Onko muilla alkuvaiheessa olevilla vielä tietoa sairaalasta? Mä valitisin Naistenklinikan lähinnä sen takia, et ystäväni on Lastenklinikalla lääkärinä. Ja siellä oon itsenkin syntynyt.

 

Riesa79 kiva kun tulit tänne, tervetuloa! Toivottavasti vältyt tältä valtavalta pahoinvoinnilta minkä kouriin itse jouduin.

Nämä on varmaan näitä vakiokysymyksiä mutta miten teillä muilla on työnantaja suhtautunut siihen että olette todennäköisesti (toivottavasti) jäämässä/jääneet vapaille näistä perheenlisäykseen liittyvistä syistä? Tai jos ei ole vielä aikomusta paljastaa niin minkälaisen arvelet suhtautumisen olevan?

Itse odotan kauhulla. Ei nimittäin pysy pitkään salaisuutena tällä ololla. Töitä on paljon ja olen ollut tehtävässäni vasta reilun vuoden joten voi olla että hankaluuksia tulee.

t. GK30 7+4

 

tervetuloa Reisa!

Täälläpä on paljon kirjoteltu =)

Vitskuista ollu puhetta, ite käytin jo ennen raskautumista foolihappoa ja Ladyvitan mamavitaa tuonne 3kk asti. Ja nyt menee joka pvä d-vitaa, kalkkia ja b-longia. Maitoa on alkanut menemään nyt kyllä hirmusia määriä,et ton kalkin varmaan vois jo jättää poiskin.
Kahvista ollut kanssa puhetta, alussa en juonut,kun ei maistunut,mut nyt menee aamuisin se pari kuppia.
Painosta ollut myös jotain puhetta, itte olin aina ollu ennen raskautta hoikka ja olinkin keväällä aika hyvässä trimmissä, mutten enää :/ Alkuraskaus meni heikoissa oloissa ja hirveessä helteessä,niin ei tullu liikuttua juuri yhtään, ja siinä tuli lihottua 3kg kuin salaa, ja tossa 8viikon jälkeen kun alkoi se ruoka maistuman,niin nyt tuota painoa on 18 vkon aikana tullutkin 5 kg!!! Kauheeta. Ittee ei vielä häiritse,kun kaikki paino taitaa olla tuolla hinkeissä, no joo...pikkusen alkaa vyötärölinja katoamaan, mut so what. Eniten huolettaa mitä nla-täti ens vkolla sanoo ja toruu ja sit vaikuttaako maholliseen raskausdiabetekseen ja kasvaako mukelo liian äkkiä?? Tietääkö joku kokenut sanoa?

Muuten on olot olleet nyt monta viikkoa hyvät, mitä nyt ei uni taho tulla illalla,ja mennytki sit valvoissa myöhään. Ainut "uutuus" asia tänä aamuna oli et kävin puita kantamassa sisälle ja jtn huhkin tos,alkoi silmissä jo tähtiä välkkymään ja tuntui sille et pyörryttää. Siks tulin hetkeks tähän istuun ja tankkasin 3 lasia vettä. Miun ongelma ollu täs pari kk ,etten saa juotua kuin tosi vähän. Ei janota oikeen, ei tee mieli mehua,ei limppaa ei mtn, vettä juon jonkun lasin ja sitä maitoa. Mut on olo että pitäs juoda enemmän. Pissa onkin sit aika keltasta ja sakeeta :I Pitäs rueta keittiön pöydälle laittaa tukkimiehen numeroilla raksit juoduista lasillisista.
Eilen ostin ekat mammahousut ja mamatissiliivit, nää hinkit ei mahu mihinkään ja kaupoista ei taho löytyy tarpeeks isokuppisia liivejä pienillä ympäryksillä huokeella hinnalla. Seppälässä ois ollu kivan näkösiiki isokuppiosia, mut ympärykset jotain ihan järkkyi. Sit kun kävin erikoisliikkeessä, ne hinnat oli jotain ihan hirveetä miun kukkarolle
Njoo-- on mullaki ongelmat hirveetä
äitiyspakkauksen saa vissiinkin kohta anoa ))))) Tuleekohan se kuinka nopeasti sitten? Mie ihan innoissani ootan että pääsen hypistelemään niitä tavaroita ))


P & Rusinapulla 18+0 (jeeee)

 

Huomenta! GK mä kerroin töissä jo (np-ultran jälkeen), koska suunnittelivat tosiaan ens vuoden projekteja. Ja pomot olivat tästä erittäin kiitollisia. Muutenki suhtautuivat tosi hyvin ja onnittelivat. Mutta se oli odotettavaa, koska meil on enemmän miehii ku naisia töissä ja ainoastaan sihteeri on viimesen 10 vuoden aikana ollut äitiyslomalla kaks kertaa. Kukaan muu ei oo raskautunut. Joten täällä ei ole "kärsitty" äitiyslomista eikä niitä siks karsasteta. Pomoilla on myös viel aika pieniä lapsia ja uravaimot, et siks ne on muutenki ymmärtäväisiä kaikkee tommosta kohtaan.

Ja muutenkin, mä olen ollut täällä jo yli 7 vuotta töissä, joten olen "ansainnut" äitiyslomani täällä. Siksi en ole lähtenyt työpaikkaakaan vaihtamaan, kun ajattelin, että täältä voi todella hyvällä omatunnolla olla poissa.

Sulla on tietysti eri tilanne, kun olet vasta vähän aikaa ollut siellä töissä, mutta toisaalta minkäs sille voi. Laki on laki ja fakta on, että naiset saattaa tulla raskaaksi. Kyllä ne on sen riskin tiedostaneet sut palkatessaan. Mutta kuvittelisin työnantajan arvostavan sitä, jos ajoissa kerrot. Osaavat sitten varautua parhaalla mahdollisella tavalla. Eikä tietenkään vielä tartte mun mielestä mitään arvioida, että kuinka kauan aikoo olla poissa. Eihän sitä vielä tiedä itekään.

Pööppis mulla oli samankaltaista ongelmaa kesällä jenkeissä, kun kävin Victoria's secretissä. Kuppeja löytyi, mutta ympäryksen kanssa olikin jo paljon vähemmän valikoimaa. Tutustu tähän Changeen Change Lingerie Löydä Myymälät Change Lingerie niillä on vähän erilainen mitoitus kuin yleensä, esim. mä oon yleensä ollut 75D ja tuolla oon 65-70E. Mutta Changen hinnat on kohtuulliset ja tosi pieniä ympäryksiä löytyy.

).( eka yritys ostaa mammavaatteita Espritin nettikaupasta onnistui! Farkut on jopa pikkuisen liian isot, mikä ehkä on hyvä vaan, ni on lihomisvaraa. Vaan onpa mukavan pehmeä vyötärönauha!

Ai niin, Amanda mä valitsin Kättärin ihan siks, että se on niin lähellä, että tarvittaessa voin vaik kävellä synnyttämään Mut siis neuvolan täti sanoi, että synnärin saa viel myöhemmin vaihtaa, jos siltä tuntuu.

Samirja ja Pikkupallo

 

Moikka pitkästä aikaa :wave:

Ensiksi valtavasti onnitteluita uusille odottajille, extra onnittelut Amandalle Hienoa löytää sinut tästä ketjusta!!!
Ja onnea myös vauvan jo maailmaan saaneille :heart:

Täällä alkaa olla "lopun ajan" -odotukset. n.3 vkoa laskettuun aikaan (joka on ultran mukaan 26.10., eli se muuttui jossain vaiheessa tai jotain..vai olikohan tuo 30.10 jonkun laskurin ilmoittama.).
Elämä helpottunut luonnollisesti kun jäin äitiysvirkavapaalle Nyt saa mennä omaan tahtiin ja ottaa vähän rennommin. Loppuunasti töissä pystyin olemaan, muutenkin kaikki sujunut mukavasti. Vielä jaksaa koirien kanssa lenkkeillä ja treenata.
Hemoglobiinit putosi jossain vaiheessa alle 100, mikä aiheutti melkoista väsymystä, mutta reippaasti kun Obsidania pisteli naamaan, niin tilanne korjaantui.

Synnytystapa arviointi (36+2) johti kasvukontrolliin, eli vauvan kokoa seuraillaan tässä ennen laskettua aikaa. Kaikki oli kyllä kunnossa, vauva aivan normaalisti kehittynyt ja sopusuhtainen, sydän käy niin kuin pitääkin, samoin istukan ja napanuoran toiminta oli kunnossa. Mutta vauva pienikokoinen (10 %-käyrällä?), painoa oli himpun verran yli 2300g. Toki tyttöä ilmeiseti odotan ja en itsekään ole järin suuri
En tiedä sitten, miten suuri vaikutus on sikiön kokoon sillä, että koko odotusajan olen mennyt aikalailla normaalisti, eli elämä ja työ on melko "fyysistä", paljon jalkojen päällä ja liikkeellä..
Mutta hyvähän se on, että seurataan Tiedetään ainakin, että kaikki on kunnossa ja jos jokin menee vikaan, niin voidaan reagoida ajoissa.
Huomenna "perus" neuvola käynti ja ensi viikolla sitä kontrollia luvassa...

Toivotaan että kaikki sujuu loppuun asti hyvin. Meillä kaikilla

sgt 36+6

 

Kiitos tervetulotoivotuksista ja onnitteluista GK30, Pööppis ja sgt!

Palatakseni GK30:n kysymykseen. Mä olen kovasti miettinyt nyt tän 1,5 päivän (!), jonka olen tiennyt olevani raskaana, aikana, että miten tästä oikein kertoo töissä. Luulen, että meillä suhtaudutaan oikein hyvin asiaan, mutta en haluaisi alkaa vielä tässä vaiheessa (4+4) huudella asiasta, kun niin moni asia saattaa mennä pieleen. Ensimmäinen koetinkivi tuli jo eilen, kun tiimikaveri alkoi järjestää tiimin "ryyppyiltaa". Mä olen ollut kuin kärpänen sontakasassa aina noissa meidän yhteisissä menoissa, joten se, että lähtee hannailemaan päiväehdotusten ym. kanssa pistää kyllä silmään. Meillä on lisäksi sen verran nuorta (30+) jengiä töissä, että meininki on aika rempseetä. Sillähän siitä pääsisi, kun läväyttäisi totuuden pöytään, mutta en vaan haluaisi alkaa vielä tässä vaiheessa vastailemaan työkavereiden tungetteleviin raskauteen liittyviin kysymyksiinkään.