No teinkö mä nyt oikein, ekaluokkalaisen uinti ja kadonneet pyyhkeet..

Ihan oikein ap! Kyllä koulussakin rangaistaan unohtelusta. Tarpeeksi monta merkintää "mustassa kirjassa", niin jälki-istunto pamahtaa.

 

Just tätä hain takaa että joku informaatio koululle, opeilla on työkännyt siksi että vanhemmat voivat ilmoitella mahdollisista pulmista.

Hmm... Tämähän nyt oli ihan itsestäänselvyys, ystävähyvä.

 

Hyvä, että alkoi omatunto kolkuttamaan ja soitit opelle... Valehtelit varmaan opettajalle, että lapsi "unohti" uimavarusteet kotiin? Mä en ois kehdannut kertoa, että laitoin huutavan lapsen rappukäytävään ja oven perässä kiinni ja sanoin, että ui homeisilla uikkareilla.

 

Yhteen kysymykseen olet jättänyt vastaamatta. Nimittäin monet ovat jo kysyneet, eikö sinua mietitytä, miksi poikasi piilottelee niitä likaisia vaatteitaan laatikoihin yms? Näin sivullisena tulee mieleen, että mitenkähän sä mahdat suhtautua, kun poika tulee kotiin märissä hanskoissa. Vaikuttaa nimittäin siltä, että pojasta on parempi piilottaa tavarat kuin tuoda sulle näytettäväksi. Pelkääkö sun oma lapsesi sua? Se on todella surullinen ajatus.

Muuten olen toki sitä mieltä, että kyllä lapsi pitää opettaa kunnioittamaan ja pitämään huolta omista tavaroistaan. Keinoja siihen sitten on erilaisia. Kyllä itsekin olisin tuossa kohtaa poikaa jotenkin rangaissut, kun kerran asiasta useasti sanottu ja pojan asenne on se mikä on, mutten kuitenkaan olisi uimaan laittanut märissä varusteissa.

 

Hei oikeesti. EKALUOKKALAINEN. Ekaluokkalaisella on paljon muistettavaa ja kouluelämä vasta alkanut vaikka kevättä jo mennäänkin. Huomatkaa myös että pojat ovat ekalla vielä kehityksessä jälempänä ku tytöt, ja muutoinkin pojat on poikia. Olen sitä mieltä että aika ankaraa äidiltä. Mutta kukin tyylillään. Minä en antaisi pojan uida homeisisssa uikkareissa, siinä ei mene ainoastaan pojalle kaaliin vaan samalla koko perheen maine kun opettaja mietttii miksi pojalla on homeiset uikkarit että miksi vanhemmat ei kato perään. Ekaluokkalaisellasi voi olla kamalan paljon muistettavaa läksyineen yms. Minusta niiden muistaminen ja koulukirjojen kotiin kiikuttaminen, läksyt.. ne on tärkeämpi muista kuin yhden uikkarit.

Nimim. äiti tytölle, joka ekaluokalla unohti takkeja, sukkia ties mitä koulun pihalle, luokkaan, jumppasaliin.. lojumaan mutta aina oli läksykirjat kotona, muisti mitä opettaja sanoi ja osasi asiansa. Nyt tokalla on vaatteet kohillaan mut läksykirjat unohtuu. Näin se menee..

Sinne lapsen päähän ei voi muistua kaikkea. Mieti itte kun on liikaa muistettavaa, eiks joku unohdu, eikös?

 

Tuskin ap olisi näin toiminut jos lapsi olisi ollut pahoillaan muistamattomuudestaan. Taikka paniikissa kun ei saanut toisia uikkareita.

Minulla pisti silmään se, että lapsella oli nimenomaan asenneongelma muistamattomuusongelmaansa: hällä väliä -tyyliin. Ja kun oma suunnitelma ei mennyt läpi lapsi raivosi.

Minulta hatunnosto ap:lle kun pistää rajoja lapsen asenteelle.

 

Huhuu, ap, miten tilanne selvisi kun lapsi tuli koulusta?

 

nosto, olisi kiva kuulla miten tilanne selvisi?

 

Kyllä mä ainakin joudun tarkistamaan ihan itse JOKA PÄIVÄ että reissuvihko on repussa ja kaikki muutkin tavarat. Ei ekaluokkalaiselta voi odottaa vielä noin paljon, hänellä on varmasti miljoona muutakin asiaa muistettavana (tai ainakin inun pojallani on)

 

no miten kävi??? löytyikö?

 

Kyllä kouluikäisen pitäis olla jo vähän enemmän tavaroistaan huolehtiva... unohduksia sattuu meille jokaiselle, mutta tää poika tuntuu olevan mestari alallaan. Kai äidin on edes jotain stoppia ja herätystä ajateltava ja tämä oli yksi tapa. Mun mielestä äiti toimi kuten piti.

 

[

No emmä rupea kuuntelemaan sitä, että kiukutaan siitä ettei viiä toista satsia ellei ekan kohtalo ole selvitetty. Jokin tolkku nyt pitäs olla.
Jos olet joskus huomannut, lapset voivat kiukutella jostain asiasta vaikka maailman tappiin asti jos vain antaa (vertauskuvallisesti).
[/quote]

Hhuh huh! Olisin varmaan ite tehnyt samoin, ap! Joskus vaan on annettava lapsen itse huolehtia tavaroistaan, vaikka se kävisi itseltä kätevimmin... - huoh- ...
Hattuja, hanskoja ja sukkia on vinot pinot, mutta jos varakamalinjalle lähtis pitäis olla suksia, luistimia, futispalloja (jaa, no niitä onkin kyllä piha täynnä ;o) mailoja yms. kamaa varan varalle. Kyllä minunkin mielestä asenteetkin opitaan kotona eli jos lapsen asenne on "ostetaan uusi tilalle" aina ja joka asiassa, on vanhempien tehtävä oikaista tämä asenne - siis jos ei käy yksiin omien asenteiden kanssa. Ja sitten kun kustantaa omilla rahoillaan tai "työllään" jonkun vaatteen tai tavaran, kummasti muisti toimii paremmin.
Meillä on vanhin tyttö ja toka- ja kuutosluokkalaiset pojat. Eroavat toistensa huolellisuudesta kuin kissa, koira ja lammas... yksi huolehtii paremmin läksyistä, toinen vaatteistaan (siis että päällä on ehjät ja puhtaat) ja kolmas pelivehkeistään. Ja ripari-ikäisen tyttären huone on se kaikkein "hulda huolettomin"...

Ja mitä kiukutteluun tulee, jos sillä saa tahtonsa läpi, niin se on myös loputon suo... mutta meillä ei lapset yleensä pieninäkään kiukutelleen esim. kaupassa karkkihyllyn luona... Mitä enemmän kuikulla yrittävät jotain saavuttaa, sitä huonommin menestyvät yrityksessään.

 

Kyllä ekaluokkalaiselle pitää alkaa jo opettaa vastuun ottamista. Ja juuri niistä omista tavaroistaan se on aloitettava. Kyllä ap teki ihan oikein. Jos ei sitä nyt alota ni sitten saa vielä 15v lapsenkin jälkiä korjata ja tavaroita hakea sen puolesta!!

 

Meillä on kanssa tavaroita unohteleva tyttö. Aina saa olla muistuttelemassa.
Aika jyrkkä oli tuo sinun tempauksesi. Ei lasta kasvateta nolaamisen ja häpeän tunteilla.
Itse olisin antanut uida varauikkareilla tietenkin ja sanonut että tuot sitten nyt kerralla kaikki uimakamppeet kotiin.

Jos pojallasi on tapana piilotella sinulta muutenkin tavaroita niin herää kysymys, että poika on unohtanut uikkarit esim. uimalaan eikä uskalla kertoa siitä sinulle.

 

mie osiisn antanjut ne varauikkarit tai sitten olis poika saanut rahaa mukaan ett voi vuokrata hallista ne uikkarit.

Minäkin oo ankara, mutta tuo on jo liikaa.
MEillä on moneenki kouluun jääneitä tavaroita ,kun lapset ei niitä muista tuosa. itse olen nitiä lähtenyt hakemaan aina silloi tällöin,mutta aina niitä ei löydy.

Talvella oli kerran pakko ppjan ähteä ilman toppiksia kun KAIKKI toppikse toi jääneet kouluun. Toppiksi oli kolmet pojalla.

monet villasukat on jääneet iäkis hukkaan. Ei vaan löydy.

Anteeks nyt vaan mut sähän et antanu edes lapselles sitä paria euroa? siihen tyynyliinaan mistä tuli äitien vai isänpäivä lahja... ku koulusta olis tehneet!!kuinka sä tähän tapaukseen olisit antanu???

 

Ei noin voi toimia. Lapsi ei hallitse asioita samoin kuin aikuinen. Kun meillä on poika jotain unohtanut kouluun, eikä ole sitä sitten löytänyt/muistanut, olen laittanut viestiä opettajalle. Jos opettaja ei ole "auttanut", olen itse järjestänyt aikaa ja mennyt koululle pojan kanssa katsomaan. Tavarat ovat löytyneet, ja kaikilla on hyvä mieli. Ei se lapsi sitä tahallaan tee. Missään nimessä en olisi noin nöyryyttänyt lasta, joka ei tarkoituksella unohda eikä missään tapauksessa tarkoituksella homehduta vaatteitaan. Aika kamalaa! En myöskään olisi uhkaillu alastiuinnilla lasta, joka on muutenkin herkässä iässä ja erittäin herkkä suhteessa koulutovereihinsa ym. Lapsi on vasta opettelemassa elämää kodin ulkopuolella, opettelemassa ihmissuhteita. Aika kova kolaus tuollainen lapsen itsetunnolle. Kyllä olisin hoitanut toisin...

NÄIN!

Ja tässä on ihana esimerkki miten asia hoidetaan Kiitos sulle äiti että sinunlaisiasi äitejä vielä on
Ap:lle sanoisin että älä nöyryytä lasta kyllä vielä oppii, vasta han lapsi on 7-vuotias!

 

Kyllä ekaluokkalaiselle pitää alkaa jo opettaa vastuun ottamista. Ja juuri niistä omista tavaroistaan se on aloitettava. Kyllä ap teki ihan oikein. Jos ei sitä nyt alota ni sitten saa vielä 15v lapsenkin jälkiä korjata ja tavaroita hakea sen puolesta!!

Niin, pitää opettaa mutta ei pidä odottaa liikoja 7-vuotiaalta! Ja hyvin kerkiää vielä oppimaan