en enää jaksa vastata :ashamed: Enkä tiiä mitä vastata. Isopappa siis kuoli ennen Joulua ja siitä on riittäny juttua. Kuinka mummulla ei oo enää pappaa, niin pitää toisen papan mennä kaveriksi (eli mun isän, tämä tuli siitä ku isä lähti viemään mummun Jouluna kotiinsa illalla).
Sit kysellään voiko arkussa yskiä ja aivastaa. Aiemmin kyseli, että laitetaanko papalle takki päälle kun uloshan se nyt joutuu. Sit kysellään joka päivä, että miksi pappa kuoli tai sit kysellään, että miksi papan (toisen isopapan) äiti on kuollu, jota siis edes mun äiti ei oo nähny koskaan.
Sit se selittää pikkusysterille 1v9kk, kuinka kaikki joskus kuolee, "sinäki kuolet joskus". Sitte se kyselee, että miksi me kuollaan joskus, miksi pitää kuolla. Ja nämä on just iltapainotteisia nämä kaikki kysymykset.
Käsitteleekö tyttö nyt vaan tätä asiaa, vai onko tämä ihan normaalia, että on nyt kuukauden kyselly joka ikinen päivä tuota asiaa ja mä yritän parhaani mukaan lapsen tasolla vastata. Ku ei riitä pelkkä "sairas ja vanha" selitys, vaan kyselee ihan ummet ja lammet.
Sit se kysy tänään tuolla ulkona, kun yks mies ohitti meidät, että "miksi tuo ei halua lapsia"
Mistä näitä kysymyksiä sikiää.
Mutta siis tuo kuolema, pitäsköhän mun olla yhteydessä neuvolaan, näyttää pohtivan ihan kauheesti sitä asiaa. Vai onko tuo nyt vaan sitä normaalia asian käsittelemistä? Nukahtaa kuitenkin ihan hyvin kun alkaa sängyssä kyselemään, sitten, kun sanon miksi kuoli tms. ja sanon, että jutellaan huomenna lisää.
Sit kysellään voiko arkussa yskiä ja aivastaa. Aiemmin kyseli, että laitetaanko papalle takki päälle kun uloshan se nyt joutuu. Sit kysellään joka päivä, että miksi pappa kuoli tai sit kysellään, että miksi papan (toisen isopapan) äiti on kuollu, jota siis edes mun äiti ei oo nähny koskaan.
Sit se selittää pikkusysterille 1v9kk, kuinka kaikki joskus kuolee, "sinäki kuolet joskus". Sitte se kyselee, että miksi me kuollaan joskus, miksi pitää kuolla. Ja nämä on just iltapainotteisia nämä kaikki kysymykset.
Käsitteleekö tyttö nyt vaan tätä asiaa, vai onko tämä ihan normaalia, että on nyt kuukauden kyselly joka ikinen päivä tuota asiaa ja mä yritän parhaani mukaan lapsen tasolla vastata. Ku ei riitä pelkkä "sairas ja vanha" selitys, vaan kyselee ihan ummet ja lammet.
Sit se kysy tänään tuolla ulkona, kun yks mies ohitti meidät, että "miksi tuo ei halua lapsia"
Mistä näitä kysymyksiä sikiää.Mutta siis tuo kuolema, pitäsköhän mun olla yhteydessä neuvolaan, näyttää pohtivan ihan kauheesti sitä asiaa. Vai onko tuo nyt vaan sitä normaalia asian käsittelemistä? Nukahtaa kuitenkin ihan hyvin kun alkaa sängyssä kyselemään, sitten, kun sanon miksi kuoli tms. ja sanon, että jutellaan huomenna lisää.
