Miten mä taas kerran erehdyin luulla että mun äiti-tytärsuhde omaan äitiini olis normaali?

[Seikkailija Dora]

me ei nähä kovin usien kun äidillä on muka aina niin kiirettä. on aikaa kaikkeen muuhun ja FB:hen mutta okei..kiirettä joo.

no käytiin sillon ennen joulua siskona kaa siellä laittamassa niille joulukuusi ja koristeita (äiti pyys). tänään se soitti ja kysyi tullaanko viikonloppuna syömään. ekan kerran luulin että ihan vilpittömästi haluu nähä meitä. olin jo ihan innoissani kunnes taas kerran meni niinku aina.
"voitte varmaan ottaa samalla sen kuusen. te kun kerran laitoitte sen niin voitte ottaa sen pois."

on paljonkin asioita mitä muutenkin kaivelee että ei toi edes pahin oo mutta miks oon yllättyny? :snotty: ehkä siks kun ekaa kertaa johonkin elämään kutsutaan syömään ku ei oo joulupyhät.

äiti ei oo edes vanha, reilu viiskymppinen. ei silleen, autan mielelläni jos kysytään mutta eihän tossa edes kysytty.

 

[hanki elämä]

No lopeta se hännän heilutun ja ole vähän aikaa ottamatta yhteyttä.

 

[Molleri]

Ihmeellistä käytöstä kyllä Mä kävisin korjaamassa kuusen pois mutta ens kyläily kertaa sais mahdollisesti odottaa ja pitkään. Tulis äiti sit itse meille vierailulle kun siltä tuntuis.

 

[Seikkailija Dora]

No lopeta se hännän heilutun ja ole vähän aikaa ottamatta yhteyttä.

on mulla elämä kuule. siihen ei kuulu äiti ja suren sitä. ja harvoin otan yhteyttä koska ei oo mitään sanottavaa.

paljon toi kysyy mutta huomaa selvästi ettei kuuntele.
lisäksi on luottamuspulaa koska se valehtelee paljon. |O