No kertokaapas kaverit, että...

[äiti kolmelle]

miten mun pitäis toimia kun meidän ihana kolmevuotias tyttö on niin sosiaalinen, ainakin kaupassa, että jokaiselle ohikulkijalle pitää jotain huudella;

"äiti, tuolla on mun toinen äiti" (nainen ehkä hieman muistutti mua)

"äiti, miksi tuo MUMMELI ostaa porkkanoita?"

"onks toi mun isi?" (isi on, ja isi on töissä....)

"miks toi setä on vihainen?" Tyttö hymyili oikeaa ja aitoa hymyä pitkään miehelle joka oli hapan ja harmaa, mies vaivautui kun mun tyttö oikein pysähtyi hymyilemään hänelle, ihan aidosti ja vilpittömästi)

...huh, mun piti ihan polvistua mun tytön naaman eteen ja sanoa että eipäs enää huudella muille ihmisille kovalla äänellä. Laitettin ihan suu vetskarilla kiinni. Ja sitten se pysyikin ihan hyvin kiinni, kunnes kassalla...

"äiti miks tolla tädillä on väritetty naama?" (kassaneidillä oli hyvin voimalas meikki)

 

[vieras]

Odota ku sille tulee kyselyikä =)

 

[IhanaValo]

Kuulostaa hyvinkin tutulta..ei kai siinä voi muuta kun koittaa sanoa ettei ihmisille sais huudella..vaikka tuskinpa sekään pitkään auttaa.

 

[no just]

No varmaan itsekin ymmärrät miten toimit.
Kerrot, että jos kaikki huutavat isoon ääneen, ei ole kenelläkään kivaa. Ja ei ole sosiaalista huudella ja möläytellä kaikki mitä mieleen tulee, ja jos ihaillen katsot sitä pienenä, oppii lapsi siihen että häneltä sellaista odotetaan, ja samalla tavalla pitää aina olla äänessä ja keskipisteenä, ja henk .koht. inhoan sellaisia ihmisiä.

 

[suzyco]

Ihana :heart: mä ootan meitin tytöstä aikalailla samanlaista, nyt 1v9kk iässä on sellanen et moikkailee ihan jokaiselle joka kaupassa tulee vastaan. Vielä se on hauskaa ja ihmiset tykkää ilosesta ja sosiaalisesta lapsesta, mutta kauhulla odotan noita pikku totuuksia sit kun niitä alkaa tulemaan... Mitäs sanoit kysymykseen et miks oli väritetty naama?

 

[äiti kolmelle]

No just: en kyllä katsellut sitä ihaillen, vaan naama punaisena. Olin jotenkin yllättynyt siitä miten mun tyttö huuteli asioita. Normaalisti tyttö on todella ujo ja kuitenkin iloinen ja tempperamenttinen. Tää oli kyllä eka kerta kun noin teki. Ja tein hänelle kyllä selväksi että toisella kertaa ei sitten huudella ja ihmetellä ääneen.
Se jääköön nähtäväksi että ymmärtääkö/muistaako komevuotias tällaista sääntöä.

 

[äiti kolmelle]

suzyco; sanoin että kassatädillä on ihanan värikäs meikki! Ja sanoin sen niin että kassakin sen kuuli. Toivottavasti hän ei loukkaantunut. Mutta mun mielestä toi oli parempi vaihtoehto kuin : "shhh nyt hiljaa!"

 

[vieras]

Hih hih, meillä on samanlainen 3 v. poika. Hymyilee ja vilkuttelee kaikille ja iskee juttua ihan kaikille. Vaikka puliukoille jos antaisin. Kaupan jonossa etenkin vaan kysäisee jotain joltain, ja siinä se sitten alkaa rupattelemaan. Meillä tosin kertoo sitten meidän perheen juttuja isoon ääneen kaupassa... Se aina alkaa, että minun äitipä sitä ja minun iskä teki sitä, ja meilläpä on semmonen. Muutaman kerran on hävettänyt sen juttujen kanssa.. Päiväkodissakin kertoo ihan kaikki mitä kuulee kotona, joten pitää varoa mitä sanoo sen kuullen.