No teinkö mä nyt oikein, ekaluokkalaisen uinti ja kadonneet pyyhkeet..

Ai olihan siinä otsikossa, että ekaluokkalainen eli pieni vielä ja harjoittelee vasta tavaroiden huolehtimista. Mielestäni ap annat vähän liian ison vastuun lapsellesi. Parhaiten lapsi oppisi laittamaan tavarat paikoilleen, jos valvoisit heti kotiin tullessa, että laittaa paikoilleen. Mä itse en aina jaksa olla jämpti ja sanonkin tämän kantapään kautta opittuna. Eli parhaiten homma toimisi, jos aina jaksaisit itse katsoa, että poika tekee ne tehtävät, mitä hänelle asetat. Illalla katsotaan yhdessä, että kaikki koulutarvikkeet (myös se reissuvihko) on repussa yms.

 

Piittaamattomuus oikeasti paistaa tämän ap:n puheista niin selvästi.
Meidän ekaluokkalainen ei tuolla tavalla onneksi unohtele, vastuuta opeteltu pienestä pitäen.
Mutta jos unohtaisi en nöyryyttäisi tuolla tavalla, äidin työtähän se on jo aikaisemmin opettaa lastaan tavaroista huolehtimaan.
Ei se lapsi yht äkkiä sitten ekalla koulussa opi huolelliseksi jos ei ole pieninaskelin sitä jo ennemmin opeteltu.
Ja AP aivan sama mitä se yrität puolustautua, sä kuvotat mua. Paremmin taas ymmärtää miksi niin monella lapsella on paha olo. AIKUINEN olisi hoitanut asian kuntoon jo eilen, taisit vaan itsekkin UNOHTAA koko uikkari-asian, kun ei ne lapsen asiat kiinnosta, niin eipä ihme kun unohtuu

 

Missä pumpulissa te ap:ta näin kovasti dissaavat olette oikein itse kasvaneet? Hyvänen aika. Vastuuta pitää opettaa, ja koska sitä sitten opettaa jollei eskarista ja ekasta luokasta lähtien?

Omat vanhempani olivat helvetin tiukkoja välillä ja monet itkut on itketty, mutta sitä kautta myös monet hankaluudet vältetty. Ja todellakin oppinut että raha (tässä tapauksessa uomahousut) ei kasva puussa. Vanhemmalla iällä ja nyt omaa perhettä perustaessa sitä oikein vain kiittelee, että itsellä oli rajat ja kaikesta ei selvinnyt vinkumisella.

Ap hoiti homman kotiin. Hyvin tehty. Oikea päätös. Kiukkuinen koululainen voi tulla kyynelsilmin koulusta kotiin, mutta sittenpähän homma selviää. Ratkaisevinta on se, miten Ap hoitaa iltapäivällä lapsensa kanssa tilanteen. Saavatko asian käsiteltyä niin, ettei lapselle jää tajuttoman kurja mieli vaan että oppii tapahtuneesta. Sitä nyt miettisin kuitenkin, että vaatisinko uikkareiden maksua viikkorahoista. Eiköhän nolaantumisessa ja oman mokan myöntämisessä ole tarpeeksi.

täällä kasvaetaan ressukoita, joista tulee ylivelkaisia. ei mitään vastuuta mistään. se on muuten jo melkoisen vaikeaa kun lapsi toisellakymmenellä, alkaa sitä vastuuta päähän saada. mahdottomuus.

 

Ihan liian ankara olit omasta mielestäni.

Itse olisin lähtenyt saattamaan lasta kouluun kun kerran kotona olin ja ottanut ne märät kamppeet mukaani tai sitten soittanut heti kun koulu loppuu ja muistuttanut että ottaa molemmat uimakassit mukaan. Kyllä sitä jotenkin voi muuten tukea lapsen unohtelua ja hajamielisyyttä kuin rankaisemalla.

Minullakin on jo pari viikkoa ollut kassissa työvaatteita jotka pitäisi tuoda kotiin mutta ne vaan kertakaikkiaan unohtuu aina kaapin perille kun lähtee niin kiireellä kotiin. Yleensä muistan aika hyvin kaiken enkä ole huithapeli mutta tuo vaatekassi on nyt ihan ylitsepääsemätön asia.

 

Ai olihan siinä otsikossa, että ekaluokkalainen eli pieni vielä ja harjoittelee vasta tavaroiden huolehtimista. Mielestäni ap annat vähän liian ison vastuun lapsellesi. Parhaiten lapsi oppisi laittamaan tavarat paikoilleen, jos valvoisit heti kotiin tullessa, että laittaa paikoilleen. Mä itse en aina jaksa olla jämpti ja sanonkin tämän kantapään kautta opittuna. Eli parhaiten homma toimisi, jos aina jaksaisit itse katsoa, että poika tekee ne tehtävät, mitä hänelle asetat. Illalla katsotaan yhdessä, että kaikki koulutarvikkeet (myös se reissuvihko) on repussa yms.

Tuo on muuten ainakin mulle hirvittävän raskas asia kasvatuksessa. Siis on niin helppo tehdä kaikki ja hoitaa lasta, kun on pieni ja alle 3v.

Mutta sitten kun se on isompi ja pitäisi jaksaa muistuttaa, toistaa, olla kärsivällinen, valvoa että tekee itse. Tuntuu, että ei jaksa eikä aika riitä.

 

Et taida paljon antaa lapselle aikaa kun et tiedä yhtään missä mennään? Vanhemman tehtävä on huolehtia reissuvihko reppuun jos siihen on viestiä laittanut! Kohtelet ekaluokkalaista kuin 15-vuotiasta. Sitten joutuu vielä menemään ip-kerhoon koulun jälkeen, että äiti saa kotona olla rauhassa. Julmaa. Opettajalle voi myös soittaa koululle ja sanoa uimakamppeista, että muistuttaa lasta. Voin kuvitella lapsen tunteet kun koulussa joutuu märät uikkarit vetämään jalkaan ja ummehtuneella pyyhkeellä kuivaamaan. Kyllä lasta pitää opettaa ja neuvoa, mutta ei nolaamalla ja kiristämällä.

 

Kyllä mun mielestä 9v:n pitäis olla jo kykeneväinen huolehtimaan omista tavaroistaan, varsinkin kun äitee niistä muistuttaa. Ja juurikin tuollainen hälläväliä- asenne on melkoisen tuhoisaa pitemmän päälle.
Kattoo näitäki teinejä mitä nyt pyörii nurkilla ja miettii millaisen kasvatuksen tai kasvattamatta jättämisen he on kokenu niin kallistun sille kannalle että vastuullistaminen varhain kannattaa.
Enkä tällä tarkoita mitään hengissäselviytymisjuttuja vaan ihan omista tavaroistaan huolehtimista. Ihan kuin taaperoille opetetaan omien lelujen kerääminen, koululainen opetetaan huolehtimaan omat kamansa koulusta kotiin.

*edellinen tuossa että opettajalle voi soittaa uikkareista: eiköhän niillä opettajilla ole siinä opetustyössä ihan tarpeeksi hommaa, kuin vielä huolehtia herranterttujen uikkareista?? Varsinkin kun he ovat kykeneväisiä siihen itsekin, nämä herrantertut. 9v on pieni lapsi mutta ei aivoton, älytön ja osaamaton ellei häntä sellaisena pidetä.

 

Kyllä mun mielestä 9v:n pitäis olla jo kykeneväinen huolehtimaan omista tavaroistaan, varsinkin kun äitee niistä muistuttaa. Ja juurikin tuollainen hälläväliä- asenne on melkoisen tuhoisaa pitemmän päälle.
Kattoo näitäki teinejä mitä nyt pyörii nurkilla ja miettii millaisen kasvatuksen tai kasvattamatta jättämisen he on kokenu niin kallistun sille kannalle että vastuullistaminen varhain kannattaa.
Enkä tällä tarkoita mitään hengissäselviytymisjuttuja vaan ihan omista tavaroistaan huolehtimista. Ihan kuin taaperoille opetetaan omien lelujen kerääminen, koululainen opetetaan huolehtimaan omat kamansa koulusta kotiin.

Kyse oli 7-vuotiaasta ekaluokkalaisesta! Kyllä se on ihan eri asia kuin kolmasluokkalainen...

 

Ja mun lapsen ope on kyllä sanonut, että hänelle voi soittaa tai tekstata päivän aikana jos jotain asiaa tulee, känny on pöydällä. 30 sek siitä opetusajasta ei varmaan maata kaada.

 

vai että siitä se paniikkihäiriö tuleeki ,anna mun nauraa!!!!!!!!! toivottavasti en ikinä ole tuommonen pumpuliäiti niinkuin täällä moni!!! sit ihmetellään ku lapsista tulee valehtelevia rikollisia ku mistään ei tarvii seuraamuksia kantaa!!!!!

 

Ai olihan siinä otsikossa, että ekaluokkalainen eli pieni vielä ja harjoittelee vasta tavaroiden huolehtimista. Mielestäni ap annat vähän liian ison vastuun lapsellesi. Parhaiten lapsi oppisi laittamaan tavarat paikoilleen, jos valvoisit heti kotiin tullessa, että laittaa paikoilleen. Mä itse en aina jaksa olla jämpti ja sanonkin tämän kantapään kautta opittuna. Eli parhaiten homma toimisi, jos aina jaksaisit itse katsoa, että poika tekee ne tehtävät, mitä hänelle asetat. Illalla katsotaan yhdessä, että kaikki koulutarvikkeet (myös se reissuvihko) on repussa yms.

Tuo on muuten ainakin mulle hirvittävän raskas asia kasvatuksessa. Siis on niin helppo tehdä kaikki ja hoitaa lasta, kun on pieni ja alle 3v.

Mutta sitten kun se on isompi ja pitäisi jaksaa muistuttaa, toistaa, olla kärsivällinen, valvoa että tekee itse. Tuntuu, että ei jaksa eikä aika riitä.

Sillä mäkin kehtasin neuvon antaa, koska itse olen samanlainen huithapeli kuin poikanikin ja mulle ei se järjestelmällisyys ole itsellenikään helppoa. Kuitenkin noi pojat ovat oppineet tavaroiden laitoin oikeille paikoille helpoimmin, kun jos vain itse olen ollut jatkuvasti valvomassa, lopulta heillekin sitten on tullut rutiini laittaa ne oikeille paikoille.

 

Ratkaisevinta on se, miten Ap hoitaa iltapäivällä lapsensa kanssa tilanteen. Saavatko asian käsiteltyä niin, ettei lapselle jää tajuttoman kurja mieli vaan että oppii tapahtuneesta. Sitä nyt miettisin kuitenkin, että vaatisinko uikkareiden maksua viikkorahoista. Eiköhän nolaantumisessa ja oman mokan myöntämisessä ole tarpeeksi.

Joo, no mä aattelin ku viikkoraha on2 egee, et saa ite päättää onko se nyt tämän viikon viikkoraha ja ite saa esim roskien viennillä jne kerätä muutaman egen kasaan.
Emmä kokonaan maksata uimahousujaan, mutta se osallistuminen on se, mitä nyt peräisin.

Ja iltapäivällä vaan totean, jos kamat on oikeasti hukassa, että jos nyt otetaan viikkorahasta ja sitten veisit roskia ja tyhjäät tiskikoneen pari kertaa että saat noin 4 euroa kasaan ja mennään yhdessä alkuviikosta ostaan toiset uikkarit.
Ja asia on siinä. Ei huutoa eikä syyllistämistä tms. Tässä tapauksessa se ei edes kannatakkaan, pointti on se että itse huomaa ettei asiat mene niin että hukkaa tai unohtaa ja toteaa sitte että osta uudet tai että onhan mulla toiset.

 

vai että siitä se paniikkihäiriö tuleeki ,anna mun nauraa!!!!!!!!! toivottavasti en ikinä ole tuommonen pumpuliäiti niinkuin täällä moni!!! sit ihmetellään ku lapsista tulee valehtelevia rikollisia ku mistään ei tarvii seuraamuksia kantaa!!!!!

Mutta kun kaiken ei tarvitse olla jotain ääripäätä.
Ei se tarkoita että jos ei kannata rangaistuksia niin on täysin lepsu ja opettaa lapselle vastuuntunnottomuutta.
Onhan se nyt selvä että ne uimakamppeet pitää saada kotiin mutta jos se ekaluokkalaiselle jostain syystä on ollut hirmu vaikeaa muistaa niin sitten häntä voidaan tukea ja auttaa muutenkin rangaistuksilla ja huudolla.

 

Kyllä mun mielestä 9v:n pitäis olla jo kykeneväinen huolehtimaan omista tavaroistaan, varsinkin kun äitee niistä muistuttaa. Ja juurikin tuollainen hälläväliä- asenne on melkoisen tuhoisaa pitemmän päälle.
Kattoo näitäki teinejä mitä nyt pyörii nurkilla ja miettii millaisen kasvatuksen tai kasvattamatta jättämisen he on kokenu niin kallistun sille kannalle että vastuullistaminen varhain kannattaa.
Enkä tällä tarkoita mitään hengissäselviytymisjuttuja vaan ihan omista tavaroistaan huolehtimista. Ihan kuin taaperoille opetetaan omien lelujen kerääminen, koululainen opetetaan huolehtimaan omat kamansa koulusta kotiin.

Kyse oli 7-vuotiaasta ekaluokkalaisesta! Kyllä se on ihan eri asia kuin kolmasluokkalainen...

Näin, eli ekatokaluokilla harjoitellaan, jotta sitten 9 vanhana osattaisiin.

 

Ja iltapäivällä vaan totean, jos kamat on oikeasti hukassa, että jos nyt otetaan viikkorahasta ja sitten veisit roskia ja tyhjäät tiskikoneen pari kertaa että saat noin 4 euroa kasaan ja mennään yhdessä alkuviikosta ostaan toiset uikkarit.
Ja asia on siinä. Ei huutoa eikä syyllistämistä tms. Tässä tapauksessa se ei edes kannatakkaan, pointti on se että itse huomaa ettei asiat mene niin että hukkaa tai unohtaa ja toteaa sitte että osta uudet tai että onhan mulla toiset.

Tässä asiassa olen ihan samma mieltä, ei niitä kaikkia hukattuja tavaroita osteta, vaan joko ne vanhat etsitään tai sitten säästetään rahaa uusiin.

 

Kyllä mun mielestä 9v:n pitäis olla jo kykeneväinen huolehtimaan omista tavaroistaan, varsinkin kun äitee niistä muistuttaa. Ja juurikin tuollainen hälläväliä- asenne on melkoisen tuhoisaa pitemmän päälle.
Kattoo näitäki teinejä mitä nyt pyörii nurkilla ja miettii millaisen kasvatuksen tai kasvattamatta jättämisen he on kokenu niin kallistun sille kannalle että vastuullistaminen varhain kannattaa.
Enkä tällä tarkoita mitään hengissäselviytymisjuttuja vaan ihan omista tavaroistaan huolehtimista. Ihan kuin taaperoille opetetaan omien lelujen kerääminen, koululainen opetetaan huolehtimaan omat kamansa koulusta kotiin.

Kyse oli 7-vuotiaasta ekaluokkalaisesta! Kyllä se on ihan eri asia kuin kolmasluokkalainen...

Näin, eli ekatokaluokilla harjoitellaan, jotta sitten 9 vanhana osattaisiin.

ja mitenkäs se oppi menee perille, jos ei toistuvista muistutuksista huolimatta omista tavaroista huolehdita? :xmas: Niinkö, että äiti hakee kamppeet lapsen puolesta koulusta?

 

Kyl varmaan itekki oisin tollain tehny..

 

mie osiisn antanjut ne varauikkarit tai sitten olis poika saanut rahaa mukaan ett voi vuokrata hallista ne uikkarit.

Minäkin oo ankara, mutta tuo on jo liikaa.
MEillä on moneenki kouluun jääneitä tavaroita ,kun lapset ei niitä muista tuosa. itse olen nitiä lähtenyt hakemaan aina silloi tällöin,mutta aina niitä ei löydy.

Talvella oli kerran pakko ppjan ähteä ilman toppiksia kun KAIKKI toppikse toi jääneet kouluun. Toppiksi oli kolmet pojalla.

monet villasukat on jääneet iäkis hukkaan. Ei vaan löydy.

 

vai että siitä se paniikkihäiriö tuleeki ,anna mun nauraa!!!!!!!!! toivottavasti en ikinä ole tuommonen pumpuliäiti niinkuin täällä moni!!! sit ihmetellään ku lapsista tulee valehtelevia rikollisia ku mistään ei tarvii seuraamuksia kantaa!!!!!

Mutta kun kaiken ei tarvitse olla jotain ääripäätä.
Ei se tarkoita että jos ei kannata rangaistuksia niin on täysin lepsu ja opettaa lapselle vastuuntunnottomuutta.
Onhan se nyt selvä että ne uimakamppeet pitää saada kotiin mutta jos se ekaluokkalaiselle jostain syystä on ollut hirmu vaikeaa muistaa niin sitten häntä voidaan tukea ja auttaa muutenkin rangaistuksilla ja huudolla.

Sorry, mutta mä en ole huutanut lapselle asiasta.
Jos nyt luit, niin olen sanonut lapselle monta kertaa. Enkä aamullakaan huutanut.

Ja niin, edelleen, miksi lapsi ei saa käydä ip-kerhossa jos hän haluaa?
(suunnattu sille ihmettelijälle)
Kun aloitti koulunsa, ei ollut ip-kerhossa ja itse pyysi hartaasti saisko mennä.
Tottakai sai mennä, siellä oli kaikki luokkakaverit ja pelaavat ja ulkoilevat.
Siinä solmii ystävyyssuhteita luokkalaisiinsa paljon paremmin mitä välkällä koulussa.
Jos nyt oikein alkaa pähkäilemään, niin onhan se tylsää oottaa kotona, että milloin tulee kaverit leikkimään.
Mulle se ei ole iso asia että maksan kerhomaksua vaikka olenkin kotona. Jos lapsi haluaa mennä kerhoon, miksi kieltäisin?
Kokemukseni mukaan koululaiset pitävät kavereiden seuraa paljon kivempana mitä äidin seuraa Niin valitettavaa kuin se onkin.

 

En lukenut ketjua... Minun mielipide:
Olit liian ankara. (Tosin käyttäydyn itse joskus ihan yhtä idioottimaisesti)
Joka toiselta lapselta on pyyhe/uimapuku unohtunut kouluun tai uimahalliin ainakin kerran. Multakin on oma uikkari jäänyt pari kertaa ja mun mies on homehduttanut tyttön aivan ihanan uimapuvun muovikassiin. Lisäksi tyttö on tullut uimasta kahden pyyhkeen kanssa yms.
Nyt se lapsi ei uskalla tuoda sitä kassia kun pelkää että saat raivarin kun näet että ne uimahousut on todellakin homeessa.
Puhu sille lapselle rauhallisesti. Sovitte asian.
:hug:

 

vai että siitä se paniikkihäiriö tuleeki ,anna mun nauraa!!!!!!!!! toivottavasti en ikinä ole tuommonen pumpuliäiti niinkuin täällä moni!!! sit ihmetellään ku lapsista tulee valehtelevia rikollisia ku mistään ei tarvii seuraamuksia kantaa!!!!!

Mutta kun kaiken ei tarvitse olla jotain ääripäätä.
Ei se tarkoita että jos ei kannata rangaistuksia niin on täysin lepsu ja opettaa lapselle vastuuntunnottomuutta.
Onhan se nyt selvä että ne uimakamppeet pitää saada kotiin mutta jos se ekaluokkalaiselle jostain syystä on ollut hirmu vaikeaa muistaa niin sitten häntä voidaan tukea ja auttaa muutenkin rangaistuksilla ja huudolla.

Sorry, mutta mä en ole huutanut lapselle asiasta.

Minun virheeni, lapsi siis huusi ja sinä tungit hänet rappuun.
Tulevana opettajana ja paljon sijaisuuksia tehneenä olisin kyllä joutunut sinulle soittamaan kun lapsi tulee kouluun itkien ilman asianmukaista varustusta.

 

Mielestäni et ollut liian ankara vaikka tiedän että sulla on paha mieli.Ja tuskin ne nyt homeessa on parin päivän jälkeen.Itse oisin toiminut taatusti samanlailla ja selvittäisin asiaa iltapäivästä sitten..

 

Niin ja lisään vielä mielipiteeni ,mielestäni nykyään lapsia paapotaan ihan liikaa.

 

vai että siitä se paniikkihäiriö tuleeki ,anna mun nauraa!!!!!!!!! toivottavasti en ikinä ole tuommonen pumpuliäiti niinkuin täällä moni!!! sit ihmetellään ku lapsista tulee valehtelevia rikollisia ku mistään ei tarvii seuraamuksia kantaa!!!!!

Mutta kun kaiken ei tarvitse olla jotain ääripäätä.
Ei se tarkoita että jos ei kannata rangaistuksia niin on täysin lepsu ja opettaa lapselle vastuuntunnottomuutta.
Onhan se nyt selvä että ne uimakamppeet pitää saada kotiin mutta jos se ekaluokkalaiselle jostain syystä on ollut hirmu vaikeaa muistaa niin sitten häntä voidaan tukea ja auttaa muutenkin rangaistuksilla ja huudolla.

Sorry, mutta mä en ole huutanut lapselle asiasta.

Minun virheeni, lapsi siis huusi ja sinä tungit hänet rappuun.
Tulevana opettajana ja paljon sijaisuuksia tehneenä olisin kyllä joutunut sinulle soittamaan kun lapsi tulee kouluun itkien ilman asianmukaista varustusta.

Pojalla on koulussa ne uikkarit!!!! Ja tuskin hän enää siinä vaiheessa on itkenyt, kun on koululle mennyt.

 

Et taida paljon antaa lapselle aikaa kun et tiedä yhtään missä mennään? Vanhemman tehtävä on huolehtia reissuvihko reppuun jos siihen on viestiä laittanut! Kohtelet ekaluokkalaista kuin 15-vuotiasta. Sitten joutuu vielä menemään ip-kerhoon koulun jälkeen, että äiti saa kotona olla rauhassa. Julmaa. Opettajalle voi myös soittaa koululle ja sanoa uimakamppeista, että muistuttaa lasta. Voin kuvitella lapsen tunteet kun koulussa joutuu märät uikkarit vetämään jalkaan ja ummehtuneella pyyhkeellä kuivaamaan. Kyllä lasta pitää opettaa ja neuvoa, mutta ei nolaamalla ja kiristämällä.

Ja vielä, mutta ethän sä tiiä yhtään meistä mitään
Omasta mielestäni minä olen tässä ollut se, joka on koettanut huolehtia reissarista ja uimakamoista. Mutta siinä oot oikeassa, mun ois pitänyt tarkastaa reppu, eikä uskoa sanaa että vihko on repussa. Se on mun mokani.
Mulla vaan on taipumus uskoa mitä lapsi sanoo mulle.

Ja kyllä mäkin voin kuvitella lapsen tunteet kun kiskoo märkiä uikkareita jalkaan (jos eivät ole jo kuivuneet sinne pussiin), oletettavasti "hyi kun on märkä", ja sitten kirmaus altaaseen. Siellähän ne kastuu kuitenkin.
Ja voihan ne huuhdella vedellä ennenkuin kiskoo jalkaansa.
Vaihtoehtoja on.
Paras olisi se ollut, jos olisi tuonut kotio, vaikka edes eilen.